Livetoiminta ›

Miten mielestänne kannattaisi toimia tai mitä vempeleitä pitäisi käyttää laulukanavassa livenä kun laulajan/örisijän keskiäänet korostuvat hetkittäin ärsyttävän paljon?
 
Esimerkkinä vaikkapa sellainen tilanne, että välispeakki kuulostaa hyvältä, mutta biisin aikana kekkaria alkaa puskemaan turhan paljon johtuen vaikkapa laulutekniikasta tai siitä miten artisti pitää mikkiä kädessään. Mieli tekee samantien leikata kilosta, ja niin teenkin, mutta sille tielle kun lähtee niin sitä sitten saa ruuvata koko keikan ajan..
 
Enimmäkseen korostuminen häiritsee örinämusassa, mutta tulee toisinaan eteen bilebändinkin revitellessä.
 
Toistaiseksi olen yrittänyt ratkaista ongelmaa mikkivalinnoilla ja EQ:lla suoraan kanavassa tai jos oikein on ollut nokkela olo, niin tehnyt splitattuun kanavaan korostuksen ja summannut sitä tilanteen vaatiessa vaihe käännettynä alkuperäisen kanssa.
 
EQ:n kanssa kikkailu on työlästä ja tuottaa satunnaisesti turhia mokia. Liu'un avulla annostelu on helpompaa, mutta tuntuu jotenkin turhalta, kun tähän tarkoitukseen olisi saatavilla monialuekompuroita.
 
Mikkien kanssa on ollut monesti sellaista ongelmaa, että kun mikkiä vaihtamalla soundi on mun mielestä parantunut yleisön puolella, niin artisti ei ole ollenkaan pitänyt kuulemastaan lavalla.
 
Putkietunen on tuntunut olevan askel oikeaan suuntaa, johtuisiko mahdollisesti limitoitumisesta ja säröytymisestä.
 
Olisiko jonkin sortin dynaaminen EQ "oikea" tai "paras tapa" hoitaa asia kuntoon? Olen monesti haikaillut BSS DPR 901, XTA D2 ja SIDD -tyyppisten kapistusten perään, mutta ennen kuin teen sitoumuksia, haluaisin kysyä arvon lautalaisilta, että olisiko tuollaiselle jotain pätevää vaihtoehtoa?

Oletko kokeillut vetäistä pa:n masterista sitä aluetta pienelle kuopalle?
Jos siellä mennään vähän särölle, niin se voi särähtää korvaan.
 
Onko tuo ongelma muuten toistunut monella eri pa:lla?

Einherjar: Oletko kokeillut vetäistä pa:n masterista sitä aluetta pienelle kuopalle?
 
Sorry, unohdin mainita muutaman perusolettamuksen. Olettakaamme siis, että PA on riittävä ja kunnossa.
 
Masterista en mielellään leikkeilisi paljoa, johtuen kahdesta seikasta: ongelma on hetkittäinen ja musa sisältää paljon infoa juuri noilla taajuuksilla.
 
Jos siellä mennään vähän särölle, niin se voi särähtää korvaan.
Samaa mieltä.
 
Onko tuo ongelma muuten toistunut monella eri pa:lla?
Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Lutakossa prossu taisi lakaista osan ongelmasta maton alle, jos muistan oikein... Aa, ja mulla on kuva deppamittarista: 96 dB A hidas. =)
 
EDIT: Pannuissa, kitaroissa ja bassossa soundit on mieleiset l. vain laulu hinaa...

Os: Sorry, unohdin mainita muutaman perusolettamuksen. Olettakaamme siis, että PA on riittävä ja kunnossa.
 
Masterista en mielellään leikkeilisi paljoa, johtuen kahdesta seikasta: ongelma on hetkittäinen ja musa sisältää paljon infoa juuri noilla taajuuksilla.
 
Samaa mieltä.
 
Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Lutakossa prossu taisi lakaista osan ongelmasta maton alle, jos muistan oikein... Aa, ja mulla on kuva deppamittarista: 96 dB A hidas. =)
 
EDIT: Pannuissa, kitaroissa ja bassossa soundit on mieleiset l. vain laulu hinaa...
 
Tulee mieleen vaihtoehtona dynaaminen EQ tms. jossa voi kompuroida tiettyjä/tiettyä kaistaa.

Miten mielestänne kannattaisi toimia tai mitä vempeleitä pitäisi käyttää laulukanavassa livenä kun laulajan/örisijän keskiäänet korostuvat hetkittäin ärsyttävän paljon?
 
Moi
 
Ite olen paininut ja painin samantyyppisen asian kanssa. Meiän artistilla on hieno saundi ja silleen, mutta jossain kohtaa hänkin huutaa sellasella tyylillä, että saundi alkaa puukottaa. Nää asiathan on vielä eri mittaluokassa silloin, kun laulajan ääni on erityisen rasittunut.
 
Mulla on tällä hetkellä toi mainittu D2 laulukanavassa lauluetuasteen perässä. Se, tai vastaava, luultavasti toimis tuossa sunkin tilanteessa. Sehän ei puutu saundiin ennen kuin tresholdit ylittyy, joten sillä saa nimenomaan noi hetkittäiset räimeet ja puukot kuriin. Ja tarkasti vieläpä.
 
Sähän olet tsekkaillu ja kokeillu perusasiat ja olet kaiketi perillä asioista. Taidat tietää mitä teet, joten tollanen erikoistyökalu vaikuttais ookoo ratkasulta, kun nimenomaan haluat viilata vielä paremmaksi ja mukavammaksi tota nykyistä laulusaundin hallintaa. Mun tapauksessa keikan aikainen ruuvaaminen väheni ja tilanne helpottu D2:n myötä.
 
Eihän tuo D2 tai muu dynaaminen eq ole välttämättä just tähän se oikea, mutta ihan taatusti kannattaa kokeilla. Kylä varmaan laadukkaalla monialuekompuralla osuu myös tai sit laadukas etuaste, jossa kompura ja täysparametriset filtterit. Joku muu varmaan pystyis kertomaan noista viimeksi mainituista, ite näen niistä lähinnä märkiä unia.
 
Asiaa sivuten vielä. Itelläni on käynyt myös niin, että kun koko signaalitie on hyvää, eli siis muun ohella erityisesti hyvä pa, hyvä tiski ja hyvä kompura laulussa, niin D2:n tarve on poistunut. Tällöin on tietty artistin äänikin ollu normaalissa kuosissa.
 
Mä en ole kokeillu noita vastavaiheella tehtyjä kompensointeja, toimiiko homma hyvin silleen ja käyttääkö porukka tollasta metodia laajemmin?

Mikkien kanssa on ollut monesti sellaista ongelmaa, että kun mikkiä vaihtamalla soundi on mun mielestä parantunut yleisön puolella, niin artisti ei ole ollenkaan pitänyt kuulemastaan lavalla.
 
Artsitilta kannattaa siinä vaiheessa kysyä asioiden tärkeydestä.
Toi ois ihan ensimmäinen asia, mikä sun oikeasti kannattaisi checkata, ennen ylimääräisten vehkeiden ostoa.
Ei siinä, kyllähän vehkeitä saa ja pitääkin olla, mut perusasiat kuntoon ennen sitä.

Ja artistilta kandee myös kysyä, että voisko se olla hautomatta sitä mikkiä kourassaan.
Ja sit kun ei kuitenkaan, niin se puukko löytyy yleensä lähempää kolmea kiloa.
Dynaaminen eq, tai hyvä de-esser pelastaa!

Tattista mielipiteistä ja vinkeistä. Mukava kuulla muiden näkemyksiä aiheesta.
 
Tuhlaajapojan kokemukset XTA D2:sta olivat oikeastaan juuri sitä mitä hainkin tällä threadilla. Hienoa, että D2:ta käytetään ja että se tuntuu toimivan. Gearslutz'issa joku piti BSS DPR 901 hyvänä täsmälääkityksenä hetkittäin pönöttäviin taajuuksiin.
 
Muistelen jonkun maininneen jossain raflakeskustelussa, että olisko ollut Egotripillä vastaavia balanssijuttuja kitaroissa, ja että D2:n avulla nekin saatiin kurii. Toisessa tarinatuokiossa juteltiin TC Finalizerin käytöstä...
 
Kumpikin, D2 ja 901, tuntuisi siten sopivan meikäläiselle. Ovat onneksi kummatkin suunnilleen saman hintaisiakin. Aika varma valinta, kumpaan sitten tykästyykään.
 
Artsitilta kannattaa siinä vaiheessa kysyä asioiden tärkeydestä.
Toi ois ihan ensimmäinen asia, mikä sun oikeasti kannattaisi checkata, ennen ylimääräisten vehkeiden ostoa.
 
Tähän pitää heittää sellanen henk.koht. näkemys, että jos artistilla ei ole itsellään näkemystä toivotusta tuloksesta, niin silloin, ikäänkuin tyhjältä pöydältä lähdettäessä, tietynlainen lopputuloksen ohjailu on mielestäni paikallaan. Turhat ongelmat veks varmoilla patenteilla ja joskus toiste katellaan sitten, että miten jäljelle jääneissä ongelmissa päästään eteenpäin.
 
Mutta, mulla nousee lauteille neljä sellaista vokalistia, jotka tietävät mitä haluavat ja olen heidän kanssaan samaa mieltä. Esmes 58 vaan toimii pirun hyvin, ja tuottaa soundiin toivottua rähinää suurimman osan ajasta. Jäljelle jää sitten näitä lyhyitä pätkiä biisien aikana, joiden kesyttäminen vaatisi jotain kättä pidempää.
 
Ja artistilta kandee myös kysyä, että voisko se olla hautomatta sitä mikkiä kourassaan.
 
Tähänkin mun pitää vähän pullikoida vastaan. =) Se korostunut, säröytynyt ja vasteeltaan kaventunut soundi joka tolla tavalla laulajasta lähtee, toimii joissain biiseissä hemmetin hyvin. Saattaapa olla jopa osa biisin koukkua. Se ei siten ole tiedostamaton juttu, vaan täysin tarkoituksella haettu ja biisiin kuuluva efekti. Sen lyhyen hetken ajaksi pitäisi vain saada nopeasti rakennettua täysin erilainen EQ-käppyrä, että siitäkin saisi "vieläkin nautittavamman" kuuloisen.
 
Toki, onhan sitten näitäkin tilanteita, että eteen astelevalla vokalistilla ei ole vielä hirveästi kokemusta livetilanteista ja muutenkin epävarma fiilis. Käsi mikin kuvulla ei silloin välttämättä ole palvelemassa muuta kuin sitä funkiota, että "kaikkihan sillee tekee" ja "eiks se näytä aika spedeltä, jos pitää varresta kiinni".
 
Thänks vielä, katellaa kuin käy...

Muistelen jonkun maininneen jossain raflakeskustelussa, että olisko ollut Egotripillä vastaavia balanssijuttuja kitaroissa, ja että D2:n avulla nekin saatiin kurii. Toisessa tarinatuokiossa juteltiin TC Finalizerin käytöstä...
 
Melko varmasti voisin väittää, ettei Egotripin miksaaja käytä sitä D2:sta kitara-asioiden balanssiin, vaan PA:n masterin korjaukseen. Ja nimenomaan niin, että skebat saa räyhätä ja otetaan sieltä lauluista/sooloista niitä ikävimpiä pois tarvittaessa.
Siihen se XTA on ihan kurko.
Myös se BSS:n 901 on todella hyvä, mut yks unitti sitä hoitaa joko 4-al monona, tai 2-al stereona.
Siitä sitten arpomaan parempaa, olet kuitenkin mielestäni ihan kartalla tässä ongelmassa.

Terttu: Melko varmasti voisin väittää, ettei Egotripin miksaaja käytä sitä D2:sta kitara-asioiden balanssiin, vaan PA:n masterin korjaukseen. Ja nimenomaan niin, että skebat saa räyhätä ja otetaan sieltä lauluista/sooloista niitä ikävimpiä pois tarvittaessa.
 
Tästä en taida lähteä väittelemään, vaikka siitä saisikin lyhyen ja tragikoomisen viihdepläjäyksen muille lukijoille. Kurkkasin blogiasi, ja kävi aika selväksi, että saatat tietää asiasta jotain... =) Pitää selkeesti testata vempelettä masterissakin pelkän laulukanavan lisäksi.
 
On tää maailma vaan todella pieni: oli nääs MK:n vinkki käyttää sitä Finalizeria.

eetuss: Tulee mieleen vaihtoehtona dynaaminen EQ tms. jossa voi kompuroida tiettyjä/tiettyä kaistaa.
 
Enpä sitten jaksanut lukea alkuperäistä kirjoitusta kokonaan..
 
Mulla on ollut kokemusta aiheesta laulajan parissa, joka laulaa sellaisella hyvällä raspisaundilla, ei siis mikään örinähevijuttu kuitenkaan. Siinäkin toisinaan raspi viilsi tosi pahasti läpi. Asiaan auttoi ihan pelkkä kompura, jonka tietenkin pitää olla sen verran laadukas että ei leikkaa sitä hyvää kamaa sieltä 300Hz tienoilta pois. Muistaakseni DBX:n 1066 toimi.