Kitarat: akustinen ›

Njoo, täytynee harkita tuollaisen kostuttimen käyttöä laukussa. Ei se veden lisääminen kerran parissa viikossa pakkaskelillä liian paha homma ole, mutta se olisi että kaikkien mahdollisten soitto-/säilytyspaikkojen huoneilman kosteudesta alkaisi huolehtimaan. Kun sain vaan sellaisen käsityksen osasta kirjoituksia, että ilmankosteuden jatkuva/nopea vaihtelukin olisi pahasta. Eihän se kitara jatkuvasti siellä laukussa ole, vaan välillä se otetaan kuivaan huoneilmaan.

Tuossa aiemmin arveltiin pariinkin otteeseen, etteivät vanhat kitarat ole niin herkkiä kosteuden vaihteluille. Näissä tapauksissa kyseessä taisi olla kuitenkin vain muutaman kymmenen vuoden ikäinen soitin. Miten tämä kosteutusasia on satavuotiaan kitaran kanssa?

Miten tämä kosteutusasia on satavuotiaan kitaran kanssa?
 
Yleensä tuon ikäisessä puusoittimessa ei enää ole paljoa kosteutta mikä poistuisi ja puunmikrorakenne on sellainen, ettei se pysty sitä varastoimaan, joten eläminen on minimaalista, mutta käsittääkseni vanhatkin arvoviulut elävät hieman, joten tuskimpa eläminen täysin loppuu koskaan. Toinen asia on se, että akustisen rakenne ja siihen kohdistuva rasitus soittaessa on yleensä kovempi kuin esim. viuluun kohdistava, laittaa ylärajat kitaran käyttöiälle.

Mistä päin Suomea tuollaisia Oasis-ilmankostuttimia löytyisi? http://oasishumidifiers.com/index.html
 
Tyhmyyttäni kyselen vielä, että auttaako UFOXin käyttäminen, jos säilytän kitaraa laukussa?

Mites tuollainen ikä vaikuttaa kitaran sointiin eli koska kitara on parhaassa iässään?
 
Millainen kosteutus sopii iältään vaikkapa 30-40 vuoden ikäisiin kitaroihin? Tarviiko enää käyttää kostutinta, jos säilyttää normaalissa huoneilmassa?
 
Kuinka paljon puun kuivumisesta johtuvat halkeamat voivat vaikuttaa kitaran sointiin?
 
Pääseekö kostuttimista koskaan eroon, vai täytyykö kaikkien kitaroiden olla laminaatteja. Kai sekin kärsii kuivuudesta...? :)

Yleensä tuon ikäisessä puusoittimessa ei enää ole paljoa kosteutta mikä poistuisi ja puunmikrorakenne on sellainen, ettei se pysty sitä varastoimaan, joten eläminen on minimaalista, mutta käsittääkseni vanhatkin arvoviulut elävät hieman, joten tuskimpa eläminen täysin loppuu koskaan.

Tuleeko tästä ymmärtää, että kosteusasiat eivät ole niin suuri päänvaiva antiikkisen soittopelin kanssa?

Mites tuollainen ikä vaikuttaa kitaran sointiin eli koska kitara on parhaassa iässään?
 
Veikkaisin itse, että 10 vuotta valmistuksen jälkeen alkaa soitin olemaan valmis, kuin parhaat viinit.
 
Millainen kosteutus sopii iältään vaikkapa 30-40 vuoden ikäisiin kitaroihin? Tarviiko enää käyttää kostutinta, jos säilyttää normaalissa huoneilmassa?
 
Tuskimpa, mutta jos soitin on hyvin arvokas, niin en ottaisi riskiä. Käsittääkseni kaikki arvosoittimien keräilijät pitävät instrumenttejaan humidooreissa kuivana kautena välttääkseen turhat korjaustyöt. Kyse ei ole pelkästään siitä, että voi tulla halkeampia tai muita rakentellisia ongelmia, vaan siitä että kitara pysyy soittokunnossa.
 
Kuinka paljon puun kuivumisesta johtuvat halkeamat voivat vaikuttaa kitaran sointiin?
 
Yleensä halkeamat parantavat kitaran soundia olettaen, että ne on korjattu, eikä niistä ole rakenteellista haittaa. Tämä johtuu siitä, että kitaran kokopuisissa osissa, kuten kannessa, on jännitteitä jotka estävät energian optimaalisen välittymisen ja värähtelyn. Halkeama syntyy yleensä tälläiseen kohtaan, jossa jännite on suurin. Sitten iskun tai kuivuuden aiheuttamana jännite purkaantuu kun kansi pärähtää rikki. Kun halkeama on syntynyt, niin kannesta tulee elävämpi ja soundi voi todellakin parantua kitarassa.
 
Pääseekö kostuttimista koskaan eroon, vai täytyykö kaikkien kitaroiden olla laminaatteja. Kai sekin kärsii kuivuudesta...? :)
 
Jos pitää kitarasta hyvää huolta, kun se on uusi, niin vuosien päästä ei joudu enää huolehtimaan niin paljoa. Kuitenkin mitä herkempia ja ohuemmista puista kitara on tehty, niin ääriolosuhteet voivat vaikuttaa siihen, kuten nopeat lämpötilan muutokset tai kostea->kuiva siirtymä. Jos valmistajat voisivat käyttää tarpeeksi hyvin kuivattua puuta, niin vain harvaan syntyisi mitään ongelmia ilman kuivuudesta, mutta tälläisen puun käyttäminen on aniharvojen etuoikeus.

Minkäslaista kosteuttajaa suosittelisitte kokopuiselle akkarille?
 
Onko esim. tällaisesta hyviä käyttäjäkokemuksia, vai onko matomallinen suositeltavampi vaihtoehto?
 
http://www.thomann.de/fi/planet_waves_pwgch_luftbefeuchter.htm

Olisiko kenelläkään havaintoja toimivista ja kohtuuhintaisista kosteuskytkimellä varustetuista ilmankostuttajista jotka pitäisivät huoneilman kosteuden vakiona? Tai onkohan keksitty erillisistä pistorasiaan liitettävää kosteuskytkintä, joka haistelisi ilmankosteutta ja katkoisi kostuttajan virran syöttöä sen mukaisesti? Teollisuuteen on ainakin saatavilla kosteuskytkimiä 4...20mA lähdöillä (joista voisi rakennella), mutta löytyisiköhän suoraan kotikäyttöön soveltuvia pistorasiamalleja?
 
Minulla on tällä hetkellä käytössä lieriön mallinen höyrystävä ilmankostuttaja. Olisikohan Ufox. Laite on turhan raju noin 8 neliön soittohuoneeseeni. Olen yrittänyt rajoittaa höyryn muodostusta vuoraamalla foliolla kostuttajan yläosassa olevaa höyryaukkoa pienemäksi. Se auttaa vähän, mutta ei ole oikein hyvä silltikään. Pitää jatkuvati vahtia ettei huoneen ovi ole suljettuna kostuttajan ollessa päällä. Muutoin pienen huoneen kosteus nousee hurjiin lukemiin. Ja kun pitää tovin ovea auki, niin kosteus laskee hetkessä. Lisäksi ilmankostuttajaa saa olla edelleenkin täyttämässä turhan usein.
 
Jos kostuttajaa ei käytä, niin kosteus pyörii 20-30% tuntumassa. Kitarat ovat laukuissa aina, kun niillä ei soiteta ja Kyserin kostuttajatkin löytyy, mutta on kyllä melkoista puljaamista...

Ufoxilla on käsittääkseni pistorasiaan tyrkättävä kosteusvahti, jonka avulla Ufox käynnistyy vain silloin kun ilman suhteellinen kosteus laskee vahtiin asetetun raja-arvon alle. Tsekkaa valmistajan sivuilta.

Pitää jatkuvati vahtia ettei huoneen ovi ole suljettuna kostuttajan ollessa päällä. Muutoin pienen huoneen kosteus nousee hurjiin lukemiin. Ja kun pitää tovin ovea auki, niin kosteus laskee hetkessä.
 
Larriveen sivuilla sanotaan muistaakseni, että ilmankosteuden muutoksen vaikutukset näkyvät kitarassa 1 - 3 päivässä. Eli ei se kitara heti ala vääntyilemään, kun kosteus vähän muuttuu. Ilmeisesti siis parin vuorokauden "keskiarvokosteus" on se, minkä mukaisesti kitara käyttäytyy. Vai voikohan näin yleistää?
 
Sivuilla sanotaan myös, että n. 25 % suhteellinen kosteus on ehdoton alaraja kitaralle. Meillä on tällä hetkellä 33 %, ja se on ollut siinä jo pidempään, eikä kitarassa ole ollut mitään outoa. Kylppäristä leviää kämppään kosteutta joka päivä, sekä kuivuvista pyykeistä. Olen ajatellut, että eiköhän se riitä tässä kämpässä.

Ufoxilla on käsittääkseni pistorasiaan tyrkättävä kosteusvahti, jonka avulla Ufox käynnistyy vain silloin kun ilman suhteellinen kosteus laskee vahtiin asetetun raja-arvon alle. Tsekkaa valmistajan sivuilta.
 
Kiitos vihjeestä! Laitan hankintaan ja kerron sitten kommentit muillekin...
 
Ufoxilta löytyi mm. tuollainen:
http://www.ilmalinja.fi//kauppa/pro … id=4217e90da071bf8b2fd5475e9d3012b1
 
Ja tuolla Boneco-merkkinen edullisempi vaihtoehto:
http://www.haboy.fi/ilmanpuhdistimet.php?main_id=6&prod_id=121
http://www.onoff.com/online/fi/inet … 35?opendocument&markID=29-30-10
 
Noissa kosteusmittareissakin on eroja. Minulla on kaksi mallia vierekkäin. Toinen on jostain halpahallista ostettu digitaalinen mittari, joka tallettaa myös ääriarvot (olivat muuten edellisen resetoinnin jälkeen 21% ja 95%). Toinen mittari on märän pyyheliinan sisällä kalibroitava analoginen ja viisarimallinen Hygro-Synth-merkkinen laite. Alhaisilla kosteuksilla tuo digivärkki näyttää noin 10% alhaisempaa lukemaa kuin analoginen. Yli 45% kosteuksilla erot alkavat tasoittua. Analoginen ei juuri koskaan laske 30% alle. Tiedä sitten kumpaa uskoa. Pitäisi tarkastuttaa labralaitteilla tai ostaa kerrasta luotettava värkki. Halvalla ei saa hyvää - tässäkään tapauksessa...

Noissa kosteusmittareissakin on eroja. Minulla on kaksi mallia vierekkäin. Toinen on jostain halpahallista ostettu digitaalinen mittari, joka tallettaa myös ääriarvot (olivat muuten edellisen resetoinnin jälkeen 21% ja 95%). Toinen mittari on märän pyyheliinan sisällä kalibroitava analoginen ja viisarimallinen Hygro-Synth-merkkinen laite. Alhaisilla kosteuksilla tuo digivärkki näyttää noin 10% alhaisempaa lukemaa kuin analoginen. Yli 45% kosteuksilla erot alkavat tasoittua. Analoginen ei juuri koskaan laske 30% alle. Tiedä sitten kumpaa uskoa. Pitäisi tarkastuttaa labralaitteilla tai ostaa kerrasta luotettava värkki. Halvalla ei saa hyvää - tässäkään tapauksessa...
 
Jep. Noihin mittareihin on hyvin vaikea luottaa. Eräässä liikkeessä oli kolme analogista
mittaria joista yksi näytti n. 30%, toinen 40% ja kolmas 50%.
 
Yllättäviä eroja antaa myös digitaaliset mittarit eri merkkien välillä,
Suomen Lämpömittari oy (Malli 3060) ja Säästöpörssin mittari (en tiedä merkkiä) ero keskenään vain n.3%, mutta Planet Waves HTS näyttää edellisiin +10%
 
Jostain luin, että Planet Wavesilla on isoja eroja myös keskenään.
Suomen Lämpömittari oy mittarit 2kpl. jotka laitoin vierekkäin oli eroa vain n.3%.
 
Kaksi ensimmäistä digitaalistamittaria maksaa n. 10-20€
ja Planet Waves HTS 35-38€

Kosteusmittareissa on todellakin eroja ja useimmat pitäisi kalibroida säännöllisesti, jotta näyttävät oikein, joten kannattaa käytää niiden lukemia lähinnä osviittana siitä millainen huoneilma mahtaa olla. Mittari kuitenkin näyttää suurinpiirtein oikein omalla asteikollaan, joten jos kesällä on huoneilma välillä 50-60% ja talvella 20-30%, niin on todennäköistä, että talvella huoneilma on turhan kuivaa.
 
Toinen hyvä mittari on oma iho, joka ainakin itselläni toimii melko hyvänä mittarina siitä milloin huoneilmakin on liian kuivaa. Kun iho tuntuu kuivalta, niin todennäköisesti kitarakin kaipaisi kosteutusta. Joten kannatta tällöin pitää kitaraa laukussa kosteuttajan kanssa, ellei ole kunnollista huoneilman kostutinta. Jälkimmäinen on hyvä kapine, mutta jos sitä ei käytä säännöllisesti, niin laukun ulkopuolella säilytetty kitara altistuu suuremmille vaihteluille, kuin jos kitara olisi kokoajan suht. kuivassa tai sitä säylytettäisiin laukussa.
 
Mutta kuten sanottu jo edelläni, niin jos kitaran ensimmäisistä vuosista selviytyy kunnialla, niin tarve jatkuvalle seurannalle vähenee paljon. Riittää talvisinkin kun silloin tällöin täyttää kostutinta laukussa jne. Hyvä muistisääntö on se, että kun ilma on enemmän miinuksella kuin plussalla voi alkaa käyttämään ulkopuolista kostutinta ja tiivistää käyttöväliä tammi-helmikuuta kohden, jonka jälkeen voi taas alkaa vähentämään käyttöä. Kokonaan sen voi yleensä lopettaa kun puihin tulee taas lehdet, joilloin ulko- ja huoneilmassa on taas vesihöyryä riittävästi.

On myös järkevää käyttää sitä mittaria joskus kitarakotelossa, jotta tietää missä lukemissa mennään kun kitarankostutin on käytössä. Kitarakoteloiden välillä on huimia eroja tiiviyden osalta. Joissain koteloissa suhteellinen kosteus pysyy helposti 40 % tienoilla, kun taas toiset vaativat paljon enemmän kostutusta.

Joissain koteloissa suhteellinen kosteus pysyy helposti 40 % tienoilla, kun taas toiset vaativat paljon enemmän kostutusta.
 
Totta. Sellainen perus-Gibsonin tai Martinin kotelu falskaa sieltä täältä ja kosteusprosentit tippuvat melko nopeasti, kun taas laadukas Calton kitaralaukku on käytännössä ilmatiivis ja kertakostettu mato (tai vastaava) säilyttää kosteuden 50% tienoilla avaamattomassa laukussa parikin viikkoa.

Sellainen perus-Gibsonin tai Martinin kotelu falskaa sieltä täältä ja kosteusprosentit tippuvat melko nopeasti, kun taas laadukas Calton kitaralaukku on käytännössä ilmatiivis ja kertakostettu mato (tai vastaava) säilyttää kosteuden 50% tienoilla avaamattomassa laukussa parikin viikkoa.
 
Näin on, Martinin laukku pitää sisuksen vain noin 10% huoneilmaa kosteampana (Martinin omalla paksulla madolla).

Onko teillä muilla kokemuksia miten ulkomailta tuodut kokopuiset akustiset kitarat asettuvat Suomen olosuhteisiin?
 
Itse olen raahannut viimeisen vuoden aikana Lontoosta kaksi akustista ja huomannut niiden käyttäytyvän erilailla täällä Suomen oloissa kuin Denmark Streetin soitinliikkeissä testaillessa. Lähes heti koti-suomeen tuonnin jälkeen on ilmennyt mm. pientä nauhojen hiontaa vaativaa kielten särinää. Gibson asettui tuolla toimenpiteellä kuntoon. Viimeisin tuliainen on Martin ja vielä niin tuore hankinta, että pitää katsoa miten se asettuu näihin oloihin. Pientä oireilua siinäkin tuntuisi olevan.

Blues: Onko teillä muilla kokemuksia miten ulkomailta tuodut kokopuiset akustiset kitarat asettuvat Suomen olosuhteisiin?
 
Mulla oli Gibson ensin USA:ssa Kalliovuorilla ja sitten myöhemmin toin sen Suomeen. Ei kyllä mitään erikoisempaa ole täällä ilmennyt. Ehkä "sisäänajo" oli tuolla USA:n päässä sen verran vaihteleva, että kitara tottui monenlaisiin olosuhteisiin. Kesällä siellä oli päivisin helkkarin kuuma ja yöllä melkein pakkasta. Välillä oli todella kuivaa ja taas sitten pukkas ukkosrintaman, jolloin oli todella kosteaa. Tälläisiä hetkittäisiä vaihteluita oli siis paljon.
 
Aina olen pitänyt kitaraa laukussa kosteuttajan kanssa ja eipä noita ongelmia kosteuden tai kuivuuden takia ole tullut. Eikä nyt viime vuosina ole Suomessa ollut niitä hurjimpia pakkastalvia, jolloin lämmityksen takia huoneilma kuivuu, joten tältäkin osin on ollut ihan siedettävät olosuhteet akustisille.

Itse olen raahannut viimeisen vuoden aikana Lontoosta kaksi akustista ja huomannut niiden käyttäytyvän erilailla täällä Suomen oloissa kuin Denmark Streetin soitinliikkeissä testaillessa.
 
Johtuu juuri siitä, että Englannin leuto ilmanala on paljon kosteampi kuin suomen talvi/kevät ilma. Toisaalta lähes kaikkia akustisia joutuu suomessa viilailemaan olivatpa ne mistä tahansa peräisin, kun kuivuus kutistaa otelautaa. Oma 16-vuotta vanha Gibson kaipaa edelleenkin talvisin viilaa sieltä täältä nauhojenpäistä.