Etno, proge, latin ›

Laitetaan nyt tännekin tätä samaa asiaa, jota jo tuonne Camel-topicciin laitoin. Eli Camelin laulaja/kitaristi Andrew Latimer oli hyvin vähällä päästä Roger Watersin kiertueelle pääsolistiksi ja kitaristiksi. Latimerin ääniala ei valitettavasti ihan riittänyt korkeimpiin melodioihin, joten homma jäi siitä kiinni. Harmin paikka.
 
Olisi ollut kyllä mielenkiintoinen juttu. Latimer on Gilmourin ohella meikäläisen kitaristisuosikkeja (ja oikeastaan mm. Rajazilla kuulostaa siltä että itse Gilmour olisi kitaran varressa). Harmi, harmi. Andy ei tosiaan ole kummoinen laulaja, vaikka oman osansa on Camelissa hoitanut erinomaisesti.

wish you were here :ä albumina ei pysty voittamaan mikään. En muista mikä dokumentti, mutta jossain haastattelussa wright sanoi jotain tyyliin "wish you were here on lempialbumini, kun se lähtee käyntiin, se vain menee itsestään eteenpäin tosi sopivasti"
 
:) sittenhän tulee seuraavaksi itselläni dark side ja meddle... hyviä soittajia ja säveltäjiä uskomattoman simppeleistä jutuista saanu tehtyä aivan uskomattoman monikerroksisen kuuloista.

wish you were here :ä albumina ei pysty voittamaan mikään. En muista mikä dokumentti, mutta jossain haastattelussa wright sanoi jotain tyyliin "wish you were here on lempialbumini, kun se lähtee käyntiin, se vain menee itsestään eteenpäin tosi sopivasti"
 
:) sittenhän tulee seuraavaksi itselläni dark side ja meddle... hyviä soittajia ja säveltäjiä uskomattoman simppeleistä jutuista saanu tehtyä aivan uskomattoman monikerroksisen kuuloista.
 
Täsmälleen samaa mieltä. Tosin en pysty oikein sanomaan, että tykkäänkö enemmän dark sidesta vai wish you werestä. Molemmat ihan uskomattomia. WYWH:llä on shine on ja DSOTM:lla time.

Täsmälleen samaa mieltä. Tosin en pysty oikein sanomaan, että tykkäänkö enemmän dark sidesta vai wish you werestä. Molemmat ihan uskomattomia. WYWH:llä on shine on ja DSOTM:lla time.
 
Tällähetkellä taistelua käyn lähinnä Atom Heart Motherin ja Animalsin välillä. Toisaalta ovat niin erilaiset levyt, että vastaankin usein parasta PF -levyä kysyttäessä: "Atom Heart Mother ja Animals".

Tällähetkellä taistelua käyn lähinnä Atom Heart Motherin ja Animalsin välillä. Toisaalta ovat niin erilaiset levyt, että vastaankin usein parasta PF -levyä kysyttäessä: "Atom Heart Mother ja Animals".
 
Itse kävin talven taistelua Animalsin ja Wish You Were Heren välillä. Viimeviikolla työmatkoilla kuuntelin Dark Side of the Moonia ensimmäisen kerran about vuoteen ja nyt olen taas kerran vakuuttunut, että se on universumin hienoin levy.

Tykkään poskettomasti dark side of the moon, wish you were here, animals ja the wall levyistä. En tunne tarvetta järjestää niitä muuta kuin vuosiluvun perustella :o)

Tykkään poskettomasti dark side of the moon, wish you were here, animals ja the wall levyistä. En tunne tarvetta järjestää niitä muuta kuin vuosiluvun perustella :o)
 
Vuorotellen kuunnetuina tasapainottaa toisiaan loistavasti.

En tiedä. Jotenkin en vain ole tuosta Animalsista koskaan hirmuisesti pitänyt. Enkä The Wallistakaan muutamaa loistavaa biisiä lukuunottamatta erityisesti.

En tiedä. Jotenkin en vain ole tuosta Animalsista koskaan hirmuisesti pitänyt.
 
Dogs on IMO yksi bändin parhaita yksittäisiä biisejä koskaan.

En tiedä. Jotenkin en vain ole tuosta Animalsista koskaan hirmuisesti pitänyt. Enkä The Wallistakaan muutamaa loistavaa biisiä lukuunottamatta erityisesti.
 
Noh, meitä on moneksi. Animalsia olen varmasti kuunnellut eniten Floydeista viimeisen vuoden aikana. Se yleinen nihilistinen ja kolkko tunnelma viehättää. Ja se seikka ettei koko levyllä ole varsinaisesti ainuttakaan kertosäettä ja musiikillisesti se on viehättävintä Floydia.
 
The Wall sisältää monen monta hienoa biisiä (Young Lust, One Of My Turns, Hey You, Goodbye Blue Sky, In The Flesh, ABITW fiilistelyt etc ) ja väliosuudet kantavat mainiosti. Toki siellä on huttuakin esim. Vera, Trial, Bring The Boys Back Home, mutta nekin tavallaan kuuluvat pakettiin, eikä niiden tarkoitus alunperinkään ole ollut varmaan muu kuin kuljettaa musiikin avulla tarinaa eteenpäin olematta mitään briljantteja biisejä.

Mielestäni 'Bring The Boys Back Home' ja 'The Trial' eivät ole mitään ihmeellisimpiä biisejä. Suoraan sanoen täytettä musikaalisessa mielessä. Watersille hatun noston paikka sillä äijä teki The Trialissa vissiin kaikki äänet. Vera Lynn on mielestäni ihan ok kamaa.

The Wall on hyvä, mutta ei niin kova kuin sitä edelliset levyt (tai ne mitkä omistan, Animals, WYWH, Dark Side, Meddle, Atom, Saucerful). Hyviä biisejä, mutta mielummin olisivat tehneet vaikka puolet vähän ja pidempiä biisejä. Vähän tylsä kuunnella pari minuuttisia yksittäin. Siis tottakai jos kuuntelee ihan koko levyn (niinkuin se tietenkin pitäisi), niin asia ei häiritse. Kaikkihan ne biisit liittyvät toisiinsa.

Noh, meitä on moneksi. Animalsia olen varmasti kuunnellut eniten Floydeista viimeisen vuoden aikana. Se yleinen nihilistinen ja kolkko tunnelma viehättää. Ja se seikka ettei koko levyllä ole varsinaisesti ainuttakaan kertosäettä ja musiikillisesti se on viehättävintä Floydia.
 
The Wall sisältää monen monta hienoa biisiä (Young Lust, One Of My Turns, Hey You, Goodbye Blue Sky, In The Flesh, ABITW fiilistelyt etc ) ja väliosuudet kantavat mainiosti. Toki siellä on huttuakin esim. Vera, Trial, Bring The Boys Back Home, mutta nekin tavallaan kuuluvat pakettiin, eikä niiden tarkoitus alunperinkään ole ollut varmaan muu kuin kuljettaa musiikin avulla tarinaa eteenpäin olematta mitään briljantteja biisejä.
 
Hey You ja Numb on oikeastaan ainoat todella hyvät biisit Wallilla jos multa kysytään. Good Bye Blue Sky on myös hyvä. Animalsilla juuri tuo kylmä ja kolkko tunnelma ei oikein iske. Tuo kappalerakenteiden epäsäännöllisyys luo mussa vaan semmoisen sekavan kuvan.
 
Vaikka Floyd on minulle kyllä ehdottomasti se #1 bändi, niin tuosta levystä en ole oppinut tykkäämään. Onneksi voin kuunnella Dark Sidea, WYWH:ä, ja katsoa Live at Pompeiia. Se on sitä Floydia mitä mä rakastan. Niin soundillisesti kuin musiikillisestikin. Oikeita mielipiteitähän näissä ei ole.
 
Ja ai niin. Laita omaan kuvaan kuvaa stratosta mustalla pleksillä.

Hey You ja Numb on oikeastaan ainoat todella hyvät biisit Wallilla jos multa kysytään
 
Onhan se noinkin tavallaan... The Wall taitaa kuitenkin Floydin levyistä eniten se joka pitäisi aina kuunnella kokonaan, vaikea sieltä on kuunnella jotain paria biisiä iTunesin partymixissä :)
 
Dark Sidea, WYWH:ä, ja katsoa Live at Pompeiia. Se on sitä Floydia mitä mä rakastan
 
Sama täällä. Tuo aika oli aika mainiota aikaa musiikillisesti (+ jokunen vuosi taaksepäin), bändi timmissä kunnossa ja toimi kympillä.
 
Surkein homma mitä tuossa tapahtui oli bändin improjaksojen väheneminen... 70-alussa studiolevyilä ja keikoilla annettiin mennä aika vapaasti, mutta Dark Siden aikoihin se alkoi jäädä pois. DSOTM-kiertueellä soittivat vielä Echoesia tai bluesia, mutta muuten keikat alkoi mennä kuten levyllä, soolot lähes nuotilleen jne. Tuli tämä vaan mieleen, kun just kuuntelin 17.9.-94 keikkaa, jossa esim. Comfy Numbin loppusoolo on 97%:sesti ihan sama kuin Pulsella ja muilla nauhoituksilla mitä tuolta kiertueelta olen kuullut. On an Island -kiertueella tuntuu olevan sama meininki. Mitähän 70-luvun alkupuolella tapahtui, jottei improvisaatio enää kiinnostanut? Tuloksena oli tietysti hyvän kuuloinen aor/progebändi, mutta joskus tulee mieleen että ei varmaan olisi ollut paha jatkaa sillä toisellakaan polulla.

Tykkään poskettomasti dark side of the moon, wish you were here, animals ja the wall levyistä. En tunne tarvetta järjestää niitä muuta kuin vuosiluvun perustella :o)
 
Tuohon ei ole lisättävää!

Mitähän 70-luvun alkupuolella tapahtui, jottei improvisaatio enää kiinnostanut? Tuloksena oli tietysti hyvän kuuloinen aor/progebändi, mutta joskus tulee mieleen että ei varmaan olisi ollut paha jatkaa sillä toisellakaan polulla.
 
Eiköhän tuo yleisö muuttunut menestyksen myötä.
Hittilevyjä kun teki niin kansa ei enää jaksanut jammailua vaan piti niitä hittejä soittaa koska niitä haluttiin kuulla.

Välillä tuolla Pompejin Director's Cut dvdeellä ärsyttää kun nää Watersit kumppaneineen kiusoittelevat tuota..Kuka toi nyt toi ohjaaja onkaan (en muista). Muute mageeta materiaalia kyllä paitsi että tossa One Of These Daysissä näytetään vain ja ainoastaa Nickiä. Ja tämähän johtui siitä että nauhat muista äijistä hävisivät.

http://www.rytmi.com/rytmi302/302pinkfloyd1.html
 
http://www.rytmi.com/rytmi502/502pinkfloyd1.html

Oon lukenu noi jo kymmenen kertaa :). Kanntteeki lukea enemmän kuin 2 kertaa

Laitetaas tänne jo pientä ennakkomainontaa tulevasta. Eli Roger Watersin keikka Rock In Rio-festareilla nähtävissä netin kautta perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pitäisi alkaa kello 3.15 mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, esim. Gunnareiden keikka piti tulla samaan aikaan mutta tulikin kahdelta yöllä. Kannattaa siis kääntää tuo päälle hyvissä ajoin, vaikkapa yhdeltä.
 
Ohjeet miten keikan saa näkymään:
 
Windows Media Playerilla tai jollain muulla tämä osoite auki: mms://wmslive-eu.stream.aol.com/live/aol/de1_high.
 
Sitten selaimen asetuksiin (Työkalut --> Internet-asetukset ---> Yhteydet ---> Asetukset ---> Välityspalvelin) tämä osoite: 62.75.210.197, portiksi 3128.