Etno, proge, latin ›

Englannissa Thick As A Brick 2 meni sijalle 35.
 
http://www.bbc.co.uk/radio1/chart/albums

Maxwell von Karma: Aqualungin lähin sukulainen omasta mielestä on Minstrel in the gallery. Levy on Aquaa enemmän progressiivisempi, mutta rock ja akustiset kulkevat yhtä hienosti käsi kädessä molemmilla. Itse asetan Minstrelin Aqualungia korkeammalle, must-hear kamaa jo pelkästään Cold wind to Valhallan ja Baker St. Musen vuoksi.
 
Thick as a brickin kuultuasi suosittelen myös tsekkaamaan A Passion Playn. Ei sillä, että APP olisi kauhean samanlainen, mutta kyseessä on yhtä pitkä yhden kappaleen teos. Vaikeampi kuin TAAB, mutta äärimmäisen palkitseva. Progeinta ja teatraalisinta Tullia ikinä, feat. pari Vuorenpeikkojen luolassa -urkukohtaa. TAABin jälkeen meikäläisen lempilevy orkalta.
 
Mutta yleisesti ottaen kaikki Tullin 70s-levyt on kuultava, eikä siihenkään kannata vielä lopettaa. Itsellenihän jopa Under wraps toimii, kunhan ei kovin usein laita soimaan.
 
Näin on! Loistava on myös Bursting Out-live.. Siinä on kaikki jokseenkin kohdillaan ja oli aikanaan mulle se eka kerta I. Andersonin kaa!!

Nostetaan hiukan topikkia, vaikka sitten melko turhallakin postauksella! On vaan todettava, että Broadsword and the Beast on PERKEMAN aliarvostettu levy (taisi joku sanoa aikaisemminkin?)! Ei sillä, että kunnon teokseen ei ole Flying coloursia lukuunottamatta (intro on kyllä hieno) ahdettu yhtään mitäänsanomatonta kappaletta, mutta jopa bonuskappaleet ovat aivan mahtavia, varmasti parhaita Tull-boonuksia, Heavy horsesin moisia lukuunottamatta.
 
Jännää, että vaikka 80-luvun kiroja on omaksuttu, kuulostaa musiikki silti ehdottomasti Tullilta, sekä on yllättävän orgaaninen, ollakseen synteettinen :D Aikalaistensa levyistä tämän luultavasti parhaiten erottaa pienet progevibat ja Andersonin sympaattinen ja samalla hieman karkea ääni. Ja huhhuh mitä melodioita tänne on taiottu! Beastien areenarokkaamiset, Claspin 'tun hyvä intro ja melankolisuus, Fallenin folkahtavuus, Coloursin intropianot, ja loput ovat sitten alusta loppuun sellaisia adrenaliinipaukkuja, ettei muilla väliä. Tosin kuin Minstrel in the Galleryn outrotracki Grace, tämän levyn moisella, eli Cheeriolla ON tarkoitus raakilekestosta huolimatta, ja se kuulostaa erittäin hyvältä. Tästä ilotulituksesta korkeimmalle nostaisin simppelin, mutta kauniin Slow marching bandin, eeppisen ja maalailevan Broadswordin ja samalla kauniin, mutta rokkaavan Pussy willowin. Tull on oikonut kulmansa ja silti pysyy asiassa!
 
Elkäätte Tull-fanit pelästykö kasarisyntikoita; vaikka ne ovat melko juustoisia ja yleisesti ottaen schaibaa, luuletteko että Anderson pettäisi? (Inb4 Under wraps, joo joo). Eipä tätä kannata 70s mestariteoksiin vertailla, vaikka itse nostaisin tämän kyllä aika korkealle jos Jethro-levyjä rupeaisin paremmuusjärjestykseen laittamaan. Anyways, ehdottomasti 80s-Tullin paras levy, jos ei muuta. Yksinkertaista, mutta ei piru miten upeita säveliä ja sävellyksiä!

Nostan lisää tätä topikkia. Kuuntelin tänään metromatkan aikana Jethro Tullia. Ensin Live at Isle of Wight ja sen perään Aqualungilta muutaman kappaleen - ja olin myyty. Hienoa musiikkia. Tuntuu hyvältä tutustua uusiin yhtyeisiin. Vaikkei Jethro uusi olekaan, muttasiis...

Sarastuskävijä: Nostan lisää tätä topikkia. Kuuntelin tänään metromatkan aikana Jethro Tullia. Ensin Live at Isle of Wight ja sen perään Aqualungilta muutaman kappaleen - ja olin myyty. Hienoa musiikkia. Tuntuu hyvältä tutustua uusiin yhtyeisiin. Vaikkei Jethro uusi olekaan, muttasiis...
 
Minun ensikosketus oli 1985 Original Masters kokoelma. Enää ei mikään voi kolahtaa kuin silloin teini-iässä.

Maxwell von Karma: Nostetaan hiukan topikkia, vaikka sitten melko turhallakin postauksella! On vaan todettava, että Broadsword and the Beast on PERKEMAN aliarvostettu levy (taisi joku sanoa aikaisemminkin?)! Ei sillä, että kunnon teokseen ei ole Flying coloursia lukuunottamatta (intro on kyllä hieno) ahdettu yhtään mitäänsanomatonta kappaletta, mutta jopa bonuskappaleet ovat aivan mahtavia, varmasti parhaita Tull-boonuksia, Heavy horsesin moisia lukuunottamatta.
 
Aivan totta, Orgaanisimmilla soundeilla ja vähän tiivistetymmällä materiaalillaan olisi ehdottomasti yksi Tullin parhaista levyistä. Loistava kuitenkin jo näin.

Ian Anderson aloittaa kiertueen uudelle levylleen Thick As A Brick 2:lleen. Listaan tuntuisi ainakin kuuluvan Thick As A Brick kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa sitten 1972 ja Thick As A Brick 2.

Ja Suomen skippaa kivasti.

Maxwell von Karma: Ja Suomen skippaa kivasti.
 
Jepp tämän huomasin.

Ens viikolla saapuvat Thick As A Brickin 40-vuotis juhlaversiot. CD+DVD tulee 104-sivuisessa kovakantisessa kirjapaketissa, ja vinyyliversiossa ovat molemmat TAAB-albumit ja 72-sivuinen lehtiö. Saas nähdä kuinka hienoja paketteja pukkaa, remasteroinnista en ainakaan ole huolissani, sen verran hyvää jälkeä Wilson teki tuon Aqualungin juhlapainoksen (ja monen muun) kanssa. Ja Ian Anderson väitti että kakkosen vinyylimasteri on paras mitä hän on koskaan kuullut. En ollut edes mitenkään rahoissani, mut sen verran noita himoitsin että tilasin molemmat.

Steven Wilsonin uusi miksaus kuulostaa melko hyvältä, mutta samalla osa alkuperäisen miksauksen soundista iskevyydestä on hieman laimentunut. Plussaa tulee ainakin siitä, että Barriemore Barlowin symbaalit kuuluvat nyt paremmin ja varsinkin kakkospuolen loppu kuulostaa entistä majesteetillisemmältä. Kirjanen on loistava, mukana on historiikki, kiertuemanagerin haastattelu, sekä Andersonin, Barren ja Hammondin haastattelu vuodelta 1997. Valitettavasti jälkimmäinen ei ole kokonaan.
 
Erittäin hyvä julkaisu, mutta en silti luovu alkuperäisestä.

http://www.levykauppax.fi/artist/jethro_tull/?ca=emin_hintaisku
 
Nyt lähtis Jethroa edulliseen hintaan.

Tohtori Flang: Steven Wilsonin uusi miksaus kuulostaa melko hyvältä, mutta samalla osa alkuperäisen miksauksen soundista iskevyydestä on hieman laimentunut. Plussaa tulee ainakin siitä, että Barriemore Barlowin symbaalit kuuluvat nyt paremmin ja varsinkin kakkospuolen loppu kuulostaa entistä majesteetillisemmältä. Kirjanen on loistava, mukana on historiikki, kiertuemanagerin haastattelu, sekä Andersonin, Barren ja Hammondin haastattelu vuodelta 1997. Valitettavasti jälkimmäinen ei ole kokonaan.
 
Erittäin hyvä julkaisu, mutta en silti luovu alkuperäisestä.
 
Itse hommasin tuon myös ja ainakin omilla stereoilla kuulostaa tosi paljon paremmalta kuin entinen CD-juhlapainos, joka oli jotenkin tuhnu. Wilson on saanut tällekin levylle hyvin tehtyä ja Aqualungista löytyi Wilsonin miksaamana aivan uusia juttuja eikä saundi ollut enää häiritsevän tukkoinen.

Tällasta meiliä tuli:
 
"Thanks for buying Jethro Tull Thick As A Brick (40th Anniversary Special Edition) (cd/dvd) from us.
 
As you may be aware there was a manufacturing problem with the DVD element of this album and we have been waiting for EMI to confirm a solution for all our customers to fix this.
 
Replacement DVDs are being produced now and as soon as we receive them here we'll be sending one to you. EMI haven't given us a delivery time but we certainly hope it won't take too long!
 
You don't need to do anything - we will send them out automatically and we do not need you to return anything to us.
 
Thanks for bearing with us on this. We can't wait for you to hear the full glory of the album as Steven Wilson truly intended!"

Keikkamuistot-blogini tuorein päivitys koskee Jethro Tullin Tampereen-keikkaa syksyllä 2007.
 
http://keikkamuistot.blogspot.fi/20 … tull-metro-auto-areena-tampere.html

Thick as a brick-tournee tulee Suomeen peräti neljän keikan voimin ;-)
 
http://www.j-tull.com/tourdates/index.html

Artturi: Thick as a brick-tournee tulee Suomeen peräti neljän keikan voimin ;-)
 
http://www.j-tull.com/tourdates/index.html
 
Ohhoh, hienoa!

Niiin perkeleen paikalla! Tätä on odotettu

Artturi: Thick as a brick-tournee tulee Suomeen peräti neljän keikan voimin ;-)
 
http://www.j-tull.com/tourdates/index.html
 
Olisi nyt Ouluun tullut. En lähde.

Yhellä tutulla on viime Ilosaaren jonkun bändin, oiskohan Rival Sonsin, settilista, jossa lukee "LLOSAARI-ROCK".