Etno, proge, latin ›

bedlam: Ostin taannoin Tales From Topographic Oceans -levyn(t) ja tavallaan kaiken lukemani jälkeen yllätyin siitä, että miten hyvältä se kuulostaa. Okei, pari kuuntelukertaa takana, joten tuosta paketista ei nyt ihan hirveästi sillä vielä käteen jää. Mutta kun esim. ketjun aloitusviestissäkin mainitaan levyn huvittavuudesta ja kummallisuudesta, niin ei kai tuo musiikillisesti sinänsä sen pompöösimpää kuin muutkaan aikalaisensa Yes-levyt, se vain että biisit on venytetty sisältöönsä nähden turhan pitkiksi. Mut paljon hyviä juttujahan tuolta tarttui heti parilla kuulemalla päähän.
 
Tales on sikäli ainutlaatuinen levy, että on hyvin hämmentävää miten niin loistava bändi kuin Yes pystyi kahden sellaisen täysosuman kuin Close to the Edge ja Relayer välissä tekemään niin paskan pohjanoteerauksen ja mahalaskun kuin Tales.

Owner Of A Lonely Heart oli ensimmäinen Yes-kappale minkä kuulin, lukioikäisenä pidin tuosta kappaleesta erittäin paljon ja vasta vähän myöhemmin kuulin sitä 70-luvun progetavaraa.
 
Owner Of A Lonely Heart on kuitenkin jäänyt minulle ykköseksi bändin tuotannosta.

No ni, hienoo että saadaan YES taas Suomeen. Vaikkakin Jon puuttuu miehistöstä. Jossain Jon mainitsi, että imitaatio on kohteliaisuuksista suurin. Jolla osoittaa olevansa sinut Benoitin mukanaololle (oikeesti sitä nyppii koko juttu).
 
Toinen puute on tietenkin Rick Wakeman, joka ei terveydellisistä syistä voi lähteä pitkille kiertuielle. Bändissähän oli jo yksi Wakeman (Oliver) paikkaamassa Rickin poissaoloa, mutta nyt tästäkin on saatu pienehkö drama aikaan. Geoff Downes on nyt mukana remmissä. Kukaan ei vaan tiedä montako keikkaa Geoff soittaa. Pelkkä Mexico + USA? Oliver itse sanoi, että hän ei vapaaehtoisesti paikkaansa jättänyt. No, tätä puidaan vielä tovi. "Virallista" ilmoitustakaan asiasta ei ole vielä tullut, vaikka yesworld ja Oliverin oma ilmoitus aika virallisia onkin. Jännä nähdä mikä kokoonpano soittaa Suomen keikalla.
 
Lähteet: Oliver Wakeman Band FB-sivu, yesworld.com

90125: Bändissähän oli jo yksi Wakeman (Oliver) paikkaamassa Rickin poissaoloa, mutta nyt tästäkin on saatu pienehkö drama aikaan. Geoff Downes on nyt mukana remmissä.
 
Tämä on kyllä taas niin käsittämätöntä touhua, että vain Yes kykenee tällaiseen. Ei voi kuin nauraa ja ihmetellä.
 
Tuli nyt sitten hankittua liput keikalle, vaikka vähän aluksi epäröinkin. Menee se ainakin hyvänä tribuuttibändinä, jos ei muuta. Kunhan vain pysyisi kasassa joulukuuhun asti...

"Virallista" ilmoitustakaan asiasta ei ole vielä tullut, vaikka yesworld ja Oliverin oma ilmoitus aika virallisia onkin. Jännä nähdä mikä kokoonpano soittaa Suomen keikalla.
 
Nyt Oliver kerto, että virallinen ilmoitus on annettu ja Geoff on uusi kosketinsoittaja. Eli Oliver ei soita Helsingin keikalla. Mitä luultavammin myös Oliverin osuudet uudella levyllä menee uusiksi. Tekikös YES jonkun albumin ilman mitään ylimääräistä "säätöö"...

90125: Nyt Oliver kerto, että virallinen ilmoitus on annettu ja Geoff on uusi kosketinsoittaja. Eli Oliver ei soita Helsingin keikalla. Mitä luultavammin myös Oliverin osuudet uudella levyllä menee uusiksi. Tekikös YES jonkun albumin ilman mitään ylimääräistä "säätöö"...
 
Olen Asia fani, okei. Pidän myös John Wettonista. Downes on yksi esikuvia itselleni. Mutta, tässä kyllä heräsi pieni kysymys...
 
John Wetton aikanaan mainitsi että Downes ei ole mikään ns. "virtuuosi" sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä hänen taidot kuulemma ole samalla tasolla kuin tuolla Wettonin sukupolvella, mihin Yessin orkkis jätkät myös kuuluu. Olen myös pistänyt merkille itse että Downes on tarkka soittaja, mutta teknillisesti hyvin rajallinen. Eli tämä asia voi antaa jotain osviittaa Yessin settilistasta jos kyseessä on Geoff Downes from Asia.
 
Asiassahan taas vaikutti/vaikuttaa Howe jonka tyyli on aika kyseenalainen kyseisen orkan musaan, mutta minä silti siitä jollakin kierolla tapaa pidän.

pekka montin:
 
John Wetton aikanaan mainitsi että Downes ei ole mikään ns. "virtuuosi" sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä hänen taidot kuulemma ole samalla tasolla kuin tuolla Wettonin sukupolvella, mihin Yessin orkkis jätkät myös kuuluu. Olen myös pistänyt merkille itse että Downes on tarkka soittaja, mutta teknillisesti hyvin rajallinen. Eli tämä asia voi antaa jotain osviittaa Yessin settilistasta jos kyseessä on Geoff Downes from Asia.
 
Mitäs Yesin setissä oli "Drama" -kiertueella?

2541: Mitäs Yesin setissä oli "Drama" -kiertueella?
 
Ei-Drama biiseistä mukana oli mm. And You And I, Parallels, Yours is no disgrace, Starship trooper, Roundabout. Eli emme varmaan vieläkään kuule Awakenia tai Gatesia Helsingissä.

pekka montin: Olen Asia fani, okei. Pidän myös John Wettonista. Downes on yksi esikuvia itselleni. Mutta, tässä kyllä heräsi pieni kysymys...
 
John Wetton aikanaan mainitsi että Downes ei ole mikään ns. "virtuuosi" sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä hänen taidot kuulemma ole samalla tasolla kuin tuolla Wettonin sukupolvella, mihin Yessin orkkis jätkät myös kuuluu. Olen myös pistänyt merkille itse että Downes on tarkka soittaja, mutta teknillisesti hyvin rajallinen. Eli tämä asia voi antaa jotain osviittaa Yessin settilistasta jos kyseessä on Geoff Downes from Asia.
 
Asiassahan taas vaikutti/vaikuttaa Howe jonka tyyli on aika kyseenalainen kyseisen orkan musaan, mutta minä silti siitä jollakin kierolla tapaa pidän.
 
http://www.youtube.com/watch?v=E6AyE6u6kzA
 
Tässä vielä siis Downesin "osaamista" vuodelta 1990 moskovasta. Kyseinen livehän edustaa Asian parhaimmistoa, koska kitarassa on Howeakin kovempi kaveri( Pat Thrall)+ Wetton huippuvedossa, mutta synien kohdalla ongelmat alkaa niissä kohdissa kun pitäisi lähteä sooloa soittelemaan ja revittelemään....kelatkaapa vaikka 3:30 kohtaan, ja kuunnelkaa itse...

Mites kansalaisille uppoo Fly From Here? Kolmen kuuntelun perusteella varovainen + irtoo täältä. Levyllä on paljon hyvää, vähän huonoa, mutta ehkä vähän liikaa tasaisen neutraalia aor-kamaa. Mutta Drama-levylle ihan onnistunut seuraaja jos sitä noin ajattelee.
 
Jatkan levyyn perehtymistä ja alan miettiin josko kuitenkin keikallekin, vaikka Andersonin puuttuminen alkuun laittoikin päähäni jyrkän ein :-)

Artturi: Mites kansalaisille uppoo Fly From Here? Kolmen kuuntelun perusteella varovainen + irtoo täältä. Levyllä on paljon hyvää, vähän huonoa, mutta ehkä vähän liikaa tasaisen neutraalia aor-kamaa. Mutta Drama-levylle ihan onnistunut seuraaja jos sitä noin ajattelee.
 
Jatkan levyyn perehtymistä ja alan miettiin josko kuitenkin keikallekin, vaikka Andersonin puuttuminen alkuun laittoikin päähäni jyrkän ein :-)
 
Ainakin se sinkku oli ihan mukiinmenevä. Ei tosin sytyttänyt sen suurempia intohimoja levyä kohtaan.

Hyvän levyn Yes on taas saanut aikaiseksi. Erityisesti itselle kolahtaa tuo "Sad Night at the Airfield", jossa on aivan mahtava melankolinen fiilis. Ja Howen akustinen soolokappale "Solitaire" ei kalpene yhtään miehen tunnetumpien kappaleiden rinnalla.
 
Nyt rupeaisi kiinnostamaan bändin näkeminen livenä tässä kokoonpanossa.

Yes-fani ilmoittautuu. Close to the Edgeen tuli joskus upottua niin syvälle, etten pitänyt sitä oikeastaan enää edes musiikkina, vaan suurinpiirtein jonain sivupersoonallisena entiteettinä... :D Sittemmin olen rauhoittunut, mutta tulee aika ajoin palattua tripille.

Terry Pantheras: Yes-fani ilmoittautuu. Close to the Edgeen tuli joskus upottua niin syvälle, etten pitänyt sitä oikeastaan enää edes musiikkina, vaan suurinpiirtein jonain sivupersoonallisena entiteettinä... :D Sittemmin olen rauhoittunut, mutta tulee aika ajoin palattua tripille.
 
Samoin....Jos mun täytyis määritellä progressiivinen rock yhdellä lauseella,se olisi Close to the Edge.....

Andy Six: Samoin....Jos mun täytyis määritellä progressiivinen rock yhdellä lauseella,se olisi Close to the Edge.....
 
Jep, ja ei hyvässä ja pahassa vaan pelkästään hyvässä, koska pahoja puolia tuosta ei löydy.

pekka montin: Olen Asia fani, okei. Pidän myös John Wettonista. Downes on yksi esikuvia itselleni. Mutta, tässä kyllä heräsi pieni kysymys...
 
John Wetton aikanaan mainitsi että Downes ei ole mikään ns. "virtuuosi" sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä hänen taidot kuulemma ole samalla tasolla kuin tuolla Wettonin sukupolvella, mihin Yessin orkkis jätkät myös kuuluu. Olen myös pistänyt merkille itse että Downes on tarkka soittaja, mutta teknillisesti hyvin rajallinen. Eli tämä asia voi antaa jotain osviittaa Yessin settilistasta jos kyseessä on Geoff Downes from Asia.
 
Asiassahan taas vaikutti/vaikuttaa Howe jonka tyyli on aika kyseenalainen kyseisen orkan musaan, mutta minä silti siitä jollakin kierolla tapaa pidän.
 
Tosta Steve Howesta olen muistaakseni hauskan jutun lukenut. Että kuulemma Asian Biisiä Heat of the momenttia levytettäessä, kyseisen biisin alkuriffi oli vaikeeta pullaa Herralle kun ei luulemma ollut paljon vitos sointuja aikaisemmin viljellyt soitossaan:).

locoloco: Tosta Steve Howesta olen muistaakseni hauskan jutun lukenut. Että kuulemma Asian Biisiä Heat of the momenttia levytettäessä, kyseisen biisin alkuriffi oli vaikeeta pullaa Herralle kun ei luulemma ollut paljon vitos sointuja aikaisemmin viljellyt soitossaan:).
 
Yep. Howehan on jazzimiehiä henkeen ja vereen. En oikein pidä hänt progekepittäjänäkään vaan enempikin tommosena oman ladun kulkijana joka ottaa vaikutteet enempikin jazzista, flamencosta ja jopa lattarikamasta.

Artturi: Mites kansalaisille uppoo Fly From Here? Kolmen kuuntelun perusteella varovainen + irtoo täältä. Levyllä on paljon hyvää, vähän huonoa, mutta ehkä vähän liikaa tasaisen neutraalia aor-kamaa. Mutta Drama-levylle ihan onnistunut seuraaja jos sitä noin ajattelee.
 
Jatkan levyyn perehtymistä ja alan miettiin josko kuitenkin keikallekin, vaikka Andersonin puuttuminen alkuun laittoikin päähäni jyrkän ein :-)
 
Hyvä levy. Tosiaankin Drama-henkinen, mutta ovat soittaneet pääbiisiä jo Draman aikoihin, sävellyshän on Hornin käsialaa.

FastEddie: Hyvä levy. Tosiaankin Drama-henkinen, mutta ovat soittaneet pääbiisiä jo Draman aikoihin, sävellyshän on Hornin käsialaa.
 
Samaa mieltä Drama-vaikutteista. Fly from Here -levyn olisi hyvin voinut julkaista vuonna 1981. Mukana on hieman myös Relayer-hönkää, ja valitettavasti myös Union-aikakautta. Paikkapaikoin sävellyksellisesti levy on ihan pätevää, mutta mukana on myös muutama tolkuttoman huonon ydinriffi.
 
Downes ja White svengaavat hyvin rytmisektiossa, mutta ne harvat Downesin synaliidiosuudet ovat kyllä aika mauttomia sekä musiikillisesti että saundillisesti. Whiten rumpusoundi on hieman löpsö, vaikka hän soittaa levyn taas tosi hyvin. Howe komppaa hyvin, mutta soolo-osuudet ovat yhtä levottomia kuin aina. Benoît on ihan ok, mutta hänen oma statement jää kyllä tosi ohueksi - mikä on hänen oma juttunsa? *** 1/2