Livetoiminta ›

Löytyykö arvon kolleegoilta kokemuksia otsikon mukaisista laitteista? Lähinnä tuo Create kiinnostaisi. Haussa olisi livekäyttöön vehje, jolla saisi hoidettua itse mm. kaiut sun muut jutut omaan lauluun niin, ettei olisi enää miksaajan armoilla, silloin, kun moinen sattuu käytettävissä olemaan. Räkkivehkeitä tuntuu olevan pilvin pimein, mutta näkisin, että lattiamallin aski, jonka voisi vaikka tyrkätä kitarapolkusimien kanssa samaan lautaan olisi helpompi operoida.

Sä tuut olemaan miksaajan *hermoilla* jos ropellat laulukaikua lavalta käsin. Tai ainakin kannattais olla semmonen mahdollisuus, että seppä saa sulta kuivan ja efektoidun signaalin kahteen eri kanavaan, jotta homma ei roiskahda pitkin reisiä. Ilman miksaajaa tilanne on taas tietysti eri asia...

Sä tuut olemaan miksaajan *hermoilla* jos ropellat laulukaikua lavalta käsin.
 
No, tarkoitushan ei ole kuitenkaan pistää pystyyn mitään hillitöntä efektirumbaa, todennäköisesti yhdellä lyhyellä delaylla, jonka saa päälle/pois tulisin toimeen mainiosti. Tuon luulisi olevan helppo testata miksaajan kanssa. Lähinnä tavoite olisi se, että mitä ikinä laulussa käytetäänkin olisi keikalta toiselle samanlaisena käytettävissä, eikä olisi sen armoilla mitä miltäkin keikkapaikalta sattuu löytymään.

Voithan sää hommata purkin, antaa sen sitten miksuttajalle ja sanoa sille mitä efektiä käytetään missäkin biisissä. Näin se homma etenee isommissakin ympyröissä ja sä voit keskittyä siihen laulamiseen (paitsi että lelut yleensä pyydetään paikalle raiderin kautta ja miksaaja tietää jo mitä tehdään -- jos tietää). Mutta kuitenkin.

Hyvää soundia saa molemmista. Se Correctin vireenkorjaus ei oo kovin huomaamatonta tosin paitsi jos pitää sen ihan pienellä (niinkuin on tarkoituskin).
 
Niin, jos ei oo omaa vocal miksaajaa (eli et oo ziljonääri superstar) nii eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää jos tietyissä kohdissa biisiä haluaa esim. isoa delayta tai "puhelin eq:ta" tai muuta kähinää tai kihinää. Tarkoituksena noilla spesiaaliefekteillä kun harvoin on olla päällä koko biisin ajan. Voi olla että parin lauseen tai tahdin ajan vaan tai sitten korostetaan vaan yhtä sanaa tai alleviivataan jotain tai rakennetaan fiilistä soundin kautta oikeaan suuntaan.
 
Ja omiin monitoreihin pitää kans ehdottomasti tulla se efekti varsinkin jos oman jalan alla on säädöt niihin.
 
Ja miksaajalle (jos sellainen on) niin toimitetaan se tekninen piirroshahmotelma mitä värkkiä on käytössä ja missä kohdassa ketjua ja mahdollisimman paljon tehdään yhteistyössä.

Jos tollaisia muljuttimia tunkee signaalitiehen, niin kannattaa tosiaan jakaa se signaali y-haaralla kahtia jo ihan monitoroinnin vuoksi. Kaiut tms ja ennenkaikkea puhelinsoundi/särö/jne kikkailut tuppaa ulvomaan monitoreista ihan urakalla. Varsinkin piste-efektimäisesti käytettynä... Eli ainakin monitoreihin raaka signaali ilman efektiä. Ja jos moulinex taipuu, niin miksuttajallekin puhdas signaali (jota se voi kompressoida/equttaa tarpeen mukaan) ja 100% efektipaluu eri rännejä pitkin, niin se voi säätää niiden välistä balanssia..
 
Ja sitten jos sieltä pubitasolta pääsee klubeihin asti, niin kannattaa oikeasti hankkia vakkari äänisälli orkesterille, Suomessa se on halpaa ku saippua (valitettavasti).

Mullahan laulajana on käytössä korvamonitorit joihin teen itse miksauksen (omalla folio spiritillä) ja todellakin efektien kanssa! AINA!
 
Miksaajalle (edelleenkin jos on sellainen) annan plugipiuhat joista saa signaalia kuivana ja sellaisena kuin sen rakennan, ja se märkä signaali on se jota ainakin pyydän "pääsignaalikseni" (jos ei tuu ongelmia kierron tai piikkien kans mut kompuraki kuuluu mun arsenaaliin tietysti). Muuten se saa pää-asiassa hoitaa sen että instrumenttien keskinäiset tasot on yleisölle kunnossa.
 
Se on sama asia kuin kitaristilla joka rakentaa oman soundinsa, nykyään laulajillakin on se mahdollisuus. Toivottavaa tietysti on että tietää aina mitä tekee. Oma soundi on oman äänentuottoelimistön ja nykyään myös teknologian summa. Niinkuin esim kitaristeilla on ollut jo kauan. Se on tärkeä asia. Ja konservatiivisimmillekin miksaajille se tulee eteen jossain vaiheessa. Ei ehkä iskelmä jne mainstream rockpop hommassa mutta ainakin joissain pimeämmissä genreissä.

Se on sama asia kuin kitaristilla joka rakentaa oman soundinsa, nykyään laulajillakin on se mahdollisuus. Toivottavaa tietysti on että tietää aina mitä tekee. Oma soundi on oman äänentuottoelimistön ja nykyään myös teknologian summa. Niinkuin esim kitaristeilla on ollut jo kauan. Se on tärkeä asia. Ja konservatiivisimmillekin miksaajille se tulee eteen jossain vaiheessa. Ei ehkä iskelmä jne mainstream rockpop hommassa mutta ainakin joissain pimeämmissä genreissä.
 
Joo joo, seli seli.
 
Fakta on vaan se, että jos sulla on yhtään järkeä päässä tai kunnioitusta tallella niitä tekniikan heppuja kohtaan, ni järkkäät niille sen kuivan, prosessoimattoman mikkisignaalin sinne tiskiin, jotta ne voi pelastaa keikan esim. siinä vaiheessa ku sun moulinexis hajoaa tai jotain muuta sellasta tapahtuu, mihin sä itse et voi reagoida sieltä lauteilta käsin.
 
edit: oho kun tuli kärkevästi toi asia. Mut siis, aika turha noita delay jne juttuja on miksaajalle valmiina tarjota, etenkään jos ne ei ton monimutkasempia ole. Sanot vaan sille että mitä, ja missä biisissä ja missä kohtaa, esim. "kolmosbiisin tokan kertsin jälkeiseen säkeistöön radiopuhelinta" ni pitäs hoitua, ellei kyse oo ihan tunarista.

Mullahan laulajana on käytössä korvamonitorit
 
njoo, iem-touhut erikseen..
 
Miksaajalle (edelleenkin jos on sellainen) annan plugipiuhat joista saa signaalia kuivana ja sellaisena kuin sen rakennan, ja se märkä signaali on se jota ainakin pyydän "pääsignaalikseni" (jos ei tuu ongelmia kierron tai piikkien kans mut kompuraki kuuluu mun arsenaaliin tietysti).
 
siinäpä se, loppupeleissä parhaan tuloksen PA:sta saisit, jos tarjoat 100% kuivan ja 100% märän signaalin omiin kanaviinsa, miksaaja voi sitten pelata niiden suhteilla. Ja jätät sen kompressoinnin miksaajan hommaksi, ei nuo moulinexien presettikompurat ole yleensä kovinkaan vakuuttavia.

Niin se vaan on että kun on omat kamat (korvamonitorit, efektipurkit jne) saa pidettyä aina sellaiset säädöt ja efektit laulussa ku haluaa. Tähän päätökseen tulin ku oli aina vuosien ajan aina eri paikoissa eri miksaajat ja ne aina tietysti miksaa soundin sellaiseksi kuin on tottunu tai mistä itse tykkää. Melkein aina oli kuunteluongelmia monitoroinneissa tai ei saanu sellaisia efektejä mitä haluaa ja niihin kohtiin mihin haluaa ja niin paljon tai vähän ku oma maku vaatii ja "vastoin yleistä käytäntöä" olevia toimenpiteitä.
 
Mulla on musateknologian opintoja takana ja popjazz muusikon koulutus, 10v kokemusta ja ainakin kuvittelen tietäväni mitä teen. Mutta se oma soundi on todellakin, vaikka kommentoitkin kauniisti "seliseli", se joka tulee kehon ja tekniikan ja teknologian yhteensulautumasta. Tiedän että suurin osa harrastajalaulajista ei asiaan kiinnitä paljon huomiota, mutta tiedän myös että meitäkin on jotka on yhtä tarkkoja omasta soundistaan ku se rhodes tai hammond mies jolla on purkkia purkin jälkeen joilla se rakentaa soundinsa tai kitaristilla samoin. Laulu on mun kirjassa samanlainen instrumentti kuin muutkin. Vieläpä enemmän persoonallisempi ja henkilökohtaisempi usein. Jos ois vakkarimiksaaja nii se niiden purkkien ja laitteiden säätäminen omakätisesti saattais helpommin jäädä. Mutta kyllä näinkin pärjää ku oppii saamaan ne säädöt selkärankaan.
 
Teattereissa annetaan äänimiehelle käsikirjoitus mihin kohtaan mitäkin efektiä ja mitä milloinkin, ja sitä harjoitellaan vähintäänkin (näytelmästä ja tilanteesta riippuen) viikkoja. Tätä on vaikeampi tehdä äänimiehen kanssa baarissa tai klubilla jos sen tapaa vasta esim.soundchekissä. Ajattele jos saisit yhtäkkiä bändin laulajalta käteen lyriikat tai komppilaput joka biisistä ja siinä lukis joka rivillä mitä tässä kohtaa ja kuinka paljon jne.. oma miksaaja vois oppia temput mutta silläkin on muutakin valvomista ja säätämistä ku seurata laulajaa koko ajan. Tämän takia isoimmilla akteilla on omat vocaalimiksaajat ja itselläni (kuin ei varmaan suomessa paljon kellään) ole tätä mahdollisuutta niin pitää hoitaa hommat itse.
 
Tiedän että tää on monille miksaajille liikaa, enkä väheksy heidän työtään yhtään, päinvastoin, mutta se oman soundin rakentaminen on mielestäni kyllä muusikon yksi tärkeimmistä tehtävistä.
 
Jos homma toimii niin se toimii ja jos omaa psyykettä tyydyttää oma soundi niin sillä mennään. Ja puhun siis koko ajan originaalimusiikista joka ei ole ainakaan ihan täysin mainstreamia. Ja omassa musiikissani on omat soundinsa, kaikilla soittajilla omansa, mutta se on ollut yksi asia mikä on vaikuttanut siihen ketkä ovat mukanani eli ketkä sopivat kokonaisuuteen.
 
huhuh, tulipa taas tarinoitua mutta on jäänyt niin paljon kokemuksia vuosien takaa miksaajista ennenkuin siirryin itse hoitamaan oman soundini. Nyt taas on vuodettu tännekin pitkästä aikaa.

Mulla on musateknologian opintoja takana ja popjazz muusikon koulutus, 10v kokemusta ja ainakin kuvittelen tietäväni mitä teen.
 
Laulu on mun kirjassa samanlainen instrumentti kuin muutkin. Vieläpä enemmän persoonallisempi ja henkilökohtaisempi usein. Jos ois vakkarimiksaaja nii se niiden purkkien ja laitteiden säätäminen omakätisesti saattais helpommin jäädä. Mutta kyllä näinkin pärjää ku oppii saamaan ne säädöt selkärankaan.
 
Juu kävin määkin kansakoulun ja vaikka mitä muuta kaupantekijäisiks. Nykyään opetan noissa musategnoloci jutuissa(kin). Mut joo seeveet sikseen.
Ymmärtämyksesi tuntuu olevan kohdillaan, ainoa mitä itse mietin on se että mistä sinä tiedät mitä tavaraa sillä ilmeisellä PA toimittaja/tapahtumatekniikka/vieraileva äänikenobi on paikalle raahannut, ja miten se vaikuttaa soundiin? Saattaa kuulostaa napeissas pirun hyvälle mut ulos tulee mitä sattuu.
 
Teattereissa annetaan äänimiehelle käsikirjoitus mihin kohtaan mitäkin efektiä ja mitä milloinkin, ja sitä harjoitellaan vähintäänkin (näytelmästä ja tilanteesta riippuen) viikkoja. Tätä on vaikeampi tehdä äänimiehen kanssa baarissa tai klubilla jos sen tapaa vasta esim.soundchekissä. Ajattele jos saisit yhtäkkiä bändin laulajalta käteen lyriikat tai komppilaput joka biisistä ja siinä lukis joka rivillä mitä tässä kohtaa ja kuinka paljon jne.. oma miksaaja vois oppia temput mutta silläkin on muutakin valvomista ja säätämistä ku seurata laulajaa koko ajan. Tämän takia isoimmilla akteilla on omat vocaalimiksaajat ja itselläni (kuin ei varmaan suomessa paljon kellään) ole tätä mahdollisuutta niin pitää hoitaa hommat itse.
 
AVOT! Olet oikeassa. Mut jos sä lyöt soppaan vielä omat radiosoundit/delayt/särot sun muut survokset, niin miten luulet sen ekaa kertaa tämän kuulevan miksaajan silloin pärjäävän? Sillähän ei ole homma hanskassa ollenkaan. Mun mielestäni olis aika ymmärtää että ne miksaajat on siinä bändissä ihan yhtä tärkeitä kun soittajatkin, ja nekin kaipaa reeniä! Teattereissa, kuten mainitsit, ja isoissa jutuissa tämä on jo ymmäretty. On sellaisia kun PA treenejä. Saisivat yleistyä. Teattereissa on muuten vielä erikseen sellainenkin heppu kun äänisuunnittelija...
 
Tiedän että tää on monille miksaajille liikaa, enkä väheksy heidän työtään yhtään, päinvastoin, mutta se oman soundin rakentaminen on mielestäni kyllä muusikon yksi tärkeimmistä tehtävistä.
 
Mut bändihän luo yhdessä yhteisen soundinsa. Eihän se sovi että yks vetää yhtäälle ja toinen pyhtäälle. Kun miksaaja on osa ääniketjua on se myös osa musiikin tuotto ketjua (olipas niin jännä uus sana että en tiä onko edes yhdyssana). Arnbergin Terttu kuvaili ihan teeveessä omaa tehtäväänsä sanomalla että soittaa bändiä. Kyllä sen pitäis olla tässä prosessissa mukana jo aika aikaisin.
 
Jos homma toimii niin se toimii ja jos omaa psyykettä tyydyttää oma soundi niin sillä mennään. Ja puhun siis koko ajan originaalimusiikista joka ei ole ainakaan ihan täysin mainstreamia. Ja omassa musiikissani on omat soundinsa, kaikilla soittajilla omansa, mutta se on ollut yksi asia mikä on vaikuttanut siihen ketkä ovat mukanani eli ketkä sopivat kokonaisuuteen.
 
Toi sun ajattelumallis on kyllä tavallaan aika kiehtova. Jotenkin vaan näen laulun niin vaativana instrumenttina että mielestäni laulajan olis syytä keskittyä vain siihen, ja vakio tuttu miksaaja hoitais efektit.
 
Enkä voi välttyä ajattelematta millaisia tilanteita tämä synnyttää kylillä. Joku aloitteleva laulajalupaus hankkii T kaupasta B merkkisen ääneenvaikutuslaitteen josta ammentaa sitä "Norwegian church burner" presettiä ja silmin kirkkain sanoo et tää on just se mitä mää haen ja sun on turha vanhana kokeneena kalkkisena mitään selittää!!!

Mut bändihän luo yhdessä yhteisen soundinsa. Eihän se sovi että yks vetää yhtäälle ja toinen pyhtäälle. Kun miksaaja on osa ääniketjua on se myös osa musiikin tuotto ketjua (olipas niin jännä uus sana että en tiä onko edes yhdyssana). Arnbergin Terttu kuvaili ihan teeveessä omaa tehtäväänsä sanomalla että soittaa bändiä. Kyllä sen pitäis olla tässä prosessissa mukana jo aika aikaisin.
 
Jospa se näin menisikin. Mutta siinä bändi saa jo olla melko kehittynyt, että siinä yhdessä luodaan mitään. Siis saundien puolesta. Tuppaa käymään niin, että kitaristi ruuvaa sitä ikiomaa maailman parasta saundia vaikka maailman tappiin, ja siihen riittää aikaa rajattomasti. basistit samaten. Sama pätee jokseenkin jokaiseen instrumenttiin, se oma saundi kun on lähempänä kuin oma napa.
Eikä siinä mitään "vikaa" ole. "Paskalla" saundilla kun vain ei ole kiva soittaa.
 
Se mielenkiinto vaan tuppaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun tarttis miettiä sitä kokonaisuutta, tai tuoda vaikkapa laulut mukaan. Asiahan ratkeaa sillä, että nostetaan sitä liukua tarpeeksi, että alkaa kuulumaan. Jos ei kuulu, niin hankitaan vehje, jossa on ekstrapitkät liuút. Mutta tuossa vaiheessa treeneihin on tultu "soittamaan, eikä säätämään". PA- treenejä tarttis pitää, mutta silloin tuppaa käymään siten, että kyseiselle päivälle tuppaa tulemaan perumisia... kun ei siellä kuitenkaan soiteta... ja kun en noista vehkeistä mitään jummarrä... ja sitäpaitsi minun saundithan on kunnossa.
 
Ammattijampoilla luulisi tuota aukdörideettiä olevan nyt ainakin sen verran, että soittajien luulisi kunnioittavan näkemystä siitä, mitä täällä tänään ja tässä tilassa kannattaa/ei kannata tehdä. Jonkun kaiun lisääminen lavalta käsin muutenkin liian kaikuvaan halliin ei välttämäti kuulosta hyvältä, vaikka kuinka olisi osa saundia.

Tämän takia isoimmilla akteilla on omat vocaalimiksaajat
 
HEP!?! Siis MITKÄ?
 
Ainoastaan kerran olen tollaiseen törmännyt ja silloin lähdettiin festivaaliolosuhteissa vetämään Ike Turnerin vetoa eteenpäin. Ike jr. hoiti toisesta laidasta tiskiä lauluja ja Iken pimputinta (= että ovat tarpeeks pinnassa) ja allekirjoittanut hoiti komppisektion kahden ekan biisin ajan. Sen jälkeen keskityin mukatoimintaan. ike jr. jatkoi niiden vähäisten (laulut + pimputin) kanavien parissa.
 
Muutenkin hauskuutta itse keikassa siinä mielessä, että rideri pyysi sitä, tätä ja tota. Loppupelissä keulilla ei ollu yhen yhtä kompuraa, geittiä tai efektivatkainta kytkyissä. Ike jr. nimenomaan painotti, että efektipurkit pitää repiä tiskistä irti, ettei hän vahingossakaan aja niistä mitään soundeja sotkemaan.
 
Niin ja kun vetoat, että kitaristit sitä, kitaristit tätä, niin sanon pokkana, että joiltakin niistä reppanoista pitäs oikeesti repiä ylimääräiset vatkaimet pois signaalitiestä, jotta tajuavat kuinka *skoja ovat itse asiassa soittamaan.
 
PS. Olen minäkin törmännyt laulajiin, joilla oma efektipurkki jaloissa ja tähän mennessä ovat tienneet, mitä tehneet (pakko se ny oli tän ketjun aihettakin sivuta).

Niin ja kun vetoat, että kitaristit sitä, kitaristit tätä, niin sanon pokkana, että joiltakin niistä reppanoista pitäs oikeesti repiä ylimääräiset vatkaimet pois signaalitiestä, jotta tajuavat kuinka *skoja ovat itse asiassa soittamaan.
 
Et kai sinä siellä mikserin takana haudo näitä ajatuksia ihan yleisesti? Että vittu kun taas menee ylivertaiset lahjat hukkaan ja helmet sioille näiden paskojen amatöörimuusikoiden kanssa? Naisyleisö on paskan kitaristin lumoissa ja lahjakas sekä komea (ainakin äitin mielestä) äänimies pääsee keikan jälkeen kamat roudattuaan taas kerran nyrkki-kyllikin viereen nukkumaan.
 
Lieköhän asenteesi miten yleistä äänimiesten keskuudessa? Ainakin täällä kirjoittelevat muut ääniammattilaiset ovat tämän suuntaiset ajatuksensa pitäneet visusti itsellään. Varmaan siksi, että kun tuo livesoitto on sen verran fiilislaji ja audiopalvelun tarjoajia kuitenkin aika paljon, niin tuo asenne saattaa vaikeuttaa ääniammattilaisen keikansaantia ainakin meidän paskojen harrastelijoiden parissa. Tietysti, jos keikkaa pukkaa runsaasti, niin hyvähän se on etteivät ihan amatöörit häiritse äänimiehen keskittymistä keikkatarjouksillaan. Eihän me maakuntatason poppoot päästä kylläkään promiesten kanssa tekemisiin kuin joskus satunnaisesti jossain vähän isommassa tilaisuudessa.
 
Saapihan sitä - ja pitääkin - olla überpro omassa hommassaan, mutta pitääkö sitä ihan joka käänteessä olla hieromassa naamaan. Kyllä hommassa kuin hommassa tekijämiehen tunnistaa vaikkei se joka hetki erinomaisuuttaan julistaisikaan.
 
No joo, jos tämän alueen otsikko olisi "äänimiesten vertaistuki ja ryhmäterapia" niin ymmärtäisi soittoharrastajana pysytellä poissa, mutta kun tuo livetoiminta kuitenkin kiinnostaa aiheena itseänikin niin tulee sitten avauduttua ihan suottakin ehkä.
 
Edit: niin ja aiheeseen, minulla on mikseriräkissä oma etuaste + prosessori, joiden läpi laulu menee mikserille. Midipolkusimella vaihdan sitten kitara-, ja laulupresettejä tarpeen vaatiessa. Eli lähinnä pari kertaa setissään + soolobuustit satunnaisesti.

Et kai sinä siellä mikserin takana haudo näitä ajatuksia ihan yleisesti?
 
Kuten tuossa edellisessä kerroin, niin "joiltakin" oli termi. Osalle näistä tapauksista olen sanonut asiasta ihan suoraan päin naamaa.
 
Edit: Yleensä se avautuminen on johtunut siitä, ettei se raukkaparka ole sitä purkkiaan osannut edes kytkeä tai käyttää.
 
Lieköhän asenteesi miten yleistä äänimiesten keskuudessa?
 
En kovin montaa tunne, jotka eivät edes jollain keikalla olisi hautoneet jotain tuonsuuntaista tai vielä pahempaa. Syynä voivat olla oikeesti huono bändi tai sitten tekniset murheet (tai molemmat). Voi myös tietty johtua motivaation puutteestakin, jos ei ole päässyt viikkoihin nukkumaan kunnolla.
 
Eihän me maakuntatason poppoot päästä kylläkään promiesten kanssa tekemisiin kuin joskus satunnaisesti jossain vähän isommassa tilaisuudessa.
 
Höpöhöpö. Yllättävän monesti jostain takahikiältäkin löytyy ihan tekijämiehiä (ja -naisia), jotka pienemmissäkin tapahtumissa käyvät. Olen tälläisten edessä käynyt pari kertaa vetämässä ns. vituiks-män vedon ja ai kun on nolottanut.