Livetoiminta ›

En ole huomannu, että nykysubbareista puuttus tehoa jostain tavanomaisen hääkeikkailun näkökulmasta, vaan huomiota voi kiinnittää millanen subbari on roudata, minkälainen sen ääni on, onko löysää mölinää vai jotain vähän musikaalisempaa.
 
Monet tavanomaiset yläpään kaapitkin saattaa toistaa kohtuullisen alas, vaan ei kenties kovin hyvin.
 
Itse toivoisin subbarilta sitä, että se keventää yläpäiden taakkaa ja toistaa basson kiinteämmin ja tiukemmin mielellään kohtuu alas. Toisaalta jos vehkeiden läpi tulee vaikka nelikielisen bassokitaran ääntä, vaikea ei ole päästä tarpeeksi alas, vaan onko ääni hyvä.
 
Mielestäni subbari on parhaimmillaan silloin kun sitä ei edes kauheasti huomaa paitsi kun ottaa sen pois käytöstä.

SundaySound: Mikä tuossa tehopuolessa yleensä ottaen on ratkaisevaa näissä subbareissa? Kannattaako yksinomaan vertailla valmistajien ilmoittamia watteja ja desibelimaksimeja, vai mistä tietää, onko teho "riittävä"? Onko esim. kaijuttimen tuumakoolla merkitystä tässä suhteessa?
 

 
Ambitiotasoja on tietysti monia, ja omat vaatimukset subbarille eivät varmaankaan ole samat kuin ammattimiehillä. Ideana lähinnä saada bassorumpua vähän esille ja mahdollisesti muuta alapäätä lisättyä kokonaisuuteen. Jopa yläpäiden toistama bassari olisi melkein "riittävä".
 
Saundi on se oleellinen asia. Kaikista bändikäyttöön tehdyistä vekottimista yleensä lähtee ääntä melkoisen paljon.
 
Nyt kun teillä on toi jammun mikserivahvari ja siihen laulukaapit niin se on jokseenkin se, mihin tuo laite on tehty. Ja jos kaapit on hyvät niin bändin saundi ei ole vehkeiden vika. Mutta tota ei oikein ole tehty laajennettavaksi. Jos sisääntulot tai ulosmenot alkavat loppumaan niin ei niitä kikkailemalla lisää saa.
 
Toinen juttu on se, että vaikka jonkun arvoituslaatikon kytkeminen väliin onnistuisikin (ja tuon ensin mainitsemasi subin toki saa kytkettyä linjalähtöön, line out, rec-out tms ja subin päätteistä piuhat yläkaapeille) mutta se ei takaa, että saundi paranisi yhtään.
 
Toi toinen mainitsemasi subi taas... sanotaanko näin, että miksi maksaa alto- merkkisestä lelulaatikosta 600,- jos ihan oikean työkalun (esimerkkinä tässäkin ketjussa mainittu turbon milan) hinta on vaan parisataa enemmän.

SundaySound: Mikä tuossa tehopuolessa yleensä ottaen on ratkaisevaa näissä subbareissa? Kannattaako yksinomaan vertailla valmistajien ilmoittamia watteja ja desibelimaksimeja, vai mistä tietää, onko teho "riittävä"? Onko esim. kaijuttimen tuumakoolla merkitystä tässä suhteessa?
 
Kaiuttimen tuumakoko vaikuttaa optimaalisen kotelon kokoon ja kotelon koko voi olla käytännön syistä sellainen, josta joutuu tinkimään.
 
Riittävää tehoa tai kapasiteettia suoriutua tehtävästä voi arvioida myös minkälaiset yläpäät on ja minkälaista täydennystä ne tarvii.
 
Koteloratkaisuja on vaikka minkälaisia ja nykyisin on ruvettu panostamaan myös siihen, ettei ääni subbareista tulisikaan yhtä kovaa taaksen kuin eteen jos on jotain jytkymmän luokan systeemejä.
 
Itse olen törmännyt jo melko heppoisen luokan vehkeiden kanssa, että bassoa saa tulemaan niin paljon, että lavalla saundi menee epäselvän kuuloiseksi. Toisaalta monet vehkeet on vähän aneemisia jo laulumikillä kokeiltuna. Pidän enemmän saundista, jossa laulusta tehdään miehekkään kuuloinen kuin laulu on heiveröistä ja muut vehkeet jumisee tunkkaisesti.
 
Bassokitaraan, bassorumpuun tiukkaa selkeää saundia ja lauluun tukevaa. Monessa tilanteessa tuntuisi, että paras ratkaisu olisi melkeen sellaisenaan riittävät yläpäät ja auxista sitten vähän apuja subbarin kautta. Siinä ratkaisussa yläpäiden paino voi nousta häiriseväksi.