Etno, proge, latin ›

Täytyy myöntää, että vaikka olen henkeen ja vereen vinyylimies, kuulosti Wilsonin miksaus Jethro Tullin Stand Upista CD:ltä aivan helkutin hyvältä! Siinä ei ollu kyllä yhtään mitään modernia, iha oli sen omimman vuoden 1969 soundin saanut siihen! En minä sitä toki ole itselle hankkinut kun vanha vinyyli on hyllyssä, lainasin vain kirjastosta radio-ohjelmaa varten.
 
Mutta sitte olen ymmärtänyt, että Yesin "Gates Of Deliriumissa" ei ole Wilsonin miksauksessa niitä alkuperäisessä olevia taistelujen ääniä. Se raita kai oli menny jotenki pilalle, niin se jätti ne kokonaan sitte pois. Minusta ne äänet kyllä ovat olennainen osa biisin studioversioita!
 
Niin, Camel-ketjuhan tämä olikin! Mulla on hitaasti edennyt Camel-projektini, monta levyä jääny välistä, kun ei niitä netissä ole. Mutta seuraavana viimeinkin vuorossa "Rajaz", taidankin kuunnella sen tänään.

Mortte: Niin, Camel-ketjuhan tämä olikin! Mulla on hitaasti edennyt Camel-projektini, monta levyä jääny välistä, kun ei niitä netissä ole. Mutta seuraavana viimeinkin vuorossa "Rajaz", taidankin kuunnella sen tänään.
 
Nythän tuonne Tidaliin on ainakin tullut useampia levyjä myös näiden uusien remix/remasterien seuraksi, melkein koko Decca-tuotanto on nyt kuultavissa. Varmastikin loputkin tulee nyt viikon päästä. Camel Productionsin levyjä taas ei ole ikinä näkynyt, paitsi Apple Musicissa on jotain.

Pedroz: Nythän tuonne Tidaliin on ainakin tullut useampia levyjä myös näiden uusien remix/remasterien seuraksi, melkein koko Decca-tuotanto on nyt kuultavissa. Varmastikin loputkin tulee nyt viikon päästä. Camel Productionsin levyjä taas ei ole ikinä näkynyt, paitsi Apple Musicissa on jotain.
 
Pitipäs ihan googlettaa, mikä ihme se Tidal on. Ilmeisesti heillä ei ole ilmaisversiota. Toisaalta enpä usko, että tämä meikän halppisläppäri edes jaksaisi pyörittää sekä ilmaisspotifytä että tuota toista. Hyvinhän tuota on riittänyt kuunneltavaa eikä mua harmita, ettei jonkun bändin koko discografiaa pysty netistä kuuntelemaan. Aikalailla kun tärkeimpien artistien netistä löytymättömät levyt on tullu hommattua hyllyyn.

Mortte: ... seuraavana viimeinkin vuorossa "Rajaz", taidankin kuunnella sen tänään.
 
Rajaz on mun mielestä yksi parhaita Camel-albumeja. Kerro mitä pidit.

Rajaz hätyyttelee omaakin top 5 -osastoa, kuten myös sen jälkeen tullut A Nod and a Wink. Rajaz meinaa puolivälissä vähän uuvahtaa, mutta sisältää myös ihan totaalisia helmiä kuten Straight to My Heart ja Lawrence.

vanha_pieru: Rajaz on mun mielestä yksi parhaita Camel-albumeja. Kerro mitä pidit.
Ei nyt mun mielestä ihan huippulevy (niin, Camel ei ylipäänsä mahdu mun top50 artistien listalle), mutta pidin kyllä! Kyllä Rain Dancesin jälkeisistä levyistä ehdottomasti parhaimmistoa! Jännää kyllä, että mulle ei Camelista kovinkaan paljon ole aiemmin tullut Pink Floyd mieleen, mutta nyt kyllä tuli, erityisesti Gilmourin jutut. "Straight To My Heartissa" jopa samoja laulumelodiakulkuja kuin Pink Floydin "Hey You"ssa. Mutta veikkaan, etteivät tarkoituksella ole Floydin suuntaan levyä vieneet.

Minulle kolme viimeisintä albumia Harbour of Tears, Rajaz ja A Nod and a Wink kuuluvat kaikki Camelin parhaimmistoon siinä kuin myös ne tavallisesti arvostetuimmat Mirage, The Snow Goose ja Moonmadness. Rain Dancesistä en ole koskaan pitänyt, koska mua vieraannuttaa sekä Mel Collinsin imelä saksofoni että Richard Sinclairin luotaantyöntävän pehmeä lauluääni. Muutenkin kappaleet on sillä levyllä mun mielestä keskimäärin heikompia kuin neljällä ekalla albumilla.
Gilmourilla ja Latimerilla on munkin mielestä samantyyppinen melodinen ja tunteikas soittotyyli, ehkä jotain samaa soundeissakin, mutta en yrittämälläkään kuullut Hey You'ta Straight to My Heartissa.
Rajazin kappaleista mulle ylivoimainen suosikki on nimikappale. Sellaista kauneutta ja tyylikkyyttä että taju lähtee.

Lady Fantasyn ihan se loppumelodia on jotain semmoista, josta nousee joka kerta ihokarvat pystyyn. Itse asiassa jos joku olisi mulle joskus kauan sitten sanonut, että tämä on jonkun suomalaisen säveltäjän tuotantoa, en olisi edes ihmetellyt: jotain niin kaihoisaa ja surumielistä siinä on. Älyttömän hieno melodia, ei mahda mitään.

vanha_pieru: Minulle kolme viimeisintä albumia Harbour of Tears, Rajaz ja A Nod and a Wink kuuluvat kaikki Camelin parhaimmistoon siinä kuin myös ne tavallisesti arvostetuimmat Mirage, The Snow Goose ja Moonmadness. Rain Dancesistä en ole koskaan pitänyt, koska mua vieraannuttaa sekä Mel Collinsin imelä saksofoni että Richard Sinclairin luotaantyöntävän pehmeä lauluääni. Muutenkin kappaleet on sillä levyllä mun mielestä keskimäärin heikompia kuin neljällä ekalla albumilla.
Gilmourilla ja Latimerilla on munkin mielestä samantyyppinen melodinen ja tunteikas soittotyyli, ehkä jotain samaa soundeissakin, mutta en yrittämälläkään kuullut Hey You'ta Straight to My Heartissa.
Rajazin kappaleista mulle ylivoimainen suosikki on nimikappale. Sellaista kauneutta ja tyylikkyyttä että taju lähtee.
 
En ole Rain Dancesia kuunnellut kuin kerran, mutta siitä jäi sellainen tuntuma, että se oli vielä hyvä levy. Muistelen tason huonontuneen selkeästi seuraavalla "Breathless"-älpyllä. Täytyy tässä projektin jälkeen kuunnella uudestaan ainakin nuo alkupään levyt. "Harbour Of Tearsista" kyllä pidin aikalailla samanverran kuin "Rajazistakin". Siinä "Straight to My Heartissa" on ihan vaan se yks rivi, joka menee samalla melodialla kuin "Hey You":n kohta tekstissä "out there in the cold". Samasta soinnusta biisit myös menee ja tunnelma kyllä mun mielestä samankaltainen. Mutta enpä tosiaan usko, että mikään plagiointi kyseessä. Kokeile kuunnella biisit peräkkäin.
 
Tarkennusta: kuuntelin itse biisejä peräkkäin, Hey You menee Em:sta ja Straight to my Heart ilmeisesti Dmb:stä.

Alla linkit Levyhyllyt-sivustolle kirjoittamaani 2-osaiseen Camel-artikkeliin.
Alkupäästä suosikkini on Moonmadness -- pidän kovasti joidenkin vieroksumasta Rain Dancesistäkin --, ja myöhäistuotannosta A Nod and a Wink.
 
https://levyhyllyt.musiikkikirjasto … ista-sinfoniseen-progeen-1971-1978/
 
https://levyhyllyt.musiikkikirjasto … melodisen-progen-konkari-1979-2019/
 
------------------------------------------
Saanhan samalla muistuttaa toissavuotisesta progekirjastani "Unisatama - progressiivinen rock 1980-2020", jota on yhä saatavana. Mukana yli 600 artistia, myös tärkeimmät klassikkoyhtyeet Cameliakaan unohtamatta.

Rain danceshan on oikein hyvä kevytprogelevy. Melodiat soljuvat nätisti ja kompaktit biisit eivät ylikäytä ideoitaan turhan pitkään.

Pedroz: Moonmadnessin Another Nightin instrumentaaliosiossa oli nostettu esiin joku ihan uusi synamelodia, joka on alkuperäisessä joko tosi piilossa tai sitten ongittu roskiksesta tälle versiolle. Pitää joskus kuunnella aiempia versioita tarkalla korvalla, että liekö se siellä vai ei.
 
Nyt poksia kuunnellessa selvisi tämäkin, eli nämä remiksauksessa korvaan osuneet synalinjat on nostettu singleversiosta, alkuperäisellä albumiversiolla niitä ei kuulla. Oikein hyvin toimii tämä ratkaisu. Boksia näyttäisi olevan useampi kappale varastossa Keravan Levyikkuna-kaupassa, hinta 199. Omani tilasin sieltä ja tyytyväinen olen, vaikka oheiskirjasen historiikki on köykäinen eikä puhu sanaakaan esim. niistä täysin ennenjulkaisemattomista studiobiiseistä.

Vinkkinä, että yllämainitulla Levyikkunalla on reipas joulutarjous tuosta boksista, 20% pois jo ennestään kilpailukykyisestä hinnasta: https://levyikkuna.fi/p60697/camel- … ars-1973-1984-27cd-5blu-ray-box-set

Taannoista boksia aletaan nyt pilkkomaan pienempiin osiin, ensimmäisenä (ja viimeisenä? tuskin sentään) tulee Miragen ja Moonmadnessin eri miksaukset ja demo-osuudet. Moonmadnessin kyljessä jo aiemmin dvd:llä saatavilla ollut tuhnuinen otos Hammersmithistä.
 
https://www.cherryred.co.uk/label/e … -2cd-and-blu-ray-remastered-box-set
https://www.cherryred.co.uk/label/e … -2cd-and-blu-ray-remastered-box-set

vanha_pieru:
 
Minun mielestä se on ihan vahva debyytti eikä se minusta ole kovinkaan erilainen myöhemmin seuranneisiin albumeihin nähden. Ei yhtä hyvä kuin seuraavat kolme albumia, mutta mun mielestä siinä on jo kaikki Camelin hienot ainekset kuultavissa, joskin vielä hieman loppuun asti jalostumattomina.
 
Olen kuunnellut nostalgian vallassa debyyttilevyä pitkästä aikaa, ja piti tulla katsomaan täältä, että mitä muut ovat mieltä. No tässähän ne on omatkin ajatukseni. Itselleni tämä on ihan suurimpia suosikkejani bändiltä, minustakin sieltä löytyvät jo ne Camelin peruspiirteet, kuten uskomattoman kauniit melodiat. Pientä etsimistä on vielä havaittavissa niin kuin kuuluu, mutta joka tapauksessa debyyttialbumiksi mielestäni poikkeuksellisen valmiin kuuloinen ja eheä paketti, kun vertaa mihin tahansa bändiin. Oma tyyli on hallussa aika hyvin heti kättelyssä.