Kitarat: akustinen ›

Olen hankkimassa ensimmäistä teräskielistä akustistani, aiemmin olen vaan Landolan nylonkielisellä soitellut. Muutamia juttuja lueskellessani tuli muutama tuntematon termi eteen.
 
Ensinnäkin niin sanottu Dreadnought malli siis käsittääkseni tarkoittaa kitaran muotoa, siis sitä perinteistä "naisen muotoa" jonka kehitti aikoinaan jenkkiläinen C.F. Martin & Company. Mutta millainen sitten on Ei-Dreadnought kitara, kun mielestäni kaikki akustiset jotka olen nähnyt on tuon mallisia?
 
Lisäksi, mitä tarkoitetaan kitaran "actionilla"?

Dreadnought malli siis käsittääkseni tarkoittaa kitaran muotoa, siis sitä perinteistä "naisen muotoa" jonka kehitti aikoinaan jenkkiläinen C.F. Martin & Company.
Lisäksi, mitä tarkoitetaan kitaran "actionilla"?
 
Ei vaan Dreadnought on D-mallinen kitara. Se perinteinen, jonka Martin on kehittänyt on enemmän klassisen kitaran näköinen, joka taas on enemmän lähellä numero 8:ia, joka taas on musta enemmän naisen näköinen, mutta makunsa kullakin ;) Action tarkoittaa kielten korkeutta nauhoista. Riippuen soittotyylistä usein käytetään low (=fingerstyle), medium (fingerstyle&pletra) ja high (=bluesgrass) kieltenkorkeuksia, mutta näille ei ole mitään kiveen kirjoitettuja arvoja. Jotain osviittaa antaa se, että klassisessa kitarassa 12. nauhalta vapaan kielen korkeus sen alapinnasta nauhan yläpintaan on aina yli 3mm ja teräskielisessä harvoin tuota edes Paksulla E-kielellä, vaan vaihtelu väli on 1.5mm-3mm välillä. Riippuen toki kielestä.

Ensinnäkin niin sanottu Dreadnought malli siis käsittääkseni tarkoittaa kitaran muotoa, siis sitä perinteistä "naisen muotoa" jonka kehitti aikoinaan jenkkiläinen C.F. Martin & Company. Mutta millainen sitten on Ei-Dreadnought kitara, kun mielestäni kaikki akustiset jotka olen nähnyt on tuon mallisia?
 
Malleja akustiselle on Dreadnoughin lisäksi Jumbo, Grand Auditorium, Folk ja Resonaattori. Kaikki ovat saman näköisiä muodoltaan, mutta kaikukopan koko ja muoto vaihtelee. Jumboissa "vyötärön" reunat ovat huomattavasti jyrkemmät kuin Dreadnought mallissa.
 
Voit vilkaista eri malleja täältä http://www.thomann.de/fi/western_kitarat.html

Kaikki kitarathan muistuttavat naista muodoiltaan :)
 
Dreadnought oli tosiaan Martinin lanseerama bodymuoto kitaralle, isokoppainen, nimi tuli vastavaasti muita taistelualuksia isommasta Dreadnought-nimisestä brittiläisestä taistelualuksesta (siis laivasta).
 
http://en.wikipedia.org/wiki/C.F._Martin_&_Company
 
Martin otti käytöön myös OM -formaatin (14 nauhaa kaulaosalla, pitkä skaala, pieni koppa). Itse tykkään enemmän juuri noista OM-koppaisista kitaroista, harmi että musakauppiaat Suomessa (ja muuallakin) eivät oikein ymmärrä niiden päälle. Nykyään kun ääntä vahvistetaan sähköisesti ei tuolla D-kopan tuottamalla isomalla äänellä ole enää merkitystä kuin puritaanisissa bluegrass-sessioissa joissa koko bändi mikitetään yhdellä ainoalla mikillä. Ja tosiaan säädöistä on paljon kiinni, kun tuota "actionia" vähän nostaa saa hyvin tehdystä pienikoppaisestakin soittimesta aikas paljon metakkaa. Tosin pelkällä actionilla ei kuuhun pääse, liian ohutkantinen kitara tahtoo mennä herkästi tukkoon kovempaa soitettaessa, ja toisaalta taas matalle actionille säädetty paksumpikantinen ei ole ehkä tarpeeksi herkkä, eli ohuin E-kieli ei soi riittävän hyvin (tuota voisi korjata ehkä paksummalla kielisetillä).