Kitarat: akustinen ›

barclay: Taylorin vasuri Babytaylor. Lisäksi on ollut jo varmaan parikymmentä vuotta nimettömäksi jäävä kiinalainen nailonkielinen grungekitara. Ja uusimpana tulokkaana oikeakätinen Yamaha C40.
 
Nyt myös Ortega R121L

Mulla on vuosituhannen vaihteessa ostettu Alvarez PD-80.
Vakaa kitara, kansi ja kaula pitäneet kuosinsa kesät talvet vuodesta toiseen. Missään muussa kitarassa, mitä mulla on ollut, ei ole näin vakaata kaulaa. Kuusikansi ja mahonkipohja kokopuuta, kyljet laminoitua mahonkia.

Täältä löytyy tämmöiset:Fender cd-60-ce ,Walden D552 12-kielinen.

Noso Soittaja A, iso soundinen kitara pikkukoppaiseksi, ihan mahvan kuuloinen kitara!
Epiphone EJ-160E "John Lennon Signature Model", todella hyvän kuuloinen ja todella laadukas kitara hintaansa nähden! :)

Martin D-18 v. 1974 tuli marraskuun alussa taloon. Mainio kitara. Ja onhan sitten vielä Takamine FP-400S 12-kielinen v. 1990.

barclay: Taylorin vasuri Babytaylor. Lisäksi on ollut jo varmaan parikymmentä vuotta nimettömäksi jäävä kiinalainen nailonkielinen grungekitara. Ja uusimpana tulokkaana oikeakätinen Yamaha C40.

Nyt myös Ortega R121L
 
Tänään tuli soittokuntoisena kitarahuollosta vuosia vain koristeena ollut Landolan ns. parlour -kokoa oleva teräskielinen. Lisätäänpä se siis arsenaaliin. Avoimessa d-vireessä toimii hyvin slidekitarana.

Yamaha LS16M ARE:n omistajuussuhde on kestänyt nyt viikon tovin, ja olen hyvin tyytyväinen kitaraani. Tässä mallissa pohja/sivut ovat mahonkia ja muutenkin ne ominaisuudet, mitä olin etsinyt. Ääni, työn jälki ja soitettavuus ovat huipputasoa. Soundi on enemmänkin kirkas, mutta tasapainoinen ja oivallinen sormisoittoon.
 
Kaapissa lojuu myös Johnson JD17, mikä on hintaluokassaan oiva peli. Siinä on vain kuluneet nauhat ja Yamahan tultua se saa jäädä vain satunnaiseksi reissukitaraksi.

Takamine GY93, jonka ostin Thomannin alennusrysästä. Hinta ei hirvittänyt, mutta laatu kylläkin. D-kielen ura tallassa on viilattu reilusti väärään kohtaan, joten A ja D-kielten väli on liian iso. Tällaista harvemmin näkee edes halvimmissa sähkökitaroissa, mutta nämä tallat viilataan käsin vähän miten sattuu. Sekä talla että satula ovat molemmat liian korkealla. Nauhatkin on aika surkeat, todellakin hieman viimeistelemättömät. Talla menee tietysti uusiksi (varmaan samalla yläsatulakin), en jaksa millään lähettää takaisin tätä, joten tässä sai samalla vähän askarreltavaa. Soundi sinällään on miellyttävä ja New Yorker -runko on sopivan kokoinen itselleni.

Aktiivikäytössä:
 
Martin 000-15M: https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd. … 90_e873faa1b9221854976981933ad05959
 
Taylor GC8e: https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd. … 896113078_7166591730748489046_o.jpg

Ite rämpyttelen Harley Bentonin teräskielisellä akustisella.Vaihoin ekan kerran kielet nii meni kitara aivan sekasin ja rupes rämisemään.

Soitin loppuun "työhevoiseni", Yamahan Fg-450sa:n.Kansi muuttanut muotoaan,kaulassa "hyppyri" kopan liitoskohdassa,nauhat 2-kertaa hiottu,kaularaudan mutteri sökö ja otelaudassa tosi syviä kuoppia.Kopan lakkaus valkean huntumaisen harson peitossa,joka tosin on joissakin japanilaisissa kuulemma tyypillinen vika.Kitaran korjauskustannus ylittää sen arvon niin reilusti,etten teetä remonttia siihen enää.
25 vuotta ahkerasti soittamista siihen sitten kului.
Oli minulla muutaman vuoden Blueridgen j-45 kopio,mutta siinä oli niin pahoja ongelmia kannen elämisen ja intonaation plus susiäänien suhteen,etten sen hävittämistä ole katunut.

Ibanez V-282 12- kielinen kohta vintage ikään ehtivä soitin. Hieno sointi, helpposoittoinen, matala soittotatatsi, made in Japan.
 
Näemmä ennen Ibanezkin teki erinomaisia kitaroita. Kelpaa soitella.

Joku random handmade stagg kiva soittaa tosi korkee action.

Takamine lähti paluupostissa takaisin (oli sen verran karsea) ja ostin tilalle Ibanez AC240:n, joka oli sattumalta täsmälleen saman hintainen eli 266 euroa, mutta laadultaan kuin eri planeetalta. Todella asiallisen tuntuinen, mitä nyt kansi on selkeästi pullistunut tallan kohdalta. Mystisesti laaduntarkistuslapussa lukee, että kitara on tarkistettu 140401 eli.. 2001? Ei kai AC240 ole niin vanha malli? (Tai sitten vuosi on ensin.) Kielet on vähän korkealla, mutta tallassa näyttää olevan säätövaraa. Tässä on vähän lyhempi mensuuri ja leveämpi satula (44,jotakin), joka tuntuu paremmalta kuin 43mm satula, jossa kielet tuntuu vähän ahtaalta akustisen tapauksessa.

Krice: Mystisesti laaduntarkistuslapussa lukee, että kitara on tarkistettu 140401 eli.. 2001? Ei kai AC240 ole niin vanha malli? (Tai sitten vuosi on ensin.) Kielet on vähän korkealla, mutta tallassa näyttää olevan säätövaraa. Tässä on vähän lyhempi mensuuri ja leveämpi satula (44,jotakin), joka tuntuu paremmalta kuin 43mm satula, jossa kielet tuntuu vähän ahtaalta akustisen tapauksessa.
 
Taitaa tässä tapauksessa koodi olla vuodelta 2014. Ensimmäinen huhtikuuta viime vuodelta.

Funkånaut: Taitaa tässä tapauksessa koodi olla vuodelta 2014. Ensimmäinen huhtikuuta viime vuodelta.
 
Tietysti, ajattelin ihan hassuja! Ibanez tykittää näköjään akustistenkin puolella ihan hyvin. Tällähän soittelee ihan huvikseen, vaikka kielet pitäisi saada säädettyä hieman alemmas.

D-15 sai kaverikseen 000-28 Amber Burst:in. Täydentävät hienosti toisiaan. Martineja kun ovat molemmat pojat.

johanssen: D-15 sai kaverikseen 000-28 Amber Burst:in. Täydentävät hienosti toisiaan. Martineja kun ovat molemmat pojat.
 
Onnea! Mullakin oli samansuuntainen täydentämistapaus taannoin, kun ajattelin kaveria omalle 000-15M:lleni. Juurikin kuusi/ruusupuu tuntui mukavan erilaiselta puukombinaatiolta 15-sarjalaisen kaveriksi.
 
Tykkäsin kovasti testaamastani Taylor GC8:sta, ja huomasin sitten että sehän onkin poistotuotetelineessä (lista -> hintalappuhinta josta n. 50 % pois). Tarkoitus ei oikeastaan ollut tehdä hankintoja vielä, mutta tuossa kohtaa joutui tekemään ostopäätöksen.
 
P.S. Amber on mielestäni Martinin kivoimman näköinen burst.

Kiitos, kiitos. Kyllähän tuo nätti on. Saahan hyvä kitara miellyttää myös silmää. Toi eeben-otelauta on kyllä järkyttävän hyvä. Ei oo aikaisempaa kokemusta sellasesta ollu. Tatsi on muutenkin niin helkutin kevyt soittaa 012-setillä, etten tiedä, vaikka tarjoaisin siihen kokeeksi 013 settiä. D-15 sitä kokeilin, mutta tulin siihen tulokseen, että 012 on siihen parempi.
 
Kyllähän näissä on ihan omanlaisensa soundit molemmissa, mutta 000-28 on vaan jotenkin tasapainoisempi soinniltaan. Ja pitäähän siinä myös jotain kuultavaa eroa olla, kun on hintalapussa puolet lisää euroja. Välttämättähän se ei aina soudia paranna, mutta tässä tapauksessa se toi haluttua lisäarvoa. Ja syliin toi 000-28 istuu mulla paremmin kuin D-15.
 
Noiden kimppa soundi on myös ihan mukavan oloinen, kun tein tänään pikaisia äänityskokeiluja AT3030 puikolla, että myös molempien sisuksissa olevan K&K Pureminin kautta.
 
Sulle sattui sitten sellainen tarjous kohdalle, ettei sitä voinut ohittaa... Joskus käy myös onneksi tollasta tuuria.

Ensimmäiseksi omaksi akkariksi tuli ostettua Gibson J-15. Tykkään. :)