Etno, proge, latin ›

Onhan se totta, että King Crimsonin tuotannossa on ihan uskoamton määrä ihmeellistä kilistelyä ja roskaa (tämä tietysti makuasia, että mikä on roskaa), mutta ehkä ne timantit siellä sitten loistavat kirkkaimmin.
 
Kuuntelin tuossa hiljattain aika ajatuksella Starless & bible blackia ja etenkin tuo B-puolen huipennus, nimibiisin pitkä himmailu ja kilistely huipentuu todella sähäkästi Fracturen progeiluun ei toimisi niin hyvin ilman tuota ihmeellistä kilinää ja kolinaa mitä bändin alkupään tuotannossa on aika paljonkin. Dynamiikkaa ja kontrasteja. Mutta vaatiihan tuo tietynlaisen mielentilan, että pystyy keskittymään. Joinain päivinä ei vaan kestä yhtään kuunnella ja joskus maistuu niin pirustu.

bedlam: No todellakin. "Gavin Harrison on huono soittaja koska Porcupine Tree on huonoa musiikkia".
 
En ole tuollaista väitettä esittänyt ja "lainauksesi" on epälainaus eli ei mikään lainaus. Väittämäsi on ns. olkiukko, eli lisättäköön olkiukko sinne muiden rääpimisten ja pöljäilyjen sekaan.

Oan: Allekirjoitusainesta!
 
Itseäni kiinnostaisi, että mikä ero on "valovoimaisella" ja "ihan hyvällä" muusikolla, ja että miksi tällainen jako olisi ylipäänsä relevantti.
 
Juu pistin allekirjoitukseen, kiitos hyvästä vinkistä!
 
Valovoimainen muusikko on erityisen ilmaisukykyinen, taitava ja persoonallinen muusikko. Ihan hyvä muusikko on muusikko joka pystyy esittämään musiikkia hyvin. Valovoimaisuus edellyttää kykyä esittää musiikkia hyvin mutta ei ole sen ainoa ehto.
 
Wetton ja Harrison ovat ehdottomasti kummankin määritelmän alapuolella, ihan perustasolla mättää niin pahasti, Wetton edustaa rumuutta ja Harrison Tarvajärven laatikkoleikkiä!

velipesonen: On helpompi nimetä ne hyvät! Todella valovoimaisia muusikoita King Crimsonissa on mielestäni ollut neljä: Greg Lake, Andy McCulloch, Adrian Belew ja Trey Gunn.
 
Ihan hyviähän siellä on sitten paljon, mukaan lukien Fripp, Gilesin veljekset, Bruford, Mastelotto. Levin, Cross.
 
Kun julistit että sinä kirjoitat täällä perustelluimmin ja perinpohjaisimmin ja mitä niitä oli, niin minua oikeasti kiinnostaisi tietää miksi sinun mielestä esim Bruford ei ole valovoimainen soittaja. Kun Cullochin mainitsit niin onko kyse siitä että tykkäät jatsimmasta tatsista? Minulle Bruford on ollut progen toiseksi kovin rumpali Peartin jälkeen, joka taitaa olla sinulle myös inhokki mikäli oikein arvaan?
 
King Crimsonhan on noista isoista progebändeistä kaikista teknisin, ainakin minun mielestä. Ei tainnut olla polyrytmejä ja tahtilajikikkailuita Zappaa lukuunottamatta muilla pahemmin olla. Ja Bruford on kaikilla niillä teknisimmillä levyillä, ja ehkäpä jollain tapaa ollut myötävaikuttamassa niihin juttuihin. En siis sano että teknisyys on ainoa hyväksi tai valovoimaiseksi tekevä, mutta Crimsonin musiikki nyt kun ei mitään ränttätänttää ole niin Bruford on minulle ainakin ollut paras Crimsonin rumpali.

Wettonin bassosoundi Red-levyllä on niin ylväs, että sitä älkööt ajankulukseen-provoilijat moittiko :D

A.O.K.: Kun julistit että sinä kirjoitat täällä perustelluimmin ja perinpohjaisimmin ja mitä niitä oli, niin minua oikeasti kiinnostaisi tietää miksi sinun mielestä esim Bruford ei ole valovoimainen soittaja.
 
Brufordin soitto on rakennettua.

Kefiiri: Wettonin bassosoundi Red-levyllä on niin ylväs, että sitä älkööt ajankulukseen-provoilijat moittiko :D
 
Taitaa olla KC:in paras levy.

Henri Henri Olavi: Taitaa olla KC:in paras levy.
 
Jep, mulle se on aina ollut kovin. Red, eka ja Larks Tongues on mulle olleet parhaat Crimsonin levyt. 80-luvun matskun kautta tutustuin ja ei niissä sinänsä ole vikaa mutta jotenkin noi hevimmät on enemmän mun mieleen kuin Belewin post-punk jutut.

velipesonen: Brufordin soitto on rakennettua.
 
Täyttääkö tämä vastaus sun mielestä nämä kriteerit :)
 
Huomautan kuitenkin että minun argumenttini ovat laaja-alaisempia, tarkempia ja huolellisemmin perusteltuja kuin teidän muiden.

A.O.K.: Jep, mulle se on aina ollut kovin. Red, eka ja Larks Tongues on mulle olleet parhaat Crimsonin levyt. 80-luvun matskun kautta tutustuin ja ei niissä sinänsä ole vikaa mutta jotenkin noi hevimmät on enemmän mun mieleen kuin Belewin post-punk jutut.
 
Täysn samaa mieltä ja juuri tuossa järjestyksessä menee meikänkin top-3.

A.O.K.: Täyttääkö tämä vastaus sun mielestä nämä kriteerit :)
 
Mitäpä muutakaan!

Olen KC:ia kuunnellut melkein koko ikäni ja viime vuodet eniten kuuntelua saavat tuplalivet Night Watch ja Absent Lovers. Niissä kiteytyy 70- ja 80-luvun kokoonpanojen ydin tositilanteessa, aivan timanttisia ja vereviä kiekkoja molemmat.

cyberiad2001: Olen KC:ia kuunnellut melkein koko ikäni ja viime vuodet eniten kuuntelua saavat tuplalivet Night Watch ja Absent Lovers. Niissä kiteytyy 70- ja 80-luvun kokoonpanojen ydin tositilanteessa, aivan timanttisia ja vereviä kiekkoja molemmat.
 
Minä aloitin edelleen jatkuvan Crimson-matkani 14-vuotiaana. Kuulin silloin viimein "In Court Of the Crimson Kingin"-kokonaisuudessaan, sitä ennen olin kuullut liian varhain vain "Epitaphin" ja "the Court Of the Crimson Kingin" eikä ne sillo iskeneet. Viime kesänä hommasin puuttuvat 1980-2000 vuosien studiolevyt vinskana, nyt puuttuu enää "Live In Toronto"-vinyyliboxi hyllystä. Spotista oon kuunnellu noita lukuisia live levyjä, jotka vain CD:nä julkaistu, "Night Watch" oli kyllä oikein hyvä, "Absent Loversia" en ole vielä ehtinyt kuunnella. Harmittaa kyllä, kun jäi Finlandia talon keikka väliin, Fripp ei taida tänne enää tulla paskan akustiikan vuoksi ja myöskin sen takia, että joku pönttö meni hänellä tarjoamaan Juhla Mokkaa.

Mortte: Minä aloitin edelleen jatkuvan Crimson-matkani 14-vuotiaana. Kuulin silloin viimein "In Court Of the Crimson Kingin"-kokonaisuudessaan, sitä ennen olin kuullut liian varhain vain "Epitaphin" ja "the Court Of the Crimson Kingin" eikä ne sillo iskeneet. Viime kesänä hommasin puuttuvat 1980-2000 vuosien studiolevyt vinskana, nyt puuttuu enää "Live In Toronto"-vinyyliboxi hyllystä. Spotista oon kuunnellu noita lukuisia live levyjä, jotka vain CD:nä julkaistu, "Night Watch" oli kyllä oikein hyvä, "Absent Loversia" en ole vielä ehtinyt kuunnella. Harmittaa kyllä, kun jäi Finlandia talon keikka väliin, Fripp ei taida tänne enää tulla paskan akustiikan vuoksi ja myöskin sen takia, että joku pönttö meni hänellä tarjoamaan Juhla Mokkaa.
 
Joo, se Finlandia-talon keikka oli yllättävän vaisu, vähän käsijarru päällä kokoajan tai pikemminkin KC:n tyypillinen määrätietoisuus tuntui puuttuvan. Äijien olemuksesta ja ruumiinkielestä huomasi, ettei homma ollut mukavaa. Pari kertaakin näki, kun Gunn näytti tempoa Mastelottolle, jälkeenpäin sitten tosiaan sai Frippin sanoin lukea, etteivät kuulleet lavalla kuin epämääräistä mössöä.
 
Tuo Absent Lovers on muuten tosi tärkeä live. Jos joku on vielä ajatellut, että 80-luvun KC oli jotain kevyttä pikkutakkirokkia, voi kuulla erehtyneensä raskaasti. Tosi energinen ja tehokas paketti, kaikki versiot hakkaa studioversiot tuosta vaan.

cyberiad2001: Joo, se Finlandia-talon keikka oli yllättävän vaisu, vähän käsijarru päällä kokoajan tai pikemminkin KC:n tyypillinen määrätietoisuus tuntui puuttuvan. Äijien olemuksesta ja ruumiinkielestä huomasi, ettei homma ollut mukavaa. Pari kertaakin näki, kun Gunn näytti tempoa Mastelottolle, jälkeenpäin sitten tosiaan sai Frippin sanoin lukea, etteivät kuulleet lavalla kuin epämääräistä mössöä.
 
Tuo Absent Lovers on muuten tosi tärkeä live. Jos joku on vielä ajatellut, että 80-luvun KC oli jotain kevyttä pikkutakkirokkia, voi kuulla erehtyneensä raskaasti. Tosi energinen ja tehokas paketti, kaikki versiot hakkaa studioversiot tuosta vaan.
 
Tärkein syy mulla sillo oli, ettei tullu ees yritettyä saada lippuja, ku en sillo tykänny muusta ku 60-70-luvun tuotannosta. Eivät siellä ainakaan setlist-sivuston mukaan soittaneetkaan sitte ku Redin toisessa encoressa. Sittemmin aloin pikkuhiljaa kuunnella noita 1980-2000 -lukujen levyjä ja kovasti ne nyt on kolisssu, kuulostaa vinyyliltä nuo kolme viimeistä vielä paremmalta ku CD:ltä!! Kyllä meininki on hyvin kaukana 80-luvun lätyillä esim. Genesiksen ja Yesin vastaavista! Kyllähän bändi modernisoitui kovasti, mutta aika hienolla, persoonallisella tavalla! Eipä näissä Spotifyn liveissä huonoja ole ollu, nyt soi parhaillaan VROOOM VROOOM -kokonaisuus, ens viikonloppuna sitte vuorossa Live In Vienna ja sen jälkeen Absent Lovers, joka vaan tuolla spotin kirjastossa on jostain syystä sijoittunut viimeiseksi.

Tsekkasin muuten, että suurin osa tuosta Finlandia-keikasta onkin ladattavana maksua vastaan DGM:n sivulla.kuvaus antaa keikasta varsin positiivisen kuvan (a gig of stomp). No, myyntipuhe on tietty erikseen, mutta kaipa ne sittenkin ovat olleet nauhoitukseen tyytyväisempiä myöhemmin, kuin Frippin aikalaisesta murskakritiikistä paikkaa kohtaan saattoi arvata?
 
Mulla on siitä heikohko bootleg- nauhoitus ja se ei muistaakseni aivan huippua ole.

No, Suomeen eivät kuitenkaan syystä tai toisesta ole enää sen ainokaisen keikan jälkeen tulleet, vaikka kävivät 2018 Oslossa ja Tukholmassa. Mahtavaahan tuo olisi ollut nähdä bändi nykymeiningillä, viimeisimmällä "Music Is Our Friend"-livelläkin kun yli puolet soitetusta matskusta on vuosilta 1969-74. Saas nähdä, käynnistääkö Fripp pumppua enää koskaan.

Muutama olut ja tuli sit tilattua tämmönen pakettii.. https://www.levykauppax.fi/dvd/king … son_king_king_crimson_at_50/#808258

In the Court of the Crimson King -dokumenttielokuva Teemalla
 
to 07.09. klo 21.51 - 23.18
ja
ke 13.09. klo 12.30 - 13.57
 
Komea dokumenttielokuva progerockin legendaarisesta King Crimson -yhtyeestä ja sitä yli puoli vuosisataa diktaattorin ottein johtaneesta kitaristi Robert Frippistä. Ohjaus Toby Amies. (Britannia 2022)
 
https://www.telsu.fi/in+the+court+of+the+crimson+king
 
Vielä en löytänyt Areenasta.

^ Kiitos. Plussa annettu.