Kitarat: akustinen ›

Mersu ja Calillac on hyvin erilaisia, mitäs sitä samanlaista...
Jos nyt verrataan vaikka J45:sta ja Martin D-18:ista, niin onhan ne ihan erilaiset kitarat monin tavoin.
Molemmat omanlaisiaan klassikoita.
 
Olen kallistunut diskoministerin kannanottoon että Montanassa kokoonpanossa on kasaajalla enemmän vapauksia.
Martinin kokoonpanossa ollaan tarkkoja ja laadunvalvonta on tiukempi, siitä varmaan tasaisuus.
Periytynee saksalaistaustoista?
Toki silti jokainen kitara on yksilö.
 
Tulin muuten potaskaa puhuneeksi kokeiluistani, muistui mieleen jo 70- luvun lopulla Italiassa soittaneeni J45:sta, oli jo silloin kulunut ja paljon soitettu, olisko ollut 60-luvun alusta?
Itse kun rämpyttelin hieman kadulla onnettomiin varoihin nähden sopivalla Eko:lla, niin olihan huippusoundinen Gibson!
Muistan kun korva kiinni kitarassa kuuntelin harmoniaa ja edelleenkin.
Tavallaan varmaan pohjusti nykyistä "uraani" kun tulee aika paljon kitaroita viilattua.
Oli nauhat niin loppu Gibsusta, että särisi parista kohtaa ja siinä miettiessä mistä johtuu valkeni asioita.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 111 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Tämän aiheen pitäisi olla aina ajankohtainen. Tuli pitkän mietinnän jälkeen hankittua Gibson J-45 ja parin päivän rämpyttelyn perusteella vaikuttaa oikein mainiolta kitaralta! Tässä ketjussa on näkynyt ajatuksia siitä, että olisi hiljainen tai tunkkainen soitin kyseessä, mutta kyllä tämä yksilö ainakin soi hyvin ja ihan normaalilla äänenvoimakkuudella. Etenkin sointuharjaukseen tosi hyvä soundi. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että soitin on vuodelta 1998 ja ollut ahkerassa käytössä koko ikänsä ajan, joten kitaran soundi on ehtinyt avautua vuosien saatossa.
 
Onko kenelläkään muulla kokemusta näistä vuosina 1997-1998 valmistetuista Gibson J-45 Early -malleista? Noina vuosina ei tehty lainkaan Standard-sarjaa, vaan tällaista 50-luvun spekseillä olevaa, jota nykyään ilmeisesti on lähimpänä True Vintage -sarja. Virittimet ovat retrot ja käsittääkseni kannen rimoitus on erilainen kuin nykyään. Erikoinen yksityiskohta on ruskeahko talla ja satula, joita en ole nähnyt muissa malleissa.
 
Tällainen kitara on siis kyseessä: https://reverb.com/item/941835-gibson-early-j-45-1997-2-tone-sunburst

Tulipa heräteostoksena hankittua TFOA:sta Gibson J35. Olen taannoin omistanut myös J45 true vintage VOS gibbyn. J45 oli hyvä, mutta ei mitenkään erityinen hintaansa nähden. Juurikin hieman tunkkainen ja hiljainen vaikka rimoitus oli mallia adj. J35 sen sijaan ylitti kyllä odotukset perinne Gibsonin suhteen. Soundi on napakka, tasapainoinen, avoin, leikkaava, ulvova ja soi erittäin kovaa, vaikka on lyhytskaalainen. Soitettavuus on myös huippuluokkaa. Tukeva kaula ja sopiva kulma. Kielet tasaisen matalalla koko kaulan pituudelta, mutta kielet soivat joka asemasta puhtaasti ilman särinöitä. Intonaatio on kohdillaan. Todella mainio Gibson ja hinta melkein tonnin lyhyempi kuin J45 standardissa.

htomperi: J45 oli hyvä, mutta ei mitenkään erityinen hintaansa nähden. Juurikin hieman tunkkainen ja hiljainen vaikka rimoitus oli mallia adj.
 
Olen nyt kohta puoli vuotta soitellut Gibson J-45:llä, ja en oikein hahmota, että miten sitä voisi pitää tunkkaisena. Ei se toki samalla tavalla ole kirkas kuin vaikka Taylor tai Yamahan paremmat akustiset, mutta ei nyt tunkkainenkaan. Hieno "lännen soundi", eikä liian helisevä tai botnekas. 13-56-setillä erinomainen komppikitara! Ehkä uudet ovat tunkkaisia, omani on jo melkein 20 vuotta sisään soitettu.

Moi,
Onko kenelläkään tietoa mitä eroa on nykyisellä J-45 vintage-mallilla ja J-45 true vintage-mallilla? Onko kyseessä sama kitara eri nimellä?
Onko true vintagessa esim. adirondack-kuusikansi ja onko siinä käytetty luuliimaa kuten nykyisessä vintage-mallissa?

Jenkkisivustoja kahlattuani löysin tiedon, että J-45 True vintage-mallissa on 2009 asti käytetty Adirondack-kantta. Sitä ennen käytössä oli Sitkakuusi-kansi.