Kitarat: akustinen ›

hallu: Mulla on -90 luvun alkupuolelta oleva Yamaha FG401, joka on ollut hyvä kitara ja monessa mukana, mutta kielet on nykyisellään kovin korkealla enkä tiedä johtuuko se kaularaudan löysyydestä vai siitä, että se kannen puupala-tallasysteemi, jossa kielet ovat kiinni on haljennut Joka tapauksessa olen alkanut treenailemaan sillä sliden soittoa kun ei sillä enää mukavasti voi painelemalla soittaa.
 
Uuden kitaran ostoa olen kuitenkin tässä haikaillut jo jonkin aikaa, mutta tarjonta on niin runsasta ja laadukasta nykyisin ettei oikein osaa päättää minkämoista kitaraa alkaisi laittamaan. Resonaattorikitara puisella keholla olisi hieno ja soundillisestikin miellyttävä, mutta ei ihan sellaiseksi yleiskäyttöiseksi nuotiokitaraksi taivu. Hinta pitää kuitenkin jäädä alle tuhanteen euroon eli hyvä riittää ei tarvita huippua. Sellaista hopean väristä ovationiakin olen katsellut, se on vähän futuristinen mun makuun. Teräskielinen sen joka tapauksessa pitää olla että sopii rämpyttämiseen.
 
Lisään tähänkin nyt tuon uutukaisen josta on jo maininta parissakin ketjussa. Eli ostin Blueridge BR160 kitaran. Ja nyt olen tietysti voinut vertaillo ihan oikean puukitaran soundia tuohon vanhaan kitaraan, jonka tuossa jo mainitsinkin. Ero vanhaan on aivan järkyttävän suuri. Tässä uudessa saundi on kuulaampi ja elävämpi ja erottelevampi. Toisaalta veikkaan, että asiaan vihkiintymätön kuuntelija ei noissa mainittavaa eroa huomaisi (jos soittaisin niitä peräjälkeään samalla tavalla). Soittimen herkkyys ja nyanssit välittyvät lähinnä soittajalle, mutta sivullinen kuulee sen eron siitä, että minä saundaan erilaiselta tällä uudella kitaralla (se saa minut soittamaan hiukan toisella tavalla ja herkentää omaa kosketustani mikä entisestään voimistaa tätä soittoelämystä). Tässä uudessa kitarassa alapää todella potkii ja sen tuntee omassa palleassa kun kitara tärisee sylissä. No joo turha tässä on enempää suitsuttaa tätä olen vielä niin uutuuden huumassa ja minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kokopuisista soittimista, niin elämys on ollut niin järisyttävä, että ammun epäilemättä arvioissani pahasti yli;-)

Gibson Songwriter Deluxe
Guild GAD30
 
Guildin voisin melkein myydä. Gibsonissa on soittamista vaikka loppuelämäksi :)

Landola jostain 60-luvulta, tauruksen oikein pienen akustisen ja gitanen dg-300 uusimpana tulokkaana. Mainio mylly.

Itteltäni löytyy mikitetty Walden D560CE sekä Ibanezin 12- kielinen V-7012 NT. Sitten on kans joku Jeesus-teipillä kasassapysyvä lasten nailonkielinen Landola.

Yamaha Cgs-104 löytyy täältä päin.

Ovation Balladeer 1612 vuodelta -78, varsin mainio peli.

Ibanezin PF-60, josta kaula poikki ja liimattu röytäen (lähinnä esteettisesti) Toimii kuitenkin, aika rokrok. Voi viedä ties minne puistoon ja festareille tarvitsematta pelätä kitaran kohtaloa.

Art & Lutherien seetrikantinen Folk. Sopivan kokoinen istualtaan soitettavaksi, eikä ole niin tyyris etteikö uskaltaisi raahata mukanaan puistoon :D. Hintaisekseen todella mukava soitettava ja loistava keskialuevoittoinen soundi.

Martin HD 28. Mulle toimii. Soundit tuntuvat paranevan ajan myötä ja on kovin helpposoittoinen. Tämä oli vähän sellainen varma ostos, vaikka kyllä kokeilin muitakin malleja ja merkkejä. Tällä mennään varmasti pitkän aikaa ennen kuin se jää "pieneksi".

Yamaha DW-9. Kovaääninen ja raskahko soittaa, mutta loistoääni. Sitten kun mulla on rahaa, ostan jonkun pienempikoppaisen ja hiljempisoundisen leirinuotiolle yms. käyttöön.

Mulla on Norman Guitarsin B18 akustinen ja suosittelen. Soundi on lämmin ja todella helppo soittaa. Liian vähän tunnettu merkki!

Yamaha FG 750S. Nätti ja soi kiltisti.

- Martin D-28
- Admira Maria
Martin on ihan tuore hankinta, ei ole Admiraan tullut koskettua tuon uudemman jälkeen. Pitäisköhän laittaa kiertoon..

Martin Guitars D-28 (+ B-band AST 1470 - Volume)

Martin DM. On kyllä palvellut uskollisesti, mutta osa nauhoista alkaa olla vähän turhan kuluneita vireen kannalta. Tosin nyt jos ostaisin uuden akustisen niin varmaan ennemmin jonkun OOO-koppaisen fingerpicking-juttuihin.

Juuri eilen aloitin kitaran soiton ja ostin Washburnin Oscar Schmidtin. :)
("Oscar Schmidt by Washburn")

Tuollainen Aria AC6-mallinen konserttikitara on kulkeutunut kultaiselta 80-luvulta käteeni. Hieno peli, äitini taisi muutaman keikankin sillä heittää. Ainoa miinus on raivostuttavan vaikeasti vaihdettavat kielet.

Omistukseeni on päätynyt enovainaan vanha Fender Redondo. Skebavanhus löytyi vahingossa ullakolta kovakantisen laukun sisältä, kun pengoin tavaroita. Sointi on todella maukas ja tatsi hyvä. Kitaran arvosta ei ole mitään käryä.

yamaha fg 411 BL.
 
ihan hyvä kitara. ostin joskus yli 10vuotta sitten, viilailin tallan kohilleen ja yläpäästä kielet sopivalle korkeudelle. kevyt soittaa ja hyvin soi. hyvät virinupit. musta väri rupeaa jotenkin antamaan periksi, läheltä katsottuna mustassa värissä on kuin valkoisia pilviä sisällä. ehkä auringon uv valo hajottaa maalia jotenkin. kun pidän sitä vaan nurkassa, niin on aina valossa.