Landoloiden laatua on tapana kuvailla sanalla "Landola." Toisin sanoen niiden laatua ei yleensä pidetä mitenkään hyvänä, etenkään 70-lukuisia Fazerin omistuksessa valmistettuja. Ja näin on minunkin kokemukseni. Muutamaa kokeilemani ovat olleet aika kauheita. Itselläni on 1951 valmistettu ns. projektikuntoinen jonka olen ajatellut korjata, mutta jota en ole päässyt kokeilemaan, koska se ei ole soittokunnossa. Malliltaan M477 ja kokopuinen, ihan ok:n oloinen kitara. Ei huo'u huippulaatua, mutta ei toisaalta vaikuta ihan hirveältä ritsaltakaan.
Landola teki kuitenkin muutakin kuin niitä viitosen kirpputorikitaroita. Osassa on ihan ehta kokopuukansi, ruusupuukyljet jne. Netistä mukaanlukien muusikoiden.net ei asiasta löydy kuin lähinnä niiden alkeiskoulumallien päivittelyä ja siellä täällä joku näkemys 50-lukuisista. Joku kommentoi vanhassa keskustelussa, että mallinimestä riippumatta ovat aikalailla samanlaista kuraa, eikä hintataso vaikuta laatuun. Nämä siis lähinnä noista 70- ja 80-lukuisista, joita suurin osa taitaa olla. Nyky-Landoloiden laatu on toki eri asia, ja käsittääkseni ne ovat kelpoja vehkeitä
Kiinnostavalla tavalla kämäiset ja erikoisemmat vehkeet aina kiinnostaa, ja siksipä nuo laadukkaamman pään Landolat on nyt olleet mielessä. Euroopan markkinoilla on näkynyt esim. mallia B10, joka on siis klassinen kitara ja sieltä malliston paremmasta päästä. Osaavat noista aika paljon pyytääkin, oli pyynnille katetta tai ei. Näistä kuulisin mielelläni vähän kokemuksia ja näkemyksiä. Harmi vaan niitä ei oikein pääse missään kokeilemaan, ei niitä taidettu hirveästi valmistaakaan.
Mitkä mallit (itse olen kiinnostunut lähinnä nailonkielisistä) näistä on sellaisia silmällä pidettävän arvoisia? Harmi vaan Landoloiden myynti-ilmoituksissaon yleensä erittäin huono kuva, eikä kitaran mallia kerrota.
Jotenkin ajatus laadukkaasta kämäaikakauden Landolasta vetoaa. En tiiä saatana |
Penasol
