Etno, proge, latin ›

Kiitos tuosta Beardfish-vinkistä. Onhan hienoa kuunneltavaa! Oikein niin jopa miellyttävää.

arsu: Opeth...
 
...joka on mulle muutenkin tärkein bändi. Levyjä oon himolla ostanut jostain 10-vuotiaasta asti (-88). Joskus 2000-luvun alkupuolella tuli jostain totaalinen kyllästyminen musiikkiin, jotenkin kyllästyin lähes kaikkeen vanhaan eikä uusia hyviä levyjä tuntunut ilmestyvän lainkaan. Kunnes 2005 Opeth julkaisi Ghost Reveries-albumin. Olin pitänyt bändiä örinä-osastossa tähän asti, enkä tästä johtuen koskaan kunnolla edes tutustunut tuotantoon. Eikä Ghost Reverieskään heti toiminut, mutta se oli äärimmäisen kiinnostava, mielenkiintoinen ja monipuolisin levy mitä olin kuullut. Ja sai mut palaamaan sen pariin aina uudestaan ja uudestaan, kunnes aukesi totaalisesti ja olin alahuuli lattiassa viikkoja. Opeth opetti mun musiikin kuunteluun tiettyä kärsivällisyyttä, ja avarsi näkemystä helvetisti...
 
Sama juttu Dream Theaterin kaa. Aloin todella ymmärtää mitä musiikki on, ja mitä hyvä musiikki on
 
Plussaa!

Prog Man: Sama juttu Dream Theaterin kaa. Aloin todella ymmärtää mitä musiikki on, ja mitä hyvä musiikki on
 
Plussaa!
 
Eipä o ymmärrys kovinkaan korkealla tasolla jos se DT:stä on lähtöisin

antnis: Eipä o ymmärrys kovinkaan korkealla tasolla jos se DT:stä on lähtöisin
 
Saat plussaa!

Linnunlaulupuu: Saat plussaa!
 
Täältä myös. Tosin antimusiikkikin saattaa joskus toimia tienä sitten jonain päivänä ns. oikean musan pariin

Ite hankkiuduin juuri eroon kaikesta Dream Theateriin liittyvästä. En kyllä ikinä varmaan kokonaista levyä kuunnellutkaan.

Sakmongkol: Ite hankkiuduin juuri eroon kaikesta Dream Theateriin liittyvästä. En kyllä ikinä varmaan kokonaista levyä kuunnellutkaan.
 
Mulla on tasan yks DT:n levy, jonka aikanaa hommasin syystä että ku siitä paljo puhutaa ni ois kiva tietää millasta se sitten oikeasti on. Ei ollut mun juttu kylläkään. Mutta progen saralla Frank Zappa on kovin, jos se voitais progeks laskea. Jos ei, niin sit varmaa kovimpia on Genesis, Pink Floyd, Curved Air, Camel ja Van der Graaf Generator.

Munkin suosikki on Zappa mut sitä ei ehkä lasketa kun se on niin oma juttunsa. Muista diggaan Rush, King Crimson ja Genesis. Rushil on hyvä saundi mut biisit on valitettavan tylsiä muutamia klassikkolevyjä lukuunottamatta. Genesis turhankin, noh, progea mun makuun. King Crimsonil vähän samat hyvät ja huonot puolet kuin Rushilki
 
Supertramp on kans suht kova, jos se progeks lasketaan

antnis: Eipä o ymmärrys kovinkaan korkealla tasolla jos se DT:stä on lähtöisin
 
Dream Theater on varmaan nykyprogen Emerson, Lake & Palmer. Eihän nyt kukaan voi myöntää pitävänsä, ehkä puolikkaan levyn vahingossa tai puoliväkisin kuunnellut.

2541: Dream Theater on varmaan nykyprogen Emerson, Lake & Palmer. Eihän nyt kukaan voi myöntää pitävänsä, ehkä puolikkaan levyn vahingossa tai puoliväkisin kuunnellut.
 
Ittehän kuuntelin kokonaisen levyn kerran putkeen omaa uteliaisuuttani. Pitäähän sitä aina tietää, et mitä foorumeilla dumataan. Toiste en tosin ole kuunnellut, ku ei ollu mun juttu tää. Romahtiko progepisteeni? Viikset multa onneks löytyy.
 
E: Ja hymiön kera kirjoitettu.

2541: Dream Theater on varmaan nykyprogen Emerson, Lake & Palmer.
 
DT ja ELP mainittu samassa virkkeessä, painoin varoitusta.

2541: Dream Theater on varmaan nykyprogen Emerson, Lake & Palmer. Eihän nyt kukaan voi myöntää pitävänsä, ehkä puolikkaan levyn vahingossa tai puoliväkisin kuunnellut.
 
Nojoo, eihän se kovin asiantuntevalta kuulosta kun sanoo että "DT on hirveetä paskaa, yhtä biisiä jaksoin pari minuuttia kuunnella". Ite oon kyl kuunnellu aika paljon, ne klassikkolevyt (IW, Awake, CoS) viel menee jos on sellanen päivä että LaBrietä jaksaa kuunnella mutta kaikki muu, ei herraisä... enkä edes alota jäbien "huumorista"...

No alotan silti. Puhun nyt vain musiikista, en sanotuksista (jotka DT:llä ei juuri läppiä sisälläkään). Zappa on hauskaa, koska se kuulostaa siltä että sitä tehdessä on oikeasti ollut hauskaa, se on ikäänkuin jatkuvaa paskanpuhumista minkä seassa väistämättä lentää helmiä. DT puolestaan tekee hommat tyylillä "tähän väliin vois kertoa vitsin", sit ne tiluttaa jonkun Simpsoni- tai Bätmäni- tai Salatut elämät -teeman johonkin randomi väliin. Ikään kuin kundi joka ilmottaa kaikille suureen ääneen "nyt kerron vitsin. Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen..." ja kun vitsi ei naurata ketään ja olisi se hetki jolloin itseironia vois vielä pelastaa tilanteen, vielä mitä. Revetään itse hillittömään naurunhohotukseen sille omalle vitsille ja maksimoidaan vaivaantuneisuus huoneessa.

Imekää ite, Dream Theater on wittu paras.

Kertokaa mullekin, miksi Dream Theater on huono bändi. Itse kuuntelin aikoinaan bändiä paljonkin, mutta nykyään vähemmän. Silti kyllä nostan hattua oikeastaan melkein jokaisen musiikillisen tekijän suhteen Images and Wordsin, Awaken ja Scenes from a Memoryn edessä. Se, että tykkääkö vai ei, on tietysti makuasia, mutta oman mielipiteensä voi aina perustella. Sen sijaan en ymmärrä, miten joku voi väittää, että nuo levyt eivät ole progea; löytyy kompleksisia rakenteita, eksoottisia tahtilajeja, pitkiä instrumentaaliosioita ja jopa konseptilevy. Sitä paitsi kyllä kaikki klassiset progepumput ovat enemmin tai myöhemmin sortuneet tekemään viimeistään 80-luvulla tasapaksua poppia: Genesis, Yes, Pink Floyd ja ELP (siis Love Beach, sanonko...) Ainoana poikkeuksena tulee äkkisältään mieleen King Crimson, joka on onnistunut koko uransa aika jatkuvasti uudistumaan. Bill Brufordin sanoin: "When you want to hear where music is going in the future, you put on a King Crimson album."

Wild String Of Voodoo Strat: Sen sijaan en ymmärrä, miten joku voi väittää, että nuo levyt eivät ole progea; löytyy kompleksisia rakenteita, eksoottisia tahtilajeja, pitkiä instrumentaaliosioita ja jopa konseptilevy.
 
Vanhat jyyrät voi väittää. DT:tä on lisäksi muodikas haukkua, koska se on niin suosittu progebändiksi (siksi vertasin ELP:iin).

Wild String Of Voodoo Strat: Sitä paitsi kyllä kaikki klassiset progepumput ovat enemmin tai myöhemmin sortuneet tekemään viimeistään 80-luvulla tasapaksua poppia: Genesis, Yes, Pink Floyd ja ELP (siis Love Beach, sanonko...)
 
Tää on totta, mutta ei se mitenkään vähennä niiden 70-luvun levyjen progressiivisuutta ja hienoutta.
 
Musta Dream Theater on selkeästi enemmän metallia kuin progea ja ne eivät mielestäni sovi kovin hyvin yhteen. Kai sitä progeksikin joku voi kutsua mutta mää en vaan tajua. Mitenkään hyvänä en DT:tä voi pitää vaikka sitä miksi kutsuttaisiin.

Wild String Of Voodoo Strat: Kertokaa mullekin, miksi Dream Theater on huono bändi. Itse kuuntelin aikoinaan bändiä paljonkin, mutta nykyään vähemmän. Silti kyllä nostan hattua oikeastaan melkein jokaisen musiikillisen tekijän suhteen Images and Wordsin, Awaken ja Scenes from a Memoryn edessä. Se, että tykkääkö vai ei, on tietysti makuasia, mutta oman mielipiteensä voi aina perustella. Sen sijaan en ymmärrä, miten joku voi väittää, että nuo levyt eivät ole progea; löytyy kompleksisia rakenteita, eksoottisia tahtilajeja, pitkiä instrumentaaliosioita ja jopa konseptilevy. Sitä paitsi kyllä kaikki klassiset progepumput ovat enemmin tai myöhemmin sortuneet tekemään viimeistään 80-luvulla tasapaksua poppia: Genesis, Yes, Pink Floyd ja ELP (siis Love Beach, sanonko...) Ainoana poikkeuksena tulee äkkisältään mieleen King Crimson, joka on onnistunut koko uransa aika jatkuvasti uudistumaan. Bill Brufordin sanoin: "When you want to hear where music is going in the future, you put on a King Crimson album."
 
DT:n saundi on kamala, koko ajan 4-5 instrumenttia äänessä vetämässä mitä milloinkin eikä tilaa missään. Kitara- ja synasaundit on aina lähes samat ja ns ihambasagat. LaBrietä ei jaksa. Rummut ei groovaa, eikä oikeastaan mikään koko bändissä mikä tietysti johtuu siitä ettei ykskään muusikko ole hetkeäkään hiljaa. Niin monet Petruccin riffit lähtee selkeästi sormiharjotuksista, tyyliin vedetään juttu X alternatella mutta jätetään vika 16-osa pois niin siitä tulee haastava kun se pitää vetää eri pikkauksel tokal kerral. Läpinäkyvää ja täysin turhaa vaikeuttamista mikä ei paranna niitä biisejä mitenkään. Mitään tunnetta DT:stä ei mulle välity ja oikea kekseliäisyys loistaa täysin poissaolollaan, paitsi ehkä harmonia on toisinaan ihan näppärää. Mutta lyhyesti, se joka mua häiritsee aina eniten on sen bändin yleinen saundimaailma.
 
Progen määritelmästä en jaksa ruveta tappelemaan, DT:ssä on kompleksisia rakenteita ja erikoisia tahtilajeja kyllä. Konseptilevy myös, mutta sellanen nyt on Green Daylläkin nykysin. Sen sijaan esim erikoisemmat instrumentit ja saundit, toimivat viittaukset klassiseen musaan tai toisiin musakulttuureihin yms jotka yhdistää useita ns aitoja progebändejä, puuttuu. Enkä ainakaan näe mitään edistyksellisyyttä tai innovaatiota tai taiteellista näkemystä DT:n viimeisimmissä levyissä, jos joku sellasia haluaa progen määritelmänä pitää. Kaiken kaikkiaan ite voin hyvin pitää DT:tä progena mutta se ei ole välttämättä pelkkä laatusana ja ymmärrän kyllä niitä jotka ei sitä progena pidä

Sergei Fallinen: DT:n saundi on kamala, koko ajan 4-5 instrumenttia äänessä vetämässä mitä milloinkin eikä tilaa missään. Kitara- ja synasaundit on aina lähes samat ja ns ihambasagat.
 
tästä olen samaa mieltä. Eikö se ollut niin että "musiikki on se hiljaisuus nuottien välissä". Joku näin on kai sanonut. Vai onko? Ja kuka?
 
ELP on muuten erittäin helposti rinnastettavissa DT:seen: Räkäiset saundit; Tilutusta siellä täällä; Sama kuuntelijakunta jne. ELP:llä kuitenkin ne paremmat biisit siellä joukossa yltävät reilusti yli DT:n vastaavien.
 
ontopic: Porcupine Tree ja Pink Floyd. aivan loistava tunnelma biiseissä ja mahtavat saundit. heti perässä näiden jälkeen tulee King Crimson

Continuub: ELP on muuten erittäin helposti rinnastettavissa DT:seen: Räkäiset saundit; Tilutusta siellä täällä; Sama kuuntelijakunta jne. ELP:llä kuitenkin ne paremmat biisit siellä joukossa yltävät reilusti yli DT:n vastaavien.
 
En mää nyt tätäkään taas ymmärrä. ELP:llä on räkäiset saundit, joo, mutta ne on hyvät saundit. DT:llä taas on täysin munattomat, steriilit ja paskat saundit joissa ei ole rään hiventäkään. Tilutusta on ELP:lläkin mutta sekään on harvoin niin itsetarkoituksellista kuin DT:llä, minusta. Sama kuuntelijakunta taas on millä tahansa kahdella bändillä sopivasti tarkasteltuna.