Kitarat: akustinen ›

Ehkä näin: jos komppaat paljon, hommaa D. Jos näppäilet hiljaisella volyymilla herkästi, mieluummin ehkä 00. Itse teen molempia, ja lukuisten kokeilujen jälkeen dreadnought oli oma valintani.
 
Eli D. Nyt pitää vaan käydä testaamassa tuota 00:aa, jotta minkälainen se on. Jos on buheeno, ni saato olla, että lähti D-15 tilaukseen. Ei lähe. Ei oo varaa. Höhö.

Eli D. Nyt pitää vaan käydä testaamassa tuota 00:aa, jotta minkälainen se on. Jos on buheeno, ni saato olla, että lähti D-15 tilaukseen. Ei lähe. Ei oo varaa. Höhö.
 
Kokeile myös D-16 tai D-16gt, niissä on hieman kirkkaampi saundi kuin D-15:ssa. Ellet sitten nimenomaan hae juuri sitä tummuutta.
 
Ja hei, se kirpaisee kerran, mutta tuo iloa vuosikausiksi ;)

Omasta mielestäni dreadnoughtit soivat komeammin, äänessä on usein enemmän koko äänispektriä (ja varsinkin voimakasta alapäätä), vrt. 00-koppaisten toisinaan hieman köykäisempi soundi.
 
Olen samaa mieltä, mutta vain siitä että D-koppaiset soivat lujemmin. Jos siitä syystä, että kannen pinta-ala on ja kopan tilavuus on isompi. 00-koppaisten etu on siinä, että niitä on helpompi nauhoittaa ja yleensä kaikki kielet soivat toisiinsa nähden tasavertaisesti, kun taas D-koppaisissa basso rules. Jos haluaa pääasiassa komppikitaran rock/pop-musiikkiin, niin d-koppainen on ehkä parempi, mutta jos soittaa monipuolisesti sormi ja plektralla ja haluaa nauhoittaa kitaraa, niin 00 voi olla parempi.

Jos vetelet paljon yksinäs kitaran kanssa (mies & kitara) niin D-koppaista voisin suositella lähinnä sen höngän vuoksi mikä siitä lähtee. Säästä vielä 500e ja osta D28, siihen on harva pettynyt. Jos taas ajatelit saada jotain akustista pääasiassa perkussiiviseksi täytteeksi juurikin poppiin, voin suositella 000- tai OM-bodyllä varustettua keppiä. Itse omistan Martin 000-28. En jaksanut lukea koko threadia, mutta tässä omia näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta:
 
- 000- ja OM ovat mitoiltaan periaatteessa samat. Kapeampana ja muutenkin hieman pienempänä mahtuu syliin kivasti ja on näppärä soittaa. Ilmeisesti kopat on suunniteltu näppäiltäväksi, mutta itse käytän plektraa surutta ja hyvin tuloksin. Huomaa, että John Mayer käyttää OM- koppaista OMJM omaa customiaan aika ronskilla otteella.
 
- D-kopalla varustettu kitara tukee yksinlaulua paremmin kuin pienemmät. Hyvänä esimerkkinä Johnny Cash.
 
- Kun verrattiin 000-28 ja D28 samoilla mikeillä (K&K), D28:lla oli todellisia ongelmia saada linjasoundi yhtä selkeäksi kuin miltä se akustisesti kuulostaa. Tietynlainen muta ja nasaalius vaivasi. Samaa olen kuullut muualtakin. 000-28:lla ei ollut mitään ongelmia. Valmis paketti jo suoralla eq:lla. Voi olla, että linjasoundi paranee D28:ssa jos laittaa sen kortsun eli kumin siihen aukkoon. Se siis vähentää huminaa ja estää kierron. 000-28 ja D28 on periaatteessa sama kitara eri mitoilla. Kopan lisäksi myös D28:n kaula on leveämpi.
 
Tuolla pienellä vertailulla erittäin karkeasti olen koittanut selvittää ison ja pienen kopan etuja ja haittoja. Uskoisin sen pätevän ainakin osittain myös muihin Martinin malleihin.
 
Voisin itse suositella tuota 000-28, johon itsekin päädyin. Melkoisen hifi ja tuottajaystävällinen paketti joka ei sodi muiden soittimien kanssa millään taajusalueella. Silti kitarassa on syvyyttä riittämiin, eikä ääni jää sinne kitaran "sisään". Sitä on helppo ja kiva pitää sylissä, kapea koppa auttaa, ettei kieliin tarvitse kurottaa ja kapeata kaulaa jaksaa näppäillä pitkäänkin ja lyhytsormisetkin ovat tyytyväisiä. Ainoa miinus siinä omien kokemusteni mukaan on, ettei siinä oikein riitä möhinä trubaduurihommiin.
 
Kannattaa käydä pyhiinvaeltamassa Helsingissä Kitarapajalla. Siellä saat aika selvän kuvan Martineista ja miten eri puu ja eri mitat vaikuttavat soundiin ja soitettavuuteen. Lisäksi Youtube on ystävä. Tässä yksi esimerkki, miten mainio esim. D28 on mies-kitara tyyppisissä jutuissa:
http://www.youtube.com/watch?v=NRhWv2SezKE
 
Anssi Kela käyttää sekä D28 että HD28, tässä vissiin HD28.
http://www.youtube.com/watch?v=lY0CnkTgCHg
 
Eli joo vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Ite en ostaisi mitään ellen pääsisi kokeilemaan muita vaihtoehtoja ensin. Kitarapajalla lienee kattavin valikoima mitä Suomessa on saatavilla.

Anssi Kela käyttää sekä D28 että HD28, tässä vissiin HD28.
http://www.youtube.com/watch?v=lY0CnkTgCHg
 
Tuossa taitaa olla D45. Sekin lienee kelpo kitara.

Joo niin onkin, huomaa noista nauhamerkeistä. "Lienee" kelpo kitara tai ainakin lienee aika deluxea kun tekee 9000 dollarin loven lompakkoon. Aikoinaan Kela sanoi, että miksi omistaa martinin jos voi omistaa kaksi martinia. Monesko lie menossa.

Mikä tossa cutawayssa maksaa? Martinin sivuilla on tommosen tavallisen D-15 ja vastaavan cutawayn välillä on yli 600 taalan ero. Toki siinä on myös elektroniikka defaulttina, mutta että 600 taalaa.
 
Miten muuten, jos hommaa akustisen ilman mitään elektroniikkoja ja laittaa siihen jonkun systeemin, niin saako siihen sitten mitään potikoita volaa säätämään? Vai mikä noissa on idiksenä? Oon pihalla kuin kassit.

Jos vetelet paljon yksinäs kitaran kanssa (mies & kitara) niin D-koppaista voisin suositella lähinnä sen höngän vuoksi mikä siitä lähtee.
 
Niin siis jos vedetään täysin akustisesti ilman mitään vahvistusta. Vahvistettuna sitten homma meneekin selkeästi pienikoppaisen eduksi. OM/000-koppaisenkin saa haluttaessa D-saundiseksi kompuralla ja EQ:lla, mutta D-koppaisesta ei millään saa niin tasapainoista saundia kuin OM-koppaisesta.
 
Jos OM-koppaista aikoo käyttää plektrasoittoon sen tatsia kannattaa ehkä vähän nostaa, eli korkeampi yläsatula ja talla, tällöin dynamiikkaa irtoaa paremmin. Huomasin tuon käytännössä kun virittelin OM Stanfordia (=Furchin OEM malli), korkeammalla tatsilla se kuulosti paljon isommalta kuin koko antaisi olettaa, matalalla tatsilla näppäilysoitto helppoa mutta ääni vähän vaisunpuoleinen. Täytyy vielä tehdä tai teettää uusi luusatula (tai molemmat, alkuperäiset TUSQ:ia) joka olisi n. 0.1 mm nykyistä korkeampi molemmista päistä niin olisi aika hyvä. D-koppainen varmaan matalallakin tatsilla soi hieman voimakkaammin (ainakin oma D-03R).

Lainaanpa jo valmista Martin ketjua.Ensimmäisen Martinini laitoin tilaukseen:DX1R.
Jostainhan se on niissäkin aloitettava...Nyt vaan niitä"ei se ole oikea Martin"viestejä
tulemaan...:)

Miten muuten, jos hommaa akustisen ilman mitään elektroniikkoja ja laittaa siihen jonkun systeemin, niin saako siihen sitten mitään potikoita volaa säätämään? Vai mikä noissa on idiksenä? Oon pihalla kuin kassit.
 
Laitoin sulle vahingossa plussan kun piti lainata :P. Tosiaan Martinit myydään uutena sillä perusasetuksella, ettei mitään elektroniikkaa ole. Kalliisiin kitaroihin (kaikki Martinit) suositellaan asennuttamaan sellaiset, jotka eivät tee koppaan reikiä muualle kuin sinne mistä plugi isketään sisään (ainakin itse suosittelisin). Kokemuksia on lähinnä B-Bandeista ja K&K:sta. B-Bandin mallissa jota olen kaverini D28:lla kokeillut oli kaula aukolla "hollilla" volume sekä piazon ja konkan välisen suhteen säätö. Konkka ei noissa systeemeissä ole mikään perinteinen mikki, vaan jonkinsortin "filminauha" joka laitetaan sinne kielien alle jonnekin. B-Band tosin ns. kulahti muutaman vuoden käytön jälkeen, soundista katosi kaikki skarppius. Kaverini sittemmin on siirtynyt K&K:n käyttäjäksi, joka myös itselläni on. K&K on halpa ja paras, imo. Ei mitään säätöpotikoita, mutta soundi on lähimpänä akustista soundia mihin olen koskaan törmännyt kitaramikeissä. Se D28 on kitarana vähän ongelmallinen jos sitä haluaa PA:han, mutta oma 000-28 oli aika sananmukaisesti plug&play.
 
Kitarapajalla menee vähän kausiluontoisesti, mitä laittavat kitaroihin. Ennen laittoivat mm. juurikin tuota B-Bandiä, nykyään haukkuvat sen lyttyyn ja asentavat K&K:ta ;).

... Kitarapajalla menee vähän kausiluontoisesti, mitä laittavat kitaroihin. Ennen laittoivat mm. juurikin tuota B-Bandiä, nykyään haukkuvat sen lyttyyn ja asentavat K&K:ta ;).
 
Kauppamiehet ovat.

Noniin, tässähän sopiva ketju. Tuli sitten ostettua Martinin D-18. Täytyy sanoa, että on mahtava kitara, tosin trimmausta vaati jonkin verran. Mutta upeasti soi. Nyt pitäisi sitten hommata laadukas mikitys-systeemi ja ajattelinkin asentaa tuon B-Band 2.2:n.
 
Oliko se nyt niin, että tuosta etuasteesta on vaimennettu 150hz:n tuntumasta eli pitäisi toimia livehommissa (välillä suhteellisen kovillakin desibeleillä) edes jotenkin kiertämättä?
 
Onko jotain järkeviä perusteluja hankkia jotain muuta systeemiä? B-band nyt tuntuu hinta-laatusuhteen perusteella olevan toimiva setti.
 
Kitara tulee jatkuvaan truba- duo- ja pienimuotoiseen trio-keikkailuun (Akustinen, sähkis ja läskäri).

Onko jotain järkeviä perusteluja hankkia jotain muuta systeemiä? B-band nyt tuntuu hinta-laatusuhteen perusteella olevan toimiva setti.
 
K & K vaikuttaa soundisamplejen perusteella paremmalta kuin B-band. Jos soittaisin klassista kitaraa näppäilen tai teräskielistä, mutta en plektralla kompaten, niin voisin harkita B-bandia, muuten en.

Mitäs K&K:n mikkejä poijaat on laitelleet? Ihan sitä reilun satasen Pure Western Mini -systeemiä? Riittääköhän siinä potku jos suoraan linjaan laittaa? Oon D-15:ttä ostamassa ja mietin minkä mikin siihen asennutan, kitara tulee truba- ja bändikäyttöön.

Mitäs K&K:n mikkejä poijaat on laitelleet? Ihan sitä reilun satasen Pure Western Mini -systeemiä? Riittääköhän siinä potku jos suoraan linjaan laittaa?
 
Mulla on ollut vajaan vuoden Pure Western, ja kyllä potku riittää. DI -boksi vain väliin.