Livetoiminta ›

Nyt kun on selvinnyt kompressoinnin merkitys meikäläisellekin,niin ois vielä hieman epäselvää kuinka koko rumpusetti ajetaan yhden kompuran läpi vai onko ko. toimi ensinkään mahdollista.Laitteksi päädyin dbx 266xl vermeeseen.Ja kun lauluun tarvii kompuraa,niin ostanko samantien toisen ed.mainitun laitteen?

Tota, mihin käyttöön? Keikoille vai? Mitä kaikkea siitä rumpusetistä on mikitetty? Mä en ensisijaisesti lähtis koittamaan koko setin kompressoimisella, vaan hoitaisin suurimmat ongelmakohdat yksittäin pois ja sitten vasta tarvittaessa koko systeemiä.
 
Toi on ihan ok laite kyllä ensimmäiseksi sijoitukseksi, mutta suosittelisin harkitsemaan sitä asteen kalliimpaa 166-mallia.
 
EDIT: Niin ja jos perse kestää, niin kaikelle mahdolliselle vaan oma kompura. Kannattaa pitää se mielessä, että noihan saa toimimaan dual monona. Suuri osa tarvittavasta äänestä on kuitenkin monoa, niin ei kannata ostaa kaksinkertaista määrää laitteita välttämättä..

Livekäyttöä ajatellen yksi ratkaisumalli olisi ostaa joku 4-kanavainen gate, ja sitten vaikka yksi kompura (266 tai 166) jos ei ole enempää fyffeä käytössä. 266 on ihan riittävän hyvä laite perusmeininkiin, luulen että järjestelmästä löytyy aika paljon heikompia lenkkejä muualta... Tietty onhan se 166 hintansa väärti, mut jos ei oo rahaa ni se 266 on ihan ok.

Ja tietysti olisi ehkä syytä miettiä kaipaako ne pannut minkäänlaista prosessointia ollenkaan.
 
Itse esim. vihaan joidenkin miksaajien tapaa lytätä automaattisesti ja aina basarista kaikki dynamiikka veke. Vaikka kuinka yrittäis hiljaa potkasta, ni vitunmoinen tymähdys tulee kuiteski pa:sta. Jos ei oo omia miksaajia käytössä niin yritän aina muistaa sanoa sille miksaajalle, että ei kiitos kompuralle.

Ja tietysti olisi ehkä syytä miettiä kaipaako ne pannut minkäänlaista prosessointia ollenkaan.
 
Aivan. Useimmilla pizzeriannurkkakeikoilla pärjää ilmankin. Se riippuu niin meiningeistä ja käytössä olevista kamoista.

Ja tietysti olisi ehkä syytä miettiä kaipaako ne pannut minkäänlaista prosessointia ollenkaan.
 
Itse esim. vihaan joidenkin miksaajien tapaa lytätä automaattisesti ja aina basarista kaikki dynamiikka veke. Vaikka kuinka yrittäis hiljaa potkasta, ni vitunmoinen tymähdys tulee kuiteski pa:sta. Jos ei oo omia miksaajia käytössä niin yritän aina muistaa sanoa sille miksaajalle, että ei kiitos kompuralle.
 
Nää on taas näiyä tapauskohtaisia, mutta tietyissä jutuissa toimii kahden mikin taktiikka, esim B52 kalvon kohdalle ja B91 basarin sisään. Viiskakkonen kytätään reippaasti ja ysiykköstä ei lainkaan. Saadaan dynamiikkaa ja botneen mojovaa potkua.

Ainoo mihin itse on tullut käytettyä on sellanen the Posies-wannabe 1176-lysytys. Toimii kyl, mut pitää olla aika hyvä konpura ja vuoto lavalta varsin pientä. Yksittäisten rumpujen kompurointi on ollut mulle aina jotenki todella vastenmielistä, ja paljo vaikeempaa miksuuttaakin moisia.

the Posies-wannabe 1176-lysytys.
 
Eli?
 

 
(Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kysymys!)

Mä oon viimeaikoina, minimaalisilla kamoilla kun oon tuhertanu, havainnut ihan toimivaksi sen että ajan bassaria, snarea ja tomeja ryhmään, kompuroin sitä ryhmää ja uitan sitä sitten tarpeen mukaan sekaan miksiin. Varsinkin kun kompuran kanavat tulee ensisijaisesti käytettyä lauluille, saattaa toisinaan olla vapaana enää yksi kanava kompuraa ja silloin en oo nähnyt mitään ongelmaa laittaa sitä yhden monogroupin insertiin ja ajaa sit sinne mitä milloinkin tarttee.

Eli?
 
Overit kyykkyyn niin et pläikää.

Mä käytän livenä rumpukompuroita vain siinä tapauksessa, jos rumpalin soitanta sitä vaatii.
Yleensä saan onnekseni työskennellä niin hyvien rumpaleitten kanssa, että niillä on dynamiikka hallussa jo ihan omasta takaa. Ja kyllä se basari läjähtää, kun sitä polkasee kunnolla.
Monilla paremmilla tiskeillä voi vielä ratsastaa kivasti etuastetta vasten, mikä tuo kivää läjähdystä soundiin, jos niikseen. Monet perus livekompurat (Dbx. etc...) syö sub taajuuksia lytätessään, joten en tykkä basareissa enivei!
 
Tällä periaatteella tulee tehtyä sieltä pizzerian nurkasta festarimiksauksiin.
 
Mut jos sää haluat ne rummut tosiaan yhden kompuran taakse, niin aja ne rummut ryhmään ja lyttää siellä.

Yksittäisten rumpujen kompurointi on ollut mulle aina jotenki todella vastenmielistä, ja paljo vaikeempaa miksuuttaakin moisia.
 
Sama juttu täällä. Laitan yleensä kaikki muut paitsi overit ryhmään, ja kompuroin siellä tarpeen mukaan, aika miedosta tulle yleensä lähettyä liikkeelle. Kovin monen kompressorin seuraaminen on mulle jotenkin liikaa livetilanteessa, ja lähen mieluummin siitä että ei kompuraa ollenkaan kuin huonosti säädetty sellainen. Leadaulu, taustalauluryhmä, basso, rumpujen lähimikkiryhmä, noilla olen yleensä pärjännyt.

Niinno...
 
Mä yleensä kompressoin snaren yläkalvon ja overit. Ja siinä se. Ja työskentelen ammattirumpaleiden kanssa suurimman osan ajasta. Ja saundaa hyvälle. Ja tolleen. Basaria mä en kompressoi yleensä kyl sit yhtään enkä niitä tomejakaan. Geittiä niille voi kyl näyttää riippuen meiningistä...

Mä raahaan tuota 166:ta aina mukana. Geittaan ja lyttään yleensä basarin. Toinen kanava laululle. Muuta ei tule noilla keikoilla paljoa rummuista edes mikitettyä. Mutta jos tulisi ja 166:a olisi enempi niin voisi niitä tomeihinkin lätkiä:-)

Mä oon viimeaikoina, minimaalisilla kamoilla kun oon tuhertanu, havainnut ihan toimivaksi sen että ajan bassaria, snarea ja tomeja ryhmään, kompuroin sitä ryhmää ja uitan sitä sitten tarpeen mukaan sekaan miksiin. Varsinkin kun kompuran kanavat tulee ensisijaisesti käytettyä lauluille, saattaa toisinaan olla vapaana enää yksi kanava kompuraa ja silloin en oo nähnyt mitään ongelmaa laittaa sitä yhden monogroupin insertiin ja ajaa sit sinne mitä milloinkin tarttee.
 
Minimaalisilla kamoila tai ei, mut toi parallel kompressointi on mun makuun muutamien rumpaleiden kanssa. Varsinkin silloin kun rumpalin settibalanssi on törkeen hyvä ja haluaa siitä setistä enemmän ameriikkaa niin toi rinnakkaiskompressointi on ihan törkeen hyvä! Ajaa groupiin bd,sn ja tomit ja lyttää sen aivan kyykkyyn, niin et se pumppaa huolella. Sit ajelee sitä normi setin sekaan biisi/fiiliskohtaisesti. Ai että!
 
Toinen käyttämäni tapa (tänään overeina kaakkuriniemen setissä 2kpl sm57!! Toimii!) on lytätä overheadit samaan tapaan. Ihan mielipuolisen hieno soundi tollaiseen antihifiin musaan.
 
Kolmas tapa esim. Tervomaan settisoundissa on ajaa koko setti stereoryhmään ja tasata miedolla kompresoinnilla. Silloin ei ees haittaa toi botnen suttuisuus, kun voittona on hyvää kolinaa.
 
Liialla kompressoinnilla saa kyllä tapettua helposti hevihommissa alakerran atakin ja ryhdin. Botnesta tulee helposti kuin lehmän pieru.
 
Kaikki ei vaan toimi kaikessa...

Overit kyykkyyn niin et pläikää.
 
Heitä joku esimerkki missä tota ois äänitteellä kuultavissa.

Heitä joku esimerkki missä tota ois äänitteellä kuultavissa.
 
Posiesin Amazing Gracella on aika monessa biisissä, samoin George Drakouliaksen duunamilla Jayhawkseilla, Sound of Lies vaik, ja Rick Rubinhan harrastaa tota ihan joka asiassa. Samoin melkein kaikilla motown lätyillä, johtuen tietty nauhasta, mut sama ilmiö.

Käytettiin joskus triple-c:tä rumpuryhmässä. Sit se oli säädetty silleen, että virvelistä haukkaantui ikävää kolinaa pois ja peltiosaston kihinä lujaa vedettäessä kans. Botneen ei tarvinnu koskea.

Posiesin Amazing Gracella
 
Tai siis Amazing Disgracella? Mutta joo täytyypä itekin kuunnella tuota levyä sillä korvalla. Hyviä vinkkejä muutkin.