Etno, proge, latin ›

A_New_Day_Yesterday:
"A Song for Jeffrey" on albumiversiona hyvä, mutta tuo Circuksen veto. Huh huh! Se jos mikä kiteyttää sen, mistä JT:ssa on kyse.
 
Siis eikös tuo Circus-versio nimenomaan ole albumiversio laulua lukuunottamatta?
 
j.

Ian Anderson Helsingin Kulttuuritalolla 9.3.2016
 
https://www.facebook.com/events/1635170223406776/
 
Miksikähän tätä Tullin nimellä markkinoidaan, kun yhtye on lopettanut toimintansa. Toisaalta jos keikan teema liittyy bändin tarinaan ja videovierailujakin on luvassa, niin silloin sen ymmärtää.

HaloOfFlies: Ian Anderson Helsingin Kulttuuritalolla 9.3.2016
 
https://www.facebook.com/events/1635170223406776/
 
Miksikähän tätä Tullin nimellä markkinoidaan, kun yhtye on lopettanut toimintansa. Toisaalta jos keikan teema liittyy bändin tarinaan ja videovierailujakin on luvassa, niin silloin sen ymmärtää.
 
Noh, onhan Ian Anderson käytännössä Jethro Tull. Bändin kokoonpano on vaihtunut moneen otteeseen, mutta Ian Anderson on aina ollut tiukasti ohjaksissa. Taisi olla 70-luvun alkupuolta kun bändissä ei enää ollut IA:n lisäksi muita ekan LP:n kokoonpanossa olleita. Ja 80-luvun alussa melko pitkään palvellut silloinen kokoonpano sai kenkää Martin Barrea lukuun ottamatta.

Jethro Tull ei tietääkseni ole bändinä toiminnassa enää. Tässä on kyseessä rock-ooppera siitä oikeasta, 1700-luvulla eläneestä maatalouspioneerista Jethro Tullista, eikä niinkään bändistä / brändistä. Toki tuo nimi toimii markkinointikikkanakin, mutta pääidea tässä on eri.
 
Täytyy katsoa jos tätä raaskisi mennä tsiigailemaan, Andersonin ääni kun on mitä on. TAAB-keikalla vielä toimi, mutta kun katseli Youtubesta jotain Songs from the Wood -pätkiä tältä kiertueelta, niin oli kyllä jo surullista kuultavaa. Ei toivoakaan, että päästäisiin niihin oikeisiin nuotteihin käsiksi ja huomaahan sen, ettei Andersonin äänihuulet oikeen moisesta tykkää. Toisaalta taustabändi on kyllä hyvää luokkaa ja huilunsoitto toimii edelleen. Lisäksi tuo konsepti on vähintääkin mielenkiintoinen, joten ei lytätä tätä foraytä nyt ihan täysin. Ja onhan Andersonin musiikillinen perintö meikäläiselle tärkeämpää kuin oikeastaan mikään muu taiteen saralta.

Muuten voitteko suositella jotain wanhempaa Andersonin soololevyä (Erraticus ja Thick As A Brick 2 jo kuultu)? Montakos niitä olikaan tähän asti tehty (no wikipedian mukaan 6 mutta pitäneekö paikkansa)?

Regalis Apertura: Muuten voitteko suositella jotain wanhempaa Andersonin soololevyä (Erraticus ja Thick As A Brick 2 jo kuultu)? Montakos niitä olikaan tähän asti tehty (no wikipedian mukaan 6 mutta pitäneekö paikkansa)?
 
Oma lemppari on se debyyttisoololevy, Walk into Light, mut en usko et se on ihan kaikille. Samanlaista synameininkiä periaatteessa kuin Under Wrapsilla, mutta soundit on paljon pehmeemmät ja levyn yleismeininki on aika Broadswordia, näin kauneutensa ja melankoliansa puolesta.
 
Divinities kannattaa ehdottomasti hommata, ei ole ihan sitä tavanomaista Tullia / Andersonia. Instrumentaalisia ja vahvasti klassisvaikutteisia kappaleita pullollaan, ei voi oikeen vertailukohtaakaan heittää tähän.
 
Secret Languages of Birds ja Rupi's Dance ovat sitten sitä tavanomaisempaa Andersonia. Rupi's Dancessa on jotain todella koskettavaa kotikutoisuutta: sellainen levy, jota haluaa kuunnella kesäaamuisin, kun ei ole kiire mihinkään. Ainoastaan kuppi kahvia ja hyvä näkymä ikkunasta. Secret on ihan kiva ja sisältää monia hyviä kappaleita, mutta kokonaisuudessaan ei yllä muiden tasolle.
 
Tässä näin nopeesti aamukahvien lomassa kirjoitettuna. Pääasiassa noilta pre-TAAB2 -levyiltä puuttuu rokkifiilistelyt kokonaan, joten akustispainoitteisella tavaralla mennään, mikä sopiikin hyvin Andersonin heikkenevälle äänialalle.

Maxwell von Karma: Jethro Tull ei tietääkseni ole bändinä toiminnassa enää. Tässä on kyseessä rock-ooppera siitä oikeasta, 1700-luvulla eläneestä maatalouspioneerista Jethro Tullista, eikä niinkään bändistä / brändistä. Toki tuo nimi toimii markkinointikikkanakin, mutta pääidea tässä on eri.
 
Täytyy katsoa jos tätä raaskisi mennä tsiigailemaan, Andersonin ääni kun on mitä on. TAAB-keikalla vielä toimi, mutta kun katseli Youtubesta jotain Songs from the Wood -pätkiä tältä kiertueelta, niin oli kyllä jo surullista kuultavaa. Ei toivoakaan, että päästäisiin niihin oikeisiin nuotteihin käsiksi ja huomaahan sen, ettei Andersonin äänihuulet oikeen moisesta tykkää. Toisaalta taustabändi on kyllä hyvää luokkaa ja huilunsoitto toimii edelleen. Lisäksi tuo konsepti on vähintääkin mielenkiintoinen, joten ei lytätä tätä foraytä nyt ihan täysin. Ja onhan Andersonin musiikillinen perintö meikäläiselle tärkeämpää kuin oikeastaan mikään muu taiteen saralta.
 
Jo pelkästään noiden videon välityksellä nähtävien yllätysvieraiden takia tätä kannattaa mennä katsomaan.

Maxwell von Karma: Oma lemppari on se debyyttisoololevy, Walk into Light, mut en usko et se on ihan kaikille. Secret Languages of Birds ja Rupi's Dance ovat sitten sitä tavanomaisempaa Andersonia. Secret on ihan kiva ja sisältää monia hyviä kappaleita, mutta kokonaisuudessaan ei yllä muiden tasolle.
 
Minusta Walk into light on taasen melkein kelvoton levy, kuten Under Wrapskin. Secret Language Of Birds sen sijaan mielestäin täyttä timanttia alusta loppuun. Rupi's Dance on hyvä, muttei ihan yhtä hyvä. TAAB2 on myös parempi kuin Rupi's Dance. Kaikille jotakin. :)
 
Andersonin ääni ei ole minusta toiminut livenä oikeastaan Under Wraps-kiertueen jälkeen, eikä merkittävää huononemista ole tapahtunut 2000-luvulla. Hirveää raakkumista se pääasiassa on ollut koko nykyajan. Se ei miehestä tee silti yhtään väheksyttävämpää muusikkoa ja olin ihan fiiliksissä muutama vuosi sitten Äänekosken JT-keikalla. Oliko jopa viimeinen kokonainen kiertue Jethro Tullin kanssa? Tuo rokkiooppera kyllä kiinnostaisi käydä tsekkaamassa. Paremmin vielä uppoaisi, jos Anderson jättäisi laulupuolen kokonaan ulkoisille laulajille. Rokkiooppera-youtubevideoiden perusteella mehukkaan kuuloista matskua, kunhan Ian ei avaa suutaan.

Kiitos infoista. Pitänee tsekata aluksi vaikka tuo Secret... jostakin.

Onkos tuolla Kultsalla yleensä bändikeikoilla koko katsomo istumapaikkoja vai kenties se lattiataso seisomakatsomona ilman paikkalippuja?

timus: Onkos tuolla Kultsalla yleensä bändikeikoilla koko katsomo istumapaikkoja vai kenties se lattiataso seisomakatsomona ilman paikkalippuja?
 
Tässä JT tapauksessa uskon, että vain istumapaikkoja. Niin ainakin aiemmin.

https://www.youtube.com/watch?v=pPhATavb8dQ
 
Mielenkiintoiseltahan tuo kuulostaa ja näyttääkin (ainakin islantilaistyttö). Ja minusta Ian Andersonin ääni oli tässä välillä hentoisempi kuin syyskuussa Moskovassa.
 
Florian Opahle näyttää olevan jo 32-vuotias. Ian Anderson esitteli hänet joskus vajaat kymmenen vuotta sitten Finlandia - talolla sanoin "he's only twelve years old".

S.W.: https://www.youtube.com/watch?v=pPhATavb8dQ
 
Mielenkiintoiseltahan tuo kuulostaa ja näyttääkin (ainakin islantilaistyttö). Ja minusta Ian Andersonin ääni oli tässä välillä hentoisempi kuin syyskuussa Moskovassa.
 
Ilmeisesti naislaulu tuli sitten nauhalta. Enpä oikein tiedä tuollaisesta. Mieluummin heikkoakin Ianin ääntä oikeana livenä. Ja ihan OK se ääni minusta tuossa oli.

Sen lisäksi että Anderson kuulostaa keuhkoahtaumasta kärsivältä satavuotiaalta, hänen fraseerausensa on jo pitkään ollut kummallisen laahaavaa. Outo sanojen hidastelu ja venyttely häiritsee. Lieneekö tietoinen valinta, vai suoraan sidoksissa siihen että laulaminen on äärimmäisen vaivalloista.

Tulipa hommattua lippu. Itselle Tull on aina ollut ehkä se tärkein progebändi.
 
Kyllähän Ian Anderson on yhtä kuin Jethro Tull. Odotan suurella innokkuudella, erittäin mielenkiintoisen oloinen kattaus tulossa.

Olen todennäkköisesti estynyt menemään konsettiin, joten laitoin oman lippuni 9.3. konserttiin myyntiin Huuto.net'iin. Olisin laittanut tänne, mutta en löytänyt sopivaa osastoa. Löytyy mm. hakusanalla "Jethro Tull by Ian Anderson" (ylläpito poistakoon tämän viestin, jos katsoo aiheelliseksi)

Mutta progehan on ajatonta.
 
Aikoinaan Jethro Tull oli minulle ykkösbändi ja TAAB se ykköslevy. Valitettavasti tiemme erkanivat jo Minstrel in the Galleryn tienoilla musiikillisten erimielisyyksien vuoksi, mutta ensirakkaus on aina ensirakkaus.
 
Joten kun jokin aika sitten Tuubi tarjosi Tullin vuoden 2003 Montreauxin keikkaa, ajattelin tarkistaa miten silloin sujui Aqualung. Ja sehän sujui varsin mallikkaasti. Tästä innostuneena vertailin Aqualungin eri versioita ja päädyin vuoden 1978 Madison Square Gardenin konserttiin, josta innostuneena tilasin kyseisen dvd:n.
Onhan tuossa dvd:ssä pientä koijaamisen makua, koska kuvamateriaalia on vain ostetun sateliittiajan verran (50 minuuttia) ja seitsemän biisiä tulee pelkällä still-kuvalla,mutta paketti sisältää myös varsin hyvätasoisen cd:n.
 
Jessus, mutta onpa hyvä meininki, vaikka konserttia katselisi melko paksujen nostalgialasien läpi. Mielestäni sekä ääni että kuva ovat ihan laadukkaita. Se vähän yllätti, että bändi pystyi vetämään livenä läpi niin hienosti Andersonin monikikoset kappaleet varsinkin kun basistin pallilla oli tuurajana Tony Williams, jonka basso on silti miksattu makoisasti aika eteen. Tosin kiipparit oli sitten painettu turhan pimentoon.
 
Nälkähän näin mainiosta esityksestä jäi ja tutkailinkin muita mahdollisia hyviä Tullin konserttitaltiointeja, mutta tarjonta on aika kirjavaa ja siitä on uusheränneen melko työlästä poimia herkut talteen. Onko suosituksia?
 
Kuriositeettina törmäsin tämmöiseen pätkään, missä Martin Barre yrittää opettaa nuorelle rokkipojalle miten se Locomotive Breath menee, mutta poika ei oikein tahdo päästä hollille.
 
https://youtu.be/ALiszWbLu2U?t=129

uusikaveri:
 
Nälkähän näin mainiosta esityksestä jäi ja tutkailinkin muita mahdollisia hyviä Tullin konserttitaltiointeja, mutta tarjonta on aika kirjavaa ja siitä on uusheränneen melko työlästä poimia herkut talteen. Onko suosituksia?

 
Hanki nyt ainakin tuo taannoinen Islanti-live, jossa soittavat TAAB 1 & 2 läpi. Tosi hyvä keikka, vaikka Andersonin vokalisointi nykyään on mitä on. Soittavat kuitenkin TAAB ykkösenkin hyvin originaalille uskollisesti.

Juutuubista vaan Tanglewoodin konsertti soimaan, parasta Tullia.

uusikaveri: ... hyviä Tullin konserttitaltiointeja... Onko suosituksia?
 
Ruutukunkkua sen verran täydennän, että tuo Thick As a Brick 1 & 2 -live on julkaistu Ian Andersonin nimellä, ei Jethro Tullin. Munkin mielestä se on ehkäpä se kaikista paras Tull/Ianderson-live.
Miten maistuu akustinen Jethro Tull? Jos miellyttää, niin A Little Light Music on sinua varten. Aika pitkälti samoissa tunnelmissa mennään myös livellä Ian Anderson Plays the Orchestral Jethro Tull, joka on sitä mitä otsikko sanoo.
Jos Aqualung on sinulle tärkeä levy, niin sitten varmaankin Aqualung Live kannattaa hankkia. Living with the Past on muuten hyvä, mutta keikan katkominen haastatteluilla yms. välipätkillä ärsyttää ainakin minua. Jack in the Green - Live in Germany -DVD on myös hajanainen kokonaisuus, jota yhdistää vain se, että livepätkät on kaikki Saksasta, eri aikakausilta. Live at Avo Session Basel on ihan jees peruskeikka 2000-luvulta hyvällä äänen- ja kuvanlaadulla. 4 DVD:n Around the World Livellä taas ääni ja kuva vaihtelee äärimmäisen surkeasta nykystandardit täyttävään laatuun. Kronologisesti etenevässä paketissa parasta minun mielestä on se neljännen DVD:n täyttävä keikka, jota pidän yhtenä aivan parhaimmista Tullin/Andersonin livetallenteista. Itse ostin tämän aikoinaan niin halvalla, että jo tuo neljäs DVD oli hintansa väärti.
Lisääkin livealbumeita ja -videoita on Jethro Tullilta julkaistu, mutta minun mielestä nuo yllämainitut on parhaimmat.
Uteliaisuudesta: mikä siinä Minstrel in the Galleryssä tökkii? Itse nostaisin sen kai jopa Tullin Top 5:een.