Kitarat: akustinen ›

Se uusi D-18 on aikalailla eri eläin. Guitarist-lehdestä luin joskus juttua ja muistelen ihmetelleeni miten paljon sitä on päivitetty. Kovasti kehuivat että paljon parempi kuin vanha malli.
Että kannattaa varmaan sekin testiä.

konnamatti: Se uusi D-18 on aikalailla eri eläin. Guitarist-lehdestä luin joskus juttua ja muistelen ihmetelleeni miten paljon sitä on päivitetty. Kovasti kehuivat että paljon parempi kuin vanha malli.
Että kannattaa varmaan sekin testiä.
 
Ehdottomasti aionkin testata sen, jos kerran olivat sen tuonne liikkeeseen tilanneet. Entistä mielenkiintosemmaks homman tekee se, jos se on oikeesti erilainen peli, vaikka on "vaan" saman mallin päivitetty versio.

Stalkah: Ehdottomasti aionkin testata sen, jos kerran olivat sen tuonne liikkeeseen tilanneet. Entistä mielenkiintosemmaks homman tekee se, jos se on oikeesti erilainen peli, vaikka on "vaan" saman mallin päivitetty versio.
 
Oikea paikka Martineiden testaamiseen on Kitarapaja. Mikä sai menemään tuonne F-musiikkiin?

hollstro: Oikea paikka Martineiden testaamiseen on Kitarapaja. Mikä sai menemään tuonne F-musiikkiin?
 
F-Musiikki on linnuntietä tuossa 200m päässä, eikä täällä Lappeenrannassa valitettavasti Kitarapajaa ole. Toki voisin kävästä ison kaupunginkin musaliikkeissä, jos siellä päin liikun, sillä mielenkiintoa riittää, mut tähän hätään testailen F-Musiikissa.
 
E: Tilanne on kallistunut siihen suuntaan, että HD-28 rupesi kanssa kiinnostamaan sen (ruusupuusta johtuvan) heleämmän soundin vuoksi. Onhan se kalliimpi, mutta oon kyllä valmis venyttämään budjettia, jotta soundi on kerrasta kohdillaan.

Stalkah:
 
E: Tilanne on kallistunut siihen suuntaan, että HD-28 rupesi kanssa kiinnostamaan sen (ruusupuusta johtuvan) heleämmän soundin vuoksi. Onhan se kalliimpi, mutta oon kyllä valmis venyttämään budjettia, jotta soundi on kerrasta kohdillaan.
 
Kannatan. D-18 oli alkujaan ja kyllä se HD-28 teki sellaisen vaikutuksen että se piti saada. Kuulosti juuri siltä mitä "kuulin päässäni".

Mulla on testissä kaverin Martin DX1AE. Sen matalin kieli soi elektroniikan läpi selkeästi hiljempaa kuin muut kielet. Vika vai ominaisuus?

konnamatti: Kannatan. D-18 oli alkujaan ja kyllä se HD-28 teki sellaisen vaikutuksen että se piti saada. Kuulosti juuri siltä mitä "kuulin päässäni".
 
Mulla oli aikoinaan myöäs tuo HD-28 ja se on selkeästi paremman kuuloinen kun D-18. Syttyy herkemmin ja ääni on muutenkin hienostuneempi. HD-28:n ominaisuus on se että se soi todella kovaa ja kerrostalossa naapuritkin nauttii soitosta. Lisäksi iso koppa on sylissä ergonomisesti haastava. Siksi vaihdoin pienikoppaisempaan OM-maliin, joka on myös enemmän omiaan fingerstyle-soittoon.

konnamatti: Kannatan. D-18 oli alkujaan ja kyllä se HD-28 teki sellaisen vaikutuksen että se piti saada. Kuulosti juuri siltä mitä "kuulin päässäni".
 
Tältä se on alkanut omastakin mielestäni kuulostamaan, tosin toistaiseksi vaan nettinäytteiden perusteella. No, helpostikos mie tuon tuonne F-Musiikkiin tilaan kokeiltavaksi, kun tuo HD-28 heiltä löytyy myöskin. Kunhan nyt ensin saisi kokeiltua (vaikka periaatteesta) sen kunnolla säädetyn D-18:n ja D-18 New:n.
 
hollstro: Mulla oli aikoinaan myöäs tuo HD-28 ja se on selkeästi paremman kuuloinen kun D-18. Syttyy herkemmin ja ääni on muutenkin hienostuneempi. HD-28:n ominaisuus on se että se soi todella kovaa ja kerrostalossa naapuritkin nauttii soitosta. Lisäksi iso koppa on sylissä ergonomisesti haastava. Siksi vaihdoin pienikoppaisempaan OM-maliin, joka on myös enemmän omiaan fingerstyle-soittoon.
 
Toki makuasioita kaikki ja riippuu vähän siitäkin, että mitä tarkkaan ottaen milläkin sanalla meinataan ja viininmaisteluksihan tämä soundin kuvailu sanoin tuppaa usein menemään, mutta samankaltaisia mietteitä miullakin oli tuosta HD-28:sta. En ole sitä vielä päässyt soittamaan, joten en tiedä kitaran varsinaisesta herkkyydestä ja tatsiin reagoinnista mitään, mutta soundi on klippien perusteella olennaisesti parempi kuin pikkuveljensä D-18:n soundi.
 
En usko kopan koon olevan esteenä varsinkaan, kun akkari ei ole varsinainen pääsoittimeni, vaikka yritämmekin bändin kanssa laajentaa soundiamme ja tuoda kevyempääkin ilmaisua mukaan, jonka kautta tämä mahdollinen tuleva Martin saisi myös kunnon jalansijaa bändisoitossakin. Kopan kokoon tottuu kyllä, vaikka se alkuun isolta tuntuisikin. Uskon myös, että HD taipuu sormisoittoonkin sen verran, mitä on tarvis - tai ainakin D-18 tuntui taipuvan. Ääntä näistä lähtee sen kopan ansiosta kyllä hyvin ja se kelpaa :)
 
sepisti: Mulla on testissä kaverin Martin DX1AE. Sen matalin kieli soi elektroniikan läpi selkeästi hiljempaa kuin muut kielet. Vika vai ominaisuus?
 
Joku viisaampi osaa varmaan ottaa kantaa, että mikä muu tuon voisi aiheuttaa, esim. rikkonainen mikrofoni, huonokuntoinen / -laatuinen kieli tai perustavanlaatuinen vika kitaran rakenteessa (jolloin alimman kielen aiheuttama resonointi jostain syystä kuoleutuu nopeammin kuin pitäisi), mutta vikahan tuo selvästi on. Ei ehkä nykykitaroista voi puhua, että tollanen selvä falski ois ns. "ominaisuus", kun tätä määrettä käytetään lähinnä läpällä vintage -vehkeistä, joissa taas on muuten paljon mojoa, korvaamatonta arvoa ja ties mitä, mutta siitä löytyy joku "vika", joka on lähtemätön osa kokonaisuutta. Tää johtuu siitä, et sellasta se tekniikka on aikaisemmin ollut. Nykykitaralta voi vaatia enemmän, kun nykyisin tieto, taito ja tekniikka ovat vähän eri tasolla mitä ennen.

Tuosta että joku kielistä soi vaimeammin kuin muut E-akustisessa on kyse siitä että tallapala ei osu pietsoon tasaisesti.
Kannattaisi ottaa pala irti ja katsoa että on suora.
Jos ei niin oikaisu.
Joskus se tallapalan ura ei ole suora (en kyllä Martineissa tavannut) ja sitten toimiva vippaskonsti on leikata rakotulkin lehdestä siivu sen kielen alle joka on vaimeampi, joku 0,05mm voisi riittää. Kokeilemalla selviää.

hollstro: Mulla oli aikoinaan myöäs tuo HD-28 ja se on selkeästi paremman kuuloinen kun D-18. Syttyy herkemmin ja ääni on muutenkin hienostuneempi. HD-28:n ominaisuus on se että se soi todella kovaa ja kerrostalossa naapuritkin nauttii soitosta. Lisäksi iso koppa on sylissä ergonomisesti haastava. Siksi vaihdoin pienikoppaisempaan OM-maliin, joka on myös enemmän omiaan fingerstyle-soittoon.
 
Heh, olen pyöritellyt tässä mielessäni että vaihtaisin myös, OM-21:een. Saa nähdä mihin tulokseen tulen.
Pelottaa että tulee se perinteinen "pitikin se yks hävittää sillon aikoinaan..."
 
Mihin OM:ään vaihdoit?

Kai se on ilmottauduttava uutena martinistina. Taylor 110ce vaihtui DCPA5K:hon joka nyt ainakin alkukäpistelyiden perusteella ajaa asiansa. HIeman säätöä kaipaa mutta katsotaan nyt..

konnamatti: Heh, olen pyöritellyt tässä mielessäni että vaihtaisin myös, OM-21:een. Saa nähdä mihin tulokseen tulen.
Pelottaa että tulee se perinteinen "pitikin se yks hävittää sillon aikoinaan..."
 
Mihin OM:ään vaihdoit?
 
OM-42:seen.

hollstro: OM-42:seen.
 
Niin joo, taisitkin tuolla jo tarinoida siitä pari riviä.

hollstro: OM-42:seen.
 
Ohan toi just ja just basistille vättävä peli. Itse amatöörikitaristina soittelen 80-luvun vanhalla Jammulla, sekä 6- että 12-kielisellä.

Old Guitar: Ohan toi just ja just basistille vättävä peli. Itse amatöörikitaristina soittelen 80-luvun vanhalla Jammulla, sekä 6- että 12-kielisellä.
 
Kitaraa olen soitellut 40-vuotta, lähes päivittäin.

hollstro: Kitaraa olen soitellut 40-vuotta, lähes päivittäin.
 
No sitten joo... Suurinpiirtein saman ajan on tullut soiteltua akustista. Jälleen kerran on kiikarissa uusi soitin, hintaansa nähden loistopeli. Ei kuitenkaan Martin. Minulla on ollut Martin 000-28 Eric Clapton, joka olikin erittäin hyvä ja v-kaulaprofiili sopi käteen kuin valettu. Martin 000-15M (kaksi eri yksilöä), josta pidin myös erityisen paljon, mutta niin vaan sekin meni myyntiin. Muita Martineita ei minulla ole ollutkaan.
 
Kokeilin tossa hiljan Martin 000-RS1: stä, made in Meksiko, joka oli hemmetin hyvä. Martin 000-16gt kiinnostaisi myös sekä 000-18. Näitä olis hyvä päästä vertailemaan hintalaatusuhteeltaan.

Mulla on nyt netin kautta tehdyn tutustumisen kautta kiikarissa tuo 000-16GT. Jossain jenkkikeskustelussa oli todettu että tuo 16 pärjää hyvin 000-18 mallille, eli hinta-laatu olisi parempi kun 18 on kalliimpi. Netissähän se totuus asuu, mutta pitäähän ne käydä varmuuden vuoksi itse kuuntelemassa, toisaalta 15 sarja on kanssa kokeiltava samalla. D-mallit jää nyt kokeilematta kun kiinnostus on tuolla 000 ja om kopissa. Mikitys tarvitaan kanssa, saa nähdä kiilaako joku valmiiksi mikitetty tuohon listalle mukaan. Kitarapajalle olisi tarkoitus suunnistaa lähiaikoina tekemään tätä vertailua, luulisi sieltä löytyvän vaihtoehtoja ja ainakin aiemmin on auliisti palveltukin.

Tuli ostettua ensimmäinen Martin. Mulla oli kiikarissa tosiaan etukäteen kartoitettuna tuo 000-16GT, mutta kotiin lähti kanssani SWOMGT. Kokeilin tänään vajaan kahden tunnin aikana useampia kitaroita; verrokkina oli koko ajan tuo ensin mainittu 16-sarjalainen, mutta lopputuloksena oli siis päätyminen toiseen malliin. Tarve oli minulla säestykseen niin bändissä kuin duo/truba -hommiin, eli hyvin puhtaasti plekulla sointujen soittamiseen.
 
Miksi sitten päädyin tuohon; minusta soundi vaan kuulosti omaan korvaani kivoimmalta omassa hintaluokassaan. Kalliimpiin malleihin ei kajottu kun budjetin olin laittanut max 1500e tasoon. Juuri ja juuri siis tuossa sain pysyttyä.
 
Soitettavuus testaamissani Martineissa oli kaikissa hyvä ja mikään noista ei mulle ainakaan tuntunut sellaiselle että ei olisi istunut käteen. Lähtökohtaisesti olin päättänyt hankkia mahonkikoppaisen, sillä kotoa löytyy jo toisen merkin ruusupuukoppainen D-kokoinen kitara. Valitsemani kitara on nyt kuitenkin kirsikkakopalla, eli materiaalikin vaihtui vaikka piti olla etukäteen lukittu. Koko sentään oli melkein sama (000 vs OM).
 
Jos vertaan omalla subjektiivisella näkemykselläni vielä 000-16GT:tä ja SWOMGT:tä keskenään, niin 16GT:ssä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, se soi ihan kivasti ja sillä oli kiva soittaa, mutta jotenkin se oli kliinisempi kuin SWOMGT. 16GT tekee juuri sen, minkä akustisen kitaran pitääkin - eli oli hyvä kitara, mutta SWOMGT:ssä oli jotain enemmän. Ehkä selkeyttä, erottelevuutta ja soinnin kirkautta oli enemmän juuri sointujen soittamisessa.
 
Tästä mut varmaan tuomitaan, mutta oli tuo valitsemani paremman näköinenkin. Kopan bindaus on makea ja kyllä se että otelauta on puuta eikä synteettistä materiaalia saa kitaran näyttämään paremmalta. Toki puhtaasti ulkonäöllisin perustein olisi tullut valittua vielä joku muu malli, eli tämä oli vain bonus...
 
Mikkisysteemeissä päädyin K&K pure miniin. Pääsin kokeilemaan viittä eri mikrofonia kiinnitettynä kitaroihin ja omaan korvaan tuo tuntui parhaimmalta. Kokeilin myös muutamia valmiiksi tehtaalla mikitettyjä malleja ja niissä ei mikkisysteeminä ollut mitään vikaa, mutta olin jo ehtinyt tykästyä tuohon SWOMGT:n akustiseen soundiin ja se oli sitten siinä.
 
Vasta kassalla kuulin että tuo SW nimessä on kuulemma Sustainable Wood, eli kaiken lisäksi tuli tänään siis myös toimittua vastuullisesti...
 
Koska keskustelualue on varsinaisesti Martin kitarat, niin ei sen enempää ostopaikasta - mutta kyllä olin jälleen todella vaikuttunut siitä miten minua osattiin hankinnassa opastaa Kitarapajalla, tästä voisi melkein oman juttunsa kirjoittaa jonnekin toisaalle.

mik:
 
Tästä mut varmaan tuomitaan, mutta oli tuo valitsemani paremman näköinenkin. Kopan bindaus on makea ja kyllä se että otelauta on puuta eikä synteettistä materiaalia saa kitaran näyttämään paremmalta. Toki puhtaasti ulkonäöllisin perustein olisi tullut valittua vielä joku muu malli, eli tämä oli vain bonus...
 
Helvetin hieno kitara vaikka en normaalisti edes katsele kun ruusupuulla olevia! Pitääkin pistää malli tuo mieleen.

Martin keskusteluissa pitäisi aloittaa joku uusi aihe.
Kymmeniä noita viilanneena pakko todeta että laatu on loistavaa ja hyvin menee hinnan mukaan soundit kitaroissa. Laadun tasaisuuta pakko myös kehua, ei yhtään yksilöä tullut vastaan US tuotannossa joka olisi jotenkin ollut pettymys verrattuna toiseen vastaavaan. Mex tuotannon kitaratkin fine, RS-sarja varsinkin. X-sarja on kokonaisuutena hintaansa hyviä. Little Martinit on kyllä mielestäni suhteettoman hinnakkaita. Packpackerit on tyylikäs vitsi ja kai sellaiseksi tarkoitettukin.
Kaikkiaan jos heidän tuotannosta ei löydä käteen ja korvaan istuvaa, niin vaikeaksi menee. Jälleenmyyntiarvo lienee paras kaikissa kitaramerkeissä ever.