Kitarat: akustinen ›

Morjesta pöytään
 
Onko kenellekkään tuttuja tapauksia nämä kitarat?
Miten yleisiä, mimmoista laatua, missä hinnoissa jne..??
 
Haulla ei oikein löytynyt tietoa eikä torillakaan näyttänyt yhtään olevan..

Onko kenellekkään tuttuja tapauksia nämä kitarat?
Miten yleisiä, mimmoista laatua, missä hinnoissa jne..??
 
Mulla oli Segovia monta vuotta. Tarkkaa mallia en muista. Uskollinen kumppani se vuosia oli, kunnes kaula alkoi jostain syystä irrota kaikukopasta. Varmaan johtuu siitä, että kun muutin pois kotoa vanhemmat laittoivat sen aina tuuletusikkunan alle ja patterin viereen (ei telineeseen) talteen. Sanoin kyllä aiheesta, muttei tilanne mihinkään muuttunut. Käytin jopa korjauksessa kerran, kun talla irtosi kaikukopasta.
 
Kitarana hyväsoundinen peli (jopa korjaaja kehui soundia). Suht helppo soitettava ja muutenkin pätevä laitos kotisoitteluun. Hmm, pitäisiköhän Segovia viedä kuitenkin vielä korjattavaksi. Oli se sen verran hyvä kepukka...
 
Muistaakseni maksoin 80 luvun lopulla kitarasta 500 mk uutena.

Isä ukko osti joskus 90-luvun alussa huutokaupasta Segovian 500mk:lla. Oon sillä soitellut vuosien varrella paljonkin ja on se kyllä hintansa haukkunut. Todella kevyt soittaa ja hintaansa nähden erittäin hyvä sointinen kitara. Nykyään 500e:llä ei välttämättä saa vastaavaa.

Mulla on teräskielinen Segovia, "Session Series" SJC-33E. Kitara on tossa mun omassakuvassa mukana, vaikkei sitä siitä juuri näy. :)
 
- Made in Korea
- Siniharmaa kansi (burst mustaan koppaan)
- Piezo mikki
- Soololovi
- Skaalan pituus on 64cm.
 
Ostin uutena joskus juuri 80-luvun lopulla. Vuotta en muista, mutta muistan pläränneeni silloin läpi yhden musaliikkeen sen hintaluokan (muistaakseni alle 1000 mk) akustiset kitrat ja päädyin tuohon osin sen ...sanoisinko "neutraalin" saundin takia, osin siksi, että mikitys oli valmiina ja ulkonäkökin poikkesi tavanomaisista mukavasti. Kaulan profiili on erittäin miellyttävä soittaa ja kaulan takapinta on maalattu puolikiiltäväksi, niin että ote ei tunnu koskaan "limaiselta".
 
Uutena kielet oli (molemmista päistä) ihan tolkuttoman korkealla. Viilailun jälkeen soitettavuus on ollut oikein hyvä. Nauhoja on vuosien varrella kerran, pari tasailtu. Itseasiassa 1. ja 2. kielien kohdalla kaiversin myös tallan puuta kielipinnin reiän edestä, jotta kieli madalletun tallapalan yli mennessään tulee parempaan kulmaan. -- 1. kieli pruukkasi hyppiä tallapalassa sivusuunassa muutenkin ja madalluksen jälkeen kieli enää tuskin kosketti tallapalaa. Tallan madallus ei ole ehkä ihan taiteen sääntöjenmukaisesti tehty... :)
 
Nykyään pidän siinä .011 kielisatsia. Joskus urheilin jopa .013:sten kanssa, mutta tuumasin, että eihän tässä tartte akustisella volyymilla mahtailla, niin pysyy sormenpäätkin ehjempinä ;) Taidan seuraavaks laitta 12:set ja kuulostella, miltä tuntuu.
 
Soundiltaan ainakin tämä malli on jonkin verran ohkaisempi kuin ehkä hyvinä pidetyt akustiset keskimäärin, eli koppa ei tuota matalia taajuuksia ihan täyttä määrää. Vastaavasti kimakkasointisemmat kielet (kuten DR) ei oikein miellyttäneet ton kopan kanssa. Akustinen äänenvoimakkuuskaan ei oo ihan niin kova kun jossain, vaikka Jasmine by Takamine:ssa. Soundi ja volyymihan tietysti jonkunverran seilaa säätilan mukana.
 
Piezomikki on melkosen onneton, mutta saa siitä saa ihan kitaran kuuloiset saundit, kun vääntää kitaran tonen kiinni ja tiputaa volumen jonnekin 7:lle, ja vastaavasti mixerin gainin melkein kaakkoon. Mikserillä saa sen botnen vähyydenkin korjattua aika pienellä säädöllä.
 
Enimmäkseen kitara on tietysti majaillut kotosalla, mutta onpa se kokenut saunaillat, nuotiolaulut, pikkujoulut ja savuiset baarit, eikä ole mennyt miksikään. (Paitsi että jakki oli pultattu kopan kylkeen ilman mitään vahvistuksia ja niinpä koppa lopulta murtui jakin vierestä... Noh pikkujuttu sinänsä ja hätäkorjaus jäi pysyväksi)
 
Kuvia kumppanista:
http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/Segovia/Segovia1.jpg
http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/Segovia/Segovia2.jpg
http://www.kuukahvila.com/peteihis/kitara/Segovia/Segovia3.jpg
 
Lisätäänpä nyt vielä, että kitara on vastannut mun tarpeita sen verran täydellisesti, ettei ole mieli tehnyt kalliimpaakaan hommata. Mikityksen uusimista olen kyllä harkinnut, mutta ei ehkä nykyisellä käyttömäärällä.

Viilailun jälkeen soitettavuus on ollut oikein hyvä. Nauhoja on vuosien varrella kerran, pari tasailtu. Itseasiassa 1. ja 2. kielien kohdalla kaiversin myös tallan puuta kielipinnin reiän edestä, jotta kieli madalletun tallapalan yli mennessään tulee parempaan kulmaan. -- 1. kieli pruukkasi hyppiä tallapalassa sivusuunassa muutenkin ja madalluksen jälkeen kieli enää tuskin kosketti tallapalaa. Tallan madallus ei ole ehkä ihan taiteen sääntöjenmukaisesti tehty... :)
 
Tuo on yleinen tapa korjata huonoa kielten kulmaa kun kitaran kaulan kulma on ajan kanssa mennyt vähän pieleen. Tallapinnistä tehdään loiva viisto kohti tallaluuta jotta kieli tulee hyvässä kulmassa alas tallluun päältä. Kakkoskuvan perusteella samavika näyttäisi olevan kaikissa kielissä, eli kitaran kaulankulma on mennyt huonommaksi ajan kanssa. Enää kieliä ei pysty madaltamaan ainakaan jos ei halua sointia hirveästi uhrata, mutta tuskimpa siihen on edes tarvetta. Tuo kestää sen ajan kun kestää ja sitten sen voi jättää slidekitaraksi. Tallaluu on kyllä vähän eksoottisen näköinen. Voisi sitä päältä hioa hiekkapaperilla tasaiseksi, mutta tämäkin on vain tälläinen visuaalinen "virhe" eikä vaikuta soundiin, jos kielen kosketuspinta tallaluuhun on tasainen. Jos kielet katkeavat usein soittaessa, niin tallaluun pinta voi olla ropoinen ja se olisi hyvä tasoittaa.

Tuo on yleinen tapa korjata huonoa kielten kulmaa kun kitaran kaulan kulma on ajan kanssa mennyt vähän pieleen.
 
Itseasiassa tämä ei ole mennyt ajan kanssa vaan se oli tollanen jo uutena. Villakoiran ydin on siinä, että kaula (otelauta) on kannen suuntainen ja siihen nähden koko tallahökötys on hiukan liian paksu. Ongelma on myös osin itseaiheutettu: Halusin säätää vekottimen niin, että se kestää reippaampaakin soittamista särisemättä, joten kaularauta on säädetty melko löysälle ja niinpä kielet jäivät liian korkealle. Tallassa ei sit meinannu varat riittää. Kielet ei tosiaan mene kovin jyrkässä kulmassa tallan yli, mutta ihan riittävästi kuitenkin.
 
Tuo kestää sen ajan kun kestää ja sitten sen voi jättää slidekitaraksi.
 
Eipä se oo siitä parissakymmenessä vuodessa juuri muuttunut. Taitaa jäädä slideputki keräämään pölyä ;)
 
Tallaluu on kyllä vähän eksoottisen näköinen. ... Jos kielet katkeavat usein soittaessa, niin tallaluun pinta voi olla ropoinen ja se olisi hyvä tasoittaa.
 
Jokaisen kielen alla on oma erillinen pala. Muoviahan ne ovat ja silloin aikoinansa tyydyin tosiaan vaan kaivamaan kuopan kielen kohdalle enkä madaltanut koko palikkaa. Siitä tuo ulkonäkö. Kieliä en oo tosta saanut poikki juuri koskaan lukuunottamatta uusissa kielissä joskus olevia lyhytikäisiä yksilöitä.
 
LISÄYS: Nyt kun mainitset, niin tulipa mieleeni, että kummallisen robusti vehje toi on ollut. Paljon uudempia ja ihan laadukkaina pidettyjä kitaroita on oiottu elämisen takia, mutta tuota on tarvinnut huoltaa vain kulumisen takia. Nuo modaukset mitä on tehty on tehty ensimmäisen parin vuoden aikana, kun itselläkin tuntuman hakeminen oli kesken ja sormien puristusvoima kovasti kasvamassa. :)

Tännehän on tullut mukavasti tarinaa, kiva kiva.
 
Ai noi on kaukoidän tuotteita, ei sillä että se haittaisi mutta uutta tietoa.
 
Onko kellään mitään tietoa missä hinnoissa noi pyörii tänä päivänä, ei varmaan montaa kymppiä voi olla arvo?

Aika nihkeässä on lähteet, mutta jotain sentään löytyi. Lisäilkööt muut, jos on parempaa tietoa :)
 
Segovioita on tehty Koreassa ainakin juuri 80-luvun lopulla. Myöhemmin tuotanto on siirretty Kiinaan ja valikoimissa on/on ollut myös sähkökitaroita, bassoja jne.
 
Ilmeisesti valikoimaa on suunnattu "aloittelijosta" "keskitasoisiin", eli hintahaitaria on jonkin verran riippuen soittimen mallista.
 
Käytetyn soittimen hinta on tietysti aina vähän hankala kysymys. Siihen vaikuttaa mm.
 
- Soittimen merkki ja malli
- Soittimen merkki ja malli
- Soittimen merkki ja malli
- Soittimen alkuperäinen työn jälki
- Soittimen nykyinen kunto
- Äänen laatu
- Muut mielivaltaiset asiat
 
...mutta elekroakustiset, vuoden 2000 paikkeilla tehdyt (Kiina) Segoviat näyttävät viimeksi vaihtaneen omistajaa n. 200 kanadandollarin hintaan (140 € +/-). Halvemman pään käytettyjen akustisten "käyvät hinnat" lienevät maailmalla alle 100€. Hinta tuntuu itsestäni alemmalta kuin olisin kuvitellut, mutta sielläpäin maailmaa soittimien hintataso on uutenakin aika paljon matalampi kuin täällä.
 
Tämän: http://australianmusician.com.au/ma … /check12/check_Segovia_Guitars.html ilmeisesti vuonna 2004 kirjoitetun, jutun mukaan _uudet_ Segoviat olivat siihen aikaan 500-1000 australian dollarin hinnoissa eli 300-600 €. Nyt, kun euron kurssi on suht korkealla, niin vastaavan tasoiset uudet soittimet lienevät täälläkin suunnilleen noissa hinnoissa tai jonkinverran kalliimpia. (Jokin käskee mua kirjottamaan 350-700€, mutta tää ei perustu mihinkään... Tartteepahan mennä tutkimaan.)
 
Tuossa jutussa mainitaan myös, että nuo olivat säädetty hyvin kevyiksi soittaa, mikä ei ollut tilanne ton omani kanssa silloin 80-luvulla. (Muuten hyvä soittaa, mutta vaati melkoisesti voimaa tehtaan jäljiltä.)
 
Jos puhutaan elektorakustisista, niin sähköpuolihan on nykykitaroissa huomattavasti kehittyneempi kuin 80-luvulla, joten siitä tulee väkisinkin jonkin verran miinusta. Mutta kun toi omani on alunperinkin (ainakin ulkopuolelta) erittäin siistiä työtä ja hyvänä säilynyt, ja akustisena soittimenakin parempi kuin moni nykyinen elektroakustinen, niin eipä taida olla hintalappua tuossa kapineessa ihan heti. :)
 
Saakos kysyä, mikä oli kiinnostuksen taustalla? Löytyikö kaapista arre? :D

Kiitoksia tiedoista! Loistavaa.
 
Saakos kysyä, mikä oli kiinnostuksen taustalla? Löytyikö kaapista arre? :D
 
Valitettavasti ei löytynyt aarretta, tutulla on tuommoinen ja merkki alkoi kiehtomaan...

No jopas...Itsellä kävi vähän sama homma..kaverilta löyty yksi ylimääräinen....eka oli hippasen skeptinen asenne kyseistä merkkiä mutta kun nämä lueskeli niin jospa kaverilta tuon kävis ainaki kokeilemassa :) toisena vaihtoehtona olisi trimmatta Harley bentoni...