Kitarat: akustinen ›

Ensinnäkin sain tuossa joku aika sitten tällaisen cf martinin sigma sg-7 teräskielisen, vanha hyvä ääninen kitara, ollut kylläkin soittamatta kymmeniä vuosia ja ääni hieman tukkoinen. Onko tämä yleisesti huonokin kitara kun ei netistä löydy infoa. Mistä puista kyseinen malli tehty? mikä mikki tässä on vai onko?
 
Ongelma on se että 2. nauha on noussut hieman E-kielen päästä ja ei pysy vasaroimalla alhaalla. Kannattaako käyttää pikaliimaa vai onko parempaa konstia. Mites tässä tuo kaularauta; mihin päin kiertämällä mikäkin vaikutus?

Tämmönenkö?
http://img.photobucket.com/albums/v468/ha04/115_1524.jpg
 
Ja C.F.Martin company on tässä
http://www.martinguitar.com/
 
Ei löytyny firman nykyisitä malleista*, mutta foorumilla, mistä tuon kuvan löysin, sanottiin että ko. kappale on tehty 1976. Sen takia liene tuo tietopuolikin vähän nihkeässä. Onnellinen omistaja vakuutti sen olevan erittäin hyvä soitettava. --> Tän perusteella pitäs olla arvokitara. Mutta jos tässä on joku kompa, niin paremmin tietävät oikaiskoot. (* = ks. EDIT)
 
Kaiken järjen mukaan mikrofonia ei pitäisi laitteessa olla. Puista en tiedä.
 
Näkemättä mene arvailuksi, mutta nauha on ilmeisesti taipunut sen verran, että se ei pysy urassaan. Ainoa konsti on ottaa koko nauha irti ja palauttaa sen alkuperäinen kaarevuus, jotta se pysyy paikoillaan. Urassa saattaa myös olla jotain sinne kuulumatonta. LISÄYS: Pikaliimakonsti on neuvottu tossa Panadolin lähettämässä linkissä.
 
Nauhaa ei saa repiä irti ihan tosta vaan. Nauhat saa otelautaa rikkomatta pois, kun lämmittää kolvin kuumaksi ja kuumentaa nauhan sillä (kolvin selkäpuolella) niin että puu paistuu kun nauhaa nostaa ylös. Heikko puoli on sitten se, että samaa nauhaa on vaikea saada pysymään samassa kohtaa ilman poppakonsteja paikoillaan.... Puu kyllä saatta osittain palautua, kun kastelee kohdan (siis uran) ja antaa kuivua (tätä en oo kyllä tullut nauhauraan kokeilleeksi). Teetä ehkä mieluummin jollain, joka on tehnyt ennekin.
 
Kaularaudassa on ihan normaalit kierteet. Myötäpäivään kiristyy ja vetää kaulaa taakse. Toiseen suuntaan löystyy. Kun painat kielen kiinni 1. nauhaan ja 15. nauhaan, kielen pitäisi keskivaiheilta olla noin 0.5 milliä ilmassa. Riippuu soittajasta ja kielisarjasta, mikä on hyvä.
 
Arvaus tämäkin, mutta tukkoisen äänen pistäisin ehkä vanhojen kielten piikkiin? Pölyt kannattaa putsata sisältä pois ;)
 
EDIT: Vähän tuota taustapuolta. Siis eräänlainen "lisenssimartin" tuo Sigma ja niitä on tehty vähän jokapuolella maailmaa.
 
Martin bought out the old Levin Guitars (Sweden) and carried on making Guitars there for a while under the name Sigma . A mate has one that works very well , though perhaps not up to the higher range Martins , a perfectly workmanlike instrument .
 
---
 
About 15 years ago I bought a Sigma, modelled on one of the smaller-bodied Martins, and it has served me very well ever since. Its tone, volume, playability and intonation are better than a number of more expensive instruments that I have played over the years.
 
I believe Sigmas were (perhaps still are?) made in Taiwan, but to Martin specifications, and using Martin-supplied tools. Of course, their sound is not as rich and subtle as you can get from a well-aged Martin, but how many of us play well enough to deserve one of those? If you can get hold of a good Sigma, Allison, grab it with both hands.
 
---
 
I've recently acquired an old Sigma.
Made in Japan so I'm guessing 70's.
There are very small traces of the serial number left but not enough to read,so nailing it down to a year is pretty slim that way.
On the center strip is burned/printed "SIGMA GUITARS Made in Japan for C.F.MARTIN & CO."

Ahas, Peteihis kerkesikin jo vastaamaan :)
 
Tossa vielä Frets.comin sivustolta nauhoituksen ongelmia koskevaa juttua: http://www.frets.com/FRETSPages/Lut … /Frets/FretTrouble/frettrouble.html

Tossa vielä Frets.comin sivustolta nauhoituksen ongelmia koskevaa juttua: http://www.frets.com/FRETSPages/Lut … /Frets/FretTrouble/frettrouble.html
 
Tosi hyvä linkki! Ja AH niin totta nuo nuo jutut :D (+)
 
Tosin mä tykkään katkaista nauhan kolmioviilalla, niin päästä tulee oikean muotoinen ihan itsestään eikä tartte raapia kitaraa, päiden pyöristelyssä. ;)

Oma malliltaan sama, paitsi lavassa lukee isolla vain sigma sekä sen päällä sigmamerkki, sekä kopan pohjassa lukee isolla sigma toisin kuin tuossa, myös valmistenumero, imported & guaranteed by levin goteborg sweden, ei mitään et missä ois valmistettu. Saas nyt nähdä et mitä tolle tekee. Ei niin hirveästi haittaa, uudet kielet on. Jos ne soittelee loppuun ja katsoo sitten jatkotoimet.

imported & guaranteed by levin goteborg sweden, ei mitään et missä ois valmistettu.
 
Aika erikoista... Mutta kyllähän tuo nyt ehdottomasti kannattaa kunnossa pitää. Kaupasta saa hakea huonompiakin.
 
Ja kannattaa kokeilla eri merkkisiä kieliä, niissä on korvin kuultavia eroja. Esim. bassovoittoisessa kopassa toimii keskiäänivoittoiset kielet, mutta keskiäänivoitoisemman kitaran sama kielisarja muuttaa jotenkin kireäksi. ..nuo kokeet vaan joutuu tekemään ajan kanssa, en usko kovin tyhjentävää tutkimusta kenenkään aiheesta tehneen. :)

EDIT: Vähän tuota taustapuolta. Siis eräänlainen "lisenssimartin" tuo Sigma ja niitä on tehty vähän jokapuolella maailmaa.
 
Näin juuri on asian laita. Tuossa 60-luvun loppupuolella melko moni jenkkilän "isoista" valmistajista siirsi tuotantoa, usein toisella nimellä/tytäryhtiön kautta kaukoitään kilpailuteknisistä syistä.
Pidettäneen niitä sitten "apumerkkeinä" tai joissain tapauksissa tytäryhtiön kautta tapahtuvana, ainakin akustisten kitaroitten soittajille tuttuja on nimiparit
Guild - Madeira
Fender - Squier
Martin - Sigma
ja tietenkin Gibson -Epiphone, tytäryhtiö jonka tuotanto lopetettiin 1969 Jenkkilässä ja siirrettiin Japaniin. Japanilaisista merkeistä Takamine on teettänyt Koreassa kitaroita tuotemerkillä Jasmine (by Takamine), Daion ja Alvarez-Yairi jotain. (usein japsien systeemeistä on hankala saada selkoa, eikä johdu ainoastaan "kielimuurista") joten kahden viimemainitun yhteyksistä/apumerkeistä ei täyttä varmuutta..

Kylläpähän tuo mun käsittääkseni on ihan käyvä ja kukkuva firma tuo Sigma tänäkin päivänä.
 
Tuolta löytyypi sivusto:
 
http://www.sigmaguitars.com/index.html
 
Suomenmaassa olen eläissäni yhteen ainukaiseen kappaleeseen törmännyt. Reilut 20 vee sitten kaverini sai tilattua jo melkein yhtämonta vuotta sitten lopettaneen itäsuomalaisen musiikkiliikkeen kautta Sigma-kitaran. Sillon sillä rimpuuttelin jonkin verran kun porukalla jotain soiteltiin, että siitä ei ollut epäselvyyttä hetkeäkään, että se peli muuten soi hyvin. Yhden toisen kaverin siskon mies oli jonkinlainen ammattimuusikko (tai ainakin oli ehtaa lespaulia ja stratoa jne. jne.) ja hänellä oli omasta mielestään hyvä joku Washburnin akustinen, mutta ei sen sointia voinut edes verrata tuohon Sigmaan. Yksi kaveri oli siinä meidä lähettyvillä intissä ja en muista mistä syystä jätti oman HD-28 Martinin mulle "hoitoon" pariksi viikoksi. Musta se Sigma pärjäsi äänen laadussa sille Martinille, mutta sen verran isompi ääni oli Martinissa että sen nyt justiin kuuli. En kyllä sanoisi sen perusteella, että se Martini oli viiden Sigman veroinen, vaikka maksoi yli 5 kertaa niin paljon. Kyllä musta siinä Sigmassa oli parempi hinta/laatu-suhde.
 
Ittellänikin oli sillon muistaakseni reilun 1000 mummon markan hintanen (se sigma oli sillon reilut 2000 kun kaveri osti sen) Takaminen versio Martinin D-koppakitarasta, ja siihenkin verrattuna siinä sigma soi ja siitä Takaminesta kuului lähinnä dump dump.
 
Entistä enemmän hämmästyttää, kun jostain luin, että ne sigmatkin ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi laminaattikannella olevia kitaroita, vaikka soivatkin niin hyvin. Ja samaa jossain kirjoituksessa ihmettelivät harmony centralin arvioissakin. Joku jopa sanoi, että vaikkei se nyt järestään Martineita soinnissa hakka, mutta että huonommin soivia Martineitakin on kohdalle osunut. Muistaakseni sama kaveri vielä kehui, että oli ollut mukana telttaretkillä ja vähän kaikenlaisessa menossa yli 20 vuoden ajan ja eikun soi vaan.
 
Että jos mulla ois tommonen ja jos omasta mielestnäi sointi ja soitettavuus ois hyväksyttävällä tasolla, niin melkeen sanoisin, että jos myy niin sillä rahalla ei saman veikkasta tilalle saa. Näillä leveysasteilla noita Sigmoja tuskin pahemmin arvostetaan. Eikä ne käytettyinä kalliita oo ameriikan ihmemaassakaan.

Tuolta löytyypi sivusto:
 
http://www.sigmaguitars.com/index.html
 
No katos mokomaa... Eipähän pälkähtänyt pieneen päähäni, että olisin kirjoittanut hakusanat yhteen. ;)

Entistä enemmän hämmästyttää, kun jostain luin, että ne sigmatkin ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi laminaattikannella olevia kitaroita, vaikka soivatkin niin hyvin.
 
Että jos mulla ois tommonen ja jos omasta mielestnäi sointi ja soitettavuus ois hyväksyttävällä tasolla, niin melkeen sanoisin, että jos myy niin sillä rahalla ei saman veikkasta tilalle saa. Näillä leveysasteilla noita Sigmoja tuskin pahemmin arvostetaan. Eikä ne käytettyinä kalliita oo ameriikan ihmemaassakaan.
 
Laminaattikansi se on tuossakin, sointi miellyttää kyllä itseäni kovasti. Halpahan tuo oli ja ei taida samaan hintaan löytyä parempia. Ruotsista tuo on aikanaan uinut suomeen.
 
Ei ole nauha enää niin häirinnyt, että olisin sitä vielä alkanut korjailemaan. Huomasin että on noussut myös muualta hieman nauhat, mutta eivät haitaksi asti.