Livetoiminta ›

Tuli nyt ihan sellainen typerä kysymys mieleen, että miltä se naisen ääni kuulostaa niinqu au naturel? Jos ei siellä vaan yksinkertaisesti ole sitä botnea niin ei sitä kyllä sinne millään saa vaikka kuinka vääntelis.
 
Helpmii: Antakaapa ohjeita kuinka saan PA-laitteista naisen lauluääneen ns.bassoa vai sanoisko "jykevyyttä"
Vaikka kuinka näpelöin ja kääntelen hanikoita niin naisen lauluääni laitteitteni läpi on "ohutta" ja diskanttista. Miehen lauluäänessä on "voimaa".
Laitteet ovat 2kpl Yamahan dxr10 ja yksi yamahan dxs15"subbari. Mikserinä on Soudgraftin EFX8
Mikrofoni on mm. Sennhaiser 935
Mikki johdot ja kajareiden johdot ovat balansoituja laatupiuhoja.
 
Toivottavasti osasin selittää millaisesta ongelmasta on kyse?

eetuss: Tuli nyt ihan sellainen typerä kysymys mieleen, että miltä se naisen ääni kuulostaa niinqu au naturel? Jos ei siellä vaan yksinkertaisesti ole sitä botnea niin ei sitä kyllä sinne millään saa vaikka kuinka vääntelis.
 
Mä olen ainakin omassa pienimuotoisessa laulutreenaamisessa huomannu jos halutun laulusaundin aikaansaaminen rupeaa onnistumaan kohtuullisesti ilman sähkövehkeitä, silloin paremmat mahdollisuudet onnistua on myös vahvistettuna.
 
Vaikuttaisi olevan, että oma mikki kannattaa pitää vakiona ja opetella minkälaiset EQ säädöt itsellä oli omassa laulukanavassa mielekkäät.
 
Suurimpia kynnyksiä itsellä tuntuu olevan juuri, että käyttäisi tarpeeksi voimaa ja mielestäni harjoitteluna toimii jotenkin, että ylipäätään käyttää ääntä jos ei muualla niin lauleskelee yksin autossa ja on hyvä jos joutuu ylipäänsä puhumana hieman kuuluvammalla äänellä. Sitten harjoitusta myös vaikkapa pianon kanssa minkälaista äänen käyttöä edellyttää eri korkeuksilla olevat sävelet ja missä menee rajat, jossa oma ääni toimii mielekkäästi.
 
Pitäs vähän kuin rakastaa omaa ääntään mikä ei aina helpolta tunnu. Oma kysymyksensä on minkälaiset lauluun liittyvät tehtävät sopii parhaiten kunkin laulajan äänelle. Mä tuskin nykyisellään pärjäisin kovin hyvin vaikka jossain kuorossa, muttei se tarkoita etteikö omalla tyylilläni irtoisi Kuolleet Lehdet ja Moskovan valot juuri niinkuin pitää sisältäen myös tietyn rosoisuuden ja vähän virheitäkin...
 
Homman nimi on, että omaan äänen pitäisi luottaa ja olla näkemys siitä miltä sen pitää kuulostaa.

Ei nyt sinänsä liity suoraan live-ääneen, mutta ylipäänsä laulajien kannattaisi treenata _KAIKKI AINA ILMAN MIKROFONIA_. Sen jälkeen pyrkiä suoraan soveltamaan tätä luonnollista laulutekniikkaa mikrofonin kanssa laulamiseen. Jos opettelee laulamaan suoraan mikrofonin kanssa niin juuri kaikki dynamiikka ja äänenkorkeuden vaikutus äänen kovuuteen aiheuttavat laulajalle tarvetta muuttaa tekniikkaa sen mukaan mitä PA pistää ulos, jolloin laulu kärsii. Samoin jokaisen laulajan kannattaisi äänittää/äänityttää lauluaan ja kuunnella sitä lopputulosta ilman minkäänlaisia käsittelyjä, jotta saa kuvan siitä miltä se oma laulu saundaa ilman sen äänimiehen jäätäviä niksejä ja kikkailuja. Ja toki jos on mahdollista kokeilla ihan studionauhoitusolosuhteissa eri mikkejä ja kuunnella lopputuloksia, jotta voi vertailla mikä ehkä olisi se paras mikki omalle äänelle.
Suoraan mikkiin laulun opettelu aiheuttaa usein myös semmoisen kopiosyndrooman, että kun oma ääni ei kuulostakaan sille BruceMariah CareyDickinsonille ni ruvetaan väkisin laulamaan väkisin vääntäen vähän sinne suuntaan kun oman äänen toivoisi olevan -> yleensä vielä paskempi saundi, koska ei sovi kyseisen laulajan instrumenttiin yhtään.
Toki mikrofoniin _PITÄÄ OPETELLA LAULAMAAN_, mutta nimenomaan sillä pohjalla, että on se oma saundi ja laulutekniikka hanskassa.