Etno, proge, latin ›

Haastattelu http://www.youtube.com/watch?v=uHtaWgL8CK8

MARTIN BARRE'S NEW DAY.
The Band :
Martin Barre guitar/flute/bouzouki
Jon Noyce bass
Doane Perry or Fred Moreau drums
John Mitchell vocals/acoustic guitar
Frank Mead sax/flute/harmonica/vocals
Pat O'May guitar/vocals
 
http://www.martinbarre.com/index.cfm/news

http://www.j-tull.com saatavilla neljä lyhyttä ääninäytettä!

Jollakin tasolla samankaltainen fiilis noista välittyy entä Ianin Rupi's Dancesta ja Secret Language of birdsistä. Laulu soundi kärsinyt vielä niistäkin tosin. Secret language of birds on kyllä perkeleen hyvä levy. Useaa tullin levyäkin parempi.

http://www.hs.fi/talous/Ty%C3%B6nte … nkki+Goldman+Sachsia/a1305557850566

Ian Anderson iskee markkinarakoon singlellä "Banker Bets, Banker Wins"

http://img843.imageshack.us/img843/2403/bankerbets.jpg

Uusia sampleja tullut taas, hyvältä kuulostaa! Voisin laittaa levyn ennakkotilaukseen. Laulu on tasoltaan odotettua, ei voi mitään, mutta biisit vaikuttaa hyviltä. Tosin tuossa Give till it Hurts samplessa laulu kuulostaa tosi kivalta, koska laulelee noin matalalta.

TAAB2 kuunneltavissa kokonaisuudessaan Facebookissa 24h ajan, jos vain napsautat tykkääväsi Jethro Tullista.

TAAB 2 jo nyt Spotifyssa!

Mallaslahti: TAAB 2 jo nyt Spotifyssa!
 
Kiitos vinkistä. Tyhmänä olen odotellut sitä Jethro Tullin spotiin, mutta tietenkinhän se on Ian Andersonin soololevy (ja sen olen kyllä tiennyt koko ajan).
 
http://open.spotify.com/album/58rprbFLuZlFpMZsUyDZog

Hieno levy. Hammond-urkua ja kaikkea. Opahle kuulostaa ihan Barrelta ja basisti malttaa soittaa kuin Jeffrey Hammond Hammond suurimmaksi osaksi. Steven Wilson tuottanut ja se kyllä osaa hommansa. Varmaan parasta kymmeniin vuosiin Tull-rintamalta.

Ainoat moitteet Ianin puheosuuksista ja silloin tällöin heikosta äänestä. Mutta enimmäkseen laulu on varsin hyvän kuuloista.

Itse pidin levystä valtavasti, eikä Ianin ääni ollut minusta ollenkaan moitittava ottaen huomioon ikäseikat ja leikkaukset sun muut. Levyllä on 17 kappaletta ja ne omaksuu yllättävän nopeasti; parhaiksi tässä vaiheessa asettaisin Adrift and dumbfoundedin, Swing it farin, Old school songin sekä A change of horsesin. Yhtään täyttä hutia en levyltä löytänyt, ja oli myös mukava huomata lukuisia viittauksia (sekä musiikillisia, että lyyrisiä) niin alkuperäiseen TAAB:n, kuten myös muihin Tull-levyihin, kuten Passion play, Heavy horses ja Aqualung (ihan varmasti enemmänkin löytyy). Niistä huolimatta levy ei ole mikään ns. 'tribuutti', vaan omaa on mukana paljon, soundit ovat erilaisemmat yms.
 
Hyvä veto julkaista omalla nimellä, nyt ei ihmisten PITÄISI olla itkemässä Barren puuttumisesta sun muuta soopaa. Hieno ja omaperäinen kitaristi, mutta ei se meikäläiselle koskaan ole välttämättömyys ollut.
 
Levyn huonoihin puoliin voisi laskea tietyn vaatimattomuuden. Biisit toimivat, mutta niistä ei paista sellainen ilkikurisuus, mihin olen tottunut. Lisäksi on melko selvää, että jos kappaleita on 17, ei jokainen voi olla täysi hitti.
 
Anyways, loistava levy ja todella suositeltava Tull-faneille. Pitänee varmaan ruveta kuuntelemaan enemmän noita Ianin soololevyjä.

Ehdin jo huolestua että tuleeko vinyylipainosta ollenkaan. Tulee, eikä ilmeisesti kovin huono prässi ole:
 
"when Thick as a Brick 1 and 2 are released in their vinyl edition later this year, therell be some people who go out and buy that, and there may even be some who sit and play it. But I think most of them will never put it on a turntable. Theyll simply want to have it, just because its all about having a piece of pristine, shiny plastic thats never been played. And, frankly, a week ago I would have said, Bloody idiots, wasting their money on a bit of black plastic! Total rubbish, sand and vinyl, blah-blah-blah.
 
But in fact I cut the vinyl just last Monday i.e. the 12th of March, 2012 at Abbey Road Studios in London. And I have to say that, 40 years down the line its the best vinyl cut I have ever heard. I ADd it next to the 24-bit master, and I thought, This is unbelievably good! The only thing that ever gave it away was the tiny, little bit of dust or whatever in the grooves. The occasional little click or noise artifact that you would hear that, I guess, just serves to remind you that you really are listening to a vinyl record. But, in terms of dynamics, in terms of low end/ high end frequency response, the transience, the almost complete lack of any distortion, I just couldnt believe it.
 
And its 53 minutes and 40-odd seconds long. Its one of the longest vinyl albums to be cut. And its unbelievably good, and its only about a decibel and a half down on normal operating level. I mean, amazingly good job, actually done on the same old lathes that were used to cut the Beatles records. But, with todays digital technology, and the better understanding of how to do these thingsplus, cutting it on a copper master, rather than into soft lacqueryou can do this job really pretty well these days.
 
I mean, its taken me 40 years to get a vinyl record that I actually thought, Wow, thats pretty good! Laughs Bit of a surprise, but it made me actually rethink the whole scenario of vinyl in this day and age. But whether its enough to send me out to where every specialist suppliers might be able to sell me an up-to-date fantastic quality turntable, Im not sure that it would.
 
I think I still have one, somewhere. I was told that my old Shure V15 cartridges and styluses that Ive had since the '70s, today avid collectors will pay up to five, six thousand dollars for one of those cartridges. Add to that the SME tone arm, and the Techniques turntable and all the rest of it, youve probably got eight to ten thousand dollars of kit just on your turntable alone. Laughs
 
So, yeah, its an expensive habit being an audiophile. Its probably cheaper to seriously get into crack cocainejust as enjoyable and half the cost. Laughs"

A change of horses on kyllä ihan törkeän hyvä kappale. Minulle ei ihan täysillä tuo levy kuitenkaan kolissut, vaikkakin ehdottomasti hyvän puolella ollaan. Adrift ja dumfoundet toimii myös omiin korviini mainiosti. Noita kappaleitahan Ian on soitellut sekä soolo että Tull-keikoilla pitkin 2000-luvun puolenvälin jälkeen.

Hitto enpähän odottanut tältä levyltä mitään ihmeitä, mutta kyllä tämä todellakin on loistava lätyskä. Ei Tullilta tai Andersonilta ole tullut mitään näin hyvää muutamaan vuosikymmeneen.

Maxwell von Karma: oli myös mukava huomata lukuisia viittauksia (sekä musiikillisia, että lyyrisiä) niin alkuperäiseen TAAB:n, kuten myös muihin Tull-levyihin, kuten Passion play, Heavy horses ja Aqualung (ihan varmasti enemmänkin löytyy). Niistä huolimatta levy ei ole mikään ns. 'tribuutti', vaan omaa on mukana paljon, soundit ovat erilaisemmat yms.
 
Johan vuosikymmeniä sitten sanottiin että: "Ketä Ian Anderson kopioisi jos ei itseään?".

TAAB2 oli mukava yllätys, mutta parin kuuntelun jälkeen en sen enempää osaa vielä analysoida.
 
Tuolla olis vielä vähän aikaa saatavilla Aqualung megaboksi suht edullisesti. Tilasin ja hinnaks tuli 61,50 euroa sisältäen postimaksut. Tosin mulla oli aikaisempien tilauksien takia 10 % alennuskuponki, mut ilman sitäkin alle 70 kymppiä..
 
http://www.popmarket.com/

Thick As A Brick 2 on ilmeisesti kelvannut aika monelle ostajalle, kun se on Suomen listallakin noin korkealla!
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/albumit/2012/15

danny: Thick As A Brick 2 on ilmeisesti kelvannut aika monelle ostajalle, kun se on Suomen listallakin noin korkealla!
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/albumit/2012/15
 
Paitsi jos on hiljainen aika vuodesta levynmyyntirintamalla, niin suhteellisen pienilläkin myyntiluvuilla voi nousta korkealle listalla. Mutta hienoa, että hyvää musiikkia ostetaan.
 
Ian Andersonin ääni on yllättävän freesissä kunnossa edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Brick kakkonen on miellyttävää kuunneltavaa, piristävä tuulahdus menneisyydestä. On tämä onnistunut levy.

Parin kuuntelun perusteella TAAB 2 menee kyllä selvästi vuoden levyjen kärkikastiin. Soundit ovat kautta linjan erinomaiset, eikä kappalemateriaalissakaan ole valittamista. Jethro Tullin tuotantoon olen tutustunut harmittavan vähän Aqualung ja TAAB -levyjä lukuunottamatta. Kysymys kuuluukin: mitkä Tullin levyistä ovat tyyliltään näiden suuntaisia? Herrojen tuotanto kun on suhteellisen laaja.

Aqualungin lähin sukulainen omasta mielestä on Minstrel in the gallery. Levy on Aquaa enemmän progressiivisempi, mutta rock ja akustiset kulkevat yhtä hienosti käsi kädessä molemmilla. Itse asetan Minstrelin Aqualungia korkeammalle, must-hear kamaa jo pelkästään Cold wind to Valhallan ja Baker St. Musen vuoksi.
 
Thick as a brickin kuultuasi suosittelen myös tsekkaamaan A Passion Playn. Ei sillä, että APP olisi kauhean samanlainen, mutta kyseessä on yhtä pitkä yhden kappaleen teos. Vaikeampi kuin TAAB, mutta äärimmäisen palkitseva. Progeinta ja teatraalisinta Tullia ikinä, feat. pari Vuorenpeikkojen luolassa -urkukohtaa. TAABin jälkeen meikäläisen lempilevy orkalta.
 
Mutta yleisesti ottaen kaikki Tullin 70s-levyt on kuultava, eikä siihenkään kannata vielä lopettaa. Itsellenihän jopa Under wraps toimii, kunhan ei kovin usein laita soimaan.