Livetoiminta ›

dewil: Jos mä saisin artist modelin joltain digivalmistajalta (! :) Niin se olis analogin käyttiksellä, mutta total recalilla ja kanavissa olis digitaliset dynamiikkaprossut ja miksei digi Eq:tkin.
 
Tuo olisi minustakin hyvä idea. Minusta on oikeastaan ihme, että tuo ei ole vakio-ominaisuus ammattitiskeissä - luulisi kuusinumeroisen (tai ison viisinumeroisen) hintalapun kattavan helposti aikamoisen kasan enkoodereita, jotta ainakin osa parametreistä voisi olla suoraan kanavakohtaisilla nupeilla väännettävissä. Esimerkiksi 10-20 vapaasti valittavaa nuppia per kanava riittäisi jo pitkälle.
 
Parasta olisi minusta kuitenkin, jos käyttöpinnan ja prosessoinnin välinen rajapinta olisi niin hyvin standardoitu, että eri valmistajien tuotteita voisi käyttää ristiin. Siis siten, että valmistajan x pinnalla ohjataan valmistajan y (lavalla räkissä sijaitsevaa) dsp:tä, jos valmistajan x workflow ja valmistajan y prosessointi ovat se yhdistelmä, jolla parhaiten pääsee maaliin.

Analogimikseriä olen miettinyt sen takia, että hinta-laatusuhde on edelleen huomattavasti parempi kuin digimiksereissä. Toinen syy on luotettavuus. Analogimikseristä saattaa paukkua yksi kanava, mutta digimiksereissä sekoaa yleensä kaikki. Tähän mennessä vikoja olen kuullut digipuolella Yamahasta, Digicosta, Allen & Heatista ja Midaksesta eivätkä ne sen takia herätä luottamusta.
 
Toisaalta paino ja fyysinen koko ovat aina hankalia ja siksi pitää myös pohtia, että olisiko joku pienempi esim. 32ch hyvä vaihtoehto tuleville keikoille. Toisaalta voihan analogitiskissäkin kosahtaa master lohko jolloin ollaan taas lirissä.
 
Mutta juuri tämän vuoksi tarvisin vinkkejä noiden analogitiskien kestävyyksistä, että ongelmilta voitaisiin välttyä. Kertokaa toki lisää?

Yhtälailla niissä analogitiskeissä voi tulla mitä kummallisempia vikoja vastaan.
Ensin astetta sateisempi ja kylmempi festariviikonloppu, tiski viikon laatikossaan, seuraava viikonloppu pölisevällä hiekkakentällä. Tekee hyvää potikoille ja kontakteille.
 
Jos ostettava tiski on entinen vuokratiski, ei voi tietää millaisella pidolla tiski on ollut. Kannattaa ns. touhutonni varata huoltoon ja puhdistukseen.
Ensimmäinen liuku vasemmalta alkaa yleensä rohisemaan ensimmäisenä ;)

Jos jonkun isomman tiskin todella käytetynä ostaa niin ei tonni riitä niin millään siihen remppaan ellei ole valmis viettämään kolvin ja tinan kanssa laatuaikaa. Potikoita menee kuitenkin kourallinen vaihtoon ihan vaan varmuudeksi, pari liukua kannattaa olla vanhemman tiskin kanssa varalla mukana, master-faderit kannattaa vaihtaa jokatapauksessa yms. pientä. Jos on yhtään enempää rohinoita niin sitten menee nuppia vaihtoon ja kunnolla ettei ne kulman takana kurkkivat rohinat yllätä sillä tärkeällä keikalla. Lisäksi noissa analogeissa on että valmistajilta alkaa tuki loppua, kaikkiin tiskeihin ei edes tänään saa kaikkia osia eikä tilanne ainakaan paremmaksi ole menossa.
 
Luotettavuuden puolesta noi on ainakin oman kokemuksen mukaan samoilla viivoilla. Mikään laite ei kestä sitä että päivittäin on liikkeessä useamman vuoden ajan, ei myöskään analogit. Viimeaikoina on näkynyt pikkuvikoja digivehkeissä kun niillä vedetään suurin osa keikoista, se on ihan normaalia käytössä kulumusta ja yhtään fiksummat tuotteet on suunniteltu niin että kuluvia osia voidaan vaihtaa helposti. Digeissä tuppaa vielä olemaan vähemmän niitä hajoavia säätimiä eli yhden hajoaminen on kriittisempi homma mutta samalla ne voidaan tehdä kestävämmiksi. Aika +/- nolla, hyvin on molemman puolen välineet pysyneet vuodesta toiseen käyttökunnossa.
 
Ainoa juttu mikä digeissä on varmuudella heikompaa on softapuoli. Viimeaikoina on ollut harmittavan paljon vallalla käytäntö "testataan tuotannossa" eli juuri myyntiin tulleissa tuppaa olemaan ongelmaa softansa kanssa, joissain pahempaa hätää, joissain pienempää. Ainakin oman käsityksen mukaan tällä hetkellä jokasesta laadukkaammasta digistä kaikki pahemmat ja suurin osa pienemmistä ongelmista viilattu pois eli ainakaan tällä hetkellä tuostakaan ei tartte olla huolissaan. Edelleen tosin harmaita hiuksia aiheuttaa se kun yhteensopivuus versioiden välillä on mitä sattuu ja vuokratiski saattaa olla eri versiolla kun stageboksi eikä noi välttämättä edes kerro minkä takia eivät suostu leikkimään keskenään.

NeliX4: Turussa näin jäsen miffen varastolla olevan jonkun valtavan analogipulpetin, jonka varmaan voi ostaa. Kertokoot itse paremmin.
 
Legend 3000 se o. Ja se varasto o Liedos. Ja bulsa on myynnissä (asennuksesta tullut virheetön yksilö kahdella powerilla). Ei ole muodostunut ruuhkaa ostajaehdokkaista. Monta kertaa olen sen uhannut töniä pihalle happanemaan, mutta eihän se mihinkään ilman casea liiku. Sen jalustana toimivissa laatikoissa olis kyl tavaraa, jota vois hyödyntää keikoilla.
 
Ensinnäkin täs kohtaa mun täytyy todeta, että Henrin kantsis ihan ekana tehdä reality check. Jos sen jälkeen vielä tekee mieli tehdä tälläisiä hankintoja ja puhua isoista festareista, kandee ehkä sijoittaa ne rahat ennemmin psykiatrin istuntoihin. Ainakin parempi kate jää käteen, jos et osta mitään ja saat mielenterveytesi takaisin.
 
Ja tämä äskeinen ei ollut vittuilua.
 
Mut, jos sä haluat päästä rahoistasi eroon:
 
1) Midas Heritage 3000, asennuksesta, alle 5 vuotta ikää
2) Midas XL4, asennuksesta, ikää alle 10 vuotta (yritäpä löytää, on meinaan viimeisintä vuosikertaa)
 
XL4 tuli myyntiin 20 ja Heritage 3000 15 vuotta sitten.
 
Myös Heritage 2000 voi olla järkevä hinnasta ja kunnosta riippuen. Maakuntasarjaan sopii Souncraft MH4.
 
Siinäpä ne tuoreimmat hyvät analogipulpetit ovat. MH3 toki on ihan ok, mutta eipä tossa nyt kannata pihistelemään ryhtyä. Ostajan markkinoiksi tätä tilannetta kutsutaan. Crest X-VCA ja APB:t irtoavat jo sun mainitsemaa budjetin alarajaa halvemmalla.
 
Olin varmaan yksi ensimmäisistä, joka Suomessa veti Midas Veronalla. Paska Laite(tm). Saattoi johtua siitä, että oli Hedcomin demoyksilö, mutta ei liu'ut saa liikkua PA:sta tulevan bassarin mukaan! En mä stana niin lujaa sentään vedä (paitsi, että oli funkkia).
 
PS. Henk. koht. olen sitä mieltä, että festarikeulalta tulee löytyä analoginen lauta, jos sitä käyttävät pääsääntöisesti vierailijat. Jos on bändejä vaikka 20kpl, joista kahdella oma miksaaja, joista toinen tuo oman etupäänsä, on ihan ok, että siellä on hyvä ja laadukas digibulsa, jonka tarjoilija hanskaa tilanteessa kuin tilanteessa (hei, tää oli ihan oikeasta elämästä parin vuoden takaa).

Yamahan uudet CL digit vaikuttas harvinaisen fiksuilta vehkeiltä.

washburn: Yamahan uudet CL digit vaikuttas harvinaisen fiksuilta vehkeiltä.
 
Kuten myös monet muut samanhintaiset, mutta useista ehdotuksista huolimatta ei digi ole tässä keskustelussa kelvannut...

Katti: Kuten myös monet muut samanhintaiset, mutta useista ehdotuksista huolimatta ei digi ole tässä keskustelussa kelvannut...
 
Eivät toki ole huonoja, mutta ainakaan minä en tahdo enkä suostu jossain festarivaihdossa vetämään 30 ränniä yli kymmeneen ryhmään pöydällä, joka tulee vastaan kerran vuodessa.
 
Jäsen dewil kertoi myös mielipiteensä etupäässä toimimisesta, ja en voisi enempää olla samaa mieltä. Moni kikkavitonen jää digilaudoilla tekemättä, ellei sitä ole valmiiksi ohjelmoitu esim. snapshotiksi. Vaikka parametrille olisi oma pyöritettävä enkooderi, ei tuntuma ole sama kuin analogisessa, eikä paluu alkuperäiseen asetukseen osu yhtä helposti.
 
Digidigin kanssa tarvitaan paljon pidemmän aikaa säätämiseen, jotta festaritilanteessa ei taiteellinen puoli kärsisi. Ainakaan mulla ei vielä ole lähtötilannetta markkinoiden kaikkiin lautoihin jokaisen miksaamani artistin osalta. Oman tiskin tuominenkin on toisinaan hankalaa, kun ei vieläkään osaa kaikki firmat toimittaa oletuksena (jotkut eivät edes pyydettäessä/vaadittaessa) CAT 5e ja/tai muita vaadittavia linjoja lavalta keulille.

miffe: Eivät toki ole huonoja, mutta ainakaan minä en tahdo enkä suostu jossain festarivaihdossa vetämään 30 ränniä yli kymmeneen ryhmään pöydällä, joka tulee vastaan kerran vuodessa.
 
Ymmärrän oikein hyvin... ...mutta viittasin lähinnä tuon aloittajan kommentteihin ja siihen mitä kysyttiin...
 
Jäsen dewil kertoi myös mielipiteensä etupäässä toimimisesta, ja en voisi enempää olla samaa mieltä. Moni kikkavitonen jää digilaudoilla tekemättä, ellei sitä ole valmiiksi ohjelmoitu esim. snapshotiksi. Vaikka parametrille olisi oma pyöritettävä enkooderi, ei tuntuma ole sama kuin analogisessa, eikä paluu alkuperäiseen asetukseen osu yhtä helposti.
 
Totta, osittain... Mä oon tietysti vähän jäävi sanomaan, kun pääasiassa pusaan lavan päässä, mut mulle ei oo kynnyskysymys onko digi vai ei... ...digi on varsinkin silloin kiva kun on faili, mutta analogisessa on enempi tunnetta...
...tyhjästä lähtiessä ei juuri nopeuseroa ole, jos talonmies on vaan vehkeen peruskonfannu edes jotenkin järkevästi, tai saan jyrätä koko laitoksen...
 
Digidigin kanssa tarvitaan paljon pidemmän aikaa säätämiseen, jotta festaritilanteessa ei taiteellinen puoli kärsisi. Ainakaan mulla ei vielä ole lähtötilannetta markkinoiden kaikkiin lautoihin jokaisen miksaamani artistin osalta. Oman tiskin tuominenkin on toisinaan hankalaa, kun ei vieläkään osaa kaikki firmat toimittaa oletuksena (jotkut eivät edes pyydettäessä/vaadittaessa) CAT 5e ja/tai muita vaadittavia linjoja lavalta keulille.
 
Niinkus tuossa aiemmin sanoin ymmärrän tän oikein hyvin...

Katti: ...tyhjästä lähtiessä ei juuri nopeuseroa ole, jos talonmies on vaan vehkeen peruskonfannu edes jotenkin järkevästi, tai saan jyrätä koko laitoksen...
 
On krapula ja panettaa, joten kirjottelenpa ajankuluksi tänne.
 
Mulla tuli viimeksi pari vuotta sitten vastaan tilanne, että oli todella kova ikävä digitaalista monitorimikseriä. 36 inputtia, 5 stereoryhmää luureja, 3 ryhmää kulmia ja pari kaikua. Ei oikein tunnin vaihto meinannu riittää kun festarihenkilökunta anto korvamonitoreita varten käyttöön Heritage 4000:n ne "mittarisillassa" olevat auxit. Panorointien ruuvaamisen jälkeen käsi oli jo väsy. Tästä viisastuneena jatkossa tilasin paikalle jonku pöydän, joka oli joko ainoastaan mun käytössä koko päivän, tai sitten jonku digitaalisen johon mulla oli file.
 
Noista oman filen kanssa festareille menemisestä vielä. Jos vastassa on Yamaha PM5D tai M7CL tai CL5, ei ahdista. Soundcraftin Vi-sarjalaisten kans menee myös hyvin, tosin ärsyttää jos pinta on tehty Vi6:lla ja saat paikalle Vi4:n. Ei oo mulla niin hyvin hallussa, että osaisin tehdä puolen tunnin vaihdon aikana sen pinnan uusiksi. Pitäis varmaan ottaa haltuun. Digicojen kans pärjään myös melko hyvin. Avidin kans en oo monesti joutunu taistelemaan, mutta Venuen kans homma pelas ihan hyvin vaikka talkkari ei osannu sitäkään vähää kuin minä, pienempien kans en pärjää ollenkaan.
 
Mun mielestä tuommonen ison analogitiskin ostaminen on vähän hölmö satsaus. Paljon siinä on hyvääkin, mutta jos pääkäyttö on vaikkapa firmakisoja ja bändejä, niin monessa paikassa tulee ongelma pöydän sijoittamisessa saliin. Festareilla etupäässä tuommonen tietysti ois oikein iloinen yllätys. Tosin aika monet vierailijat tuo joka tapauksessa oman pöydän, että siinäkin mielessä vähän kompaktimpi digilauta puolustais paikkaansa siellä ahtaassa etupääteltassa.
 
Tämmösiä mietteitä. Nyt pitsaa.