Kitarat: akustinen ›

Moro! En löytänyt aiheeseen liittyviä kirjoituksia joten teen uuden. Kitarani on 1,5 vuotta vanha nylonkielinen Yamaha CG-171SF. Maksoi 410€.
 
Luulin pitkään kuvitelleeni, että eräs nauha H-kielellä soisi muita paljon voimakkaammin, mutta nyt olen varma asiasta. Eikä se ole pelkästään 9. nauha H-kielellä, vaan jokainen G# otelaudalla tuntuu soivan muita nuotteja huomattavasti voimakkaammin ja "paksummin". Äänen huomaa hyvin soinnuissa kun rinnalla on muita ääniä. G# tunkee sieltä hyvin selvästi esiin ja haittaa dynamiikkaa.
 
Onko asialle tehtävissä mitään vai pitääkö oppia vain elämään sen kanssa? Vai onko tämä enemmänkin ominaisuus kuin virhe kitarassa? Onko tuollainen ihan normaalia tämän hintaluokan nylonkielisissä? Voinko viedä kitaran kauppaan ja pyytää uutta tilalle?

Kopan resonassia veikkaisin syyksi.

Onko asialle tehtävissä mitään vai pitääkö oppia vain elämään sen kanssa? Vai onko tämä enemmänkin ominaisuus kuin virhe kitarassa? Onko tuollainen ihan normaalia tämän hintaluokan nylonkielisissä? Voinko viedä kitaran kauppaan ja pyytää uutta tilalle?
 
Ei voi mitään. Virhe kitarassa, käänteinen susinuotti. Ei ole normaalia, mutta ei myöskään kovin ihmeellistä, yleensä niinpäin että joku nuotti selvästi vaimenee kitaran otelaudassa = susinuotti. Et varmaan enään voi, voit tietenkin yrittää sitä.

Mitä olen asiaa tutkinut niin jokaisessa akustisessa kitarassa on jokin "susinuotti" tai pahemmassa tapauksessa useampikin. Yleisimmät sijoittuu E-G# väliin. Ne/sen huomaa kun soittaa A-kielen 7:stä nauhasta ylöspäin. Niiden kanssa täytyy oppia elämään tai vaihtaa kitaraan, jossa susi on eri taajuudella, joka ei häiritsisi niin paljon. Mielipiteitä?

Mitä olen asiaa tutkinut niin jokaisessa akustisessa kitarassa on jokin "susinuotti" tai pahemmassa tapauksessa useampikin. Mielipiteitä?
 
Jos kitara maksaa yli 500e, niin musta siinä ei saisi olla susinuotteja. Itselläni on ollut varmaan 8-10 yli ja alle tonnin kokopuista akustista ja niissä kahdessa oli pieni susinuotti, yhdessä ehkä oli, ehkä ei, mutta lopuissa ei ollut mitään korvalla kuultavaa. Mutta olen koittanut liki kolmen tonnin kitaraa liikkeessä, jossa oli selvä susinuotti F#. Itse ymmärrän susinuotin niin, että tietty äänenkorkeus vaimentuu kaikkialtan otelaudasta selvästi. Tietenkin jostain kohdasta se kuuluu aina selvemmin kuin toisaalta. Musta silti tuntuu, että ongelma voi joskus helpottua kun kitara vanhenee ja kansi muutuu elävämmäksi, mutta eipä sitä ole kiva jäädä odottamaan jos kitarassa on selvästi vaimeneva kohta. Kyse on musta valmistusviasta. Raja siinä onko se susinuotti vai ei on häilyväinen ja on myös soittajakohtainen. Jos se häiritsee ja vaikuttaa negatiivisesti soittamiseen, niin älä osta kitaraa tai hankkiudu siitä eroon.

Moro! En löytänyt aiheeseen liittyviä kirjoituksia joten teen uuden. Kitarani on 1,5 vuotta vanha nylonkielinen Yamaha CG-171SF. Maksoi 410€.
 
Luulin pitkään kuvitelleeni, että eräs nauha H-kielellä soisi muita paljon voimakkaammin, mutta nyt olen varma asiasta. Eikä se ole pelkästään 9. nauha H-kielellä, vaan jokainen G# otelaudalla tuntuu soivan muita nuotteja huomattavasti voimakkaammin ja "paksummin". Äänen huomaa hyvin soinnuissa kun rinnalla on muita ääniä. G# tunkee sieltä hyvin selvästi esiin ja haittaa dynamiikkaa.
 
Onko asialle tehtävissä mitään vai pitääkö oppia vain elämään sen kanssa? Vai onko tämä enemmänkin ominaisuus kuin virhe kitarassa? Onko tuollainen ihan normaalia tämän hintaluokan nylonkielisissä? Voinko viedä kitaran kauppaan ja pyytää uutta tilalle?
 
Kaverin nylonkielissä ei taas G# meinaa soida. Koppa kyllä tärisee ja väpäjää kun nuotin näppää, mutta ääntä ei tule ulos kunnolla. Omassa teräskielisessä g# taas on tukahtunut "plok" kun taas muut äänet on präämmm...

Kaverin nylonkielissä ei taas G# meinaa soida. Koppa kyllä tärisee ja väpäjää kun nuotin näppää, mutta ääntä ei tule ulos kunnolla. Omassa teräskielisessä g# taas on tukahtunut "plok" kun taas muut äänet on präämmm...
 
Jep.. useimmin se on noin päin, ja melkein aina G:n tienoilla. Vastavaihe.

Tuohon Gissän epävireisyyteen ja epänormaaliin käytökseen olen kuullut myös sellaisen seityksen, että kitaran kansi olisi rakennettaessa "viritetty" Gissään. Paras toisaalta olisi virittää se Aahan, mutta A kun sattuu olemaan vapaa kieli, niin siitä seuraisi ei niin toivottua huminaa soitettaessa. Tästä ei ole laittaa lähdetietoa, mutta kokemus osoittaa, että aika monissa etenkin nylonkielisissä Gis on outo.
 
Ja se on paskapuhetta ettei susinuotteja saisi olla yli tonnin kepeissä. No eihän niitä periaatteessa saisi ollakaan, mutta niin kauan kuin soittimet tehdään puusta, niitä tulee väkisin. Ne vaan ilmenee eri tavoin. Epävireinen yläsävelsarja, sustain puuttuu, liian kova ääni, liian hiljainen ääni. Näin siis on ollut kaikissa kokeilemissani konserttikitaroissa (oma mukaanluettuna) ja opiskelijaklasareissa. Niiden kanssa pitää vaan oppia elämään. Plekulla kun paukuttaa sointuja, niin ei ne siinä kuulu...

Ja se on paskapuhetta ettei susinuotteja saisi olla yli tonnin kepeissä. No eihän niitä periaatteessa saisi ollakaan, mutta niin kauan kuin soittimet tehdään puusta, niitä tulee väkisin.
 
Ei ole, eikä tule jos ne rakennetaan oikein. Ei kitaran hinta, tai se että yksittäinen käsityöläinen on sen tehnyt anna oikeutta hyväksyä selviä virheitä, kuten joskus tuntuu olevan asian laita. Plektra tai näppäilysoitossa ei saa kuulua selviä susinuotteja kalliissa kitarassa.

Ei ole, eikä tule jos ne rakennetaan oikein. Ei kitaran hinta, tai se että yksittäinen käsityöläinen on sen tehnyt anna oikeutta hyväksyä selviä virheitä, kuten joskus tuntuu olevan asian laita. Plektra tai näppäilysoitossa ei saa kuulua selviä susinuotteja kalliissa kitarassa.
 
No niinhän se tietysti olikin. Paskoja vehkeitä noi.

Olen edelleen sitä mieltä, että jokaisessa puusta tehdyssä kitarassa on jokin heikommin soiva sävel, eli susinuotti huolimatta merkistä tai hinnasta. Se, kuinka intensiivisesti se nuotti soi erilailla, on kiinni soittajan korvasta ja kitaran rakentamisesta. Pääasia, ettei soittajaa itseään susinuotti haittaa, oli se sitten missä kohdassa otelautaa tahansa tai millä volyymilla se ilmenee. Susinuotit kait paranee ajan myötä, sitä en tiedä, "häviävätkö" täysin koskaan.
 
Itselläni on muuten lainassa Martin D-28, jonka basso- F#:t soivat tunkkaisemmin, mutta se ei itseäni haittaa. Eräs soitinrakentaja kertoi, että hän löysi D-45:sta voimakkaan F-susinuotin. Käykääpä pajalla joskus koittamassa oikein kallista kitaraa ja kuunnelkaa oikein tarkkaan jokainen bassosävel otelaudalta, kyllä se heikommin soiva nuotti sieltä löytyy, kun tarpeeksi tarkasti kuuntelee. Tätä mieltä minä olen!

No mitä helvettiä, kompuraa siihen perään kumminkin tungetaan..

Käykääpä pajalla joskus koittamassa oikein kallista kitaraa ja kuunnelkaa oikein tarkkaan jokainen bassosävel otelaudalta, kyllä se heikommin soiva nuotti sieltä löytyy, kun tarpeeksi tarkasti kuuntelee. Tätä mieltä minä olen!
 
Sitä varten ne sieltä löytyykin, eikä asiakkaan kotoa, koska susinuotit saa tiedostavan asiakkaan tekemään ostamattajättämis päätöksen! Samassa paikassa olen käynyt testaamassa kitaroita ja liki kolmen tonnin vehkeistä löytyy susinuotteja, mutta niitä ei viedäkkään kotiin. F# on jostain syystä yleinen susinuotti kitaroissa...

Mikä muuten on "susinuotin" määritelmä?
 
Ja seuraavia hankintoja varten olisi mukava tietää, että kuka on sellainen rakentaja, että hänen klasareissaan kaikki äänet soi virheettömästi. Ei tarttis enää heittää rahoja kaivoon.

Mikä muuten on "susinuotin" määritelmä?
 
Et sitten näköjän lukenut ihan kaikkea edellä kirjoitettua. Lieneekö tuo nyt sinänsä kovin virallinen ilmaus, mutta se on ääni (esim. tietty nuotti), joka ko. soittimessa vaan ei soi. (Tai ketjun aloittajan tapauksessa ylikorostuu).
 
Usein kitaroista (ja kai kaikista muistakin soittimista) löytyy resonanssitaajuuksia tai vaimentuneita taajuuksia, jotka häiritsevät soittamsta joskus jollain tavalla. Useimiten niitä ei soittaessaan edes huomaa.... Mutta sitten, kun huomaa, niin *#%:ttu ~&@^:tana ....
 
Kyllä noihin törmää -- Tää on off topic, mutta meinasin kyllä pudota peffalleni, kun olin tekemässä äänitystä ja löysin omasta, yli 20v hyvin palvelleesta sähkökitarastani susinuotin. Ko. susi tapahtui vain yhdestä nauhavälistä, vain tietyllä kielellä ja vain tietyllä mikrofinikytkimen asennolla.... Mutta valitettavsti juuri siinä kohtaa, kun olisi tarvittu pitkä ääni juuri sillä soundilla!
 
Normaaliosoissa tuo (ko. kitaran) ongelma ei oo tietenkään haitannu. Sähkiks sen verran resonoi maailman kanssa, että se (tässä tapauksessa) soi kuitenkin livenä ihan hyvin.
 
Voihan se olla, että jutun aloittaja joku päivä vielä ihan vahingossa keksii, miten saa sen ylikorostuneen äänen palauttettua kohilleen... ;)

Et sitten näköjän lukenut ihan kaikkea edellä kirjoitettua. Lieneekö tuo nyt sinänsä kovin virallinen ilmaus, mutta se on ääni (esim. tietty nuotti), joka ko. soittimessa vaan ei soi. (Tai ketjun aloittajan tapauksessa ylikorostuu).
 
No kyllä mä sen luin ihan tarkkaankin, mutta varmistin nyt että puhutaan samasta asiasta, koska olen flattopguitarin kanssa edelleen erimieltä tuosta rakentamisesta.
 
Kyllä noihin törmää -- Tää on off topic, mutta meinasin kyllä pudota peffalleni, kun olin tekemässä äänitystä ja löysin omasta, yli 20v hyvin palvelleesta sähkökitarastani susinuotin. Ko. susi tapahtui vain yhdestä nauhavälistä, vain tietyllä kielellä ja vain tietyllä mikrofinikytkimen asennolla.... Mutta valitettavsti juuri siinä kohtaa, kun olisi tarvittu pitkä ääni juuri sillä soundilla!
 
Voihan se olla, että jutun aloittaja joku päivä vielä ihan vahingossa keksii, miten saa sen ylikorostuneen äänen palauttettua kohilleen... ;)
 
Joo. Paska vetää Parisienne Walkwaysiä kun ei lähde niin ei lähde. heh. Toi on se vaikea tapaus koska siihen ei voi demppaamalla tai dynamiikalla vaikuttaa. Liian kovaa soiviinhan pystyy ainakin sormisoitossa vaikuttamaan hyvin. Sointuja lyödessä plektralla tai rasguedona se on vaikeampaa. Tietysti hiljaa soivissa on sama juttu, mutta epävire ja nopea äänen sammuminen ovat jo vaikeat.

Tuohon Gissän epävireisyyteen ja epänormaaliin käytökseen olen kuullut myös sellaisen seityksen, että kitaran kansi olisi rakennettaessa "viritetty" Gissään....
 
Pitäisikö akustisen kitaran kannen (ja kopan) olla muodoltaan epäsymmetrinen?

Pitäisikö akustisen kitaran kannen (ja kopan) olla muodoltaan epäsymmetrinen?
 
Sehän paksuuksiltaan ja rimoitukseltaan onkin tavallaan. Tästä olisi mukava saada oikean asiantuntijan tietoa.

Ja seuraavia hankintoja varten olisi mukava tietää, että kuka on sellainen rakentaja, että hänen klasareissaan kaikki äänet soi virheettömästi. Ei tarttis enää heittää rahoja kaivoon.
 
Klassisten kitaroiden kohdalla susinuotit ovat ongelma varmaan siitä syystä, että ne tehdään herkemmiksi ja ohuemmiksi kuin teräskieliset, johtuen käytettävistä kielistä ja soittotekniikasta, joka vaatii nopeammin reagoivaa kantta. Herkkyys käsittääkseni on se mikä usein saa kitaran alttiiksi susinuoteille, koska herkkä kantisessa (=hyvä klassinen) värähtelyt voivat resoida kitaran muiden osien kanssa vastaan tai vahvistuen tunnetuin seurauksin. Tuntuisi silti ihmeelliseltä, että parisataa vuotta valmistettua kitaraa ei pystytä tekemään susinuotittomasti, eteenkin jos aletaan puhumaan aivan huippu klasareista, joista saakin pulittaa tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja.
 
En tunne klasareita kovin hyvin, mutta tuntuisi ihmeelliseltä, että kaikki huippu kitaristit tällä alla joutuisivat käyttämään viallisia soittimia joissa on susinuotteja, ottaen huomioon soittavan monimutkaisuuden ja taitovaatimukset. Pakko olla, että niitäkin klasareita löytyy joissa kyseistä ongelmaa ei löydy, vai onko huippu selloissa ja viuluissakin "susinuotteja"?

onko huippu selloissa ja viuluissakin "susinuotteja"?
 
Kyllä vanhoissa arvoviuluissakin on susinuotteja.