Etno, proge, latin ›

Sunnuntaina Yle Teemalta uuden karhea Genesis dokumentti!
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/21/genesis-osien-summa
 
"Tony Banks, Phil Collins, Peter Gabriel, Steve Hackett ja Mike Rutherford palasivat vuonna 2014 yhteen kertomaan superbändin tarinan, alusta loppuun, progesta stadionit täyttäneeseen poppiin. Ensi-ilta."

Jarkko G.: Sunnuntaina Yle Teemalta uuden karhea Genesis dokumentti!
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/21/genesis-osien-summa
 
"Tony Banks, Phil Collins, Peter Gabriel, Steve Hackett ja Mike Rutherford palasivat vuonna 2014 yhteen kertomaan superbändin tarinan, alusta loppuun, progesta stadionit täyttäneeseen poppiin. Ensi-ilta."
 
Kiitos tiedosta! Pakkohan tuo on katsoa. Jos ei muun, niin sen vuoksi kuinka tyystin Steve Hackett - ja arvaan yleensäkin uran alkupään progein vaihe - siinä ohitetaan. Mielenkiintoista myös nähdä onko itse dokumentissa yhtä paljon asiavirheitä kuin tuossa Ylen jutussa.

Dokumentin alku oli jostain muualta kuin Helsingistä vaikka väliteksti niin kertoikin. Ei tainnut olla tuollaista "Genesis, Genesis .." huuteluhurmosta kun 2007 esiintyivät.
Huomasihan tuon myös ihan silmälläkin, ei ole oransseja penkkirivejä meidän stadionilla.
Muuten aika hyvä dokumentti, osittain vähän kiireinen.

Jarkko G.: Dokumentin alku oli jostain muualta kuin Helsingistä vaikka väliteksti niin kertoikin. Ei tainnut olla tuollaista "Genesis, Genesis .." huuteluhurmosta kun 2007 esiintyivät.
 
Eiköhän kuva ollut Roomasta, siltä keikaltahan julkaistiin se hieno DVD-livekin. Samaa matskua varmaan.
 
Mun mielestä kyllä on aivan käsittämätöntä, miten voi ryssiä näin hienon yhteenpaluun näin pahasti. Oli kyllä just niin huono dokkari niinkuin olen kuullutkin.

Todella hyvin toteutettu dokumentti. Painotukset kohdillaan.

Artturi: Tony Bankshän on avoimesti ollut katkera kun hänen soolojuttunsa eivät oikein niin hyvin menneet läpi, vaikka "jos tykkäät Genesiksestä niin kyllä tykkäisit tästä soololevystänikin, kunhan vain ostaisit sen"- kommentteja aikoinaan ahkerasti viljelikin. No vielä yks yritys!
 
No kerran vielä. Heinäkuussa julkaistaan 4 CD-levyn laajuinen kokoelmaboksi ja sitä seuraavat uudelleenjulkaisut Banksin sooloalbumeista: http://prog.teamrock.com/news/2015- … /tony-banks-reveals-a-chord-too-far .
 
Genesis man will launch 4-disc box set highlighting the best of his solo career in July
Genesis keyboardist Tony Banks will release a four-disc box set featuring the best of his solo career this summer, it's been confirmed.
 
A Chord Too Far will launch on July 6 via Esoteric Recordings and will feature 49 tracks selected by Banks from his back catalogue, including several remixes.
 
The tracklist has been chosen to represent his work outside of Genesis and takes material from A Curious Feeling (1979), The Fugitive (1983), The Wicked Lady (1983), Soundtracks (1986), Bankstatement (1989), Still (1991), Strictly Inc (1995), and his orchestral albums Seven: A Suite for Orchestra (2004) and Six Pieces for Orchestra (2012).
 
Also included in the package are four previously unreleased pieces, including three demos from his orchestral suites along with a track originally written for Still.
 
A Chord Too Far is the first in a series of re-releases of Banks entire solo career. A Curious Feeling and The Fugitive will launch in October, while The Wicked Lady and Soundtracks will be re-released in January 2016. Further details will be announced in due course.

Tuli katsottua tuo dokkari. En ollut silloin paluukiertueen konsertissa, mutta yllättävän pitkän tauon pitivät kuitenkin. Itse taisin hankkia calling all stations levyn collinsin lähdön jälkeen..

Olenko muuten ainoa täällä jonka mielestä tuo Calling All Stations on aivan hirveä levy? Minusta Ray Wilsonin ääni ei vaan sopinut Genesiksen musaan muutenkaan ja levy on aikas tasapaksua vääntämistä... Pari kertaa kuuntelua riitti mainiosti. En edelleenkään omista tuota levyä vaikka muuten Genesiksen tuotanto löytyy hyllystä.

Regalis Apertura: Olenko muuten ainoa täällä jonka mielestä tuo Calling All Stations on aivan hirveä levy? Minusta Ray Wilsonin ääni ei vaan sopinut Genesiksen musaan muutenkaan ja levy on aikas tasapaksua vääntämistä... Pari kertaa kuuntelua riitti mainiosti. En edelleenkään omista tuota levyä vaikka muuten Genesiksen tuotanto löytyy hyllystä.
 
Enemmän se mielestäni kompastuu kappalemateriaaliin kuin Wilsonin lauluääneen. The Dividing Line on mielestäni ihan hyvä kipale ja muistaakseni One Man's Fool toimi ainakin osittain.
 
Tarkennanpa nyt kun aloin kuuntelemaan muistia virkistääkseni: Onhan tässä enemmänkin ihan perustoimivaa materiaalia. Nimikappale ei ole paha, Congokin ihan ok, samoin If That's What You Need. Ei ehkä niin progea mutta onhan Genesis melkoista tuubaa aiemminkin julkaissut. And Then There Were Three on kamala lähes kauttaaltaan, Abacabillakin vain muutama valopilkku. Ei nuo oikein toimi edes ajankuvaan suhteutettuna, toisin kuin vaikkapa Invisible Touch.

Nuo em. pari levyä ovat sentään hyvin tehtyä AOR-tyyppistä kamaa Callingiin verrattuna. Vähemmän progea ok mutta edes jotenkin "oudolla tavalla" kuunneltavaa musaa. Edes jonkinlaista yritystä biisien että soundienkin kanssa... Näin omasta mielestäni.

No sitä ehkä hain, että nuo kaksi ei mun mielestä toimi edes siinä omassa AOR-kontekstissaan vaan niissä on vaan paljon kökköjä kappaleita. Abacab, Keep it Dark, Follow You Follow Me jne toimii kyllä... Eipä tuo Abacab levynä sekään nyt niin susi ole kun katselen kappalelistaa, And Then There Were Three vie voiton tässä sarjassa.
 
Ymmärrän jos Calling All Stations jää kolahtamatta laulajan äänen vuoksi mutta makuasioitahan nämä on. On tässä kieltämättä vähän jotain samaa tasapaksua mitäänsanomattomuutta kuin vaikka Rushin Test for Echossa.

Regalis Apertura: Olenko muuten ainoa täällä jonka mielestä tuo Calling All Stations on aivan hirveä levy? Minusta Ray Wilsonin ääni ei vaan sopinut Genesiksen musaan muutenkaan ja levy on aikas tasapaksua vääntämistä... Pari kertaa kuuntelua riitti mainiosti. En edelleenkään omista tuota levyä vaikka muuten Genesiksen tuotanto löytyy hyllystä.
 
Congo kolahti itselleni teini-ikäisenä suht kovaa. On se vieläkin todella kova biisi, yksi bändin kaikkien aikojen kovimmista.

PekkaM: Ymmärrän jos Calling All Stations jää kolahtamatta laulajan äänen vuoksi mutta makuasioitahan nämä on. On tässä kieltämättä vähän jotain samaa tasapaksua mitäänsanomattomuutta kuin vaikka Rushin Test for Echossa.
 
Mutta Test for Echohan on Rushin paras levy Grace Under Pressuren ja Clockwork Angelsin välissä.
 
Calling All Stationsilta ei oo kyllä mitään muuta jäänyt mieleen kuin Congo mut se on kyllä aika tosi ok biisi.

Madtheswine: Wind and Wuthering on sellanen levy, joka on vasta tänä vuonna iskenyt tajuntaani. Jotenkin en tykännyt tuosta levystä ennen yhtään, mutta nyt se on minulle Genesiksen upea joutsenlaulu.
 
One for the Vine ja Blood on the Rooftops ovat kaksi suosikkiani, mutta eipä tuossa levyssä ole kuin yksi kappale joka tökkii, eli Your Own Special Way. Muuten täyttä timanttia. Aivan käsittämättömän kovia melodioita varsinkin juuri One for The Vinen loppuosassa.
 
100%samaa mieltä. eleventh earl of mar: intro kuin aamun nouseva aurinko hackett liuttaa lyyristä teemaa, miken bassojunttaus säkeistöissä ja kertsissä jota ei ole, hiljaisen c osan iskut ennen outroa...iinäpä esimerkkiä. unquiet slumbers for the sleepers kuulokkeilla kokeilkaa

Wind and Wuthering on kyllä mahtava levy.

Epämuusikko: Wind and Wuthering on kyllä mahtava levy.
 
Emmäätiär kyllä. Jotenkin tuntuu että 70-luvun alku ja sit toisaalta taas se 80-luvun poppiskausi oli ne Genesiksen uran huippukohdat. Trick of the Tail, W&W ja And Then There Were Three on aina olleet mulle vähän sellasia hakuammuntana tehtyjä välitöitä.

Mitenkäs porukka tykkää Steve Hackettin soololevyistä? Itelle jäänyt jotenkin vähemmälle kuuntelulle jostakin syystä. Viimeksi kuuntelin jotain Nad Sylvanin kanssa tehtyä liveä ja uutta Wolflightia. Olisiko suosituksia?

Vessajono: Emmäätiär kyllä. Jotenkin tuntuu että 70-luvun alku ja sit toisaalta taas se 80-luvun poppiskausi oli ne Genesiksen uran huippukohdat. Trick of the Tail, W&W ja And Then There Were Three on aina olleet mulle vähän sellasia hakuammuntana tehtyjä välitöitä.
 
Viimeisestä olen samaa mieltä, TotT:stä ja W&W:stä eriävä mielipide. Ovathan ne vähän erilaisia.

Regalis Apertura: Mitenkäs porukka tykkää Steve Hackettin soololevyistä? Itelle jäänyt jotenkin vähemmälle kuuntelulle jostakin syystä. Viimeksi kuuntelin jotain Nad Sylvanin kanssa tehtyä liveä ja uutta Wolflightia. Olisiko suosituksia?
 
Ei ne oikein lähde. Mutta Genesis Revisited on aika mahtispläjäys.
 
Tony Banksin soolomatskustakaan ei saa fiiliksiä kuin yksittäisistä biiseistä (ei sillä että olisin koko katalogiaan plarannut), suosikkejani ovat Red day on Blue street, Diamonds are not so hard, sekä Strictly Inc.illä tais olla joku hyvä biisi :D
 
Mike & the Mechaniksilta kolahti kans muutama biisi mutta sitä bändiä vaivaa jonkinsortin myötähäpeän viitta. Over my Shoulder on kusenpolttavuudessaan tarttuva ralli.

Epämuusikko: Mike & the Mechaniksilta kolahti kans muutama biisi mutta sitä bändiä vaivaa jonkinsortin myötähäpeän viitta. Over my Shoulder on kusenpolttavuudessaan tarttuva ralli.
 
Debyyttilevy avaavat Silent Running ja All I Need is a Miracle ovat väkeviä pop-ralleja. Varsinkin tuosta ekasta tykkään ihan helvetisti. Over My Shoulder on myös näppärä.
 
Hackettin aikaansaannoksista korkeimmalle nostan Voyage of the Acolyte -levyn päättävän Shadow of the Hierophantin. Jumalainen kappale.
 
E: Toki kunnia viimeisimmästä myös Mike Rutherfordille.