Kitarat: akustinen ›

Suora kosketus noinkin kylmään ilmaan kuivattaa ikävän kiitettävästi kitaraa. En usko että se kerrasta poikki on, mutta jos sama tapahtuu toistuvasti, kitara saattaapi haljeta, kun oletetaan että puumateriaali on jostain lämpöisestä (esim. ruusupuut yms.).
 
Nimim. 1 haljennut martin

Kyselisin hieman neuvoa että kumpi olisi kannattavampi ostos:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=202575
vai
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=201215
 
En oikein mistään löytänyt sen kummempia tietoja noita soittimia koskien, joten osaisko täällä joku noiden laadusta kertoa? Tuohon hintaluokkaan olisi tarkoitus ostaa akustinen, ja nuo alkoivat kiinnostamaan.

http://www.youtube.com/watch?v=aWAjLOwOHU0&NR=1
 
Enpä keksinyt parempaakaan ketjua tälle. Aika nätisti ne heiluu, kunnon spagettia. Ei ihme jos joskus vähän särähtää nauhoihin.

Aika nätisti ne heiluu, kunnon spagettia. Ei ihme jos joskus vähän särähtää nauhoihin.
 
Heiluuhan ne ja siitä syystä kieliin lyönti on tultava juuri tuollatavoin joko ylähäältä alas tai alhaalta ylös, jolloin kieli väräjää enemmän sivusuunnaassa kuin pystyssä kitaran nauhoja vasten. Näin pystyy pitämään actionia matalammalla ja silti saamaan puhtaan soundin akustisesta ulos (ellei sitten juuri halua perkussio-efektinä saada sitä räsäystä aikaiseksi).

Onko jollain hyvää vinkkiä kuinka saisi hiottua luutallasta korkeutta pois mahdollisimman suoraan? Helposti pohjasta menee vinoon tai pohja pyöristyy yms. jos yrittää käsin pitää kiinni.. Tallan päältä en ajatellut hioa ettei mene hienovireet persiilleen.

Itse hion nykyisin pelkästään päältä juuri siitä syystä, että kun pohjan saa kerran suoraan, niin pienen määrän ottamisen jälkeen se ei enää ole todennäköisesti suora, mutta voit yrittää seuraavaa. Käännä tallapalaa kädessä aina muutaman työnnön ja vedon jälkeen hiekkapaperia vastaan ja käytä hienoa paperia grid 150. Kun kääntää usein, niin kierous ainakin vähenee, mutta todellakin käsipelillä se on hankalaa. Ammattilaiset varmaan kiinniittävät palan johonkin kiinni ja hiovat tasaisella viivalla kohtisuoraan.
 
Päältä hiominen ja intonaation säilyttäminen onnistuu myös, kun ensiksi tekee viilalla kieliuraan (olettaen että kielillä on omat pikku kolonsa, joiden pitää olla paljon pienemmät kuin kielen halkaisija, jottei kieli syö itseään ajan kanssa syvemmälle luuhun) muutamalla vedolla syvemmän uran ja hioo sen molemmilta puolilta. Kun jäljellä on entisenlainen koko, niin intonaatio on suurinpiirtein samassa kohtaa ja talla madaltunut muutaman millin kymmenyksen. Olen huomannut päältä hiomisen oivalliseksi, koska siinä pystyy laskemaan yksittäistä kieltä kuten sähkökitarassa. Lopuksi hion kohdan teräsvillalla 0000-hienous kiiltäväksi, jolloin kieli luistaa uudessa paikassaan hyvin ja visuaalisesti luu kiiltää kauniisti. Niin tosiaankin, jos hioo päältä kannattaa hioa yksi kieli kerrallaan ja pitää muuten kitara standardivireessä. Tällöin pystyy hyvin havainnoimaan miten paljon kielen laskeminen vaikutti entiseen ja ottamaan vähemmän/enemmän seuraavien kielten kohdalla.
 
Jos lähden ihan uudesta palasta, niin hion sen profiilin vanhan muotoon päältä ja otan pohjasta pois, kunnes olen n. 1-0.5mm päässä tavoitteesta. Kun lähestyn tuota tavoitetta alan kiinnittää huomiota pohjan tasaisuutteen juuri kertomalla tavalla ja kun sen kerralla saa tasaiseksi (tämän näkee hyvin tasaisella alustalla valoa vasten), niin laitan tallan paikoileen kielten kanssa. Loput säädöt teen päältä toisessa kappaleessa kertomallani tavalla. Tällätavoin ei tule hukkapaloja ja mene työaikaa turhaan, joskin alta ottaminen on tietenkin nopeampaa, kun pystyy kaikkien kielten korkeuteen vaikuttamaan kerralla.
 
Intonaatioon muuten vaikuttaa kielten korkeuden laskeminen jo pienessä määrin, koska alaspainetulla kielellä on tällöin vähemmän matkaa nauhaa, niin mitä matalammalla kielet ovat sitä vähemmän kompensaatiota tallasta vaaditaan.

Kiitos kattavasta vastauksesta, ota plussa! Mutta mistäs noita pienikokoisia viiloja kannattaisi lähteä metsästämään? Myykö ihan rautakaupat, vai onko spesiaalimpaa tavaraa..?

Kiitos kattavasta vastauksesta, ota plussa! Mutta mistäs noita pienikokoisia viiloja kannattaisi lähteä metsästämään? Myykö ihan rautakaupat, vai onko spesiaalimpaa tavaraa..?
 
Satulaviiloja saa erilaisina setteinä, ne kävisivät varmaan hyvin tuohonkin hommaan: http://www.lmii.com/CartTwo/thirdpr … NameProdHeader=Nut+%26+Saddle+Files

Pieniä viiloja on itseasiassa vaikea löytää liikkeistä ja sellaisia jotka kävisivät satulaurien hiomiseen käytännössä mahdotonta, ne joutuu tilaamaan esim. stewmac.com:sta speciaalityökaluina juuri siihen tehtävään. Tallan hiomisessa (ja niiden pienten urien) voi käyttää mitä tahansa pientä viilaa jossa on terävä reuna esim. itselläni on tälläinen monitoimiveitsessä, mutta olen myös ostanut muistaakseni hong kongista sellaisen setin erilaisia pikkuviiloja jotka ovat hyviä. Tallan päältä hiomiseen käytetään pääasiassa pientä parin sormenpään kokoista palaa hiomapaperia, joka on taitettu kaksin kerroin. Pientä hiomapaperin palaa pystyy hyvin liikuttamaan tallan muodossa eikä se vaurioita kitaran tallaa tai viimeistelyä.

Kysymysluontoinen asia:
 
Sain vastikään käsiini isosiskon(ja sitä ennen faijan) vanhan akustisen, ja kiinnostaisi tietää soittimesta hiukan enemmän. Merkkiä kun en siitä siitä en tahdo saada selville. Kyseessä on siis tommonen normi nailonkielinen, faija sen on joskus 70-80-luvulla ostanut. Kaikukopan sisälle on koukeroisilla kirjaimilla kirjoitettu E-ES, ja alla Model no: G-250 ja Made in Japan. Lisäksi headstockin takana lukee Made in Japan.
 
Yamaha on näemmä joskus valmistanut nimenomaan japanissa G-250-nimistä nailonkielistä, mutta jos toi Yamahan tekele olisi niin luulisi sen lukevan jossain?

Yamaha on näemmä joskus valmistanut nimenomaan japanissa G-250-nimistä nailonkielistä, mutta jos toi Yamahan tekele olisi niin luulisi sen lukevan jossain?
 
No, se on todennäköisesti Yamaha, mutta joku on raaputtanut sen logon sieltä lavasta pois. Joskus logot ollaan vain maalilla lyöty siihen lapaan ja se lähtee ihan kynnellä raaputtamalla pois.

Jos oletetaan että se on tuo Yamaha niin osaako joku kertoa millaisessa hinta/laatuluokassa kitara liikkuu? Kyllähän se tuntuu ja kuullostaa tosi hyvältä, mutta tuo on tosiaan ainoa nailonkielinen jonka olen omistanut, joten en luottaisi omaan arvostelukykyyni tässä asiassa.

Jos oletetaan että se on tuo Yamaha niin osaako joku kertoa millaisessa hinta/laatuluokassa kitara liikkuu?
 
Kunnosta riippuen 100-300e.

Suora kosketus noinkin kylmään ilmaan kuivattaa ikävän kiitettävästi kitaraa. En usko että se kerrasta poikki on, mutta jos sama tapahtuu toistuvasti, kitara saattaapi haljeta, kun oletetaan että puumateriaali on jostain lämpöisestä (esim. ruusupuut yms.).
 
Nimim. 1 haljennut martin
 
Tätä voipi välttää jos omistaa kovan laukun ja laittaa sinne vaikka tyhjän vessapaperirullan pahvin ja sinne sisälle mytistää märkää vessapaperia. Rulla siis vaikka lavan alle laukkuun niin kitara kosteutuu eikä pääse niin helposti kuivumaan ja halkeilemaan pakkasella. Kitaraopettajan neuvoja, en tiiä miten yleinen poppaskonsti sitten on... :-)

Toissapäivänä ostin Yamaha F310 TBS:än. Slideä lahettiin kaupasta ostaan niin kitaran kaa tulin sitten ulos. Itse jos lähtisin jonnekkin leirille soitteleen niin tota en ottas mukaan joten mistä löytys 0-40e nailonkielistä kitaraa? Ihan vaan leiri- ja muihin tämmösiin käyttöihin missä ei oikeen laadulla oo väliä.

Toissapäivänä ostin Yamaha F310 TBS:än. Slideä lahettiin kaupasta ostaan niin kitaran kaa tulin sitten ulos. Itse jos lähtisin jonnekkin leirille soitteleen niin tota en ottas mukaan joten mistä löytys 0-40e nailonkielistä kitaraa? Ihan vaan leiri- ja muihin tämmösiin käyttöihin missä ei oikeen laadulla oo väliä.
 
Sillon tällön nuita tulee kirpputorilla vastaan. Laatu aika vaihtelevaa. Thomannilta löytyy 4/4 kokosia nailareita tohon alle neljäänkymppiin puolisen kymmentä ku nopsaa vilkasin: http://www.thomann.de/fi/cat.html?g … koiset_klassiset_kitarat&oa=pra

Joo minulla on westernkitara ja siinä kopan reiän semmonen muoviläpyskä. Kun soitan niin itse oppineena jotenkin osun aina siihen läpyskään ja se kuluu. Teenkö mä väärin kun se osuu siihen? Plekulla soittaessa osun siihen yleensä aina ja siihe jää semmonen selvä jälki.

Joo minulla on westernkitara ja siinä kopan reiän semmonen muoviläpyskä. Kun soitan niin itse oppineena jotenkin osun aina siihen läpyskään ja se kuluu. Teenkö mä väärin kun se osuu siihen? Plekulla soittaessa osun siihen yleensä aina ja siihe jää semmonen selvä jälki.
 
se pleksi/pickguard on juuri sitä varten että siihen kohtaan osuu helposti soittaessa ja kitaran puista kantta halutaan sillä muovilätyskällä suojata. Ei sen nyt puhki kuulu kulua, mutta naarmujahan niihin tulee nopeastikin.
 
DLX-musicissa luki ikkunassa että nailonkieliset kitarat alkaen 39€.

se pleksi/pickguard on juuri sitä varten että siihen kohtaan osuu helposti soittaessa ja kitaran puista kantta halutaan sillä muovilätyskällä suojata. Ei sen nyt puhki kuulu kulua, mutta naarmujahan niihin tulee nopeastikin.
 
DLX-musicissa luki ikkunassa että nailonkieliset kitarat alkaen 39€.
 
Eli eikös se sitten ole käytännössä vähän sama juttu, kuin sähkökitaran pleksiosa, vai miksä sitä kutsutaan? Ja suojanahan se nimen omaan on.

http://www.ibanez.com/acoustic/guitar.aspx?m=AEG10EBK
 
Tuollaisen ajattelin ostaa ensimmäiseksi akustiseksi, mutta kuitenkin haluaisin tietää kitarasta hieman enemmän ennen kuin tilaan sen. Ainakin sen, että onko kyseessä siis elektroakustinen kitara vai tavallinen teräskielinen?