Livetoiminta ›

Torniojaws:
Tietysti kun on "satamäärin" kaapeleita, niin nehän voisi periaatteessa kaikki vain merkata numeroilla ja siitä sitten laskea 1, 2, 3, ..., n, ja jos matkalla ei ole puuttuvia numeroita, niin kaikki kaapelit ovat silloin mukana.
 
Mää en nyt ymmärrä miks sää teet tän niin hankalaks. Miks ei voi merkata kaikkia kaapeleita samanlaisella tarralla, jossa lukee vaikka: "Ikioma". Sitten ku lähtee keikalle ni laskee et ahas, johtoja on mukana 97. Keikkaa purkaessa laskee että piuhalaatikko sisältää 97 piuhaa. Jos vähemmän, voi perustellusti olettaa että joku puuttuu. Ei niillä tartte järjestysnumeroa olla. Ja hyvin niputetut piuhathan on helppo laskea. Mut hei, kukin haluamallaan tavalla.
 
Roadari

Tai sit ne voi ihan nimetä tyyliin Heikki,Pekka,Pirkko jne. niin sit voi rundilla aina viettää jonkun piuhan nimipäiviä ja ottaa muutaman drinkin juhlan kunniaks :)
 
Ei vaan,todellakin unohtakaa nyt ainakin toi juokseva numerointi.
Selkeä merkkaus kutisukalla tai jollain muulla ja värikoodi siihen urospäähän (siksi että jää se väri sinne stageboxin päähän) mistä näkee pituuden.
 
Whirlwind tekee myös haluamallasi logolla olevia liittimiä jotka tosin maksaa himpunverran enemmän kun normiliitin,mutta on sit siisti ja selkee.
 
http://www.whirlwindusa.com/mic01.html#lasereng
 
-Tumppi

Reddie: Mistä merkkaamisesta on kyse? Haluatko että piuhassa lukee jotain tyyliin "FX 1 L OUT" vai että "Matin piuha"?
 
Sekä että. Omat piuhat pitäisi pystyä tunnistamaan ja lisäksi haluaisin saada kaapeleiden molempiin päihin jonkun symbolin jolla voi erottaa että mikä pää lavalla vastaa mitäkin mikserissä/snakessa. Noita ristiinkytkentöjä kun silloin tällöin tapahtuu ja kun lavalla risteilee 20-30 mustaa piuhaa sotkussa niin selvittely ei ole aina helpointa kun kaikkien piuhojen päät ovat samannäköisiä.
 
Hyviä vinkkejä tuli keskustelussa. Noita kooditusrenkaita pitääkin ehdottomasti tilata niihin piuhoihin joissa on sopiva liitin. Niihin voi kirjoittaa tussilla suoraan ja vaihtaa tarvittaessa. Huomasin myös Neutrikin liitintä purkaessa että senhän saa näppärästi auki ja puoleen halkaisijastaan kutistesukan pujotusta varten. 3:1 kutistuva sukka pitäisi siten toimia myös oikein mainiosti. Dymoon ei oikein kehtaa amatööribändissä investoida, mutta valkoinen teippi + tussi + kirkas kutistesukka ajaa riittävän hyvin saman asian.
 
Jos käyttää kutistesukkaa niin kannattaako ottaa liimapintaista vai tavallista? Mistä saisi tilattua hyvää 3:1 kutistuvaa läpinäkyvää?

Foo Player:
Jos käyttää kutistesukkaa niin kannattaako ottaa liimapintaista vai tavallista? Mistä saisi tilattua hyvää 3:1 kutistuvaa läpinäkyvää?
 
Liimasukka. Opin tämän karvaasti kun tein erääseen firmaan satakunta kaapelia jotka merkkasin firman tarralla ja liimattomalla sukalla. Yksikään sukka ei ole enää paikallaan :( Liimalliset pysyy maailman tappiin.
 
Pienempiä määriä sukkaa saa elektroniikkakaupoista www.partco.fi tai Etrasta www.etra.fi
Reippaampia määriä http://www.hellermanntyton.fi/ jossa myös paljon muuta kaapelinrakennusmateriaalia.
 
Kirkkaita liimasukkia on muuten myös 4:1 kutistussuhteella.
 
-Paavo

multipaavo: Liimasukka. Opin tämän karvaasti kun tein erääseen firmaan satakunta kaapelia jotka merkkasin firman tarralla ja liimattomalla sukalla. Yksikään sukka ei ole enää paikallaan :( Liimalliset pysyy maailman tappiin.
 
Tämä on niin hienoa nettiaikakaudella kun jollakulta löytyy aina se kantapään kautta opittu viisaus. Säästyy omat kantapäät ;)

Ja vielä pientä säätöä: Käytämme mikkipiuhoissa mustaa ja DMX:ssä kirkasta XLR-kuorta.

Meillä kanssa sama homma mutta toisin päin noitten runkojen kanssa ;). Sitten tieteni värillistä piuhaa ostamalla saa kans merkittyä pituuksia yms.

multipaavo: Pienempiä määriä sukkaa saa elektroniikkakaupoista www.partco.fi tai Etrasta www.etra.fi
Reippaampia määriä http://www.hellermanntyton.fi/ jossa myös paljon muuta kaapelinrakennusmateriaalia.
 
Kirkkaita liimasukkia on muuten myös 4:1 kutistussuhteella.
 
-Paavo
 
Onko sulla kokemusta tosta 4:1 -kamasta? Toimiiko oikeasti, onko liian jäykkää tjsp.? Toi nimittäin ois aika ässää kamaa, koska tonhan saa jo menee aika monesta liittimestä yli, eli saa merkattua noita vanhojakin piuhoja...

Heh!Ainaskin meittin kiipparistilla melkein joka kerta piuhat ristissä mixeriin.Aiheuttaa silloin hetken ihmettelyä.Se ei enää ,että aikaa myöten,jos piuhassa ei lue mitään.Se on Routasaaren!

Reddie: Onko sulla kokemusta tosta 4:1 -kamasta? Toimiiko oikeasti, onko liian jäykkää tjsp.?
 
Ei oo kokemusta 3:1 oon enimmäkseen puhallellut. Niidenkin kanssakin saa jo olla maltillisin mielin kun pitää kutistaa reippaasti ja tahtoo saada sukanpätkän siivosti paikalleen. Jos alkaa heti tohottamaan täysillä sukka kutistuu erittäin epätasaisesti ja ainakin xlr/plugi-liittimien runkoon kutistettaessa sukka tahtoo mennä helposti vinoon. Toinen juttu on vielä sellainen, että sukan sisäpintaan jää ilmeisesti liimasta sellaisia halkeamia/säröjä. Ei vaikuta mekaaniseen kestoon, mutta vaikeutaa merkkauksen lukemista jonninverran. Hommaa helpottaa jos kuumalimapistoolista löytyy kevyempi vaihde.
 
Voisin kuvitella, että seinämäpaksuus on 4:1 sukalla jo melkoinen kun sen kutistaa minimiinsä ja liimaakin siellä on jo aikalailla, eli on ihan varmasti kokolailla jäykkä kaveri.
Toisaalta tuolla ei ole kauheasti väliä jos pitää merkkaustarran järkevän kokoisena. Sellanen perus mikkipiuhan omistajamerkintä mahtuu jo 30mm pitkää tarraan helposti, jolloin sukka voisi olla 35mm pitkä. Merkkiä ei kande viedä kovin kaus liittimestä, jotta piuhan voi vielä kääriä. Merkin ei kande myöskään olla ihan liittimessä kiinni, että sen saa huollon tarpeita ajatellen avattua helposti. Sellanen 5-10c haaruka murtosuojasta on aika hyvä. Ite laitan merkit vaaksan päähän kaapelin päästä mitattuna, mutta mulla on aika pienet räpylät.
 
En oo koittanut tai kattonu, mutta hatusta tempastuna tommonen jälkimerkkaus mikkipiuhaan vois onnitua niin, että avaa XLR liittimen ja vetää rungon pois. Tökkää murtosuojan hyvän matkan päähän pois edestä. Sitten 3:1 sukka liittimen ja vedonpoiston yli kaapeliin, puhaltaa sen kiinni. Antaa asioiden jäähtyä ja vetää murtosuojan sukan yli kun pyörittää liittimen takasin kasaan ja hymyilee.
 
Tulipas perkeleesti kutistuvaa tekstiä,
Paavo

Noiden kaapelimerkkausten kans tapeltiin oikein tosissaan joskus 90-luvun alussa, silloin ei tahtonut löytää yhtikäs mitään. Mut näitä käytettiin:
 
Piuhoille joista ei tarvii tietää kuin että ne on omia: pehmeitten muoviosien spray maalia, piuhat pihalle ja sumutus, samalla kaapeleista tulee kerralla katu-uskottavia.
 
Niille sadoille piuhoille joissa pitää olla omistajan nimi, kaapelin tyyppi, pituus ja mitä liittimiä löytyy: Tulostimella tehtäviä tarroja, joissa on yläosassa musteesta tykkäävä valkea pinta, mutta muuten läpinäkyvää teippiä, jolla komea teksti voidaan käärästä kutisukan tyyliin suojaan.
 
http://cableorganizer.com/ziptape/ no tostahan niitä esimerkkejä löytyy.
 
Mitä nykyisin käytän omissa vähissä piuhoissa on värilliset Cord-Lox velcro siteet, niihin jos sais vielä oman koodinsa jokaiseen. Jaa niin, ostin 100m rullan vähän erikoisemman väristä (disco) kaapelia josta olen tehnyt instrumenttikaapleita tytöille, he kun ottavat kamoistaan paremman huolen jos niissä on jotain Barbimaista. Ei ole kertaakaan jäänyt kaapelit keikalle.