Livetoiminta ›

Törmään lähes joka viikko tähän "pieni tila - paska akustiikka - lavalta tulee lujaa" - ongelmaan.
 
Yleensä homman nimi paljastuu jo soundcheckissa. Jos tulee jo siinä lujaa niin käyn kerran, ja mahdollisimman ystävälliseen/rakentavaan sävyyn toteamassa popparille asian laidan. Välillä poppari ottaa onkeensa, välillä ei. Kävi niin tai näin, niin yritän sitten leipoa parhaan mahdollisen lopputuloksen.
 
Kaikista tyypillisintä on se että pellit soi läpi koko keikan ja yleensä lujaa. Välillä vähän ihmettelee mistä rumpalit on keksiny sen että niitä peltejä pitää takoa koko ajan. Jos kuuntelee levyltä jotain perusrockia/poppia tai vaikka vähän räyhäkkäämpääkin menoa niin harvemmin siellä hakataan crashia koko levy alusta loppuun.
 
Kun siinä pienessä, huonosti soivassa tilassa tulee lavalta täysiä niin siinä on mun nähdäkseni miksaajalla kolme vaihtoehtoa:
 
1. Nostaa niitä asioita mitkä ei kuulu sen verran että rupee kuulumaan ja homma menee balanssiin. Yleensä tämä tarkoittaa sitä että joutuu vetämään sen verran lujaa että ravintolan/tapahtuman edustaja tulee juttusille hyvin nopeasti.
 
2. Ei edes yritä kilpailla sen lavamökän kanssa vaan miettii ne olennaisimmat asiat ja nostaa ne joten kuten esille ja unohtaa loput.
 
3. Jotain em. vaihtoehtojen väliltä.
 
Kun mä teen valintaa em. asioiden välillä niin mun vaakakupissa painaa jonkin verran se että kuka on tilannu keikan:
- bändi
- ohjelmatoimisto
- baari/tapahtumajärjestäjä
 
Ja se on sitten se jonka mielipidettä eniten kuunnellaan. Puolitoista vuotta kasassa olleen trash-bändin ja paikallisen baarin rp:n näkemykset soundi- ja vola-asioista ei aina ihan kohtaa. Jos miksaajana sitten joutuu tohon rp:n ja bändin ristituleen niin kai siinä vähän pitää kuunnella sitä joka sen laskun maksaa. Vai pitääkö?
 
Kaikista hankalintahan tää on miksaajalle tässä ohjelmatoimisto-tapauksessa. Siellä ei mielellään kuunnella bändin urputusta nynnystä miksaajasta mutta toisaalta ei haluta baariltakaan sitä puhelua että "tuli vitun lujaa, ei tarvi ton porukan tulla enää".
 
Useimmissa baareissa/tapahtumissa on jo kokemusta siitä kun on käyty miksaajan juttusilla. Niin sen oon huomannu että ei siitä ainakaan haittaa oo ollu jos yrittää olla mahdollisimman kiva ja diplomaattinen joka suuntaan. Käy sitten heti sopivan paikan tullen nurkan takana hakkaamassa päätä seinään kunnes helpottaa.

Sami_T: Törmään lähes joka viikko tähän "pieni tila - paska akustiikka - lavalta tulee lujaa" - ongelmaan.
 
Yleensä homman nimi paljastuu jo soundcheckissa. Jos tulee jo siinä lujaa niin käyn kerran, ja mahdollisimman ystävälliseen/rakentavaan sävyyn toteamassa popparille asian laidan. Välillä poppari ottaa onkeensa, välillä ei. Kävi niin tai näin, niin yritän sitten leipoa parhaan mahdollisen lopputuloksen.
 
Kaikista tyypillisintä on se että pellit soi läpi koko keikan ja yleensä lujaa. Välillä vähän ihmettelee mistä rumpalit on keksiny sen että niitä peltejä pitää takoa koko ajan. Jos kuuntelee levyltä jotain perusrockia/poppia tai vaikka vähän räyhäkkäämpääkin menoa niin harvemmin siellä hakataan crashia koko levy alusta loppuun.
 
Kun siinä pienessä, huonosti soivassa tilassa tulee lavalta täysiä niin siinä on mun nähdäkseni miksaajalla kolme vaihtoehtoa:
 
1. Nostaa niitä asioita mitkä ei kuulu sen verran että rupee kuulumaan ja homma menee balanssiin. Yleensä tämä tarkoittaa sitä että joutuu vetämään sen verran lujaa että ravintolan/tapahtuman edustaja tulee juttusille hyvin nopeasti.
 
2. Ei edes yritä kilpailla sen lavamökän kanssa vaan miettii ne olennaisimmat asiat ja nostaa ne joten kuten esille ja unohtaa loput.
 
3. Jotain em. vaihtoehtojen väliltä.
 
Kun mä teen valintaa em. asioiden välillä niin mun vaakakupissa painaa jonkin verran se että kuka on tilannu keikan:
- bändi
- ohjelmatoimisto
- baari/tapahtumajärjestäjä
 
Ja se on sitten se jonka mielipidettä eniten kuunnellaan. Puolitoista vuotta kasassa olleen trash-bändin ja paikallisen baarin rp:n näkemykset soundi- ja vola-asioista ei aina ihan kohtaa. Jos miksaajana sitten joutuu tohon rp:n ja bändin ristituleen niin kai siinä vähän pitää kuunnella sitä joka sen laskun maksaa. Vai pitääkö?
 
Kaikista hankalintahan tää on miksaajalle tässä ohjelmatoimisto-tapauksessa. Siellä ei mielellään kuunnella bändin urputusta nynnystä miksaajasta mutta toisaalta ei haluta baariltakaan sitä puhelua että "tuli vitun lujaa, ei tarvi ton porukan tulla enää".
 
Useimmissa baareissa/tapahtumissa on jo kokemusta siitä kun on käyty miksaajan juttusilla. Niin sen oon huomannu että ei siitä ainakaan haittaa oo ollu jos yrittää olla mahdollisimman kiva ja diplomaattinen joka suuntaan. Käy sitten heti sopivan paikan tullen nurkan takana hakkaamassa päätä seinään kunnes helpottaa.
 
Tämä on oikeasti niin täyttä asiaa että melkein itkettää.
 
+
 
Ja se tilanne vielä kun ei vaan oikeasti enää jaksa. Ja JUURI silloin se tulee se aikista ärsyttävin arkkityyppi aukomaan, joka yrittää kuulostaa ammattilaiselta käyttäen mitä mielikuvituksellisimpia "ammattitermejä". Juuri viimeksi mainitsemani tapaus eteni vielä niin että kohtasin sen saman mulkeron pari tuntia keikan jälkeen ja vielä se jaksoi jauhaa sitä samaa: "susta ei tule koskaan mitään, jos et ota yleisön mielipidettä huomioon.". No paska säkä, koska en aio jatkossakaan ottaa. Sanoin ravintoloitsijalle ihan suoraan että mä olen tilivelvollinen bändille, jos on jotain sanottavaa sano kiertuemanagerille.

Kenen t-paitaa pidät, sen lauluja laulat.
 
Eräässä ravintolassa ollut keikka kuuleman mukaan jopa keskeytettiin, kun tuli liian kovaa. Ravintolan vastaava tai mikälie sen illan johtaja oli usempaan otteeseen käynyt huomauttamassa miksaajalle, mutta kertoi hänen vain naureskelleen huomautuksille - lähinnä tyyliin "joojoo, kyllä kyllä".
 
Tiedä sitten, oliko vika kommunikaatiossa vai missä, mutta lopulta kyseinen ravintolapomo keskeytti keikan. Sen jälkeisistä toimista tai palautteista en tiedä. Tämäkin oli vain yhden osapuolen kertomus, bändin näkökulmaa en ole kuullut.
 
Kyseessä oli melko nimekäs ja pitkän uran tehnyt suomalainen orkesteri, ravintola puolestaan oli erään hotellin yhteydessä, jonka takia he halusivat pitää äänenpaineet inhimillsellä tasolla.

pwc: ... keikka kuuleman mukaan jopa keskeytettiin, kun tuli liian kovaa.
 
mikähän aivovamma aiheuttaa tämän desibelihurjastelun ihannoinnin ?
- ääni on parhaimmillaan alle 90 dBA(hidas) -voimakkuuden.
- siitä ylöspäin korva alkaa "vähentää voimakkuutta"
- valitettavasti joskus pysyvästi = kuulovaurio
- korvatulpilla sitten taajuustoisto pilautuu lopullisesti
 
(toukokuussa en vaihteeksi ollut itse tiskin takana, vaan kuppisuojaimien ja dB-mittarin kanssa yleisön joukossa. Pari kuuntelijaa työnteli sormia korviin, eräs valitti että "ottaa korviin kuin ampumaradalla". Tasot olivat ylimmillään 95-97, tilannetta pahentaen saliekvalisointi ilman asiankuuluvaa "roll-off"ia)

pwc: Kenen t-paitaa pidät, sen lauluja laulat.
 
Eräässä ravintolassa ollut keikka kuuleman mukaan jopa keskeytettiin, kun tuli liian kovaa. Ravintolan vastaava tai mikälie sen illan johtaja oli usempaan otteeseen käynyt huomauttamassa miksaajalle, mutta kertoi hänen vain naureskelleen huomautuksille - lähinnä tyyliin "joojoo, kyllä kyllä".
 
Liian kovaa? Koskahan yhdelläkään keikalla Suomessa on tullut liian kovaa 2000-luvulla? En ole vielä yhdelläkään ollut. Aina on ollu tilanne se että miksaus ei ole kohdallaan, OK - se on haastava duuni johtuen monista seikoista joten se annetaan anteeksi - mutta yleisin moka on että alapäätä ei tule tarpeeksi lujaa ja koskettimet jää alle. No, alapäätä ei tule kun kamat ei siihen kykene mutta koskettimet jää alas kun miksaaja on sitä mieltä että kitara on ainoo joka pitää kuulua. Mutta tuohon volyymiin. Olen ollut tasan yhdellä keikalla elämäni aikana jossa tuli ns. lujaa ja se oli 1992 kultsalla Y. Malmsteenin keikalla ja silloin olisin kyllä halunnut vähän tasoa alas mutta mentiin sillä mitä oli tarjolla.
Mutta esim Tuskan päälavan kamat ei vaan tuota dB tarpeeksi, tosin syy taitaa olla kaupungin 75dB natsisäännössä joka rajaa tason.
Yhdessäkään ravintolassa en ole ikinä kuullut että musiikki olisi tullut lavalta liian lujaa pikemminkin päinvastoin.

ruudex: Liian kovaa? Koskahan yhdelläkään keikalla Suomessa on tullut liian kovaa 2000-luvulla? En ole vielä yhdelläkään ollut. Aina on ollu tilanne se että miksaus ei ole kohdallaan, OK - se on haastava duuni johtuen monista seikoista joten se annetaan anteeksi - mutta yleisin moka on että alapäätä ei tule tarpeeksi lujaa ja koskettimet jää alle. No, alapäätä ei tule kun kamat ei siihen kykene mutta koskettimet jää alas kun miksaaja on sitä mieltä että kitara on ainoo joka pitää kuulua. Mutta tuohon volyymiin. Olen ollut tasan yhdellä keikalla elämäni aikana jossa tuli ns. lujaa ja se oli 1992 kultsalla Y. Malmsteenin keikalla ja silloin olisin kyllä halunnut vähän tasoa alas mutta mentiin sillä mitä oli tarjolla.
Mutta esim Tuskan päälavan kamat ei vaan tuota dB tarpeeksi, tosin syy taitaa olla kaupungin 75dB natsisäännössä joka rajaa tason.
 
Kai ne ravintolakeikat tulee poikkeuksetta lujaa, jos on rokkia. Mies ja kitara -hommat on sitten erikseen. Tosin enpä kyllä ole ravintolaolosuhteissa ollut pitkään aikaan keikalla olematta itse vastuussa volyymistä. Tosin Sodiksen filkkareilla Kliinarit tuli ihan helvetin lujaa. (Siellä nyt oli kosolti muitakin ongelmia. Satuin juuri seisomaan EV:n läjän vieressä kun jokin humahti niin että tärykalvot vaan lepatti.)
 
Joku viisaampi voisi varmaan valaista että minkälaisia peltejä pitäisi suosia livekäyttöön?

Joku viisaampi voisi varmaan valaista että minkälaisia *rumpaleita* pitäisi suosia livekäyttöön?
 
Korjasin vähän =)

ruudex: Liian kovaa? Koskahan yhdelläkään keikalla Suomessa on tullut liian kovaa 2000-luvulla? En ole vielä yhdelläkään ollut. Aina on ollu tilanne se että miksaus ei ole kohdallaan, OK - se on haastava duuni johtuen monista seikoista joten se annetaan anteeksi - mutta yleisin moka on että alapäätä ei tule tarpeeksi lujaa ja koskettimet jää alle. No, alapäätä ei tule kun kamat ei siihen kykene mutta koskettimet jää alas kun miksaaja on sitä mieltä että kitara on ainoo joka pitää kuulua. Mutta tuohon volyymiin. Olen ollut tasan yhdellä keikalla elämäni aikana jossa tuli ns. lujaa ja se oli 1992 kultsalla Y. Malmsteenin keikalla ja silloin olisin kyllä halunnut vähän tasoa alas mutta mentiin sillä mitä oli tarjolla.
Mutta esim Tuskan päälavan kamat ei vaan tuota dB tarpeeksi, tosin syy taitaa olla kaupungin 75dB natsisäännössä joka rajaa tason.
Yhdessäkään ravintolassa en ole ikinä kuullut että musiikki olisi tullut lavalta liian lujaa pikemminkin päinvastoin.
 
Höpö höpö, tai no, mikä kenellekin on lujaa... mun mielestä aivan turhan usein tulee liian lujaa; eli juuri sen verran liikaa volaa, että ihmisellä on vaivaantunut olo.
 
Ei se liian lujaa tuleminen tarkoita, että korvista pitää vuotaa verta. Esim liiallinen alapään tööttääminen aiheuttaa fyysistä pahoinvointia (jopa ennen viinaksia).
 
No mä oonki vanha ukko ja siksi yritän löytää kuppiloista ja keikoilta paikkoja, joissa ei ihan suoraan huuda korviin.

eetuss: Joku viisaampi voisi varmaan valaista että minkälaisia peltejä pitäisi suosia livekäyttöön?
 
Tuolta runpu-palstalta oon lukenut, että paksut pellit soi kovaa eikä niitä edes pysty soittaan hiljaa. Iskussa pitää olla papua, että ne saa syttymään.
 
Siis ohkaisempia peltejä ja soittajan merkitystä ei kai voi aliarvioida?

Mä en oo kovinkaan vakuuttunut siitä, että vähän isompi pelti välttämättä soi yhtään sen lujempaa, kuin pienempikään. Itseasiassa monet isot ja ohuet pellit ovat pirun herkkiä: tarvitaan ainoastaan yksi hiukan voimakkaampi "alkusysäys", jotta pelti rupeaa soimaan ja sen jälkeen sitä voi soittaa todella hiljaakin. Tietty riippuu haetusta soundistakin; lujaa soitetun pellin ääntä saa ainoastaan soittamalla lujaa.

lasal: - ääni on parhaimmillaan alle 90 dBA(hidas) -voimakkuuden.
Onhan se toki ihan hienoa, jos pääsee miksaamaan tällaisella tasolla. Yleensä olosuhteet eivät salli hiljaista menoa. Jos mennään näin hiljaa, niin ei tarvita kun yksi huutelija yleisöön, niin koko keikka voi mennä pilalle kaikilta muilta.
Tuo alle 90dBA on oikeasti aika hiljaa ja toimii vain tilanteissa, jossa yleisö on tullut "nauttimaan konserteista" livemusiikkiin tarkoitetuun tilaan. Kehtaisin väittää että suurimmassa osassa baareista on ihan turha edes yrittää moista.
Itse olen miksannut aikoinaan monta keikkaa Joensuun Bepopissa ja yhden ainoan kerran siellä on pystynyt miksaamaan alle 95dBA:n. Sillonkin oli kyseessä todella hiljainen bändi.
 
- korvatulpilla sitten taajuustoisto pilautuu lopullisesti
Pitää vaan uhrata tulppiin vähän enemmän kun 2e ja kuunteluharrastus saa uutta potkua.
 
...tilannetta pahentaen saliekvalisointi ilman asiankuuluvaa "roll-off"ia)
Meinaatko siis, että yläkerrasta olisi pitänyt leikata jotakin pois jonkinmoisella Lowpass-filtterillä? Vai ymmärsinkö vain väärin..
 
Antti1: Mä en oo kovinkaan vakuuttunut siitä, että vähän isompi pelti välttämättä soi yhtään sen lujempaa, kuin pienempikään.
 
Iso pelti voi syttyä kyllä helpohkosti hiljaa lyödessä, mutta siihen ei tule sitä atakkia mitä yleensä kaivetaan. Kuulostaa enemmän rideltä, joka kohisee pitkään ja tasaisesti. Pienellä pellillä soundi sammuu vähän nopeammin.
Pellin paksuudella tuntuu olevan enemmänkin väliä. Ohutta peltiä kun lyö lujaa, ei voluumi nouse enää tietyn pisteen jälkeen, vaan pelti ikäänkuin menee tukkoon. Paksummalla pellillä hakatessa se tukkoon menemisen raja on korkeammalla.

Bonham: Höpö höpö, tai no, mikä kenellekin on lujaa... mun mielestä aivan turhan usein tulee liian lujaa; eli juuri sen verran liikaa volaa, että ihmisellä on vaivaantunut olo.
 
Ei se liian lujaa tuleminen tarkoita, että korvista pitää vuotaa verta. Esim liiallinen alapään tööttääminen aiheuttaa fyysistä pahoinvointia (jopa ennen viinaksia).
 
No mä oonki vanha ukko ja siksi yritän löytää kuppiloista ja keikoilta paikkoja, joissa ei ihan suoraan huuda korviin.
 
Makuasia, toisen mielestä kaikki yli 70db on liikaa toisen ei. Itse olen vaivaantunut ja vittuuntunut jos maksan keikasta ja äänentoisto on jotain mitä on, kiitos desibelipoliisien. Mitä tulee alapäähän niin tuokin lienee makuasia, en ole vielä koskaan kyseisestä asiasta saanut pahoinvointia ;).
 
Mitä tulee tämän threadin otsikkoon niin lähes kaikki miksaajat eivät todellakaan ole paskoja vaan ne paskat löytyvät ihan muista paikoista kuten, olosuhteista, tilanteista, ajasta, lainsäädännöstä, äänentoistolaitteista etc...

Ensiksi tuon esiin vanhan mielipiteeni: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=14&t=108324&o=20#p3789211
 
Toiseksi. Suomalaisista keikkapaikoista (sisätiloissa) suurin osa on niin pieniä, että salin äänenpaineen määrittää lavalta tuleva meteli. Useimmiten syylinen on rumpali, tarkemmin sanottuna virveli ja pellit. Usein myös kitaristit, jotka pitävät itsepintaisesti vahvistimensa lattialla nilkan korkeudella, ja valittavat ettei kuulu jos ei pidä lujalla. (Nykyisillä kitarakamoilla selitys "soundi aukeaa vasta kun vähän luukuttaa" on lähes aina paskapuhetta). Jopa laulumonitori on mahdollista saada niin kovalle, ettei vokalistia tarvitse juurikaan avata saliin. Soundi on huono, tosin.
 
Tiedän, että jopa menestyneillä ja säännöllisesti keikkailevilla ammattilaisbändeillä on ryhmässään miksaajia, joiden tekemisen taso ei aina kestä lähempää tarkastelua, mutta tämäkin harvoin on yksin syy huonoon soundiin. Mutta mikä taas tekee sen "huonon" soundin? Mietitäänpäs hieman.
 
-Lähtösoundit: Paskasta ei saa konvehtia. Esimerkiksi moni rumpali ei hahmota oman soittobalanssinsa merkitystä kokonaisuuteen. Olen törmännyt myös rumpaleihin, joille on kehittynyt vääränlainen balanssi esim peltien osalta pelkästään soittamalla kuulosuojaimien kanssa, niin, että tulpat tms. vaimentavat korkeita taajuuksia (peltejä) enemmän kuin muita. Tai laulaja laulaa niin hiljaa tai mikrofonin ohi, että vokaalia on mahdotonta saada kuuluviin muun bändin alta.
 
-Tekniikka: Paskasta ei saa konvehtia. Alamittainen, väärin suunniteltu/kasattu/kytketty tai muuten vaan huono äänentoistojärjestelmä ei kertakaikkiaan soi hyvin, vaikka tekisi mitä. Siedettävää sointia voi saada aikaiseksi, kun käytettävissä on paljon aikaa ja ammattitaitoa, mutta hyvää ei. Ja ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Kyllä, rahalla saa, mutta sitä ei Suomessa tähän käyttöön ole.
 
-Tila: Paskasta ei saa konvehtia. Ravintolaa, monitoimisalia, auditoriota tai konserttitaloa ei Suomessa käytännössä koskaan suunnitella elävän pop/rockmusiikin akustisia tarpeita huomioon ottaen. Monissa baareissa lavaa on kohtuullisella menestyksellä dempattu verhoilla tai akustiikkalevyillä, mutta varsinaisen salin akustiikan ongelmia ei tiedosteta tai pidetä tarpeellisena korjata. Vähintäänkin matalien taajuuksien toisto koko saliin tasaisesti on käytännössä mahdotonta. Useimmiten äänentoistojärjestelmän sijoittamisessa joutuu jo tekemään suuria kompromisseja.
 
-Miksaaja: Kenenkään ei ole mahdollista olla "paras" miksaaja missä tahansa paikassa, millä tahansa järjestelmällä tai minkä tahansa bändin kanssa. Moni ammattitaidoltaan keskinkertainen kajarijätkä/mimmi on jollekin tietylle bändille ideaalinen miksaaja sillä, että tuntee biisit, soittimet, soittajat ja niiden vaatimukset. Valitettavasti tosin monilla tietotaidon kehittäminen ei tunnu kiinnostavan, jos keikkaa on muutenkin kohtuullisesti.
 
Siinä mielessä kyllä komppaan ketjun aloittajaa, että valitettavan usein kuulee keikkoja, joiden soundia olisi mahdollista parantaa hyvinkin yksinkertaisilla asioilla, jotka vaatisivat lähinnä vaivannäköä ja tilannetajua. Lisäksi aivan liian usein miksaaja suorastaan pilaa keikan olemalla tukevasti päihtyneenä. Suurin osa (meistä) äänentoiston tekijöistä kuitenkin suhtautuu ammattiinsa äärimmäisen suurella intohimolla ja antaumuksella.
 
Peräänkuulutankin tässä paria asiaa:
-Miksaajat! Älkää koskaan antako periksi paremman soundin etsimisessä!
-Kuuntelijat! Miksaajakin on vain ihminen, joka toimii olosuhteiden puristuksessa niin hyvin kuin mahdollista. Jos olette niin pitkällä asiantuntemuksessa, että erotatte toisistaan hyvän ja huonon soundin, jalostakaa sitä niin pitkälle, että ymmärrätte minkälaisista osasista kokonaisuus syntyy. Ja harkitkaa kahdesti, ennen kuin menette antamaan ns. suoraa palautetta, varsinkaan keikan aikana!

-Tekniikka: Paskasta ei saa konvehtia. Alamittainen, väärin suunniteltu/kasattu/kytketty tai muuten vaan huono äänentoistojärjestelmä ei kertakaikkiaan soi hyvin, vaikka tekisi mitä. Siedettävää sointia voi saada aikaiseksi, kun käytettävissä on paljon aikaa ja ammattitaitoa, mutta hyvää ei. Ja ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Kyllä, rahalla saa, mutta sitä ei Suomessa tähän käyttöön ole.
 
- tästä olen valitettavasti liian paljon samaa mieltä
 
-Tila: Paskasta ei saa konvehtia. Ravintolaa, monitoimisalia, auditoriota tai konserttitaloa ei Suomessa käytännössä koskaan suunnitella elävän pop/rockmusiikin akustisia tarpeita huomioon ottaen. Monissa baareissa lavaa on kohtuullisella menestyksellä dempattu verhoilla tai akustiikkalevyillä, mutta varsinaisen salin akustiikan ongelmia ei tiedosteta tai pidetä tarpeellisena korjata. Vähintäänkin matalien taajuuksien toisto koko saliin tasaisesti on käytännössä mahdotonta. Useimmiten äänentoistojärjestelmän sijoittamisessa joutuu jo tekemään suuria kompromisseja.
 
- kyllä ja tämä on jo vähän vaikeampi juttu jolle ei oikein pysty äkkiväärään tekemään mitään.
 
-Miksaaja: Kenenkään ei ole mahdollista olla "paras" miksaaja missä tahansa paikassa, millä tahansa järjestelmällä tai minkä tahansa bändin kanssa. Moni ammattitaidoltaan keskinkertainen kajarijätkä/mimmi on jollekin tietylle bändille ideaalinen miksaaja sillä, että tuntee biisit, soittimet, soittajat ja niiden vaatimukset. Valitettavasti tosin monilla tietotaidon kehittäminen ei tunnu kiinnostavan, jos keikkaa on muutenkin kohtuullisesti.
 
- tämäkin lienee liian totta aika usein

markotetri tykittää :)
 
Se on kuultu moneen kertaan, että miksaaminen on vaikeaa ja moni asia ei ole miksaajasta riippuvainen. Itse jos mietin, niin kohtuulliseen tulokseen pääsee suht koht pienelläkin vaivalla, kunhan jaksaa ja viitsii nähdä se vaivan. Varmaan monessa Suomen paikassa kamat on ihan siitä syystä "liian" pienet, että ne paikalliset bändit kuitenkin luukuttaa niitä täysillä.
 
Rivien välistä voisin sanoa, että taas palataan tähän Rokkiaiheeseen. Jos/Kun on totuttu siihen, että rummut ja basso vedetään niin että tuntuu ja laulu siihen päälle, niin muullainen lähestymistapa on varmasti vaikea. Hyvältä lavalla soundaava rokkibändi on helppo saada vireeseen, mutta se ei niin geneerinen bändi onkin ihan utopiaa. Edelleenkään en usko moniäänilaulujen tulevan tasaisena ulos kovinkaan usein. Ehkä unohtuu, että yleisö on jokaisella keikalla ainutlaatuisessa tilaisuudessa, ja mielessä vain vanha soittaja viisaus "Yleisön makua ei koskaan voi liikaa aliarvioida.".
 
Viittaukseni edelleen miksaajien ammattitaidosta ei liity äänen paineeseen, vaan yleensäkin musiikin tuntemiseen ja siihen perusrokin ulostamiseen rajoittumiseen. Jos tietää millaista soundia hakee ja miten se tehdään, niin ei ne laitteet niin kovin vaikeita ole käyttää.

lasal: toukokuussa en vaihteeksi ollut itse tiskin takana, vaan kuppisuojaimien ja dB-mittarin kanssa yleisön joukossa. Pari kuuntelijaa työnteli sormia korviin, eräs valitti että "ottaa korviin kuin ampumaradalla". Tasot olivat ylimmillään 95-97, tilannetta pahentaen saliekvalisointi ilman asiankuuluvaa "roll-off"ia
 
Joo, ja juu, eli sus siunatkoon.
 
Itse olen kuullut paskalla balanssilla, kurasoundeilla, tuota hiljempaakin korviin ottavaa kamaa. Toisaalta vastaan on tullut luokkaa 110dB (A-painotus, hidas) tasolla tuutattua matskua, jossa erittäin hyvä soundi.
 
Ensimmäisessä oli soittajilla lähtömeteli sellaista, ettei siitä saanut sirppiä leikattua mitenkään ja jälkimmäisessä taas oikeasti hyvät jätkät asialla, jolloin lähtösoundeista oli se kirkuna jo valmiiksi poissa.
 
Ja kuten tuossa Marko jo totesi, on joskus olosuhteiden pakosta (mm. äänenpainerajat) tilanne se, ettei PA:sta tarvi ajaa edes sitä laulua. Tuota on tapahtunut myös isoilla festareilla ja ihan tänä kesänäkin. Juu, olin syyllinen siihen, että monitorista tuli laulut popparin haluamalla tasolla. Mut hänellä oli siihen se peruste, että tarvii kuulla kitaroiden yli. Kitaristi taas halusi kuulla myös itseään, eikä vain rumpalia.
 
Samaan aikaan humiseva helvetinkone tuuttasi sinne tiskille meteliä about sallitun äänenpainerajan verran. Yritä siinä sitten tehdä yhtään mitään keulilla.

Joissain baareissa, jotka ei oikeasti liity millään tavalla musiikkiin , mutta soitto tulee livenä, on sellainen dB varotin liikennevalo (esim. paikallinen Perttalan välivarasto "jazz"mesta joenrannassa). LOL!
 
Kyllä se pitää sillä tavalla reilusti vetää, ettei jää epäilystä että nyt mennään ja tältä sen pitää kuulostaa.

Se on kuultu moneen kertaan, että miksaaminen on vaikeaa ja moni asia ei ole miksaajasta riippuvainen. Itse jos mietin, niin kohtuulliseen tulokseen pääsee suht koht pienelläkin vaivalla, kunhan jaksaa ja viitsii nähdä se vaivan.
 
Tämä on varmasti ihan totta, ja ainakin itse haluan uskoa että suurin osa meikäläisistä haluaa tehdä parhaansa. Usein vain kysymys ei ole halusta vaan yksinkertaisesti aikataulun pakosta ja myöskin niistä soundcheckien psykologisista kiemuroista. Kirjoittamaton sääntöhän lienee että zekki ei pitäisi olla pitempi kuin itse keikka ja monet artistit alkavat hermoilla jo ennen sitä. Pitkä zekki saattaa myös viestittää artistille että jokin on vialla ja se taas voi vaikuttaa esiintymisseen. Kyllä sen bändistä huomaa jos olemus viestii jo valmiiksi että vituiksihan tämä menee..

Hmmm. Oman stressiklubini kans mä saan noi volat pidettyä kurissa. Se ny valitettavasti ei tarkoita, että mä osaisin miksata. Mut saan mä noi laulut raikumaan ja sen haitarin kuulumaan. :-)
 
Edellisen käyntini yhteydessä tohon etelänaapuriin tieni johti kekkereiden jatkoille paikalliseen yäkerhoon. Siellä ei ollu bändiä, siel oli tiskijukka. ja sit siellä oli ihan infernaalinen volume. Ei kovasti tartte liiotella jos sanois, et siin ois voinu vaik telamiinan räjäyttää saundien kärsimättä. (Voi olla, et siit ois jengi vaik tykänny, et kerrankin tömähtää niin et tuntuu.)
 
Toi paikka oli kumminkin perhanan suosittu, ns. paikankunnan ykkösmenomesta. Se, et mä en siellä pystynyt olemaan ei ravintelinpitäjää haittaa, ko siä oli satoja nuoria sisällä ja toinen mokoma jonossa ulkona. Jos toi meteli laskettais jollekin tolkulliselle tasolle, puhumattakaan siitä, et se laskettais tämmöisen papparaisen korvaa miellyttävälle tasolle, niin taitais käydä niin, et nuoriso ettis uuden ykkösmenomestan. Semmoisen, mis musa soi niin et tuntuu.

Itse esitin viimekeikalla kun oli ulkopuolinen tekniikka vähän isommalla ulkoilmalavalla, jossa oli sinä päivänä muutakin ohjelmaa, että ääni toistetaan yleisöystävällisellä voimakkuudella ja kiinnitetään huomiota varsinkin laulun kuuluvuuteen.
 
Sain jopa poliisilta palautetta, että piti bändistä.
 
Toi paikka oli kumminkin perhanan suosittu, ns. paikankunnan ykkösmenomesta. Se, et mä en siellä pystynyt olemaan ei ravintelinpitäjää haittaa, ko siä oli satoja nuoria sisällä ja toinen mokoma jonossa ulkona. Jos toi meteli laskettais jollekin tolkulliselle tasolle, puhumattakaan siitä, et se laskettais tämmöisen papparaisen korvaa miellyttävälle tasolle, niin taitais käydä niin, et nuoriso ettis uuden ykkösmenomestan. Semmoisen, mis musa soi niin et tuntuu.
 
Itse uskon, että kaikki olisivat voittajia jos meteli lasketaan järkevälle tasolle.
 
Törmään lähes joka viikko tähän "pieni tila - paska akustiikka - lavalta tulee lujaa" - ongelmaan.
 
En pidä pienistä tiloista jos bändi on sellainen, joka pyrkii soittamaan rokkia. Yritän etukäteen ennaltaehkäistä sellaisia tilaisuuden, tilan ja bändin yhdistelmää, joka on vaikea saada toimimaan. Lähden paljon mieluummin miksaamaan tai soittamaan vaikka torille tai reilun kokoiselle ulkoilmalavalle kuin johonkin pieneen kuppilaan. Tietysti menen säestämään laulua vaikka akustisella pianolla, ei tilarajoitetta ole samalla tapaa kuin rokkibändillä.