Etno, proge, latin ›

Käytännöllisesti veronmaksajien rahoilla tekevät helsingin herrat mitä lystää.
 
Joo, ja sä oot Hannu Karpo.

No mutta on kuitenkin siellä klassisen musiikin parissa paljon kovempi kilpailu. Saatte pianistit juosta kilpaa toisenne perässä ja itsepäisimmät suorittajat korjaavat kunnian ja maineen. Loput teistä jäävät vain pianonsoiton opettajiksi jonnekin konservatoriolle ja lopun elämäänne surkuttelette sitä kuinka teistä ei tullutkaan sitä uutta mestarikurssin opettajaa/maailmantähteä.
 
Klassisissa soittajissakin on muutamia sellaisia superlahjakkuuksia jotka soittavat samalla jazz musiikkia. Tarkoitan niitä jotka hallitsevat jazz-improvisaation kuin vanhatekijä. Näille superlahjakkaille soittajille ollaan siellä teidän jossain kuppikunnissa todella katkeroituneita ja kateellisia, kun akateeminen opetus ei pysty sellaisia taitoja opettamaan. Eivät nämä jazzia ja klassista yhdistelmää soittavat välttämättä menesty kansainvälisissä kilpailuissa. Mutta pidemmällä aikavälillä heidän on paljon helpompi menestyä muualla kuin valtion budjetista elätetyn klassisen musiikin piirissä.
 
Tuota ... tässä kohti tekee mieli osallistua keskusteluun:
 
On tietysti totta että kisa on kovaa klasaripuolella. On se kovaa muillakin saroilla.
 
Mitä tulee siihen, että musiikkialalle kouluttautuvista kaikki muut paitse ne joista tulee staroja ovat väliinputoajia on kyllä kohtuuton lausunto. On totta että kaikkien musatyylien saralta löytyy ne yksilöt jotka eivät aivan yltäneet huipulle ja ehkä siitä katkeroituvat.
 
Silti:
 
Koen ylenkatseena musiikkia ammatikseen opettavia ihmisiä kohtaan yleistyksen siitä että opetustyö on suojatyöpaikka kun ei parempaakaan saanut aikaiseksi. Tätä asennetta on liikenteessä. Opettajakunnassa on tietysti yksilöitä joka genressä jotka eivät ole ehkä parhaimmalla motivaatiolla liikenteessä, mutta niin on bussikuskeissakin. Itse tunnen valtaisan lauman ihmisiä jotka oikeasti pitävät opetustyötä (luen itseni siihen joukkoon) ja välittävät oppilaistaan. Opettaminen on oikeasti ammatti jossa pitää myös osata asioita. Ne jotka ovat hyvässä opissa olleet, tietävät kyllä koulutuksen arvon.
 
Klassisen puolen muusikoista:
 
On myös rankka yleistys että klasaria soittavat muusikot ovat jotain koneita joiden soitossa ei ole mitään omaa, ainoastaan säveltäjän esitysohjeita. Nyt puhutaan kuitenkin siitä, että jokainen ihminen joka soittaa tai laulaa, väkisinkin kuulostaa itseltään enemmän tai vähemmän. Kukaan ei loppujen lopuksi kuulosta täysin joltain toiselta, koska kloonimeininki ei ole ihan niin pitkällä maapallollamme. Ja hyvä niin!!
 
Otetaan mikä tahansa biisi mikä on "sävelletty" ja siitä on vaikkapa kirjoitettu nuotit. Sen jälkeen joku ryhmä ihmisiä vetää sen biisin. Jos lähdettäisiin siitä että klasarimuusikot on vain säveltäjän marionetteja, kaikki sinfoniaorkesterit kuulostaisivat samalta ja samasta biisistä ei olisi olemassa erilaisia tulkintoja. Minun mielestäni puhutaan vivahteista - tulkinta on mielestäni improvisoinnin yksi osa-alue.
 
Pidän kovasti jatsista ja sen parissa touhuan. Silti minusta on väärin itseisarvottaa jazz-improvisointi muusikkouden ilmentymänä yli muiden. Silloin mennään samaan suohon missä iso osa klasaripiireistä olivat 50 vuotta sitten ylenkatsoessaan nk. kevyttä musiikkia. Eivät valtaosaltaan ylenkatso nykyään. Näyttävät olevan oppivaista sakkia.
 
Kaikella taiteella on monenlaisia ilmenemismuotoja. Minusta ne kaikki ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia keskenään.

Mitä väliä sillä oikeastaan on mitä musiikkityyliä/tyylejä soittaa jos sellaisesta diggailee soittaja ja mahdollisesti joku kuulijakin?
 
Minun puolesta on oikeastaan sama vaikka taiteellinen elämys syntyisi päästelemällä moottorisahalla tunnelmallisia ääniä nuotteina paikallislehden uutiset, joiden innoittamien fiilisten pohjalta loisi niitä äänähdyksiä.

Mitä väliä sillä oikeastaan on mitä musiikkityyliä/tyylejä soittaa jos sellaisesta diggailee soittaja ja mahdollisesti joku kuulijakin?
 
Minun puolesta on oikeastaan sama vaikka taiteellinen elämys syntyisi päästelemällä moottorisahalla tunnelmallisia ääniä nuotteina paikallislehden uutiset, joiden innoittamien fiilisten pohjalta loisi niitä äänähdyksiä.
 
Joo mutta kuinka iso taiteellinen elämys syntyisi siitä jos jazziin syydettäisiin se 2 miljoonaa (Helsingin oopperatalon viikon tuki) viikossa jazz-musiikin ylläpitoon ja koulutukseen. Mitä jos jazz-musiikki olisi kulttuurin isoin musiikkilaji, sekä oppilaitoksissa tuettaisiin vain sitä.

oon huomannut ainakin sen, että jos sanon klasarityypeille tai jazzareille pitäväni metallista ja soittavani sähkökitaraa siinä on usein jotain huvittavaa.

Mielestäni musiikin harrastamisen tulisi lähteä yksilöistä.
 
En kannata kilpaurheilun tukemista juuri lainkaan. Sensijaan omatoimista liikunnan harrastamista kannatan.
 
Minun mielestä Helsingin oopperataloon ei ole välttämätöntä laittaa tuollaisia rahoja.

oon huomannut ainakin sen, että jos sanon klasarityypeille tai jazzareille pitäväni metallista ja soittavani sähkökitaraa siinä on usein jotain huvittavaa.
 
Niin... Miltä kuullostaisi jos makasiinien päälle rakennettaisiin maamme kulttuurin maksavin hanke nimeltä jazz-talo, jossa toimisi sen sisällä kokonainen jazz-orkesteri ja keikat vedettäisiin elitistihinnoilla viikottain ja homma ei menisi persnetolle koska verorahoista kustannettaisiin koko homma alusta lähtien. Soittajille maksettaisiin tämä 3000 € bruttona/kk.

Kuulostaisi dorkalta. Mielestäni soittaminen on syytä kiinnostaa henkisenä arvona, eikä ensisijaisesti rahan takia.

Niin... Miltä kuullostaisi jos makasiinien päälle rakennettaisiin maamme kulttuurin maksavin hanke nimeltä jazz-talo, jossa toimisi sen sisällä kokonainen jazz-orkesteri ja keikat vedettäisiin elitistihinnoilla viikottain ja homma ei menisi persnetolle koska verorahoista kustannettaisiin koko homma alusta lähtien. Soittajille maksettaisiin tämä 3000 € bruttona/kk.
 
Siihen ku sais vielä täydet tuvat aina niin ihmeiden aika ei olis ohi

Siihen ku sais vielä täydet tuvat aina niin ihmeiden aika ei olis ohi
 
Minulle sopii jos rahat otetaan huippu-urheilun tukemisesta!
 
Ei sovi jos rahat otetaan peruspalveluista.

Ei nyt unohdeta antaa rahaa myöskään pop-rockmusan viennin tukemiseen.

Toi tyylilajien välinen tasa-arvo on tosi vaikea asia. On fakta, että klasaripuoli saa tukea pelkästään oopperatalolle viikossa saman verran kuin kaikki muut musiikinlajit yhteensä vuodessa.
 
Siitä huolimatta on aika kova ratkaisu ampua ooppera alas. Samalla laitetaan satoja ihmistä kortistoon ja oopperataloon sijoitetut rahat menevät myös osaltaan hukkaan.
 
Ymmärrän hyvin tukiaisten epäsuhtaisesta jakautumisesta aiheutuvan närän, mutta luulen että realismia on myös se, että jos ajetaan alas joku kulttuurilaitos, siitä vapautuvia resursseja ei todellakaan tänä päivänä suunnata takaisin esimerkiksi toiselle musiikinlajille.
 
Kuvitelkaapa itse tilanne, jossa yhteiskunnan taholta radikaalisti lopetetaan edellytykset toimia jollain musiikkityylin alueella kokonaan ja annetaan ne rahat toisen musiikkityylin toimijoille. Loppuisiko kurnutus siihen?! Ainoastaan kurnuttajat vaihtuisivat ja taidefoorumeissa soisi enemmän joku muu staili.
 
Entäs sitten kuvataiteet, tanssi, teatteri, kirjallisuus?!? Saavatko nämä taiteen lajit tukea samassa suhteessa kuin musiikki kokonaisuutena??
 
Onko olemassa maailmassa joku ihminen tai ryhmä ihmisiä jotka olisivat päteviä ja kykeneviä päättämään objektiivisesti siitä, minkä verran minkäkin taiteenlajin ja tyylisuunnan tulisi saada rahaa yhteiskunnan varoista?? Minä en ainakaan ole lähimainkaan pätevä tekemään tällaisia ratkaisuja, enkä edes haluaisi niitä tehdä.
 
Olen siinä mielessä pessimisti, että jos klasaripuolelta leikataan tukia pois, en jaksa uskoa siihen että niitä suunnattaisiin jatsareille tai poppareille. Maailma on paikka jossa jokainen yrittää pitää kiinni omastaan ja ottajia on muitakin kuin klasarit, popparit tai jatsarit.
 
Esimerkkejä tästä näkyy tämän päivän Hollannissa. 14 vuotta sitten laman aikaan kaikki isot orkesterit porskuttivat täydellä höyryllä. Nyt talous on ok, mutta hallituksen suuntaus on mitata kaikkea euroissa. Tämän johdosta esim. Metropole Orchestra, joka on Hollannin radion orkesteri (siis yhteiskunnan varoin ylläpidetty 62-henkinen orkesteri joka on keskittynyt eri rytmimusiikin lajien esittämiseen) toimii normaalibudjetilla vielä vuoden, sen jälkeen koko bändi saa kenkää. Palkkaavat sitten koko bändin uudelleen, mutta työmäärä ja samalla liksa tulee olemaan 40% pienempi. (24 työviikkoa entisten 40 sijasta). Jatkosta kukaan ei lupaa mitään ainakaan parempaa. Työmäärän vähentyminen johtaa vääjäämättä tason laskuun, ja sitten kun ei enää olla maailman huipulla, on paljon helpompaa antaa lopullinen niitti. Tämä bändi on tällä hetkellä lajissaan selkeästi euroopan ykkönen, aivan maailman huippua, ja silti tämä Hollannin musiikkielämän ylpeys ajetaan alas ... viime vuonna radion erittäin laadukas kamariorkesteri lopetettiin samassa firmassa.
 
Samaan aikaan Suomessa lasten päivähoitoon, peruskouluille, terveydenhoitojärjestelmään ja vaikka mihin muuhun voisi aivan hyvin antaa oopperan kokoisen rahapuron. Itse en osaa perustella jonkin musiikinlajin tärkeyttä yli vaikkapa lastenpsykiatrisen hoidon tarpeen.
 
Pääasia että musa on kivaa, eikös se niin mennytkään? :/ Pitää toivoa että tilanne pysyisi edes tällaisena kuin se on nyt.

Siitä huolimatta on aika kova ratkaisu ampua ooppera alas. Samalla laitetaan satoja ihmistä kortistoon ja oopperataloon sijoitetut rahat menevät myös osaltaan hukkaan.
 
Mikä estää oopperamuusikkoa hankkimasta leipänsä keikkailulla esim. hieman mukautuen siihen minkälaista kysyntää on?
 

 
Kuvitelkaapa itse tilanne, jossa yhteiskunnan taholta radikaalisti lopetetaan edellytykset toimia jollain musiikkityylin alueella kokonaan ja annetaan ne rahat toisen musiikkityylin toimijoille. Loppuisiko kurnutus siihen?!
 
Kuvitellaan jos diggailen soittaa vaikka bluesia, niin millä tavoin siinä tarvitaan yhteiskunnan tukea?

Mikä estää oopperamuusikkoa hankkimasta leipänsä keikkailulla esim. hieman mukautuen siihen minkälaista kysyntää on?
 
Mä en tiedä onko tämä sitä mitä tarkoitit, mutta kyllähän Oopperatalossa vedetään varsin populaariakin kamaa. Tai siis niitä yleisön vuosisadasta toiseen rakastamia juttuja. Itse oon käynyt katsomassa lähinnä niitä, modernimpia juttuja sitten vähemmän.
 
Kuvitellaan jos diggailen soittaa vaikka bluesia, niin millä tavoin siinä tarvitaan yhteiskunnan tukea?
 
Niin - eipä siihen (mielellään halvan ja räkäisen näköiseen) akkariin ja putkenpätkään sellaisia resursseja tarvitakaan että yhteiskunnan pitäisi siinä jeesata. Täysikokoisen oopperan kunnollinen saattaminen esityskuntoon onkin vähän toinen juttu :-)
 
Pitää muuten muistaa sellainen fakta, että oopperaliput ovat Suomessa erittäin edullisia. Varsinkin opiskelijalippujen muistan olleen puoli-ilmaisia, mutta kalliimmatkaan paikat eivät ole tyyriitä, kun osaa vähän suhteuttaa mitä on saamassa.
 
Jazztaloakaan vastaan mulla ei periaatteessa olisi mitään - nauttisin mä sellaisestakin. Ja jos fyrkat siirtyisivät kilpaurheilulta (Edit: Musamiehen ehdotuksen mukaan), niin siitä vaan saman tien!

Niin... Miltä kuullostaisi jos makasiinien päälle rakennettaisiin maamme kulttuurin maksavin hanke nimeltä jazz-talo, jossa toimisi sen sisällä kokonainen jazz-orkesteri ja keikat vedettäisiin elitistihinnoilla viikottain ja homma ei menisi persnetolle koska verorahoista kustannettaisiin koko homma alusta lähtien. Soittajille maksettaisiin tämä 3000 € bruttona/kk.
 
no varmaan 99% kansalaisten mielestä tosi tyhmältä idealta. miltä kuulostais noiden verorahojen käyttäminen sosiaalitukiin?

Mikä estää oopperamuusikkoa hankkimasta leipänsä keikkailulla esim. hieman mukautuen siihen minkälaista kysyntää on?
 
Ei tietysti mikään ... en halua liputtaa minkään yksittäisen musastailin puolesta muita vastaan. Tarkoitin oopperan lopettamisen olevan iso päätös siinä mielessä että kuka voi oikeasti päättää mikä kulttuurin laji saa elää ja mikä ei.
 
On tietysti yksi mahdollinen lähestymistapa lopettaa kaikki tukiaiset kaikille taidemuodoille. Se on kaikille tasapuolinen ratkaisu. Se tosin jättää henkiin vain ne, jotka pärjäävät markkinoilla. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että kaikki musa mitä vedetään isolla bändillä (ooppera, sinfikset, sinfonietat, UMO, teattereiden isommat bändit etc.) menee kuoppaan saman tien. Tämä johtaa myös siihen että kaikki se ammattitaito mikä liittyy isompiin kokoonpanoihin rapistuu pois kun sitä ei harjoiteta.
 
Jos taas lähdetään karsimaan orkesterilaitosta suomessa, oopperasta saadaan tietysti vapautettua paljon euroja mutta samalla lopetetaan kokonainen taidemuoto.
 
Minusta ei ole oikein että ooppera saa viikossa sen mitä koko rytmimusiikin kirjo saa koko vuodessa. En minä tiedä mitään hokkuspokkustemppua jolla saadaan taiteenlajien välinen tasa-arvo toimimaan, kunpa tietäisinkin!!! Silti yhden taidemuodon täydellinen teloitus tuntuu tasa-arvoajatuksen puolesta suuremmalta vääryydeltä kuin tämänhetkinen epäsuhta klasareiden eduksi, tämä yrittää olla se pointti.
 
Kuvitellaan jos diggailen soittaa vaikka bluesia, niin millä tavoin siinä tarvitaan yhteiskunnan tukea?
 
Ei tietenkään millään tavoin. Bluesin soittamiseen ei tarvita sinfoniabändiä. Oopperamusa ei toimi yhden blues-kitaristin (vaikka erinomaisenkin!) komppaamana samalla tavalla kuin sinfiksellä.
 
Miten se nyt menikään - kaikki taiteenlajit ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut taiteenlajit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
 
Onhan se oikeasti mielettömän iso kysymys, mikä saa elää ja mikä ei. Minkälaisen kulttuurielämän haluaa seuraaville sukupolville jättää?!? Vaikka itse liputan rytmimusiikin puolesta, en poistaisi oopperaa lapsiltani. Aika moni ihminen oikeasti pitää siitä(kin) taidemuodosta.
 
Ja mitä lippujen hintoihin tulee, on aivan totta että nimenomaan suomessa ns. tavallisella tallaajalla on öbaut mahdollisuus käydä oopperassa. Tämä on tulosta siitä että sinne laitetaan niitä euroja.

no varmaan 99% kansalaisten mielestä tosi tyhmältä idealta. miltä kuulostais noiden verorahojen käyttäminen sosiaalitukiin?
 
Veroilla pitäisi hoitaa viranomaistehtäviä ja sellaisia yleishyödyllisiä palveluita, joita on vaikea markkinaperusteisesti hoitaa. Esim. palo- ja pelastustoimi, vankila, tuomioistuin, ympäristönsuojeluun liittyvä jne.
 
Heikossa asemassa olevista huolehtiminen on kuulunut kunnallishallinnon perustehtäviin sen syntyajoilta alkaen.
 
Verovaroin kannattaa luoda edellytyksiä kansalaisten omatoimisuudelle myös kulttuurin saralla.
 
Lahdessa teatteri Vanha Juko on ollut yksi ilahduttava esimerkki kansalaisten omatoimisuudesta:
http://www.phnet.fi/public/vanhajuko/

Lahdessa teatteri Vanha Juko on ollut yksi ilahduttava esimerkki kansalaisten omatoimisuudesta:
http://www.phnet.fi/public/vanhajuko/
 
Kävin kurkkaamassa - hieno meininki!! Ehkä jengi sitten laittaisi oopperoitakin kasaan talkoomeiningillä ... mene ja tiedä.

Jos puhutaan musiikin ja kulttuurintuista, niin on järkyttävää ehdotella, että niitä lähdettäisiin tästä ainakin vähentämään!
 
Se että niitä voitaisiin jakaa erilailla on sitten oma kysymyksensä.
 
Esimerkiksi Helsinki käyttää kuntana vuodessa käsittääkseni yhden prosentin verran kulttuuriin yhteensä, verraten siihen että sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon käytetään 50%. Jos luuletta, että sosiaalipalvelut korjataan tuolla yhdellä prosentilla ja poistamalla kulttuurinen elämä täysin - olette hiukan hakoteilla.
 
Puhuttaessa esimerkiksi rakennusten hinnoista on otettava huomioon, että suurinosa rakennuskustannuksista menee kuitenkin niille rakennustyöntekijöille. Ja koska raksapuolella on työstä pulaa, olisivat he muuten sosiaaliturvan kustannuksia lisäilemässä.
 
Tämän lisäksi erilaiset kulttuurimuodot tuovat turismia maahamme, ja todennäköisesti pitävät tiettyä pääoman kulutusta maamme rajojen sisäpuolella, joka muuten menisi ulkomaille.
 
Myös muusikoiden ja kulttuuritekijöiden palkat voidaan nähdä tavallaan osittain vähennettäväksi muuten aiheutuvista sosiaalikustannuksista.
 
Aktuaalinen kulutus siis menee jo reippaasti alle tuon yhden prosentin.
 
Kulttuurivaroilla ei siis sosiaalipalveluitamme pelasteta, haluammeko ne suotta tuhota?
 
Se syy miksi klassinen musiikki on etusijalla on selkeästi kulttuurihistoriallinen. Minusta paras ratkaisu olisi jakaa rakennusten käyttöä selkeämmin myös klassisen musiikin ulkopuolisille tekijöille. Mutta meillä on kuitenkin jo UMO:t ja muut, en tavallaan näe, että jazzin rahoituis olisi maailman pahimmassa kriisissä. Ja kehityssuunta avoimmuuten tuntuu olevan oikea.
 
Mitä tulee eri genrejen välisiin ennakkoluuloihin ja purismiin, niitä yleensä edustavat yleensä sellainen kuuntelijakunta jotka pitävät tiettyä musiikkia jotenkin "statusta" aiheuttavana. Tätä esiintyy sekä Jazzin, että klassisen puolella.
 
Hyvät muusikot itsessään ovat liian fiksuja tällaisiin jaotteluihin.

Jos puhutaan musiikin ja kulttuurintuista, niin on järkyttävää ehdotella, että niitä lähdettäisiin tästä ainakin vähentämään!
 
Se että niitä voitaisiin jakaa erilailla on sitten oma kysymyksensä.
 
Esimerkiksi Helsinki käyttää kuntana vuodessa käsittääkseni yhden prosentin verran kulttuuriin yhteensä, verraten siihen että sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon käytetään 50%. Jos luuletta, että sosiaalipalvelut korjataan tuolla yhdellä prosentilla ja poistamalla kulttuurinen elämä täysin - olette hiukan hakoteilla.
 
Puhuttaessa esimerkiksi rakennusten hinnoista on otettava huomioon, että suurinosa rakennuskustannuksista menee kuitenkin niille rakennustyöntekijöille. Ja koska raksapuolella on työstä pulaa, olisivat he muuten sosiaaliturvan kustannuksia lisäilemässä.
 
Tämän lisäksi erilaiset kulttuurimuodot tuovat turismia maahamme, ja todennäköisesti pitävät tiettyä pääoman kulutusta maamme rajojen sisäpuolella, joka muuten menisi ulkomaille.
 
Myös muusikoiden ja kulttuuritekijöiden palkat voidaan nähdä tavallaan osittain vähennettäväksi muuten aiheutuvista sosiaalikustannuksista.
 
Aktuaalinen kulutus siis menee jo reippaasti alle tuon yhden prosentin.
 
Kulttuurivaroilla ei siis sosiaalipalveluitamme pelasteta, haluammeko ne suotta tuhota?
 
Se syy miksi klassinen musiikki on etusijalla on selkeästi kulttuurihistoriallinen. Minusta paras ratkaisu olisi jakaa rakennusten käyttöä selkeämmin myös klassisen musiikin ulkopuolisille tekijöille. Mutta meillä on kuitenkin jo UMO:t ja muut, en tavallaan näe, että jazzin rahoituis olisi maailman pahimmassa kriisissä. Ja kehityssuunta avoimmuuten tuntuu olevan oikea.
 
Mitä tulee eri genrejen välisiin ennakkoluuloihin ja purismiin, niitä yleensä edustavat yleensä sellainen kuuntelijakunta jotka pitävät tiettyä musiikkia jotenkin "statusta" aiheuttavana. Tätä esiintyy sekä Jazzin, että klassisen puolella.
 
Hyvät muusikot itsessään ovat liian fiksuja tällaisiin jaotteluihin.
 
< Dr Dominant painaa pontevasti plus-näppäintä >