Kitarat: akustinen ›

En niitä normaaleja uria, vaan B-kielen kohdalla oli luussa vajaan sentin matkalta (7mm) kolo/painautuma, eli B-kieli oli siinä kohtaa piirun verran alempana, kuin muut kielet. Painauman kohdalla tallanluun takapuolella oli taas sen painauman levyinen (7mm) paksumpi kohta, joten lienee kyseessä valmistus/valuvirhe? Poistin samalla sen paksumman nokareen sieltä hiomalla. No, pitää kuitenkin yrittää rakennella tuota osaa itse, ennen kuin sitten ottaa yhteyttä ammattiauttajaa (hyvin tod. näk.)

 
Se "kolo" oli siihen tarkoituksella tehty paremman intonaation toivossa. Tää lienee sama talla?:
http://www.highwayguitar.com/PHOTO/ewawgh100tt100/101.JPG

Se "kolo" oli siihen tarkoituksella tehty paremman intonaation toivossa. Tää lienee sama talla?:
http://www.highwayguitar.com/PHOTO/ewawgh100tt100/101.JPG
 
Juuritenkin näin. Kävin musiikkiliikkeessä noita kyselemässä ja kaikissa niissä oli tuo madallus. Eivätkä maksaneet paljoa... 50centtiä kappaleelta ja niitä tuli jokunen hamstrattua. Muotoilin yhden hiomalla päältä riittävästi, samalla säilyttäen kaarevuuden. Elikkä kuvassa näkyvä painauma meni siliäksi kanssa. En huomannut mitään eroa soinnissa, vaan kitara soi juuri kuten pitääkin, eivätkä kielet ole enää liian korkealla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Elikkä kuvassa näkyvä painauma meni siliäksi kanssa. En huomannut mitään eroa soinnissa, vaan kitara soi juuri kuten pitääkin, eivätkä kielet ole enää liian korkealla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
 
Soitas mielenkiinnosta huiluääni 12. nauhalta ja sitten painat kielen alas. Soivatko edelleen samassa nuotissa vai tuliko alaspainetusta kielestä hieman korkeampi kuin huiluääni? Juuri tuota eroa kompensoimaan tuo kolo on h-kielen kohdalla yleensä aina tarpeen.

Ostin tuollaisen luusta tehdyn työstämättömän talla-aihion. Onko tuo vaikea hioa omaan kitaraan sopivaksi? kannattaa varmaan piirtää tuosta jo valmiista ääriviivaat tuohon aihioon ja alkaa hioa? Tuo on aika paljon leveämpi eli mitens luu kannattaa sahata?

Onko tuo vaikea hioa omaan kitaraan sopivaksi?
 
Ei mutta kyllä siinä 2h menee jos vain hiekkapaperia käyttää ja tarkasti ottaa ja välillä mittailee, että tulee sopiva. Voi joutua vielä koittamaan kitarassa parikertaa joten viritysten ym. kanssa kuluu aikaa.
 
kannattaa varmaan piirtää tuosta jo valmiista ääriviivaat tuohon aihioon ja alkaa hioa?
 
Jep näin aluksi. Sitten kun olet saanut uuteen tallaan oikean muodon niin alat mittailemaan tarkemmin kielten paikkoja ja teet intonaatiokorjauksiin vaativat jutut päälle. Jos alapuoli on täysin tasainen niin suosittelen, että et koske siihen vaan että hiot talla-aihiota vain sieltä puolelta mihin kielet tulevat lepäämään. Täysin tasaisen pohjan saaminen pelkällä käsivaralla ja hiomapaperilla on hankalaa ja usein siitä tulee väkisinkin vähän kiero.
 
Tuo on aika paljon leveämpi eli mitens luu kannattaa sahata?
 
Ihan vaikka pienellä sahalla. Itselläni ei ole höyläpenkkiä tai muuta johon tuollaisen saa kotona kiinni, niin laitan aihion yleensä pakettiteipillä keittiönpöytään, avitan kädellä ja sahaan siinä ylimääräiset pois. Jos tarkoitat aihion paksuutta, niin sen saa hiottua hiekkapaperia vasten sopivan levyiseksi, mutta pitää koittaa todella usein ettei tee siitä löysää. Tallan pitää mahtua koloonsa ilman voiman käyttöä, mutta kuitenkin olla niin jämäkkä ettei se liiku tai hölsky siellä.

Jep kiitos. frets.comista löytyi myös tuohon sopivat ohjeet.

Omakin kitara (Ibanez V50) tuli hankittua, ja siinäkin tuntuva voisi mielestäni olla kevyempi. Mittailin paksuimman kielen korkeutta 12 nauhalla, ja se oli karkeasti sanottuna tasan 3mm, mikä käsittääkseni on aika normaali. Pitää katsoa josko tallaa vähän madaltaisi kuitenkin, aloittelijan sormet on aika hellänä tuon vähänkään pidemmästä räpläilystä :)
 
Siitä tuli mieleen että onko olemassa mitään järkeviä kikkoja joilla kielten painamista voisi pehmentää. Kenties jotain kovaa ainetta/teippiä jota laitettaisiin vasemman sormien päihin, joka jakaisi painetta sormen päähän tasaisemmin. Myös paksummat kielet saattaisivat auttaa?

...Myös paksummat kielet saattaisivat auttaa?
 
Jännite lisääntyy => voiman tarve lisääntyy. Ohuemmat kielet voisi auttaa.

Mittailin paksuimman kielen korkeutta 12 nauhalla, ja se oli karkeasti sanottuna tasan 3mm, mikä käsittääkseni on aika normaali.
 
Kielen alapinnasta nauhan päälle jos tuo 3mm on totuus, niin se on hieman yläkanttiin, jopa melko korkea. Riippuen skaalan pituudesta siinä 2.5mm kieppeillä voisi olla hyvä korkeus, mutta jotkut kovalla plekukädellä soittavat kyllä käyttävät noin korkeaa actionia, mutta siitä päästäään...
 
Siitä tuli mieleen että onko olemassa mitään järkeviä kikkoja joilla kielten painamista voisi pehmentää. Kenties jotain kovaa ainetta/teippiä jota laitettaisiin vasemman sormien päihin, joka jakaisi painetta sormen päähän tasaisemmin. Myös paksummat kielet saattaisivat auttaa?
 
...tietenkin harjoittelu auttaa tässäkin asiassa, mutta kieliä voisi laskea vähän ja tarkistaa myös, että satulaurat ovat tarpeeksi syvät jottei kaulan päästä joudu liikaa voimaa käyttämään kieliä painaessa nauhoja vastaan. Yleensä mitään ei sormenpäissä käytetä ja ainakin minusta tuntuu, että tuntuman menettäminen haittaisi soittamista hyvin paljon. Suosittelen harjoitusta ja kielen madallusta. Paksummat kielet vaativat enemmän voimaa ja rasittavat sormenpäitä enemmän.

Ok, kiitos vastauksista. Pitänee vähän hioa sitä tallapalaa. Sikäli turvallista touhua kerta ylimääräinen tallapala tulikin jo kitaran matkassa. Joten ei haittaa periaatteessa vaikka operaatio menisikin puihin.
 
Voisi kai samalla kokeilla ohuempia kieliäkin. Kuinkahan ohuet sitä osaisi ostaa, nyt paikoillaan siis kitaran (Ibanez V50) matkassa tulleet, joiden paksuutta en itse kyllä yhtään osaa arvioida. 0.10 on ohuimmat mitä Thomannissa myydään Western kitaroille, semmoinen siis kai sisään? 0.12 setti löytyykin, mutta se ei varmastikaan ainakaan helpota painamista.
 
Sähkiksillehän tosin on vieläkin ohuempia kieliä, tosin käsittääkseni eivät sitten soi yhtä hyvin/lujaa western-kitaroissa. Tosin henk.koht. olen sitä mieltä että tuosta lähtee nyt ihan tarpeeksi ääntä, plekulla soitettaessa jopa turhankin paljon ääntä, joten se ei sikäli kyllä edes haittaisi tässä harjoitteluvaiheessa, vaikka voluumi vähenisikin.
 
Eli minkälaisia kokemuksia mnettiläisillä on ohuemmista kielistä teräskielisissä akustisissa? Suosituksia otetaan vastaan.

Kielten paksuus on melko kitara- ja soittajakohtaista.
 
Karkeana yleistyksenä sanoisin, että akustisessa yeensä toimii hieman paksummat kielet kuin sähkökitarassa, .011 - .013 välillä kai useimmin liikutaan. Sinuna aloittaisin tuosta .011 setistä, ja kokeilisin paksumpia kun olet niihin tottunut.
 
Jos muutat kielten paksuutta, voit joutua säätämään kaularautaa.
 
Edit: ja tarkistaisin kaulan suoruuden muutenkin uusilla kielillä, ennenkuin alkaisin hioa satulaa.

. Lopulta sain kielet soimaan niin kuin pitää, mutta viritellessäni kitsua huomasin, että ala-E rämisee kolmannelta nauhalta otettaessa. Elikkä liikaa tuli otettua kuitenkin pois.
 
Ei välttämättä. Koita vähän löysätä kaularautaa.
 
Mitä tuli noihin paksuihin kieliin ja räminöihin, niin paksu kieli tosiaan tarvitsee enemmän tilaa soidakseen, eli rämisee helpommin. Jos siihen reliefiin hakee muutosta, niin ei sitä tarvitse paksummalla setillä hakea, vaan kaularaudan säädöllä.
 
Itse ajattelin kohta lähteä hiomaan Yamaha APX-4A-kitarani tallaa. Aion hioa tallan niin, että kieli kerrallaan hion uran ja viritän. Eli ensin otan E-kielen löysälle, hion uraa, viritän kielen uudelleen ja koitan onko korkeus sopiva (muut kielet ovat koko ajan paikalla normivireessä). Toistan toimenpiteen niin kauan kuin tarvitsee. Kun olen saanut E-kielen kohdalleen, siirryn seuraavaan kieleen jne. Näin varmistan sen, että tallan korkeus tavallisella vireellä on varmasti sopiva. Hieman on pelko persuksissa, että intonaatio muuttuu huonommaksi.
 
Onko jollain muuten kokemuksia noista Yamahan APX-4A-sarjalaisista? Sain omani mielestäni kohtuuhinnalla (200e), kun mukana tuli todella upea, ruskeaa nahkaa oleva, salkkukin.

Heräsin vähän myöhään tutkimaan tätä ketjua, mutta pari kommenttia voisin heittää....
 
Noiden tallanluiden, satuloiden yms. nikkaroinnissa hyvä apuväline on pieni pöydänreunaan kiinnitettävä ruuvipenkki sekä jokunen hyvälaatuinen viila. Hiomapapereitakin tarvitaan, mutta ainoana työkaluna se tahtoo olla vähän hidas ja arvaamaton.
 
Sitten jos otelaudassa on särinää jollain nauhalla, niin se nauha on syvemmällä kuin muut TAI seuraava / joku seuraavista on korkeammalla kuin muut.
 
Tämä on tyypillisiä kitaran "nuoruusiän" ilmiöitä. Puu vetelee ... otelauta menee "ryppyyn" nauhat liikkuvat urissaan, kun puu muuttaa muotoaan... Kun kitara vanhenee, se tottuu olemana kitara ja nää kummallisuudet loppuvat, mutta sitten alkaakin nauhojen kulumisesta johtuen saman tapaiset ongelmat.
 
Tässä tarkistetaan tietysti ensin, että nauhat ovat kaikki pohjassa. Niitä voi joko painaa laakealla esineellä (puupalikka esim) tai taputella kumivarasalla ... (Ei saa lyödä kumivasaran nurkalla, tulee monttu!) Kaikukopan päällä olevalla otelaudan osalla tää tosin on vähän vaikeaa, joten tarveharkintaa siinä kohtaa ;) -- Vastavoima pitää saada tulemaan kitaran sisältä. Siis ei niin että painetaan kantta vasten niin, että rutisee. -- Ja sitten nauhat tietysti tasataan ja pyöristetään ja kiilloitetaan.

Aion hioa tallan niin, että kieli kerrallaan hion uran ja viritän. Eli ensin otan E-kielen löysälle, hion uraa, viritän kielen uudelleen ja koitan onko korkeus sopiva (muut kielet ovat koko ajan paikalla normivireessä). Toistan toimenpiteen niin kauan kuin tarvitsee. Kun olen saanut E-kielen kohdalleen, siirryn seuraavaan kieleen jne. Näin varmistan sen, että tallan korkeus tavallisella vireellä on varmasti sopiva. Hieman on pelko persuksissa, että intonaatio muuttuu huonommaksi.
 
Tämä on hyvä tapa, mutta ota huomioon kaksi asiaa 1) joudut hiomaan luuainesta myös uran ympäriltä pois jotta kieli ei makaisi kokonaan syvässä urassa ja 2) tästä syystä, kun hiot uraan syvemmäksi ja laitat kielen siihen takaisin vireeseen, mutta et ole muuten tasoitellut ympäristöä, niin kieli on korkeammalla kuin ympäristön tasoituksen jälkeen. Itselleni kävi ekalla kerralla se moka, että en tajunnut uran ympäristön hiomisen tiputtavan kieltä vielä syvemmälle uraan. Se oli osunut vain uran reunoihin ja pohjaan oli vielä matkaa.
 
Intonaatio yleensä parantuu kun kieli tulee lähemmäs otelautaa, mutta pidä huoli että kielen kosketuspinta tallaluussa on hiomisen jälkeen suurinpiirtein samassa kohdassa. Ainakin h-kielen kohdalla tämä on tärkeää.