Kitarat: akustinen ›

Jossakin piti olla tästä ohjeita, mutta en kyllä löytänyt, onko mitään tehtävissä
tarkoitus olisi saada reissukitaraksi kohtuulliseen soittokuntoon?
 
Akustinen nailonkielinen kitara. Kaularautaahan tässä ei ole.

Moi.
 
Sir Roger: Jossakin piti olla tästä ohjeita, mutta en kyllä löytänyt, onko mitään tehtävissä
tarkoitus olisi saada reissukitaraksi kohtuulliseen soittokuntoon?
 
Akustinen nailonkielinen kitara. Kaularautaahan tässä ei ole.
 
Mitään helppoa, nopeaa, tai yksinkertaista konstia kaulan/otelautapinnan suoristamiseen ei nylonkielisissäkään ole.
 

 
Jos ajankäytöstä ei murhetta ota ja/tai ottaa asian kokemuksen kantilta, vaihtoehtoja toki löytyy.
 
Jos on erillis-otelaudalla, otelauta irti ja uudelleenliimaus otelautapinta suoraksi puristaen.
Itsestä kiinni asentaako samalla kaularaudan, säädettävän tai kiinteän.
 
Jos nauhat ovat suoraan kaulassa kiinni, nauhat irti, otelautapinta hioen tai höyläten suoraksi, ja nauhat takaisin.
Tuossa tapauksessa cross-overiksi modaaminenkin on varsin suoaviivaista.
 

 
Reissunylonkielisissä kaulakulman muuttaminen on myös varteenotettava vaihtoehto monissa kielten turhan korkealla olemisissa jos otelautapinta ei kovin kaareva/kiero ole.
 
Selkäsahalla (tmv. hyvällä ohjauksella varustetulla hienohampaisella sahalla) kaula irti niin että jää otelaudasta koppaan kiinni, uudelleenliimaus joko läpipultein tai kopan sisältä ruuvattavien ruuvien avulla jos haluaa siistimmän.
Kaukoitähalpiksissa, neukkulaisissa tai paljon korjatuissa kannattaa tietysti ennen sahaamista varmistua siitä ettei kaulassa ole jo ennestään ruuveja, säilyy saha parempana ;).
 
Usein tietämättömyyttään ehdoteltavat lämpökäsittelyihin perustuvat oikaisuyritykset jättäisin kokeilematta, ellei puhtaasta mielenkiinnosta ja matalin onnistumisodotuksin kokeile.
Pl. satavarmasti luonnonliimoilla kasatut erillis-otelaudalla varustetut instrumentit, noissa on ainakin teoreettinen mahdollisuus saada kaula suoristettua tarkoitukseen suunnitellulla otelaudan irroittamiseen tarkoitetulla lämmittimellä.
Pääseepähän samalla harjoittelemaan pintakäsittelyäkin.
Ja akustisissa usein kopan auenneiden saumojenkin korjaamista jos lämpöä lipsahtaa muuallekin kuin kaulaan.
 
T:Samuli

Vaikka otsikko onkin "Kaulan suoristus", niin kuvittelen, että kyseessä on kuitenkin otelaudan epätasaisuuksien korjaus, eikä koko kaulan...
 
Ja jos saan arvata eteen päin, kopan liitoksen kohdalla on ongelma, että 10 ja 11 nauhoilta kielet särisevät, mahdollisesti jostain kohtaa muualtakin.
 
"Anttilan tarjous kitaroissa" on aika usein kaulan liitoksessa, kopan sisällä pystypuinen pala, joka on se ongelmien alkusyy: Kaula pääsee kutistumaan, mutta väärin päin oleva puupalikka ei kutistukaan ja otelautaan tulee siihen kohtaan kupru... Jos pala on vaakasuuntaan (ajatellen, että kitara olisi pöydällä selällään), tämä ongelma on ainakin humattavasti pienempi -- tosin havaittavissa jopa ihan uusissa ja vähän hinnakkaammissakin kitaroissa.
 
Lähtisin ehdottamaan siinä järjestyksessä, että:
 
1) Jos nauhoissa riittää paksuutta, viilataan ongelmanauhoja matalammaksi. Tietysti ihan ensin tarkistetaan, että ovat kaikki pohjassa. Jos on koholla eikä painettuna pysy urassaan, liimaa väliin.
 
2) Jos nauhat ovat syntyiltään matalammat kuin oteludan hyppyrit, nauhat pois, hiotaan otelauta ja laitetaan uudet nauhat. Nauhojen laitosta löytyy videoita vaikka kuinka paljon.
 
Tässä on kaksi haastetta, että nylonkielisen kaula/otelauta EI SAA olla suora ja että dikanttipuolella notkoa pitäisi olla vähemmän kuin bassopuolella. Vapaana 1-12 nauhoilta mitattuna diskattireunalta noin 0.1 - 0.15 mm ja bassoreunalta n. 0.3 mm. Kun kielet laittaa paikalleen, noihin tulee suunnilleen 0.1 mm lisää.
 
Hionnan luulisi useimiten onnistuvat lyhyehkön palikan avulla ihan silmämääräisesti. Klasarin oteludan hiomiseen koko pituudelta kehitin oman prosessin kuluneena keväänä. Työläs homma, jotenei siitä nyt ihan ensiksi sen enempää...
 
Uudet nauhat on tietenkin tässäkin tapauksessa tasattava (niitä nyt vaan ei saa menemään niin, että olisivat kaikki samalla korkeudella). Sen joutuu tekemään aika lailla nauha kerrallaan, koska suorat hiomatuet eivät tuon omitusen geometrian takia vaan toimi oikein. Valitettavasti kaupoista saatavat nauhankorkeustulkitkin ovat aika kelvottomia tässä hommassa (no saa nillä nyt pahimmat pois), tarkempaan pääsee sopivalla pätkällä katkoteräveitsen terää.
 
3) Jos kaulan liitoksen kohdalla on oteluata pahasti ruvennut irtoamaan kaulasta, tai koko kitara muuten aivan tolkuttomassa solmussa, niin sitten ehkä aletaan puhua otelaudan irrottamisesta ja kaulakulman asettamisesta.... Ei mun konsteilla vielä...

Ok. Kiitoksia vastauksista.
Ongelmahan tässä on kun mielestäni kielet on liian korkealla?
Nailonkielisessä/ klassisessa kitarassahan ne yleensä onkin hieman korkeammalla,
mutta mietiskelin miksi näin on tapahtunut hmm.. kuvittelenkohan vaan koska aiemmin näin korkealla ei mielestäni ole ollut??
Kitara on ollut joka kesä mukanani reissussa autossa ja kaula/ otelauta näyttää olevan hieman notkolla..
Nyt kun pähkäilin niin ajattelin tehdä niin, että hion tallassa olevaa luuta hieman matalammaksi niin en aiheuta mitään peruuttamatonta vahinkoa?

Sir Roger: Nyt kun pähkäilin niin ajattelin tehdä niin, että hion tallassa olevaa luuta hieman matalammaksi niin en aiheuta mitään peruuttamatonta vahinkoa?
 
Jonkin verran alemmas kielet saa madaltamalla tallaluuta. Jos kieliä ei sillä konstilla saa riittävän alas, täytyy tutkia onko tosiaan kaula taipunut vai kaulakulma muuttunut ja valita toimenpiteet sen mukaan. Kaulan taipuessa syvin notko syntyy jonnekin kaulan puoliväliin. Vanhemmiten voi kitaran kaulakulmakin muuttua, silloin notko on lähempänä kaulan ja kopan liitoskohtaa. Hyviä ohjeita on annettu kumpaankin probleemaan.
 
Basisti1971 neuvoi näppärän pikakikan jota voi soveltaa halvimpien kiinan ritsojen kaulakulmaremonttiin. Suuritöinen räpläys korvataan vartin askartelulla :)

No niin, nythän siitä tuli huomattavasti mukavampi soittaa kun madalsin sitä tallaluuta, aika paljon tosin.
Mietin missä kohtaa tuo kaulan notkahtaminen on tapahtunut kun olen sitä kuitenkin soitellut jatkuvasti, mutta enemmän kyllä teräskielistä.
Olen myös säilyttänyt aina joko vaakatasossa kielet alaspäin tai nojallaan niin että asento antaisi semmosen vastavoiman kieltenjännitykselle.

Sir Roger: ....Olen myös säilyttänyt aina joko vaakatasossa kielet alaspäin tai nojallaan niin että asento antaisi semmosen vastavoiman kieltenjännitykselle.
 
Sillä, miten päin kitaraa säilyttää ei ole juurikaan merkitystä. Kitra painaa ehkä pari kiloa ja mitä siitä kohdistuu kaulaan, on vähemmän. Sen sijaan kielten kiristysvoimista tulee yhteensä 40-50 kg verran. Ajan kanssa tuo aiheuttaa pysyvääkin muodonmuutosta (tai hitaasti palautuvaa) mutta sekään ei yleensä aiheuta ongelmia. Se mikä vaikuttaa eniten on itse puu.
 
Mulla oli täällä esim. tapaus, että kitaran alunperin viivasuora kansi oli noussut kuprulle milleissä mitattavan määrän. Vaikea sanoa, mikä sen on tehnyt mutta vaikutti, että kansi olisi pyrkinyt levenemään valmistuksen jälkeen ja kun kannen rimat eivät vastaavasti olleet jatkuneet, lopputulos oli, että kansi oli kaarella, tallan luu viilattu kuopalle ja kaularauta kiristetty niin että kaula taipui jo taakse päin... Ja kaulan liitos oli ihan priima. Mittasin pitkän vatupassin ja kolmen mutterin avulla kopan reunosta satulaan niin ei millinkään heittoa mihinkään suuntaan.
 
Kyseiselle kitaralle on sittemmin tehty erinäisä operaatioita (joihin ei kuulunut neck-resert vaikka asioista paremmin tietävät pitivät sitä ainoana vaihtoehtona) ja on se nyt toista vuotta pysynyt ihan soitettavana.

peteihis: Sillä, miten päin kitaraa säilyttää ei ole juurikaan merkitystä..
 
Ok.
On sillä varmaan kuitenkin jonkin verran merkitystä, koska meikäläiselle se on opetettu jo ekan kitaran kun hankin kymmeniä vuosia sitten.
 
E: Tuonhan pystyisi ihan laskemaan kun viitsisi alkaa muistelemaan millaiset voimat vaikuttaa, mihin suuntaa eri kaltevuuksilla! :D
 
Mutta kiitos neuvoista joka tapauksessa.

Moi.
 
Jälleen kerran astuin mnet-ansaan ja vastasin ottaen esitetyn kysymyksen kirjaimellisesti :/.
 

 
Sir Roger: Ongelmahan tässä on kun mielestäni kielet on liian korkealla?
 
Kaulan/otelautapinnan mahdollinen kaarevuus tai sen puute on vain yksi lukuisista syistä kieli-instrumentin kielten korkeuteen, nylonkielisten akustisten kohdalla omakohtaiseen kokemukseenkin nojaten melkeimpä se kaikkein merkityksettömin.
Olettaen toki että ko. instrumentti on tehty edes sinnepäin laadukkaista materiaaleista.
 
Kunnes kaulan kaarevuudesta on edes jonkinlaista osviittaa, on aikalailla hedelmätöntä etänä alkaa arvailemaan syytä/syitä siihen miksi kielet ovat korkealla, saati sitten kuinka korjata asia.
 

 
Sir Roger: Kitara on ollut joka kesä mukanani reissussa autossa ja kaula/ otelauta näyttää olevan hieman notkolla..
 
Tuota ei tarvitse arvailla koska on ärettömän helppoa mitata, capo 1. nauhalle, painaa ~12. nauhan kohdalta ja mittaa raon.
80g/m2 kopiopaperi on hyvin likelle 0.1mm paksu, pankki- tmv. kortti 0.76mm.
Soittotyylistä, tottumuksista ja käytetyistä kielistä riippuu mikä relief on itselle mieluisin, jotkut suosivat suoraa kaulaa klasaripuolellakin.
 

 
Kefiiri: Basisti1971 neuvoi näppärän pikakikan jota voi soveltaa halvimpien kiinan ritsojen kaulakulmaremonttiin. Suuritöinen räpläys korvataan vartin askartelulla :)
 
Joo, tuo on usein ainoa millään mittarilla kustannustehokas konsti saada muutoin käyttökelvoton akustinen instrumentti edes auttavaan soittokuntoon.
Ensalkuun voi tuntua hyvinkin radikaalilta toimenpiteeltä, mutta kunhan askareen suorittaa ajatuksella ja kunnollisin työvälinein, huomaa hyvin nopeasti kuinka mainio kikka tuo loppujen lopuksi onkaan.
 

 
Sir Roger: On sillä varmaan kuitenkin jonkin verran merkitystä, koska meikäläiselle se on opetettu jo ekan kitaran kun hankin kymmeniä vuosia sitten.
 
Etenkään massatuotantoakustisissa ei säilytysasennolla ole mitään käytännön merkitystä.
Säilytystavalla on senkin edestä.
 
Omaan useamman vuosikymmenen kokemukseen nojaten paras on asiallisessa kovassa laukussa ILMAN KOSTUTINTA.
Huonoin -kun lattialla/sängyllä runnottavana lojuttamiset jätetään laskuista- on seinällä roikkumassa auringonpaisteessa ja/tai lämmityspatterin läheisyydessä.
 

 
Sir Roger: E: Tuonhan pystyisi ihan laskemaan kun viitsisi alkaa muistelemaan millaiset voimat vaikuttaa, mihin suuntaa eri kaltevuuksilla! :D
 
Ei pysty laskemaan.
 
Vaikka voimat ja niiden muodostamat momentit ja jännitykset olisivatkin tiedossa/mitattavissa, akustisen kitaran kaltaisen rakenteen simuloiminen ei laskennallisesti onnistu jos -ja tässä tapauksessa kun- valmistusmateriaalina on puu.
Materiaali, jonka ominaisuudet alunalkaenkin ovat likipitäen mahdottomia määritellä riittävällä tarkkuudella, ja jotka kaiken lisäksi muuttuvat lämpö- ja kosteusolosuhteiden muuttuessa, ja materiaali itsessään elää samojen olosuhteiden vaihdellessa.
Tuon lisäksi niin liimat kuin materiaali itsessään viruu ajan myötä voimien funktiona.
Vähän, mutta kuitenkin.
 
Metalleilla ja erityisen stabileilla keinoaineilla moinen simulointi saattaisi onnistua.
Tosin tuonkaltaisten materiaalien käytöstä aiheutuisikin sitten puolestaan muunlaisia haasteita ja murheita.
 
T:Samuli

On sillä varmaan kuitenkin jonkin verran merkitystä, koska meikäläiselle se on opetettu jo ekan kitaran kun hankin kymmeniä vuosia sitten.
 
En tiedä kuka on opettanut mutta kyllä klasarin kaula on niin lyhkänen halko, että turha panikoida painovoimasta. Sillä tosin voi olla merkitystä, jos vaikka tunkee kitaran liian ahtaaseen laukkuun ja jättää sen sinne jännityksiin pitemmäksi aikaa.
 
basisti1971 Etenkään massatuotantoakustisissa ei säilytysasennolla ole mitään käytännön merkitystä.
Säilytystavalla on senkin edestä.
 
Just näi. :) Sen huomaa kyllä aika helpoistikin, että jos virittää pitkäkaulaisen basson sohvalla selällään rönöttäen tai "oikeassa" soittoasennossa. Vireestä tulee melkoisen erilainen. :D
 
basisti1971 Ei pysty laskemaan.
 
Kylläpäs pystyy. (Edit: Ainakin jos pystään kaulan käyttäytymisessä. Koppaa en ole miettinyt.)
 
Yksinkertaistuksia joutuu vähän tekemään, mutta suurusluokka pysyy, jos haluaa vertailla vaikka ilman kieliä tai kielien kanssa. Tai sitten pystyssä/selällään. Materiaalitietoja löytyy googlaamalla. Puun ominaisuuksissahan on aina melkoisesti haarukkaa, mutta entäs sitten? Koneet laskee.
 
Taulukkolaskentakaavoista tosin tulee melko "mielenkintoisia", kun materiaaliarvon vaihtaminen siirtää poikkileikkausen taivutuskeskiötä, mutta ihan menee normi lujarin kaavoilla jos sellaisia osaa. Otelaudan osuus suorakulmiona ja kaulan ellipsin puolikkaana, niin ollaan aika lähellä. Valtasen kirjasta ei löydy ellipsin puolikasta mutta internetti tiesi senkin.

...jotkut suosivat suoraa kaulaa klasaripuolellakin.
 
No mennään aiheesta ulos mutta kieltämättä tämä filosofia menee minulta ihan täysin yli ymmärryksen. Jos kaula on viivoitinsuora, niin kielethän joutuu pönkkäämään ihan toluttoman korkealle, ettei särise alemmilta nauhoilta ja siihen korkeammalta joutuu painamaan ihan liikaa.
 
Jos ajattelee tekevänsä asetukset niin matalaksi, että kielen vedon aihauttama notko riittää, on soitettava aika hipaisutekniikalla.
 
Se, miksi (nylonkielisessä) diskanttipuoella notkoa tarvitaan vähemmän (ja kielet saa olla matalammalla) johtuu siitä, että päällystetyn kielen sointikuvio on terävämpi kuin päällystämättömän. Voisi ajatella, että päällystämätön kieli soi enemmän hyppynarukaaren tavalla, mutta päällystetty taas ikään kuin hyppynarua ravitaisi ylikierroksilla... Joten soivan kielen lähtökulma nauhalta on oltava erilainen, ettei osu "maahan".

peteihis: En tiedä kuka on opettanut mutta kyllä klasarin kaula on niin lyhkänen halko, että turha panikoida painovoimasta.
 
Luultavasti kitaraa ei ole säilytetty naamallaan kaulaan kohdistuvan painovoiman kumoamiseksi, vaan siksi että olisi edes jotain kielten vetoa vastaan?
 
On sillä ainakin psykologinen vaikutus :)
 
Viivoitinsuoran kaulan ideaa en ole minäkään koskaan tajunnut, missään näppäilysoittimessa. Viulussa se saattaisi toimiakin... tosin näppäilläänhän niitäkin välillä!