![]() 23.02.2009 23:40:02 | |
---|---|
Omassa kodissani kosteutta on tällä hetkellä 43%, ja kosteuttaja on myös tuolla laukussa mukana. Näin ollen ollaan ilmeisesti melkoisen ideaaleissa lukemissa, vaikka ulkona on pakkastanutkin jo yli viikon. | |
![]() 27.09.2009 16:31:49 (muokattu 29.09.2009 00:16:23) | |
Jaahas. Lämmityskausi taas lähestyy ja huoneilma alkaa kuivumaan. Täytynee kaivella kostuttimet esille. Kitaralaukkussa käytettävät kostuttimet sekä myös myös huoneilmankostutin. Minulla on kaksi kokopuista akustista: Gibson Dove vm. 1999 sekä Martin D-28 Marquis vm 2006. Molemmat ostettu briteistä parin vuoden sisällä. Etenkin Martin on erityisen ronkeli kuivuudelle. Kitaran kansimateriaali on Adirondack-kuusta, joka kuulema reagoi erityisen voimakkaasti kosteusvaihteluihin ja kansi voi kuivuuden vuoksi tehdä jopa parin-kolmen millin liikeen alaspäin!?!? Kuivuuden kuulee helposti soundissa ensimmäiseksi sustainin kadotessa, sitten pienenä särinänä ja lopulta kitara menee aivan tukkkon. Eli kunnon kostutus on välttämätöntä. Minulla oli viime talvena ajatatuksena viritellä jonkinlainen säädin huoneilmankostuttimelle, mutta tämä projekti sitten jäi. Ongelmana nykyisessä kostuttimessa on se, että siinä on vain kaksi asentoa: ON ja OFF, mikä ei ole kovin hyvä asia pienessä huoneessa ja vesikin loppuu jatkuvasti. Pongasin netistä tällaisen kostuttimen: Bionaire BWM-401. Siinä olisi sisäänrakennettu säädin, joka asettaa laitteen lepotilaan kun haluttu kosteusprosentti on saavutettu. Olisiko kenelläkään kokemuksia laitteesta tai vastaavista? Kitaralaukuissa käytän kaikuaikon eteen laitettavaa kostutinta sekä kaikukoppaan laitettavaa matoa. Nämäkin vaativat jatkuvaa kastelua. Planet Wavesilta on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa Humidipak. http://store.daddario.com/category/283852 Löytyykö tästä käyttökokemuksia? Jos nuo on toimivia ja talven läpi pääsisi muutamalla tuollaisella setillä niin olisin ehdotomasti valmis panostamaan noihin. Entäpä tällainen Planet Wavesin kostutin? http://store.daddario.com/category/146459/Acoustic_Guitar_Humidifiers | |
![]() 11.03.2010 23:50:54 | |
Talvesta aletaan taas pikkuhiljaa selviämään, tai siis kitara selviää. Alimmillaan oli kosteusprosentti 19 eli aika kuivaa oli sisätiloissa. Kosteutuksen tärkeys tuli huomattua tuossa pari viikkoa sitten varsin konkreettisesti. Olen aina noin kerran viikkoon sen kosteutusmadon kostuttanut ja pitänyt sitä kitaran sisässä ja kitaran laukussa. Yhtenä päivänä ohut e-kieli ei kuitenkaan soinut 12. nauhavälistä. Ajattelin että mikäs tuossa nyt ja seuraavina päivinä ei 13. ja 14. välikään oikein kunnolla soinut ja muutenkin soitettavuus ei ollut hyvä. Sitten hokasin että sehän on kitara kuivumassa käsiin. Eli tässä tapauksessa talla alkaa hiljalleen ns. vajota kun kansi (ja myös kaikukopan takaosa) kuivuu ja kieli madaltuu. Näin ollen säädöt menee piloille ja jos asiaan ei reagoida, kansi halkeaa lopulta. Sikäli yllätyin kun sitä kosteutusmatoa kuitenkin olen aina käyttänyt jne. mutta sitä täytyy käyttää oikein. Ei muuta kuin kahta kosteusmatoa yhtäaikaa sisään ja niitä kosteuttamaan joka toinen päivä viikon ajan niin johan soi komeasti! Kitara myös tuoksuu paremmalta. :) Tämä tarina päättyi onnellisesti ja nyt olenkin sitten pitänyt parempaa huolta Marttiinista. :) | |
![]() 12.03.2010 06:46:55 | |
En ole lainkaan kostutellut kitaraa. Viime talvena lopputalvesta yksi syy aukesi kannesta kaulan vierestä. Se liimattiin kiinni. Tänä talvena ei ongelmia (tähän mennessä:). Kitarasta huomaa kyllä että se on kuiva, mutta soitettavuus säilyy silti. Koen tuon kostuttelun vaivalloiseksi, kun en kitaraa juuri laukussa säilytä vaan se on kaapattavissa syliin olohuoneen nurkassa 24h. Saapahan karaistua ja tottua suomen oloihin:) Onkos täällä semmoisia ihmisiä, jotka sattuvat omistamaan arvokkaamman, tyyliin yli 1000e kitaran, jotka eivät kostuttelusta niin välitä ja joiden kitarat ovat silti kunnossa? | |
![]() 22.03.2010 14:56:25 | |
Onkos täällä semmoisia ihmisiä, jotka sattuvat omistamaan arvokkaamman, tyyliin yli 1000e kitaran, jotka eivät kostuttelusta niin välitä ja joiden kitarat ovat silti kunnossa? Kakkos klasarini, Reino Vanhatalon vajaat 10 vuotta vanha käsintehty "Ahma", on sitten kumma kitara kun selvisi tästäkin talvesta lähes täysin kosteuttamattomana. Pienen ja typerän riskin sen kanssa otin, mutta ei ole viimeisen kahden vuoden aikana käytössäni muutenkaan kuivuudesta millään merkeillä valittanut. Ei halkeamia, epävireisyyttä tai soinnin puutetta. Tämän arvelisin johtuvan kitaran iästä ja Suomen ja osittain Lapinkin olosuhteista joissa kitaraa on pitkään työstetty. Ei näiden asioiden kanssa kuitenkaan kannata leikkiä ja Reinokin sai vasta madon sisuksiinsa pitkästä aikaa. "Ihmisen voima on moraali" -Beethoven | |
![]() 22.03.2010 22:21:26 (muokattu 22.03.2010 22:30:35) | |
Mitkä ovat ne seikat, jotka erottavat puut toisistaan, kun jotkut halkeilevat ja toiset ei. Olen kuullut sanan 'seasoned', joka estää jonkin verran kitaroiden halkeilemista. Miten se tehdään. Annetaanko puun vain olla muutama vuosi varastossa, vai tehdäänkö se akustisen kitaran valmistumisen jälkeen? Tottahan erilaiset varasto-olosuhteet vaikuttavat jatkossa puun kestävyyteen. Varastossa pitää myös soittaa sopivaa musiikkia tuleville akustisen kitaran materiaaleille, kuten Yairin tehtailla tehdään valmistuneille kitaroille. | |
![]() 23.03.2010 10:56:47 | |
Old Guitar: Mitkä ovat ne seikat, jotka erottavat puut toisistaan, kun jotkut halkeilevat ja toiset ei. Olen kuullut sanan 'seasoned', joka estää jonkin verran kitaroiden halkeilemista. Miten se tehdään. Annetaanko puun vain olla muutama vuosi varastossa, vai tehdäänkö se akustisen kitaran valmistumisen jälkeen? Tottahan erilaiset varasto-olosuhteet vaikuttavat jatkossa puun kestävyyteen. Varastossa pitää myös soittaa sopivaa musiikkia tuleville akustisen kitaran materiaaleille, kuten Yairin tehtailla tehdään valmistuneille kitaroille. Halkeamiseen vaikuttaa moni asia. Jos puuta ei ole kuivatettu riittävästi, on todennäköistä, että kitara halkeaa. Usein sanotaan, että soittimen ensimmäinen vuosi on kriittisin, koska silloin tapahtuu asettumista ja kuivumista. Asiaan vaikuttaa myös se, minkälaisissa olosuhteissa puuta on säilytetty. Mulla on AP Paasosen G-00, jonka kansi on sahattu n. 20 v. sitten, minkä jälkeen se on viettänyt aikansa Suomen ilmastossa. Voisi olettaa, että puu on tottunut täkäläiseen vuodenkiertoon. Myös rakennushetken suhteellinen kosteus vaikuttaa. Isoilla valmistajilla RH on 45 % tietämissä. Soitinrakentajalegenda TJ Thompson rakentaa kitaransa 28% kosteudessa, mikä takaa, etteivät ne pamahda talvella. Toisaalta kesän kosteina aikoina kitarat voivat saundata tumpulta. Jos kitaran rakentaa liian kuivassa, seurauksena voi olla, että sen geometria menee poskelleen kostealla kelillä. Rakennustapa vaikuttaa myös eli miten paljon rakenteeseen jää jännitteitä. Sitten tietysti materiaalivahvuudet. Hyväsaundinen kevyesti rakennettu on herkempi halkeamaan kuin tuhdimmin rakennettu. | |
![]() 03.04.2010 19:31:06 | |
Omistan iältään puolta vuosisataa lähestyvän Noson Soittaja A:n. Ennen allekirjoittaneen haltuun päätymistään soitin ei todennäköisesti ole koskaan saanut osakseen asiallista kohtelua tai säilytystä; kansipuukin on diskanttipuolelta kulunut Willie Nelsonmaisesti lähestulkoon puhki. Merkillepantavaa on se. että kaikesta huolimatta kitarassa ei ole missään halkeamiseen tai edes liitosten haukotteluun viittaavaakaan. Ostaettuani Noson hankin sille parlor-kokoisen kanadakeissin puhtaasti arvostuksesta eläköityvää veteraania kohtaan, mutta mitään kostutusta en ole käyttänyt. Noso palvelee edelleen satunnaisessa keikkakäytössä. Liekö yhtälön salaisuus suomalaiset materiaalit Suomessa työstettynä, Suomessa käytettynä? Saundi Nosoissa on ainakin jäljittelemätön; mikäli ne olisivat olleet alunperin amerikkalaisvalmisteisia, hinnoissa olisi yksi 0 lisää. Hatunnosto Jaakolle Canadaan! | |
![]() 08.04.2010 01:38:32 | |
Hei vaan kaikille! Suositelkaapa jotakuta asiansa osaavaa kitarakorjaajaa etelä-karjalan alueelta (tai jostain mahdollisimman läheltä). Tuossa olisi vanha espanjalainen klassinen kitara joka tarvitsisi isompaa remonttia (kansi halki parista kohtaa, kaulan kulma muuttunut..) Kiitokset avusta! (Ja jos ette halua laittaa kenenkään puhelinnumeroita tänne julkisesti niin laittakaa vaikka pikaviestinä). | |
![]() 08.11.2010 14:47:09 (muokattu 08.11.2010 14:53:59) | |
Vähän nostoa ajankohtaisiin aiheisiin =) Elikkä, ostin tuossa toissa viikolla ensimmäisen kokopuukantisen jumbon ja nyt ollaan sitte sormi suussa tuon kosteutuksen suhteen. Toiset eivät moisesta ole välittäneet ikinä ja kitarat ovat selvinneet vuosista ja vuodenajoista täysin moitteetta. Toiset taas hifistelevät kosteuttimien ja mittareiden kanssa oikeen viimisen päälle ja silti kannet halkeilee. Mitäs tässä nyt pitäis oikeen tehdä? Kävin tänään hakessa aika perus Kyserin parin kympin Lifeguard-kostuttimen. Mitenkä usein tuommoinen sitten pitäisi "täyttää"? Itselläni kun ei mitään kosteusmittareita ole ja ajattelin kyllä ihan ilman pärjätä... E : Eniten nyt huolestuttaa nuo kosteuden vaihtelut. Pääsiskö sitä helpommalla jos ei kosteuttaisi ollenkaan niin ei olisi tikulle sitten niin kamala järkytys kun joutuu kotelosta soitettavaksi? Vai onko moiset vaihtelut pientä verrattuna kosteutuksen tuomaan hyötyyn? Entä voiko kitaraansa kosteuttaa liikaa? | |
![]() 08.11.2010 15:25:58 | |
tomaattiorava: Vähän nostoa ajankohtaisiin aiheisiin =) Elikkä, ostin tuossa toissa viikolla ensimmäisen kokopuukantisen jumbon ja nyt ollaan sitte sormi suussa tuon kosteutuksen suhteen. Toiset eivät moisesta ole välittäneet ikinä ja kitarat ovat selvinneet vuosista ja vuodenajoista täysin moitteetta. Toiset taas hifistelevät kosteuttimien ja mittareiden kanssa oikeen viimisen päälle ja silti kannet halkeilee. Mitäs tässä nyt pitäis oikeen tehdä? Kävin tänään hakessa aika perus Kyserin parin kympin Lifeguard-kostuttimen. Mitenkä usein tuommoinen sitten pitäisi "täyttää"? Itselläni kun ei mitään kosteusmittareita ole ja ajattelin kyllä ihan ilman pärjätä... E : Eniten nyt huolestuttaa nuo kosteuden vaihtelut. Pääsiskö sitä helpommalla jos ei kosteuttaisi ollenkaan niin ei olisi tikulle sitten niin kamala järkytys kun joutuu kotelosta soitettavaksi? Vai onko moiset vaihtelut pientä verrattuna kosteutuksen tuomaan hyötyyn? Entä voiko kitaraansa kosteuttaa liikaa? Suomen talvessa kitaraa on syytä kostuttaa. Tuttu soitinkorjaaja kertoi, että viime talvi meni haljenneita soittimia korjatessa kun pakkasjakso oli niin pitkä ja ilmankosteus alhainen. Korjattavana oli yhtä lailla kolmen tonnin kuin kolmen sadankin kitaroita. Varsinkin uusi soitin on herkkä halkeamaan. Hyvä yleisohje on säilyttää kitara aina laukussa ja pitää kostutin kitarassa, kun sillä ei soita, siis talviaikaan. Valmistajan sivuilta löytyy varmasti ohjeet ostamasi kostuttimen käyttöön. Kuivilla keleillä voi varautua kastelemaan kostutinta pari kolme kertaa viikossa. Kitara ei säikähdä siitä, jos otat sen laukusta kuivaan huoneilmaan soiton ajaksi. Äkilliset lämpötilan vaihtelut ovat eri juttu. Olennaista on, että se on pitemmät ajanjaksot riittävän kosteissa olosuhteissa. On hyvä oppia lukemaan omaa kitaraa. Jos action alkaa laskea talvella ja nauhojen päät tuntua teräviltä, hälytyskellojen olisi syytä soida. Liikaa voi kostuttaa esim. siten, ettei purista kostuttajasta (esim. Damp it) ylimääräisiä vesiä pois, jolloin kitaraan voi valua vettä. Jos käytät kostutinta ohjeiden mukaan, liika kostuttaminen Suomen talvioloissa on mahdotonta. | |
![]() 08.11.2010 15:33:58 (muokattu 08.11.2010 15:38:54) | |
milahtee: Suomen talvessa kitaraa on syytä kostuttaa. Tuttu soitinkorjaaja kertoi, että viime talvi meni haljenneita soittimia korjatessa kun pakkasjakso oli niin pitkä ja ilmankosteus alhainen. Korjattavana oli yhtä lailla kolmen tonnin kuin kolmen sadankin kitaroita. Varsinkin uusi soitin on herkkä halkeamaan. Hyvä yleisohje on säilyttää kitara aina laukussa ja pitää kostutin kitarassa, kun sillä ei soita, siis talviaikaan. Valmistajan sivuilta löytyy varmasti ohjeet ostamasi kostuttimen käyttöön. Kuivilla keleillä voi varautua kastelemaan kostutinta pari kolme kertaa viikossa. Kitara ei säikähdä siitä, jos otat sen laukusta kuivaan huoneilmaan soiton ajaksi. Äkilliset lämpötilan vaihtelut ovat eri juttu. Olennaista on, että se on pitemmät ajanjaksot riittävän kosteissa olosuhteissa. On hyvä oppia lukemaan omaa kitaraa. Jos action alkaa laskea talvella ja nauhojen päät tuntua teräviltä, hälytyskellojen olisi syytä soida. Liikaa voi kostuttaa esim. siten, ettei purista kostuttajasta (esim. Damp it) ylimääräisiä vesiä pois, jolloin kitaraan voi valua vettä. Jos käytät kostutinta ohjeiden mukaan, liika kostuttaminen Suomen talvioloissa on mahdotonta. Kiitos, +! E : Joskus on tosiaan tullu liikkeissä törmättyä keppeihin, joissa nauhojen päät tuntuvat repivän kämmenen naarmuille. Oon kyllä ymmärtäny että johtuu kuivuudesta, mutta onko muka mahdollista saada tuommoinen kitara vielä kuntoon pelkästään kosteuttamalla? | |
![]() 08.11.2010 17:04:07 | |
tomaattiorava: Kiitos, +! E : Joskus on tosiaan tullu liikkeissä törmättyä keppeihin, joissa nauhojen päät tuntuvat repivän kämmenen naarmuille. Oon kyllä ymmärtäny että johtuu kuivuudesta, mutta onko muka mahdollista saada tuommoinen kitara vielä kuntoon pelkästään kosteuttamalla? Yleensä ei. Jos otelauta sivusuunnassa kutistuu, niin ei se siitä kostuttamalla levene. Otelauta voi kyllä kutistua aivan missä kitarassa tahansa, eli ei tämä ole vain akustisten ongelma. Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. | |
![]() 08.11.2010 20:05:50 | |
darrell: Yleensä ei. Jos otelauta sivusuunnassa kutistuu, niin ei se siitä kostuttamalla levene. Otelauta voi kyllä kutistua aivan missä kitarassa tahansa, eli ei tämä ole vain akustisten ongelma. Kuten Darrel sanoo, kostutus ei tähän vaivaan auta. Jos kyse on sähkökitarasta, kannattaa odottaa kuivan jakson loppuun (maaliskuulle) ja sitten hiotuttaa nauhojen päätä. Eivät yleensä vaivaa enää toista kertaa. Jos tähän ongelmaan törmää akustisessa, se on merkki myös kopan kuivumisesta, jolloin halkeamisriski on suuri. Eli ensiapua kitaralle mahdollisimman nopeasti. Onneksi kuivuneen kopan saa elpymään kostuttamalla, jollei halkeamia ole tullut tai liimasaumoja irronnut. Mulla on kosteusmittari kämpässä, mutta en ole jaksanut seurailla hirveästi ilmankosteutta koteloiden sisällä. Kun asunnon suhteellinen ilmankosteus menee alle 30 %, kannattaa varmistaa usein, että kostuttimessa on vettä jäljellä. | |
![]() 12.11.2010 17:57:40 | |
No mitäs hemmettiä, ostin madon, upotin veteen, puristin isoimmat pois ja kuivatin, silti oli tihkunu kopan pohjalle vettä saatana! >Xo( Uskaltaako tommosta nyt enää sinne laittaa... | |
![]() 12.11.2010 22:10:46 | |
tomaattiorava: No mitäs hemmettiä, ostin madon, upotin veteen, puristin isoimmat pois ja kuivatin, silti oli tihkunu kopan pohjalle vettä saatana! >Xo( Uskaltaako tommosta nyt enää sinne laittaa... Kuivaa paremmin. Mä en ainakaan enää ikinä aio ostaa muita kuin matoja. Kaksi Planet Wavesin kostutinta homehtui hetkessä, vaikka en edes kastellut niitä kovin usein. cherub with heavy metal machine | |
![]() 13.11.2010 21:43:59 | |
konehes: Kuivaa paremmin. Mä en ainakaan enää ikinä aio ostaa muita kuin matoja. Kaksi Planet Wavesin kostutinta homehtui hetkessä, vaikka en edes kastellut niitä kovin usein. Ne uudet planetit ei ole homehtuneet. Tarkoitan niitä avattavia joihin ei tarvitse tunkea vettä ruutalla, vaan sieni otetaan ulos, kastellaan ja puristetaan. Nyt olisi uudelle skeballe oasis valmiina, mutta kelit ei vielä täällä huuda kostutinta. Mä en pidä madoista myöskään koska niissä se itse kostutin koskee puuhun. I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
![]() 14.11.2010 16:07:30 (muokattu 15.11.2010 07:06:52) | |
Myös rakennushetken suhteellinen kosteus vaikuttaa. Isoilla valmistajilla RH on 45 % tietämissä. Soitinrakentajalegenda TJ Thompson rakentaa kitaransa 28% kosteudessa, mikä takaa, etteivät ne pamahda talvella. Toisaalta kesän kosteina aikoina kitarat voivat saundata tumpulta. Jos kitaran rakentaa liian kuivassa, seurauksena voi olla, että sen geometria menee poskelleen kostealla kelillä. Rakennustapa vaikuttaa myös eli miten paljon rakenteeseen jää jännitteitä. Sitten tietysti materiaalivahvuudet. Hyväsaundinen kevyesti rakennettu on herkempi halkeamaan kuin tuhdimmin rakennettu. Jep! Juuri tästä oli kyse minun tapauksessani! Eli tuo "rakennushetken suhteellinen kosteus". Kiinassa valmistettu Gitane dg300:n kaula eli todella paljon ensimmäisen vuoden aikana. (Jatkoa on mielenkiintoista seurata) Tosin ongelmaan on tullut avuksi se, että jotkin valmistajat tekevät kaulan 3:sta palasta vaahteraa. Tällainen rakenne on varsin jämäkkä ja eliminoi kosteudesta johtuvia muutoksia... Life is for living! | |
![]() 16.11.2010 13:01:39 | |
konehes: Kuivaa paremmin. Mä en ainakaan enää ikinä aio ostaa muita kuin matoja. Kaksi Planet Wavesin kostutinta homehtui hetkessä, vaikka en edes kastellut niitä kovin usein. Mulla on ollut kans yks planetin ruutalla täytettävä, ja homehtui aika nopeasti. Tässä ongelma on se, ettei sientä saanut pois rikkomatta kostutinta. Toisaalta, kun rapsuttelin enimmät homeet siitä sienen reikien päältä pois, niin ei sen jälkeen kerännyt ainakaan mitään näkyvää. Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. | |
![]() 16.11.2010 16:34:25 | |
samueld: Ne uudet planetit ei ole homehtuneet. Tarkoitan niitä avattavia joihin ei tarvitse tunkea vettä ruutalla, vaan sieni otetaan ulos, kastellaan ja puristetaan. Täytyypäs testata tuollaista uutta, mikäli ei ole kallis. Madoissa on tosiaan se vika, että väistämättä mato osuu puuhun. cherub with heavy metal machine | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)