Kitarat: akustinen ›

Tulin joskus hankkineeksi Epihonen version tästä ylitsepääsemättömän tyylikkäästä tähtiotelautamerkillisestä, valtavilla plekseillä varustetusta akustisesta kitarasta. Soi kovin hienosti, hiukan laatikkomaisesti ehkä, mutta pitopeli kertakaikkiaan. Aika kapea kaula kaiketi, erityisen mukava avoimilla vireillä ehkä jotain tällaista oli alkuperäismallissakin haettu.
 
Gibsonin versioita en ole koskaan Suomessa nähnyt, mutta olisipa siiistiä päästä kokeilemaan liikutaanko äänimaisemassa samoilla haminoilla. Oletteko nähneet jollakulla? Ron Woodilla ja Roger Daltreyllä on, mutta yhteystiedot ovat kadonneet. Aika harvakseen näkyy myynnissä kansainvälisestikään. Jossain japanilaisessa kaupassa taitaa olla, mutta ei nyt ehkä sokkona viitsisi lähteä tilailemaan.
 
Vaikka en siedä Green Daytä missään muodossa edes pieninä annoksiana, niin Billy Joe lla on nimikkoakustisen kohdalla ollut sihti kohdallaan.
 
Ja uusia ei tietenkään valmisteta.

J-180 on sama koppa kuin J-185, joka on yleisempi malli, mutta ensimmäisessä on erillainen talla, suuremmat pletrasuojat ja erilaiset otalautamerkit. Väittäisin, että näistä muutoksista johtuen J-185 soi vähän paremmin, mutta ero tuskin on huomattava. J-185 on mielestäni erittäin hieno kitara ja olen omistanut sellaisen jossain vaiheessa. Jos olet koittanut jotain laminaattiversiota, niin kokopuinen on vähän eri soundimaailmasta, mutta tuossa mallissa soundi on vähän kompressoitu johtuen pienemmästä kopasta kuin jumbo tai d-mallin kitaroissa. Se on yllättävän hyvä kitara sekä sormin, että pletralla soitettuna.

flattopguitar2: J-180 on sama koppa kuin J-185, joka on yleisempi malli, mutta ensimmäisessä on erillainen talla, suuremmat pletrasuojat ja erilaiset otalautamerkit. Väittäisin, että näistä muutoksista johtuen J-185 soi vähän paremmin, mutta ero tuskin on huomattava. J-185 on mielestäni erittäin hieno kitara ja olen omistanut sellaisen jossain vaiheessa. Jos olet koittanut jotain laminaattiversiota, niin kokopuinen on vähän eri soundimaailmasta, mutta tuossa mallissa soundi on vähän kompressoitu johtuen pienemmästä kopasta kuin jumbo tai d-mallin kitaroissa. Se on yllättävän hyvä kitara sekä sormin, että pletralla soitettuna.
 
Jostain luin, että 180 on myös hiukan ohkaisempi kopaltaan kuin 185. Siis paksuudeltaan, soinnista en toedä kun en ole kokeillut. Se, mikä kiehtoo 180:ssä on nimenomaan ne käsittämättömät plektrasuojat ja tähtiotelautamerkit.

Mulla on Emmylou Harris malli eli pikkasen kutistettu 200:nen. Oikein kiva kitara ja hyvällä tavalla ns. kompressoitu, mutta lähtee ääntä kuitenkin ja yläpään helinä on todella hyvän kuuloinen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=LFnkjFh83oQ

Emmylou Harris kuulostaa aikalailla samalta kuin J-185, mutta koppa on tuuman kapeampi siitä leveimmäistä kohdasta. J-200 leveys on 17", J-185 16" ja L-200 15". Minulla on tuosta vielä eräänlainen miniversio eli L-1, jossa on vaahtera pohjat, sivut ja kaula. Siinä on kirkkautta ja ääni räjähtää nopeasti esiin. J-185 on 24.75" skaala, mutta J-200/L-200 25.5". Sekin on pieni ero, jonka huomaa soittaessa.