Kitarat: akustinen ›

On ollut kaikenlaisii, mut kaikki tahmeita+raskaita. Ja haluun kevyen jossa ei tarvii "painaa"paljoo et soi JNE JNE..
Kiitos
Joe Creb

Martin 000-15 on ainakin tosi kevytsoittoinen paksuillakin kielillä. Sopii hyvin tällaiselle ei-kitaristille jonka sormenpäissä on vielä tuntoa jäljellä.

Kaikkihan on loppupeleissä säädöistä kiinni. Tallaa alemmas, kenties satulaakin. vähän reliefia (vaimitäseonkaan) kaulaan, jos tarttee.

Saahan joka kitarasta helpon soittaa, mut mitä helpompi soitella, sitä paskempi soundi.

Lyhytskaalainen esim.Gibson J-45.Nylonkielinen on tietysti mukavan kevyt
mutta soundi on sitten omanlaisensa.
Tärkein tietysti ,että sopii omaan käteen hyvin.

Saahan joka kitarasta helpon soittaa, mut mitä helpompi soitella, sitä paskempi soundi.
 
Mikä taas on kovin makuasia. Jollekin se sun loistava soundi on ihan perseestä.

Mikä taas on kovin makuasia. Jollekin se sun loistava soundi on ihan perseestä.
 
Makuasioiden tuolla puolen on kuitenki se, että mitä matalampi action, sitä vähemmän kitaran kansi ym. soi. Kai siitäkin voi joku digata.

Makuasioiden tuolla puolen on kuitenki se, että mitä matalampi action, sitä vähemmän kitaran kansi ym. soi. Kai siitäkin voi joku digata.
 
Onnistunut biisi huonommalla soundilla kuulostaa paremmalta kuin epäonnistunut biisi hyvällä soundilla. :-P
 
No joo. Oikeassa sä mun mielestä olet, mutta kyllä siinäkin joku raja on, minkä yli ei soitettavuudesta halua tinkiä vaikka kuinka soundi paranisi. Enkä mä nyt tarkoita tilannetta, jossa se olisi välttämättä sormivoimista tai taidoista kiinni.

Onnistunut biisi huonommalla soundilla kuulostaa paremmalta kuin epäonnistunut biisi hyvällä soundilla. :-P
 
Tarkoitit kai hyvä biisi? :D
 
No joo. Oikeassa sä mun mielestä olet, mutta kyllä siinäkin joku raja on, minkä yli ei soitettavuudesta halua tinkiä vaikka kuinka soundi paranisi. Enkä mä nyt tarkoita tilannetta, jossa se olisi välttämättä sormivoimista tai taidoista kiinni.
 
Sehän se on just se kauhun balanssi.. paksummat kielet ois hyvän kuuloset mutku ei taitu, samoin jos sormet jaksais jotenki painaa kieliä sen puol senttiä ni olispa mahtavaa, vaan ei.

Tarkoitit kai hyvä biisi? :D
 
Ei kun nimenomaan onnistunut soitto, typerä sanavalinta kieltämättä. Tarkoitin siis sitä, että jos vähän tinkimällä kitaran itsensä soundista soitto luonnistuu jotenkin radikaalisti paremmin, niin toki silloin kannattaa antaa vähän armoa itselleen. :-)

Saahan joka kitarasta helpon soittaa, mut mitä helpompi soitella, sitä paskempi soundi.
 
Säätää kaulan "liian suoraksi", niin otelaudan päästä on vielä helppo soittaa, ja kevytrakenteisen kitaran jos on hommannut, niin se soit ohuemmallakin kielisetillä kivasti.

Mun seetri kantinen A&L Ami on ainakin helpposoittoinen ja helposti sormisoitollakin "avautuva". Helppouden tekijöinä lyhyt skaala, alhainen action, pieni ja kevyt seetrikansi.

Itse vierastin akustisiakitaroita pitkään juuri vaikean soitettavuuden takia.
Kunnes kokeilin K.Yairi WY1K:ta,kaula on jopa ohuempi kuin 60s slim taper Gibsoneissa,action matalampi kuin suurimmassa osassa sähkiksiäni,ja silti kaunis ja luja soundi.Eikä tuo koapuu pahalta näytäkkään. ;)
 
http://koti.mbnet.fi/irstas/WY1K.jpg

Suurin ongelma monessa akustissa on huonot säädöt satulassa, eli kieliä joutuu painamaan liikaa 1. asennon soinnuissa kaulan päässä. Tämän kun yhdistää akustisissä yleisesti käytettyihin hieman paksumpiin kieliin, niin ei liene ihme että soitettavuus tuntuu huonolta. Kaularauta, kieliuria hieman matalammalle ja tallasta korkeutta pois, niin kitara on yhtä helppo soittoinen kuin sähkökitara samalla kielipaksuudella. Matalalla actionilla on kuitenkin akustisessa kitarassa juuri edelläluetellut haittapuolet kuten vähentynyt äänen voimakkuus ja särinä ainakin avoimissa vireissä. Yleensä joutuu tekemään kompromisseja, jos ei ole kuin yksi kitara jolla haluaa soittaa kaikkea.