Kitarat: akustinen ›

Akustinen kannattaa opetella, jotta saa tyttöjen sydämmet läpättämään. Kato siitä vetäset tytön sohvan takaa isäpapan Landolan ja lämmittelet Dust In The Windillä..aijai
 
Jos taas sähkärihärpättimillä meinaat lämmitellä, niin kumminkin astut wah-wahin päälle ja balladisi kuulostaa aku ankalta. Siinä sitten seisot tyhmän näköisenä 2000euron johto/laitepyramidin takana.
 
Kitarat ja härpättimet kannattaa valita kappaleen ja tunnelman mukaan, eli kaikki periaattessa käy.
 
Sen sijaan virheet eivät kyllä jää huomaamatta vaikka efektejä on enemmänkin käytössä - yhtä schaisselta se kuullostaa oli chorus+delay+dist+comp päällä tai ilman. Eikä siinä mitään, virheet kuuluvat soittamiseen. Tuleehan puhuessakin päästettyä ankkoja silloin tällöin vaikka on kymmenet vuodet harjoitellut läpän heittoa. Sen sijaan jos virheitä tuppaa pukkaamaan soittaessa koko ajan, niin sitten vaan enämpi harjoittelua - et luultavasti ole vielä semi-pro-tasolla.
 
Kitaraa ei ole helppo soittaa ja lähes mahdoton hallita.

Niin....
 
Omassa elämässäni molemmat, sekä sähkis että akustinen ovat rinta rinnan. Mikäs sen hienompaa kun näpläillä akustisella, itse mukana laulaen pienessä viskijurrissa Eaglesia / vastaavaa.... Toisaalta on välillä mukava soittaa sähkiksellä rokkia ja heviä vitun lujalla.... Molempi parempi sanon mä. Ilman jompaa kumpaa olisin vain puolikas siitä kitaristinkuvatuksesta mikä olen nyt.

Mun mielestä koko valinta on järjetön. Väitän huomaavani akustisen soittamisesta jos kaveri ei ikinä ole sähkökitaraan koskenut ja päin vastoin. Ehkä helpommin sen jos kaveri ei ole koskenut akustiseen. Akustinen auttaa tatsiin ja nyansseihin, sähkis taas opettaa herkkyyttä ja pitämään sellaiset asiat kurissa joiden ei pidä kuulua.
 
Kummallakin on noista oma paikkansa kokonaisuudessa. Kummallakin on oma tonttinsa ja molemmat ei taivu kaikkeen. Kummassakin on oma tekniikkansa ja ne tukevat toisiaan. Se jos kitaristina päättää valita vain toisen, niin silloin on samalla rajannut itsensä pihalle monista jutuista. Minusta akustinen ja sähkökitara täydentävät toisiaan eivätkä siten kilpaile samalla kentällä.
 
Mutta jos pitää valita, niin sähkökitarahan se on se millä niitä oikeita naisia saa...

Niin....
 
Omassa elämässäni molemmat, sekä sähkis että akustinen ovat rinta rinnan. Mikäs sen hienompaa kun näpläillä akustisella, itse mukana laulaen pienessä viskijurrissa Eaglesia / vastaavaa.... Toisaalta on välillä mukava soittaa sähkiksellä rokkia ja heviä vitun lujalla.... Molempi parempi sanon mä. Ilman jompaa kumpaa olisin vain puolikas siitä kitaristinkuvatuksesta mikä olen nyt.
Jee, tää on ihan ok., mutta kumpi tuli kotiin ensin? Mitä olet mielestäsi saanut akustiselta puolelta tuonne sähkö-osastolle? Jotain hyvää, jotain huonoa???

Mä soitan akustista koska en osaa sähkökitaraa soittaa.
 
En ymmärrä kaikenmaailman efektejä, en osaa kampea käyttää, en jaksa viritellä nuppeja oikeisiin asentoihin, en osaa soittaa muiden kanssa, ...
 
Akustistakaan en osaa soittaa hyvin, mutta se on kuitenkin mielestäni paljon helpompaa. Soitan avoimia sointuja, se kuullostaa jo joltain, sähkökitaralla vain puurolta. Fingerpikkailussa pysyy jopa tahdissakin (joskus), kun lyö bassotkin itse.
 
Mulla on kolmas akustinen menossa, sähkökitaroita on ollut ainakin reilu puolitusinaa. Eka oli sähkökitara, heti pian nailonikin.

Molemmat tietenkin.

Jee, tää on ihan ok., mutta kumpi tuli kotiin ensin? Mitä olet mielestäsi saanut akustiselta puolelta tuonne sähkö-osastolle? Jotain hyvää, jotain huonoa???
 
Kai se akustinen oli... siitä ny on niin vitun kauan aikaa.... Akustiselta puolelta ainkain plussina sähkispuolelle ovat siirtyneet
+ Riittävä voimankäyttö tatsissa
+ Sointujen ja komppausten varmuus
+ Valmius soitella julkisella paikalla lähes selvänä
 
Miinuksia ei oikeen tule mieleen... Ehkä se etten osaa tiluttaa kovin hyvin koska käsittelen kitaraa aika voimapohjaisella tatsilla.... Mutta bändissämme on toinen kitaristi joka tiluttaa ja sweeppaa silloin kun sitä tarvitaan.

Sekä että, tietenkin!
 
Muoks:
Edelleen akustisen soittaminen on vaikeampaa, haastavampaa ja paljastaa virheesi armotta.
 
No joo, jotain tuon suuntaista ajattelin itsekin joskus muinoin, aloitin nimittäin akustisella kitaransoiton. Sitten päästin irti ennakkoluulostani hups - löysin sähkökitaroiden maailmasta ihan mielettömät kasat haasteita, eikä ole tarvinnut miettiä kumpi on "haastavampaa" tai "armottomampaa" kun tarttuu vaan siihen keppiin mitä juuri huvittaa soittaa ja antaa mennä.

Mulle akustinen on SE soitin. Sähkökitaraan on ole varmaan puoleen vuoteen edes koskenut, ekä poltteita siihen peliin enää juuri edes ole. Akustisella pääseen helpommin siihen olotilaan mitä soittamisella haen. Sähkökitara on oikeastaan aina tuntunut hivenen tylsältä ja jopa kylmältä. Väitän myös että akustinen on sähköistä veljeään monipuolisempi soitin.
 
Jos soitto ei skitaralla kulje niin helposti sitä alkaa rukkailemaan vahvistimen säätöjä ja miettimään, että pitäisikö jolku hilavitukitin hankkia, vai kenties toisen merkkiset paristot härpättimeen kun soitto ei kulje. Jos akustisella soitto tökkii niin voi vaan katella omia nakkejaan, niitä ei niin vain vaihdetakaan.
 
Ja onhan akustiset kitarat paljon kauniimpiakin.

Molempia tulee soiteltua, mutta akustinen maailma kolisee paljon kovempaa. Se tuntuu omaan estetiikantajuun -- tai sen puutteeseen -- paljon paremmalta jostain syystä.

Sähkökitara vaatii muita soittimia ympärille, kun taas akustinen kuulostaa upealta yksinäänkin.

Sähkökitara vaatii muita soittimia ympärille, kun taas akustinen kuulostaa upealta yksinäänkin.
 
Aikas hyvä pointti.

Sähkökitara vaatii muita soittimia ympärille, kun taas akustinen kuulostaa upealta yksinäänkin.
 
Eikä tarvi olla kavereita!:)