Kitarat: akustinen ›

Tuli vain tämmönen kirjoittamisen tarve. Onko monelle muulla tämmöistä "ongelma" ettei jaksa keskittyä opettelemaan yhtä kappaletta vaan aina pilkahtaa jostain esiin paljon parempi ja kiinnostavampi opeteltava?
 
Muoks: Tulipas väärä alue

Mun kannaltahan (fingerstyleä akustisella) ollaan melkeinpä oikealla alueella.
 
Joo, kyllähän biisejä treenatessa käy ihan liian usein niin, ettei jaksa treenata yhtä loppuun asti, kun on jo uusi mielessä. Useimmiten tie nousee pystyyn, kun tulee tabulatuureissa joku vaikea kohta (esim. itselle uusia sointukäännöksiä) vastaan.
 
Omissa sovituksissa joutuu usein hakemaan sopivaa sävelläjia, josta biisin voi soittaa sujuvasti, ottaen omat heikkoudet ja vahvuudet huomioon. Aika turhauttavaa, kun puoliväliin opeteltua biisiä täytyy lähteä alusta asti työstämään uudelleen. Tässä vaiheessa biisi jää usein roikkumaan puolivalmiina odottelemaan päivää parempaa. Joskus sitten vaikeatkin paikat loksahtavat kohdalleen, useimmiten ei koskaan. Saapahan niistä ainakin pitkän medleyn aikaiseksi...
 
Ps. toivotaan että lukkoseppä ei iske.

Omissa sovituksissa joutuu usein hakemaan sopivaa sävelläjia, josta biisin voi soittaa sujuvasti, ottaen omat heikkoudet ja vahvuudet huomioon. Aika turhauttavaa, kun puoliväliin opeteltua biisiä täytyy lähteä alusta asti työstämään uudelleen.
 
Vielä mitä, aina tuommoisessa kohdassa sopivan kokoinen modulaatio vaan kehiin ja siitä jatkuu. :)
 
Juu, harvemmin tuota tulee biisejä reenattua kovin pitkään, paljon mukavampaa vaan semmoinen fiilistelyimproilu.

Se varsinkin potuttaa kun joku vaikka pyytää sinua soittamaan jotain, niin ei sitten osaa kuin vähän matkaa jokaista kappaletta ja sitä pikku pätkääkään ei osaa soittaa kehuttavasti.

Se varsinkin potuttaa kun joku vaikka pyytää sinua soittamaan jotain, niin ei sitten osaa kuin vähän matkaa jokaista kappaletta ja sitä pikku pätkääkään ei osaa soittaa kehuttavasti.
 
Sitten improtaan. Sopiva näppäily A-mollista ihan lonkalta, toimii. :) Myös E- ja B-mollit on hyviä, saa käyttää kaikkia vapaita kieliä, mikä helpottaa kovasti sointujen vaihtamista kesken näppäilyn.

Taas kerran korvakuulolta veto on parasta. Vaikka reenaisitkin pelkkiä piisien alkuja, tee se korvakuulolta. Jos joku pyytää soittamaan jonkun piisin, ni jos sen edes suunnilleen osaa ja vielä vähän laulaa päälle, ni mun kaverit on ainaki ollu tyytyväisiä.
 
Ite en oo ikinä jaksanu reenata mitään supernopeita kikkailuja tai ihmeen sormituksia. Osaan perussoinnut ja latelen niitä korvakuulolta peräkkäin ja laulan päälle. Ja kyl on
"yleisö" tykänny.

Mun kannaltahan (fingerstyleä akustisella) ollaan melkeinpä oikealla alueella.
 
Joo, kyllähän biisejä treenatessa käy ihan liian usein niin, ettei jaksa treenata yhtä loppuun asti, kun on jo uusi mielessä. Useimmiten tie nousee pystyyn, kun tulee tabulatuureissa joku vaikea kohta (esim. itselle uusia sointukäännöksiä) vastaan.
 
Mul on sama homma. Sitä treenaa jotain biisiä 5-10 min sit vaihtaa biisiä ja taas 5-10 min ja sit... Nyt ekaa kertaa laskin kuinka monta kipaletta mulla on työn alla ja niit on 13. Kyl siin tunti tai pari vierähtää nopeasti.
 
Hiljaa hyvä tulee...
 
Taas kerran korvakuulolta veto on parasta.
 
Totta joka sana. Harmi vaan kun on tullut 11 vuotta opeteltua kitaran soittoa silmillä, eikä korvilla, niin on sävelkorvakin jääny aika huonoks.

Totta joka sana. Harmi vaan kun on tullut 11 vuotta opeteltua kitaran soittoa silmillä, eikä korvilla, niin on sävelkorvakin jääny aika huonoks.
 
Tähän taas auttaa paljon edes pienoinen teorian tuntemus. Ei siitä piisistä heti ekalla kuuntelulla joka sointua kuule, mutta kun vähän teoriaa tietää, ni auttaa paljon. Esim että Cduurissa melko harvoin tulee vaikka Eduuri-soitua. Ja sillon kerran kun sen sieltä löytää, sitä seuraa lähes aina Am (joskus tosin myös F).
 
Tottahan siinä siis sävelkorvaakin vaaditaan, mutta musta siihen ei paljoa tarvitse, että sointua kokeiltaessa tunnistaa onko se oikea vai väärä. Teoria taas pienentää sitä hutikokeilujen määrää, kun tietää valmiiksi suunnilleen mitkä soinnut on käytössä.
 
Esim Cduurissa soitettaessa on yleensä vaan C Am F ja G soinnut. Joskus harvoin on Em ja Dmollin voi usein korvata Fllä. Kuudella soinnulla pärjää siis jo tosi pitkälle.

Tähän taas auttaa paljon edes pienoinen teorian tuntemus. Ei siitä piisistä heti ekalla kuuntelulla joka sointua kuule, mutta kun vähän teoriaa tietää, ni auttaa paljon. Esim että Cduurissa melko harvoin tulee vaikka Eduuri-soitua. Ja sillon kerran kun sen sieltä löytää, sitä seuraa lähes aina Am (joskus tosin myös F).
 
Tottahan siinä siis sävelkorvaakin vaaditaan, mutta musta siihen ei paljoa tarvitse, että sointua kokeiltaessa tunnistaa onko se oikea vai väärä. Teoria taas pienentää sitä hutikokeilujen määrää, kun tietää valmiiksi suunnilleen mitkä soinnut on käytössä.
 
Esim Cduurissa soitettaessa on yleensä vaan C Am F ja G soinnut. Joskus harvoin on Em ja Dmollin voi usein korvata Fllä. Kuudella soinnulla pärjää siis jo tosi pitkälle.
 
ja kun tuon vielä ymmärtää 'numeroina' eli skaalan soinnut I, IV, V & VI ovat C duurissa juuri nuo C, Am, F & G ( hämäykseksi järjestys eri ;) ). Eri asteisten sointujen käyttö sitten riippuukin paljon musiikkityylistä. kolmella soinnulla pääsee pitkälle, siis I, III, V, jotka siis c duurissa C, F & G.

kolmella soinnulla pääsee pitkälle, siis I, III, V, jotka siis c duurissa C, F & G.
 
Näinköhän????

ja kun tuon vielä ymmärtää 'numeroina' eli skaalan soinnut I, IV, V & VI ovat C duurissa juuri nuo C, Am, F & G ( hämäykseksi järjestys eri ;) ). Eri asteisten sointujen käyttö sitten riippuukin paljon musiikkityylistä. kolmella soinnulla pääsee pitkälle, siis I, III, V, jotka siis c duurissa C, F & G.
 
Hämäsit ilmeisesti uudestaan, koska nuo soinnuthan ovat I, IV(A), ja V. Mutta kuten sanottua, tolla pääsee jo populaarimusiikissa pitkälle (A).

oops niin tosiaan. sorry.

Ehkä vittumaisimpia on opetella semmoisia kappaleita, missä näpätään monta kieltä yhtä aikaa. En osaa oikein selittää:S
Esimerkkinä se Topahin livin on a prayer, mutta sitten kun sellaisen oppii niin se on mukava soittaa

Ehkä vittumaisimpia on opetella semmoisia kappaleita, missä näpätään monta kieltä yhtä aikaa. En osaa oikein selittää:S
Esimerkkinä se Topahin livin on a prayer, mutta sitten kun sellaisen oppii niin se on mukava soittaa
 
Aloitat vaan tarpeeks hitaalla tempolla. Itse kun aloitan uuden kipaleen missä näpätään monta kieltä yhtä aikaa opettelun, niin pistän Powertabin tosi hitaalle: 40-60 bpm ja viel metronomin kanssa. Hiljalleen pystyy sitten nostaa nopeutta. Koko biisiä ei kannata ruveta heti alkuks tahkoo, vaan pieniä osia kerraallaan. Ei siinä vaadita muuta kuin toistoa, toistoa, toistoa ja kärsivällisyyttä...

Ehkä vittumaisimpia on opetella semmoisia kappaleita, missä näpätään monta kieltä yhtä aikaa. En osaa oikein selittää:S
Esimerkkinä se Topahin livin on a prayer, mutta sitten kun sellaisen oppii niin se on mukava soittaa
 
Mulla on ihan samaa ongelmaa että ei millään meinaa saada biiseistä opeteltua kuin ne olennaisimmat kohdat. Kun vielä soitin sähkistä niin sillon soitin vaan introja tai teemoja biiseistä. Nyt sitten akustisen kanssa kiinnostus yleensä lopahtaa heti kun on saanut sen mielenkiintosimman kohan biisistä hallintaan. Jos joku vähän epäolennainen kohta ei meinaa aueta niin onhan se paljon helpompaa heittää jotain improa sekaan kun ruveta väkisin nuotista nuottiin tavaamaan.
 
Vaikka ton topahin vedon kanssa niin kannattaa ensin reenata se peukku siihen kuntoon että se pysyy itsenäisenä eikä sitä tarvii miettiä. Jos nuotti nuotilta tota rupee tahkoomaan niin siinä menee ikä ja terveys. Jos se ei aukea niin soittele jotain helpompia boomchicki biisejä missä peukku menee vaan edestakasin 2 kielen välillä.

Nyt sitten akustisen kanssa kiinnostus yleensä lopahtaa heti kun on saanut sen mielenkiintosimman kohan biisistä hallintaan. Jos joku vähän epäolennainen kohta ei meinaa aueta niin onhan se paljon helpompaa heittää jotain improa sekaan kun ruveta väkisin nuotista nuottiin tavaamaan.
 
Jos aina menee siitä mistä aita on matalin niin silloin ei kyllä opikaan. Se on vaan valintakysymys haluaako aina rämpytellä/näpytellä jotain epämääräistä, koska se on "helppoa" vai haluaako soittaa oikeasti jotain "hyvää".
 
Itse olen opetellut vasta yhden kokonaisen biisin ja pakko sanoa, että sen jälkeen tuntui hyvältä. Kyllä kannattaa tahkota niitä "epäolennaisia" kohtiakin! Uusia biisejä on treenin alla, mutta mullakin on samat laiskuus / tahdon puute / mukavuuden halu jne. ongelmat kuin muilla.
 
Mulla on vähän sellainen fiilis näistä improvisointi- ja vastaavista jutuista, että ne eivät oikeasti toimi ellei soittokokemusta ole reilusti pohjalla... ja tällöin on luultavasti ehditty tahkoamaan aika monia biisejä soittorepertuaariin joista voikin jo ottaa hieman mallia. Eli ne jotka yrittävät päästä soitossa helpolla niin nauhoittakaahan omaa soittoanne ja kuunnelkaa sitä rehellisesti. Kuulostaako se hyvältä? Kyllähän kun tarpeeksi monta vuotta improvisoi niin se alkaa toimia, mutta tavoitteeseen voisi päästä nopeamminkin "pienellä" päättäväisyydellä.

Useimmiten tie nousee pystyyn, kun tulee tabulatuureissa joku vaikea kohta (esim. itselle uusia sointukäännöksiä) vastaan.
 
Tämä on kyllä välillä rasittavaa. Miksei ne sormet (varsinkaan pikkurilli) vaan mene sinne mihin tahdon :) Eipä taida olla oikotietä tällekään...

Ainakin itselleni on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi ns. kultainen keskitie. Yksi vaikea biisi on yleensä työn alla (jopa kuukausitolkulla) ja välillä kun ei jaksa tai ehdi, tulee soiteltua niitä helpompia juttuja. On se kyllä vaivan arvoista, kun oppii kovan työn jälkeen jonkun alunperin ylivoimaiselta tuntuneen biisin. Ne vaikealta tuntuvat kannattaa laittaa välillä vaikka "hyllylle" vähäksi aikaa ja jatkaa taas kun löytyy enemmän intoa. Kyllähän viime kädessä kuitenkin kaikenlainen soittaminen kehittää jotain osa-aluetta.

Jos aina menee siitä mistä aita on matalin niin silloin ei kyllä opikaan. Se on vaan valintakysymys haluaako aina rämpytellä/näpytellä jotain epämääräistä, koska se on "helppoa" vai haluaako soittaa oikeasti jotain "hyvää".
 
Itse olen opetellut vasta yhden kokonaisen biisin ja pakko sanoa, että sen jälkeen tuntui hyvältä. Kyllä kannattaa tahkota niitä "epäolennaisia" kohtiakin! Uusia biisejä on treenin alla, mutta mullakin on samat laiskuus / tahdon puute / mukavuuden halu jne. ongelmat kuin muilla.
 
Siinä että ei jaksa opetella biisejä kokonaa ei kyllä ole ainakaan mun kohdalla kyse siitä että yrittäsin päästä helpolla. En jätä epäolennaisia kohtia soittamatta sen takia että ne olisi liian vaikeeta vaan sen takia että nään ne epäolennaisina. En jaksa nähdä kohtuuttomasti vaivaan jonkun kohdan opetteluun joka on mielestäni melodiaton tai muuten huonosti sävelletty. Joitain kappaleita mitkä ihan periaatteesta olen halunnut opetella kokonaan niin olen sitten kirveen kanssa puoli väkisin pakottanut itseni opettelemaan ne.
 
Muutenkaan ei ole jatkuvasti pakko soittaa toisten biisejä jos vaan oma luovuus siihen riittää. Ite ainakin improvisoin ja pelleilen soinnuilla tosi paljon. Ja se vasta kehittävää onkin.
 
Tämä on kyllä ilmeisesti tosi yleinen muusikoiden keskuudessa tämä "intro syndrooma". Mutta ei tässä mitään vakavaa. Vaikkei koko biisejä opetteliskaan niin tekniikka kehittyy kyllä ihan samaa vauhtia kunhan sormilla vaan on töitä.

Mutta onneksi sitä oppii jonkun kappaleen joskus melkein vahingossa. Silloin tällöin vähän soittelee, ja myöhemmin sitten huomaa, että luonnistuu.