Etno, proge, latin ›

Kyllä Gabrielinkin discografiasta löytyy "huteja" noin omasta mielestäni... Pari uusinta esim. olivat pettymyksiä ainakin itselleni. Voisi vihdoinkin lopettaa wanhan matskun uudelleenlämmittelyt tavalla tai toisella ja keskittyä uuteen matskuun.

Eihän Gabrielilla muita kuin huteja olekaan, tylsää aikuispoppia ja joitakin puistattavia "proge"kohelluksia. Sitä paitsi, So-levy oli kaikilla mittapuilla vähintään yhtä paha sellout kuin Invisible Touch. Kaveri voi mielellään jäädä eläkkeelle.

No makuasioistahan voidaan vääntää maailman tappiin mutta ainakin niitä 4 ekaa soololevyä tuli digattua. Siitä eteenpäin alkoi sitten se "AOR"-vaihe ja sen jälkeen enemmän/vähemmän epätasaisempi hieman ylikorostetusti progempi (vai miten sitä kuvailisi) aika. Sieltä en oikein löydä itselleni sopivaa "tarttumapintaa" vaikka kuinka olen yrittänyt...

Makuasioista tässä olikin kyse, tietysti lukuun ottamatta sitä objektiivista tosiseikkaa, että So = sellout.

Olenko muuten ainut täällä jonka mielestä Games Without Frontiers on nerokas biisi? Muistan kun teini-ikäisenä näin videon biisistä jossain tv-ohjelmassa (Levyraatiko?). Jotenkin koukuttava tunnelma alusta loppuun...

Regalis Apertura: Olenko muuten ainut täällä jonka mielestä Games Without Frontiers on nerokas biisi? Muistan kun teini-ikäisenä näin videon biisistä jossain tv-ohjelmassa (Levyraatiko?). Jotenkin koukuttava tunnelma alusta loppuun...
 
Kyllä. Ja koko tuo kolmoslevy on ihan loistava.

Juu täytynee kompata. Gabrielin paras levy noin kokonaisuutena. Vähän sääli että ei pystynyt tuollaista laadukkuutta jatkamaan tulevilla levyillä...

Steve Hackett ja Seconds Out kiertue Pakkahuoneella ja Kulttuuritalolla syksyllä

Kylläpä vanhalla herralla riittää virtaa. No, en valita! Hackettin soittokunto on sentään hänen aikalaistensa joukossa aivan kärkipäässä ja (suhteellisen) nuori bändi komppaa hyvin. Saattaapa olla, että käyn jonkin noista keikoista katsomassa.

Progressor: Kylläpä vanhalla herralla riittää virtaa. No, en valita! Hackettin soittokunto on sentään hänen aikalaistensa joukossa aivan kärkipäässä ja (suhteellisen) nuori bändi komppaa hyvin.
 
Jepulis jee. Näköjään 12.2.20 Hackett täyttää 70 vuotta - ja seuraavana päivänä saman iän saavuttaa Peter Gabriel! Hackettin loistavana säilyneen soittokunnon lisäksi olen saanut paljon iloa myös hänen viimeisimmistä studioalbumeistaan. Noin 10 viime vuodelta peräisin olevat studiolevyt ovat olleet kovasti mieleeni. Aiempaa uraa, varsinkin 80-lukua, vaivannut hurja epätasaisuuskin on tainnut jäädä taakse.
Sinänsä vähän erikoista, että tuleva kiertue pohjautuu LIVEalbumin läpisoittamiselle, mutta eipä tästä voi kovin pahoillaan olla, kun Seconds Out sattuu koostumaan niin upeista progehelmistä. Ainoastaan I Know What I Like on itselleni yhdentekevä kappale kyseisellä livellä. (I Know What I Like And This One Not That Much...)
Tässä malttamattomana odottelen milloin mahtaa ilmestyä DVD tältä nyt vielä meneillään olevalta Selling England by the Pound/Spectral Mornings -kiertueelta. Jokin näistä keikoista on jo kuvattu, luki jollain Steven viimevuotisista postauksista kotisivuillaan.

Tuosta I Know What I Likesta tuli mieleen miten nuorempana mietin että onkohan tämän oltava joku coverversio kun jotenkin siitä tuli sellainen "huumoribiisin" fiilis (eli mielestäni erottui muista Gabriel-eran "totisimmista" biiseistä kuten Cinema Show tai The Musical Box)...
 
edit. Nimet kondikseen

Eipä Get'em Out By Fridaykaan tarinaltaan erityisen vakava ole. Battle of Epping Forestista puhumattakaan.

Regalis Apertura: Tuosta I Know What I Likesta tuli mieleen miten nuorempana mietin että onkohan tämän oltava joku coverversio kun jotenkin siitä tuli sellainen "huumoribiisin" fiilis (eli mielestäni erottui muista Gabriel-eran "totisimmista" biiseistä kuten Cinema Box)...
 
The Cinema Show / The Musical Box?

vanha_pieru: JSinänsä vähän erikoista, että tuleva kiertue pohjautuu LIVEalbumin läpisoittamiselle, mutta eipä tästä voi kovin pahoillaan olla, kun Seconds Out sattuu koostumaan niin upeista progehelmistä.
 
Hackett haluaa korjata Seconds Outin huutavan vääryyden ja miksata tulevalla livelevyllä kitaransa aivan pintaan. : )

Epämuusikko: Eipä Get'em Out By Fridaykaan tarinaltaan erityisen vakava ole. Battle of Epping Forestista puhumattakaan.
 
Näin on näppylät. Genesiksen huumoribiiseistä voisi koota kokonaisen kokoelma-albumin. Noiden mainitsemiesi ja I Know What I Liken lisäksi näin äkkiseltään tulee nopeasti mieleen ainakin Nursery Crymelta mustaa huumoria viljelevät Harold the Barrel ja The Return of the Giant Hogweed, joka ainakin minusta tuntuu lähinnä Ed Wood -henkiseltä ja camp-vaikutteiselta b-luokan kauhuelokuvan käsikirjoitukselta.
Sitten on näitä joitain Collinsin kauden kappaleita, kuten satiirinen Jesus He Knows Me, jossa vielä on ideaa, sekä väkinäisemmät hupsuilut Who Dunnit ja I Can't Dance (2 viimeksi mainittua omasta mielestäni Genesistä kamalimmillaan).
Jos enemmän hakisi, varmaan huumorin pilkettä löytyy useammistakin Genesiksen kappaleista, mutta nopeasti ajateltuna ainakin oma suosikkini humoristisuudessaan ehdottomasti on - The Battle of Epping Forestin lisäksi - The Lamb Lies Downin herkkä seksuaalisuuden heräämiskuvaus Counting Out Time: "Erogenous zones, I love you / without you, what would a poor boy do?"

JC: Hackett haluaa korjata Seconds Outin huutavan vääryyden ja miksata tulevalla livelevyllä kitaransa aivan pintaan. : )
 
Tämä tuli minullekin mieleen. Huutava vääryys se alun perin kyllä olikin.

Mitä huumoriin tulee niin sehän on vain suhteellinen käsite. Minua taas nuo em. Epping Forest ja Get Em... tai edes Hogweed eivät sinänsä hymyilytä yhtään;). Jostakin syystä.

vanha_pieru: Näin on näppylät. Genesiksen huumoribiiseistä voisi koota kokonaisen kokoelma-albumin.
Ei pidä unohtaa maanmainiota Robbery, Assault and Batterya, josta kuvattiin musiikkivideokin. Kas tuossa:
https://www.youtube.com/watch?v=07fOCNiml6o

Regalis Apertura: Mitä huumoriin tulee niin sehän on vain suhteellinen käsite. Minua taas nuo em. Epping Forest ja Get Em... tai edes Hogweed eivät sinänsä hymyilytä yhtään;). Jostakin syystä.
 
Eipä siinä sinänsä mitään, jos ei niitä pidä tippaakaan hauskoina, ymmärrän kyllä.
Huumorin lajeja ja sävyjä on niin monenlaisia. Ei minullekaan käy niin, että Genesistä kuunnellessani aina putoan lattialle kippuraan, mahaa kipristelee eikä henki kulje, kun ne vitsikkäät laulut niin hallitsemattomasti naurattavat. Pikemminkin kyse on siitä, että noissa mainitsemissani kappaleissa minun mielestä on selkeästi kevyt, leikkisä, humoristinen ote sanoituksissa, Epping Forestissa myös Gabrielin eläytyvässä ääninäyttelijämäisessä esitystavassa. Paljon mahdollista, että esimerkiksi Hogweed on täysin vakavissaan tehty, mutta minusta siinä on niin korni perusidea, että minulle se ilmenee vinksahtaneen humoristisena, edellä kuvailemallani tavalla.
Lisäksi Peter Gabrielin 70-luvun alun esiintymisasut, varsinkin Slipperman, kukkapäähine, kettunainen (foxy lady!) ja Epping Forestia esitettäessä sukkahousut päässä, viittaavat siihen, että on vaikea uskoa niitä tarkoitetun täysin vakavasti otettaviksi. Olivathan lisäksi sekä Gabrielin että Collinsin välispiikit usein varsin humoristisia.
En väitä, että Genesis olisi ollut jokin 70-luvun uusi Monty Python, mutta kyllä minuun silti heidän brittiläisittäin lapsekkaan leikkisä puolensa ihan vetoaa.

Nojoo pitää kyllä kompata tuota livepuolen suhteen. Kyllähän ne Gabrielin vermeet oli aikas hupaisia aikanaan... Nykyisin tosin vastaavat jonkun muun päällä olisi luokkaa "hohhoijaa, joko taas joku yrittää olla hauska";). Etenkin kun on Kissit ja Lordit ymv. maskibändit.