John Scofieldin keikan (4.11.2012) jälkimainingeissa jäin Tampereen Klubille vielä viettämään iltaa kun ei ollut kiire minnekään ja täytyy sanoa, että kannatti jäädä. Pääsin osalliseksi erittäin, erittäin hienosta keikasta. Edellinen (ja ensimmäinen) XL-livekokemukseni oli Jyväskylän Lutakossa, jolloin tuuraavana basistina oli itse bassokenraali Pekka Pohjola. (Tähän väliin nopea googlaus ja selvisi, että tuosta keikasta on aika lailla tasan kymmenen vuotta, voiko olla totta?!)
Pohjolan tuotantoon ja sävelkieleen laajemminkin tutustuneena ja ihastuneena sekä sitä suunnattomasti ihailevana täytyy sanoa, että XL-keikalla oli hyvin kotoisa olo: musiikista oli erittäin helppo nauttia, vaikka biisit eivät sinänsä erityisen tuttuja olekaan (tämä on luonnollisesti oma häpeäni ja asia, jolle aion tehdä jotain). Siitä huolimatta on sanottava, että hyvä musiikki puhuttelee, oli se tuttua tai ei - ja XL:n musiikki oli ehdottomasti juuri tällaista.
Erityisesti Klubin keikalta jäi mieleen Tomi Salesvuon äärimmäisen jämäkkä soitanta, josta tuli tavattoman hyvä fiilis. Miten voikaan rumpujensoitto olla samalla kertaa noin tanakkaa, mutta silti letkeää? Lisäksi Jarmon parit "vuorenhuippuakin korkeammat" soolo-osuudet eivät jättäneet mitään kysyttävää: todella ammattimaista ja hienoa meininkiä.
Kiitos teille, XL:n pojat. Aion tsekata teidät jatkossa useamminkin kuin kymmenen vuoden välein! :) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
Täytynee myöntää, että eilinen Lutakon keikka oli ensikosketukseni yhtyeeseen, mutta hemmetti miten toimivaa. Enpä olisi varmaan tuonnekaan eksynyt ilman mnettiä. Kiitos! Responsible people don't go around their nipples twisted. |
antnis
90125
Jucciz
Qoshovius
blastoff
2541