Etno, proge, latin ›

Näin aloittelevalle tapahtuu mokia.. Piti tulla korjaamaan se myöhemmin, mutta unohdin :)
 
Mutta, mutta.. Kyllä nuo seuraavat hankinnat tältä bändiltä on jo tiedossa ja tuo Lamb Lies... on mukana. Näistä ajattelin vain aloittaa.
E: Levy listastasta näkyy kaikki levyt mitä löytyy.

esim. We Can't Dance-levyn "Home By The Sea" soivat upeasti.
 
Siis Genesis -levyn.

Siis Genesis -levyn.
 
No niinpä onkin, nuo post-Gabriel -levyt menevät minulla aina sekaisin keskenään.

Nursery Cryme tuohon päälle vielä niin enempää ei edes tarvita..minun mielestäni siis. Paras levy on kyllä varmaankin Foxtrot tai Selling England.
 
Nooh, kyllä mä ainakin suosittelisin tsekkaamaan myös Gabrielin lähdön jälkeiset levyt Trick of the Tail ja Wind and Wuthering. Ne on varsin hyvää perusprogea. Ainakin noiden tuotosten perusteella Genesis selvisi yllättävänkin hyvin Peterin lähdöstä, mitä nyt myöhemmin yhtyeen kutistuessa trioon taso heilahti sinne popin puolelle enemmän. Mutta, jos siis proge-Genesikseen mielii tutustua, niin ei noita mainitsemiani levyjä kannata kuitenkaan jättää välistä, vaikkeivat luonnollisestikaan yhtyeen kirkkainta kärkeä edusta. Hyviä levyjä silti. Gabriel-aikakauden tuotokset kuitenkin haltuun ensin, niillä pitkäsoitoilla soittaa huikeisiin suorituksiin yltänyt yhtye.

Ja mikäs siinä pop-ajankaan Genesiksessä on vikana? Varmasti tulen niitäkin levyjä hommaamaan. Duke olis varmaan kova sana.

Ja mikäs siinä pop-ajankaan Genesiksessä on vikana? Varmasti tulen niitäkin levyjä hommaamaan. Duke olis varmaan kova sana.
 
Ei siinä mitään vikaa olekaan, itse pidän paljonkin. Tuollainen suunnanmuutos vain on säikäyttänyt hyvin monet progeparrat pahanpäiväisesti ja edelleenkin Collinsin luotsaamaan kasarigenesikseen suhtaudutaan vähän niin ja näin, etenkin progepuristien piireissä. Kaikki jupit ja valtavirtakuuntelijathan ottivat yhtyeen heti omakseen. Hyvä esimerkki: löysin kaverini hyllystä Selling England By the Pound -vinyylin ja huomautin asiasta heti, että kuinka loistava kyseinen tuotos on. Kaveri siihen: no en mie tuota ole niin jaksanut kuunnella, mutta se Invisible Touch on hyvä! Progeilijoille poppigenesis on liian tyhmää, "normi"kuuntelijoille progegenesis liian älykästä :)
 
Taiten sävelletyt ja esitetyt popkappaleet ovat kuitenkin heikkouteni, ja Dukelta, Abacabilta ja Genesis-otsikoidulta nimikkolevyltä näitä hittejä löytyy. Ei kaiken tarvitse olla aina niin progea, siinä kategoriassa yhtye teki 70-luvulla kaiken mitä voi ylipäänsä tehdä.
 
Ai niin, meinasi melkein unohtua, että ennen Nursery Crymea ilmestynyt Trespass on myös varsin kuunneltava tuotos. Itse Collins ei ollut tällä levyllä vielä messissä, mutta hyviä ja utuisen tunnelmallisia progebiisejä siinä on.

Jep, kyllähän tuo on tiedossa että asia näin on :) Ei ne vanhatprogeparrat kestä sitä pop-tyyliä. Tässä tulikin noin viisi päivää sitten hyvä dokumentti kolmoselta Genesiksestä ja Gabrielin lähdön jälkeisestä ajasta. Hyvin valaisi bändin historiaa, vaikka loppujen lopuksi aika suppea kattaus oli.

Ja sehän olisi ollut suorastaan taantumuksellista, jos Genesis olisi jatkanut Supper's Readyjen ja Firth of Fifthien säveltämistä. Edistyksellistä ("progressiivista") jos mikä, että kelkka käännettiin popin suuntaan ;)

Oikeastaan kaikki 60- tai 70-luvuilla aloittaneet yhtyeet ovat 80-luvulla tehneet aikamoista paskaa, tai ainakin omaan tasoonsa nähden huonoa matskua. Mieleen tulee ainakin yes, king crimson, camel plus dylanit ja mccartneyt jne. Progehan oli käytännössä kuollut tuohon aikaan ja muutenkin musiikkibisnes koki myllerryksiä, toisin sanoen homma alkoi tosissaan kaupallistumaan. Tuli MTV:t sun muut...
 
Mieleen ei oikeasti tule ketään vanhempaa artistia joka olisi onnistunut tekemään 80-luvulla jotain merkittävää musiikillisesti. Eri asia onkin sitten nämä 80-luvulla aloittaneet/tai kuuluisuuteen ponnahtaneet bändit, joiden toimesta sillekin vuosikymmenelle hyvääkin musiikkia mahtuu. Taitaa johtua siitä että näillä bändeillä ei ole sitä "vanhaa hyvää matskua" mihin verrata.
 
Siinä mielessä tuntuu tyhmältä pistää collinsin piikkiin nämä 80-luvun poppilevyt. Progea sieltä olisi ollut 80-luvulla turha odottaa vaikka gabriel ja hackett bändissä olisivat pysyneet. Aikamoista poppiahan se So:kin on.
 
Itse tykkään bändin molemmista aikakausista.

Oikeastaan kaikki 60- tai 70-luvuilla aloittaneet yhtyeet ovat 80-luvulla tehneet aikamoista paskaa, tai ainakin omaan tasoonsa nähden huonoa matskua. Mieleen tulee ainakin yes, king crimson, camel plus dylanit ja mccartneyt jne.
 
Saanko kysyä että mitä v*ttua? :P Onhan se erilaista ja onhan sitä mielipiteitä, mutta ei se kaikki ny niin paskaa ollut.
 
E: Ehkä eniten tuohon King Crimsoniin viitaten.

Saanko kysyä että mitä v*ttua? :P Onhan se erilaista ja onhan sitä mielipiteitä, mutta ei se kaikki ny niin paskaa ollut.
 
Noh, se nyt oli ehkä vähän kärjistettyä ilmaus. Mutta yleinen mielipide tuntuu olevan esim. että kyllähän se red nyt disciplinen voittaa ;)
 
E: ja pitää vielä sanoa että discipline ei ole paska levy, ainoastaan huonompi.

No juu.. Nyt ymmärrän :) Omalla kohdallani Discipline on kuitenkin aika mahtava. Siinä tasoissa Redin kanssa.

Saanko kysyä että mitä v*ttua? :P Onhan se erilaista ja onhan sitä mielipiteitä, mutta ei se kaikki ny niin paskaa ollut.
 
Merkittävintä tässä jutussa on kyllä se laadullisen kunnianhimon puute. Genesis, Jethro Tull, Yes ynnä muut tekivät 80-luvullakin ihan hyviä biisejä (esim. Yesin Changes on yksi suosikeistani) mutta siinä ollaan kuitenkin äärimmäisen kaukana siitä palosta mitä on Close To The Edgeillä ja Foxtroteilla. Kun 70-luvulla laulettiin hyvän ja pahan välisestä taistelusta tai sielunmatkasta tahi muusta sellaisesta, seuraavina vuosikymmeninä riittää kun paljastettiin että "en osaa tanssia" tai että "yksinäisen sydämen omistaja on parempi kuin rikkinäisen sydämen omistaja".
 
Ja tällainen "pikkusieluisuus" on tietenkin pahasta silloin kun asialla on moiset maailmanmiehet.

Parhaat sanoitukset on kuitenkin kirjoitettu tytöistä, joten miksi edes kaivata sekavia selostuksia edellisestä lsd-tripistä.

Ja tällainen "pikkusieluisuus" on tietenkin pahasta silloin kun asialla on moiset maailmanmiehet.
 
Mutta ei se kunnianhimon puute kerro siitä onko musiikki korrektisti parempaa. Onneksi on niitäkin ketkä pitävät näiden bändien kasari tuotantoa reilusti parempana.

Ihan piti tähän väliin mehustella että kuuntelin just pitkästä aikaa Seconds Outin version Cinema Showsta, missä Bill Bruford soittaa pönttöjä ja siinä biisin loppupuolella instrumentaaliosassa myös Collins astuu kannujen ääreen ja vetää Brufordin kans biisin kahdestaan loppuun. Ei jumalauta ku ukoilla rullaa hyvin soitto!!!
 
Pitää varmaan tuonne rumpupalstan Genesis-keskusteluun laittaa sama viesti, saattaa täällä kaikua vähän kuuroille korville :P

Ihan piti tähän väliin mehustella että kuuntelin just pitkästä aikaa Seconds Outin version Cinema Showsta, missä Bill Bruford soittaa pönttöjä ja siinä biisin loppupuolella instrumentaaliosassa myös Collins astuu kannujen ääreen ja vetää Brufordin kans biisin kahdestaan loppuun. Ei jumalauta ku ukoilla rullaa hyvin soitto!!!
 
Itse kuuntelin saman eilen ja ei voi olla kuin samaa mieltä. Mutta eikös se ole Collins joka siirtyy rumpujen taakse kun instrumentaaliosuus alkaa? Bruford siitä perkussioihin ja sitten loppukliimaksissa setin kimppuun Philin seuraan.
 
Huomasin samalla ekaa kertaa, että Hackett soittaa "Los Endosin" loppurävistyksissä jotain 60-lukulaista kitarariffiä pari kertaa. Tutun kuuloinen, mutta en saa päähäni mikä?

Huomasin samalla ekaa kertaa, että Hackett soittaa "Los Endosin" loppurävistyksissä jotain 60-lukulaista kitarariffiä pari kertaa. Tutun kuuloinen, mutta en saa päähäni mikä?
 
Taitaa olla Beanolta löytyvä Steppin' Out.

Taitaa olla Beanolta löytyvä Steppin' Out.
 
No niin. Kiitoksia.

Firt of fifth biisinä ja Selling England by the pound levynä. Iha uskomattomia! Genesikseen tutustuin isäni kautta, tykkää kovasti Gabrielin aikaisesta tuotannosta. Firth of fifthin kitarasoolo saa aina niskakarvat pystyyn.