Kitarat: akustinen ›

Olen suunnittelemassa uuden akustisen kitaran ostoa ja ensimmäisenä pohdinnan alla on minkä mallisen kitaran ostaisin (teräskielinen kuitenkin). Nykyinen kitarani on Dreadnought-mallinen jumbo. Silmäni ovat kuitenkin hieman kääntyneet noiden pienikoppaisten kitaroiden suuntaan ja kaipaisinkin kommenttia näiden kahden runkomallin eroista..
 
Jumbolla tarkoitan esim: http://www.thomann.de/fi/yamaha_ll16_westerngitarre.htm
Pienikoppaisella taas esim: http://www.thomann.de/fi/yamaha_ls16_westerngitarre.htm
 
- Sen verran luulen jo tietäväni, että jumbo-mallinen kitara soi äänekkäämmin ja siinä on voimakkaammat basso-äänet. Pienikoppainen taas saattaa olla mukavampi pitää sylissä istualtaan. Mitä muuta todellista eroa näillä on?
- Sopiiko pienikoppainen kitara (kotikäytössä) huonommin plektralla rämpyttelyyn (eli komppaamiseen) kuin jumbo ja jos sopii niin miksi?
- Miksi pienikoppaisia kitaroita suositaan niin paljon fingerstyle-soitossa?

Hmm...
 
Jumbolla yleisemmin tarkoitetaan muodokkaita isokoppaisia esim. Gibsonin Jumbot: http://muusikoiden.net/dyn/users/11177.jpg
 
Dreadnought, vaikka onkin isokokoinen, ei mielletä jumboksi. Enemmän "laatikkomainen": http://www.mguitar.com/guitars/choosing/pImages/detail.php?m=HD-28
 
Pienikoppaiset (000, 00, OM, Gibson L-series...) ovat kooltaan yllättäen pienempiä kuin em. mallit, kuitenkin selvä yhtäläisyys jumboihin vartalon muodossa on havaittavissa: http://www.mguitar.com/guitars/choosing/pImages/detail.php?m=000-28EC
 
Yamahan LL-sarja on siitä jännä, että vaikka onkin Dreadnought-kategoriassa, niin se on muodokkaampi kuin perinteiset D-kopat, vyötärö on kapempi.
 
Jos näitä verrataan ja etsitään parasta fingerstyleen niin lähtisiin liikkeelle pikkukoppaisesta tai jumbosta. Ehkä 000-koppaista voidaan pitää tiettynä standardina sormisoittoon. D-koppainen on hyvä yleiskitara mutta ei välttämättä paras sormisoittoon. Jumbo on erittäin hyvä vaihtoehto. Se tarjoaa voimakkaan äänen kautta linjan, joka onkin todella laaja. Jykevä basso ja kirkkaat treblet sekä kaikki siitä väliltä. :) Plekusoitossa toimii myös vallan hyvin, mielletäämpä ne yleensä varsin hyviksi komppikitaroiksi.
 
Totta, pikkukoppainen on näppärä sylissä ja pienempi kokoisille luontevampi soittaa. Itse olen n. 185cm ja jumbo on mulle just hyvä, 99% soitostani on kitara sylissä.

Hmm...Jumbolla yleisemmin tarkoitetaan muodokkaita isokoppaisia...
Dreadnought, vaikka onkin isokokoinen, ei mielletä jumboksi.
 
Kiitoksia termistön selvityksestä. Otsikkoa ei pääse enää muuttamaan, mutta otsikon olisi pitänyt oikeastaan olla "Dreadnoughtien ja pienikoppaisten "fingerstyle"-kitaroiden erot?"
 
Jos näitä verrataan ja etsitään parasta fingerstyleen niin lähtisiin liikkeelle pikkukoppaisesta tai jumbosta. Ehkä 000-koppaista voidaan pitää tiettynä standardina sormisoittoon. D-koppainen on hyvä yleiskitara mutta ei välttämättä paras sormisoittoon.
 
Minkä takia pikkukoppainen (tai jumbo) on paras sormisoittoon? Miten ne käytännössä eroavat sormisoitossa esim. Dreadnought-mallista? Onko ainoa ero siinä, miten kitara istuu sylissä? Vai onko mukana esim. kitaran herkkyyteen liittyviä tekijöitä?
 
Totta, pikkukoppainen on näppärä sylissä ja pienempi kokoisille luontevampi soittaa. Itse olen n. 185cm ja jumbo on mulle just hyvä, 99% soitostani on kitara sylissä.
 
Itse olen about samanpituinen ja oma Dreadnought-mallinen kitarani on varsin sopiva syliini, mutta en kyllä ihmettelisi vaikka hieman pienempi kitara tuntuisi vielä paremmalta. Uskoisin, että jumbokin sopisi hyvin syliini pienen totuttelun jälkeen.
 
Jumbo on erittäin hyvä vaihtoehto. Se tarjoaa voimakkaan äänen kautta linjan, joka onkin todella laaja. Jykevä basso ja kirkkaat treblet sekä kaikki siitä väliltä. :) Plekusoitossa toimii myös vallan hyvin, mielletäämpä ne yleensä varsin hyviksi komppikitaroiksi.
 
Kuulostaa muuten hyvältä, mutta kun... jumbo-malli on mun mielestä melkeinpä ruma, kun taas Dreadnought ja pienikoppainen ovat muodoiltaan hienoja (esimerkkinä L-sarjan Yamahat). Se on pienestä kiinni :) Pitäis varmaan nähdä noi mallit livenä ennenkuin muodostaa lopullisen mielipiteen.

Minkä takia pikkukoppainen (tai jumbo) on paras sormisoittoon? Miten ne käytännössä eroavat sormisoitossa esim. Dreadnought-mallista? Onko ainoa ero siinä, miten kitara istuu sylissä? Vai onko mukana esim. kitaran herkkyyteen liittyviä tekijöitä?
 
Monessa pikkukoppaisessa on lyhyempi skaala, mikä vaikuttaa soundiin ja soittotuntumaan. Tosin joissain gibsonin 'jumboissakin' on lyhyt skaala - gibsonhan käytti tuota termiä myös luisuharteisista dreadnought malleistaan. Toisaalta Martinin alkuperäisessä OM:ssa - joka kai on vähän niin kuin 'ultimate fingerstyle guitar' - oli pidempi skaala.
 
Pienempi kansi voi vaikuttaa herkkyyteen, äänet syttyvät nopeammin ja vähemmällä voimalla. Toinen tärkeä seikka on sormisoittoon sopivampi balanssi. Isot D-mallit toimivat hyvin laulun säestyksessä koska ne luovat täyteläisen soinnin jossa on paljon ala- ja alakeskiääniä. Sormisoittoon, jossa samalla soitetaan yläkielillä melodioita, tuo ominaisuus ei ole yhtä hyvä.
 
Mutta kitaroissa on eroja mallienkin sisällä ja hyvää sormisoittoa kuulee isommillakin kitaroilla soitettuna. Pikkaajien tatsissa ja soundimieltymyksissäkin on isot erot - ja kaikki on hyvää.

Kiitoksia vastauksista. Täytyy jatkaa pohdiskelua ja lähteä kokeilemaan noiden mallien eroja.

Dreadnought kitarat mielletään yleisesti voimakasäänisiksi komppikitaroiksi, SIKSi ne eivät sovellu hyvin näppäilyyn. kannet ovat jäykempiä, eivät siis yhtä herkkiä kuin pienet. Iso kitara pitää tehdä vahvemmaksi koska muuten siitä tulee liian löysä ja basoo humahtelija. tämä koskee myös jumboja.
 
pienemmät ovat selkeästi erottelevampia, enemmän balanssissa ja tarvitsevat vähemmän enrgiaa soidakseen ( herkkyys) . JOs etsit todellista fingerstyle kitaraa Suomesta niin Hellaksella on uusi merkki akustisille, tehdään muuten Suomessa..ei vielä webissä mutta jos paikanpäälle kykenet niin et pety..

- Sen verran luulen jo tietäväni, että jumbo-mallinen kitara soi äänekkäämmin ja siinä on voimakkaammat basso-äänet. Pienikoppainen taas saattaa olla mukavampi pitää sylissä istualtaan. Mitä muuta todellista eroa näillä on?
 
Mitä isompi kaikukoppa, niin yleensä sitä kovempi ääni, mutta tietenkin on eroa yksilöiden ja eteenkin rakennuksen kanssa. Eli, hyvinkin laadukas pienikoppainen voi soida lujempaa kuin jäykkä ja raskas jumbo. Isokoppaisempi todellakin korostaa enemmän bassoääniä ja pikkukoppainen enemmän treble- ja keskiääni, mutta on myös eroa Jumbo ja D-koppaisten kanssa. Eli mielestäni D-koppainen antaa suoran bassonvoitttoisen komppisoundin paremmin kuin jumbo, jossa taajuusalueet ovat paremmin tasapainossa keskenään.
 
- Sopiiko pienikoppainen kitara (kotikäytössä) huonommin plektralla rämpyttelyyn (eli komppaamiseen) kuin jumbo ja jos sopii niin miksi?
 
Riippuu myös skaalan pituudesta. Mitä lyhyempi skaala sitä huonommin kitara toimii minusta sellaisessa suorassa komppisoitossa. Monesti ihmiset myös mieltävät komppisoundin siksi bassovoittoiseksi jyrinäksi mitä D-koppaisista yleensä lähtee, mutta...
 
- Miksi pienikoppaisia kitaroita suositaan niin paljon fingerstyle-soitossa?
 
...pienikoppainen kitara voi täyttää hyvin sellaista taajuusaluetta soitossa, jolle ei vielä ole käyttöä ja vaikka äänen voimakkuus on pienempi, niin se leikkaa kuitenkin hyvin esiin, eteenkin jos siinä on voimakas keskialue ja treble toisto. Pikkukoppaiset usein kuulostavat hyvältä nauhoittaessa ja niitä on helppo nauhoittaa, koska taajuudeet ovat hyvin tasapainossa jo alunperin. Mielestäni juuri tämän "tasapainon" vuoksi niitä suositaan fingerstyle-soitossa. Tähän kun lisätään lyhyempi skaala, jolla soittaminen on helpompaa löysemmän tatsin vuoksi, niin pikkukoppaisella soittaminen on kivaa. Fingerstyle perinteisiin vetoavien soittajien käyttämät pikkukoppaiset juontavat ajasta jolloin Gibson L-00 ja Martin 000 olivat oikeasti ne isoimmat saatavilla olevat kitarat. Jumbot ja D-koppaiset ovat tulleet vasta vähän myöhemmin laajempaa suosioon ja sitä musiikkia mitä soitetaan pyritään jäljittelemään aina täydellisesti.

Kiitoksia kaikille vastauksista. Päädyin sitten ostamaan Yamaha CPX-900 elektroakustisen (http://www.thomann.de/fi/yamaha_cpx900_mbl.htm). Koppa on mallia "soololovellinen minijumbo". Kitaran akustinen ääni miellytti eniten kokeilemistani malleista (Yamaha LL-6, Yamaha LJ-16, vertailun vuoksi Yamaha F310 ja joku Lakewoodin yli 1000 euron kitara). Tuntuu, että kitara korostaa matalia ja korkeita ääniä josta johtunee että ääni on hyvin miellyttävä kuunnella eikä "rämise" kuten useat muut teräskieliset akustiset. Mikeille mulla ei oo todellista tarvetta, mutta onhan ne kivat lelut... ja lukemani mukaan ihan laadukkaatkin? Kitara soi "hieman" paremmin kuin vanha halpa laminaatti-Yammuni! :)