Etno, proge, latin ›

Joko tämän ökypaketin huomasitte:
http://www.burningshed.com/store/progressive/product/99/3238/
 
5.1-remix albumista ois kyllä aika kiinnostava kuulla. Toivottavasti tää nyt vihdoin saa levyn soimaan paremmin kuin nykyinen omistamani cd-versio.

Lasitten: Joko tämän ökypaketin huomasitte:
http://www.burningshed.com/store/progressive/product/99/3238/
 
5.1-remix albumista ois kyllä aika kiinnostava kuulla. Toivottavasti tää nyt vihdoin saa levyn soimaan paremmin kuin nykyinen omistamani cd-versio.
 
Ei ole pelkoa, että joku naurettava 5.1-viritys soisi paremmin kuin cd. Mikä julkaisu sitten olisi paras tuosta, pitääkin selvittää asia.

Jotenkin äkkiseltään tuntuisi kyllä, ettei surroundi sovi Jethro Tullille, varsinkaan Aqualungin osalta, mitenkään kummoisesti. Ehkä parhaiten surroundina toimisi Thick As A Brick, mutta kyllä sterkka taitaa olla senkin osalta paras ratkaisu.
 
Mutta niin, kyllähän Aqualung on uudelleenmasterointia kaivannut. En ole tainnut edes kuulla lätyn alkuperäistä älppäriversiota koskaan, mutta kyllähän tuo 90-luvun CD-versio on melko kuppaisesti masteroitu.

Aina vaan Aqualung, kyllähän Tullin 70-luvun tuotannosta löytyy monia parempiakin levyjä(Benefit tuntuu olevan aika aliarvostettu)..onhan Anderson muistaakseni itsekin todennu tämän asian..

Stormcow: Aina vaan Aqualung, kyllähän Tullin 70-luvun tuotannosta löytyy monia parempiakin levyjä(Benefit tuntuu olevan aika aliarvostettu)..onhan Anderson muistaakseni itsekin todennu tämän asian..
 
Benefit on selkeästi aliarvostettu, mutta ei niitä nyt muita oikeastaan ole kuin Heavy Horses, joka pääsee Aqualungin tasolle. Sen verta huonosti äänitetty tuo jälkimmäinen muuten, että 25th anniversary CD:llä pärjää varsin hyvin. Ei ne orggis vinyylit siitä kummoisiakaan ole tuohon verrattuna, ainakaan kuulemani Chrysalikset ja Sonetit (vanhimmat Tullithan julkaistiin Ruotsissa Sonetilla ja niitä tuotiin tänne enemmän kuin brittien Island/Chrysalis-julkaisuja).

antnis: Benefit on selkeästi aliarvostettu, mutta ei niitä nyt muita oikeastaan ole kuin Heavy Horses, joka pääsee Aqualungin tasolle. Sen verta huonosti äänitetty tuo jälkimmäinen muuten, että 25th anniversary CD:llä pärjää varsin hyvin. Ei ne orggis vinyylit siitä kummoisiakaan ole tuohon verrattuna, ainakaan kuulemani Chrysalikset ja Sonetit (vanhimmat Tullithan julkaistiin Ruotsissa Sonetilla ja niitä tuotiin tänne enemmän kuin brittien Island/Chrysalis-julkaisuja).
 
Songs From the Wood, Minstrel in the Gallery, TAAB, Passion Play? Ensimmäinen on ainakin meikäläisen ehdoton Tull-suosikki..

Stormcow: Songs From the Wood, Minstrel in the Gallery, TAAB, Passion Play? Ensimmäinen on ainakin meikäläisen ehdoton Tull-suosikki..
 
Songs From The Wood on hyvä, muttei niin hyvä kuin heppalevy.
 
Minstrel = Aqualungin hinausversio huonommilla biiseillä, Passion Play = b-luokan TAAB, (TAABin ykköspuoli taas on kova, mutta kakkospuolella haahuillaan).
 
Too Oldista ja Warchildistä ei kannata edes puhua. Yleensäkin TAABin ja Woodin välinen aika on suht tylsä jakso, jossa Tull koitti olla progebändi, vaikka vahvuudet olivat ihan muualla.

antnis: Warchildistä ei kannata edes puhua.
 
Mie tykkään aika paljonkin, "Aqualungin" ja "Wood-Horses" -duon ohella 70-luvun Tull -parhaimmistoa. Jo pelkkä "Skating Away" on hieno, mutta myös "Sealion", "The Third Hoorah" ja "Two Fingers" toimivat komeasti. Viimeksimainittu on sitten se parempi versio aiheesta "Lick Your Fingers Clean", mikä jo vesikeuhkosessioissa naihoitettiin. Ainakin allekirjoittaneen mielestä, antnis varmaan korjaa tämänkin.

2541: Mie tykkään aika paljonkin, "Aqualungin" ja "Wood-Horses" -duon ohella 70-luvun Tull -parhaimmistoa. Jo pelkkä "Skating Away" on hieno, mutta myös "Sealion", "The Third Hoorah" ja "Two Fingers" toimivat komeasti. Viimeksimainittu on sitten se parempi versio aiheesta "Lick Your Fingers Clean", mikä jo vesikeuhkosessioissa naihoitettiin. Ainakin allekirjoittaneen mielestä, antnis varmaan korjaa tämänkin.
 
No se nyt ei o kovin kummoinenkaan esitys/sävellys kumpanakaan versiona. Ei ole mitenkään minun keksimäni juttu, että Tulliin tarttui sama pöhötauti kuin about kaikkiin muihinkin, ja tästä päästiin eroon vasta Songs From The Woodin ajasta lähtien - tosin melko pian tulivat kuvioihin muut musiikilliset ongelmat. Myös Andersonin äänen maneerit kävivät välillä pahasti päälle Passion Playsta alkaen, kun melodioista hävisi sellainen kepeä tarttuvuus, joka teki esim. Witches Promisesta tai Living In The Pastista niin erinomaisia. Tulli yksinkertaisesti ei ollut mikään progebändi, vaan folk/blues-pohjainen.

Passion Play on neroutta..

antnis: Songs From The Wood on hyvä, muttei niin hyvä kuin heppalevy.
 
Minstrel = Aqualungin hinausversio huonommilla biiseillä, Passion Play = b-luokan TAAB, (TAABin ykköspuoli taas on kova, mutta kakkospuolella haahuillaan).
 
Too Oldista ja Warchildistä ei kannata edes puhua. Yleensäkin TAABin ja Woodin välinen aika on suht tylsä jakso, jossa Tull koitti olla progebändi, vaikka vahvuudet olivat ihan muualla.
 
Minstrel & Warchild ovat Storwatchin, Heavy Horsesin ja Aqualungin ohella 70-luvun Tull-suosikkejani.

Lasitten: Joko tämän ökypaketin huomasitte:
http://www.burningshed.com/store/progressive/product/99/3238/
 
5.1-remix albumista ois kyllä aika kiinnostava kuulla. Toivottavasti tää nyt vihdoin saa levyn soimaan paremmin kuin nykyinen omistamani cd-versio.
 
25th Anniversary-CD on mahdollisesti huonoin remasterointi mitä olen ikinä kuullut. Oletettavasti Peter Mew on tehnyt uuden ja paremman remasterin tulevaa juhlaversiota varten. Tuskin maltan odottaa että pääsen kuuntelemaan Steven Wilsonin uusia stereo ja 5.1.-miksauksia.

Tohtori Flang: Minstrel & Warchild ovat Storwatchin, Heavy Horsesin ja Aqualungin ohella 70-luvun Tull-suosikkejani.
 
Stormwatchia komppaisin. Kuuntelin sen vastikään vuosien tauon jälkeen, ja toimiihan se edelleen. Stormwatchilla folkrokimman Tullin ilmaisu yhdistyy Aqualungin yhteiskunnalliseen teemoitteluun ja Thick As A Brickin runolliseen purevuuteen hienosti. Tunnelmaltaan se on myös lähestulkoon täysin erillään yhtyeen muusta tuotannosta: jos esimerkiksi Songs From The Woodin ja Heavy Horsesin pystyy vielä jollakin tavalla niputtamaan tunnelmien osalta samanlaisiksi levyiksi, ei Stormwatchille löydy mitään suoraa analogiaa.
 
Ehkä tärkein muutos verrattuna trion kahteen ensimmäiseen lätyskään on se, että metsästä ja maaseudulta - kansantaruista ja Robert Burnsin heinäpeltoromantiikasta - on siirrytty rannikolle ja merelle. Stormwatchin tapahtumapaikkana ei ole enää pelkkä myyttinen historia ja säilötty kansanperinne, vaan öljykriisin ja yleisen levottomuuden sävyttämä 70-luvun lopun Britannia.

http://www.j-tull.com/ sivun ylälaidassa olevassa ajastimessa on enää 7h jäljellä. Tuo on ollut tuossa jo yli 120 päivää. Mitähän on odotettavissa? Tarkoittaakohan tuo tuota Aqualung remixiä, vaiko kenties jopa uutta studiolevyä?

Höhöö, ens vuonna Thick as a Brick -kiertue! Jos se tulis Suomeen niin vois mennä, tänä vuonna ei taida enää tota perustullia mennä kattomaan...

Sir Henri: Höhöö, ens vuonna Thick as a Brick -kiertue! Jos se tulis Suomeen niin vois mennä, tänä vuonna ei taida enää tota perustullia mennä kattomaan...
 
Kitarassa ei ole Barre vaan Opahle. Ei kinosta.

Stormcow: Aina vaan Aqualung, kyllähän Tullin 70-luvun tuotannosta löytyy monia parempiakin levyjä(Benefit tuntuu olevan aika aliarvostettu)..onhan Anderson muistaakseni itsekin todennu tämän asian..
 
Stand Up ja Benefit ovat mun suosikkejani....Sitten mentiin ajalle tyypilliseen teema-albumi juttuun mukaan ja punainen lanka hukkui johonkin....Songs from the Wood tosiaan palautti bändin juurilleen taas...

Andy Six: Stand Up ja Benefit ovat mun suosikkejani....Sitten mentiin ajalle tyypilliseen teema-albumi juttuun mukaan ja punainen lanka hukkui johonkin....Songs from the Wood tosiaan palautti bändin juurilleen taas...
 
Jep. Anderson sotkeutui omaan erinomaisuuteensa melkein viideksi vuodeksi.

Löytyyköhän mistään ääninäytteitä tuosta Aqualungin 40th versiosta? Kiinnostaisi tietää miltä soundaa.

Andy Six: Stand Up ja Benefit ovat mun suosikkejani....Sitten mentiin ajalle tyypilliseen teema-albumi juttuun mukaan ja punainen lanka hukkui johonkin....Songs from the Wood tosiaan palautti bändin juurilleen taas...
 
Minun suosikit on varsin epäoriginellisti siinä Aqualungin ympärillä Aqualung huippukohtana.