Etno, proge, latin ›

En ole muusikko, mutta kuuntelen kyllä Thelonious Monkin ja Miles Davisin levyjä.
 
Hävettää, kun ostin juuri poptori kasasta Vivaldin neljä vuodenaikaa, ja jonkun hits of the 50s kokoelman, ja levyjen sisällä oli tekstiä, että kiitos kun tuet uudenlaista musiikin käyttötavarakulttuuria. Musiikin käyttötavarakulttuuria, aaaargh. Pahinta mitä on olemassa.
 
Olen samaa mieltä. Musiikista ja käyttötavarakulttuurista ei pitäisi puhua samassa lauseessa. Onko tuo muuten vain ja ainoastaan Poptorin julkaisujen mainospropagandaa vai syyllistyvätkö siihen muutkin?
 
Mutta asiahan on niin että ei pop ole ainoa musiikinlaji joka on pikaruokakulttuuria. Kauppamiehet ovat päättäneet, että tehdään jatsista ja klassisestakin pikaruokaa. Parhaimmillaan jatsinkin elitistinen leima häviää kun sitä saa essolta halpiskokoelmina. Samoin käy klassiselle musiikille. Käyttötavarakulttuuria, se on tulevaisuutta. Ainakin bisnesmiehen mielestä. Elitismi sinällään on tylsä juttu, mutta menetetäänkö tässä nyt jotain samalla?
 
En ainakaan itse kokisi pahaksi, mikäli laadukasta jazzia olisi saatavilla myös huoltoasemilta edulliseen hintaan ja ohiajava autoilija innostuisi sellaisen ostamaan (tosin monesti noiden Poptori-halpislevyjen taso ei taida olla kovin häävi, uudelleenäänityksiä klassikkolevytyksistä ja niin edelleen). Jazziin (ikävä kyllä) liitetyn elitistisen leiman asteittaisessa katoamisessa ei tosiaankaan olisi mitään pahaa.

Olipas juonisti heitetty:
 
Kiintoisaa muuten havaita, että jos tekee jollain tavalla vaikeaa musiikkia, joko soittotaidollisesti tai kuuntelullisesti, niin heti joku tuomitsee sen tilutteluksi tai kikkailuksi (instrumentistä riippuen).
 
Soiton sisällöllä ja teknisellä vaativuudella ei ole mitään tekemistä keskenään - ne eivät ole vastakohtia. Vrt. esim. Bird kontra Wynton Marsalis
 
Jos taas tekee suoraviivaisempaa tavaraa, niin syytetään pinnallisuudesta, asenteella pätemisestä ja soittotaidon puutteesta.
 
Viittaan edelliseen. Kyllä yksinkertaistakin musiikkia (jos sellaista nyt yleensä on olemassa) pitää OSATA soittaa.
 
Itse pyrin välttämään moisiin paheisiin sortumista, vaikka onhan jazz tietysti ainoaa oikeaa musiikkia...
 
Noniin!

En ole muusikko, mutta kuuntelen kyllä Thelonious Monkin ja Miles Davisin levyjä.
 
Etkä ole ainoa.
 
Olen samaa mieltä. Musiikista ja käyttötavarakulttuurista ei pitäisi puhua samassa lauseessa. Onko tuo muuten vain ja ainoastaan Poptorin julkaisujen mainospropagandaa vai syyllistyvätkö siihen muutkin?
 
Mulle ei kyllä putoo se, että musaa ei vois kuunnella välillä vaan "toisella korvalla" - no ehkä ei kaikkee: Esim. Perkon Kaanaanmaata en osaa oikein kuunnella keskittymättä
 
En ainakaan itse kokisi pahaksi, mikäli laadukasta jazzia olisi saatavilla myös huoltoasemilta edulliseen hintaan ja ohiajava autoilija innostuisi sellaisen ostamaan (tosin monesti noiden Poptori-halpislevyjen taso ei taida olla kovin häävi, uudelleenäänityksiä klassikkolevytyksistä ja niin edelleen). Jazziin (ikävä kyllä) liitetyn elitistisen leiman asteittaisessa katoamisessa ei tosiaankaan olisi mitään pahaa.
 
Ja äsken sä sanoit, ettei musa oo käyttötavarakulttuuria??

Olipas juonisti heitetty:
 
Soiton sisällöllä ja teknisellä vaativuudella ei ole mitään tekemistä keskenään - ne eivät ole vastakohtia. Vrt. esim. Bird kontra Wynton Marsalis
 
Viittaan edelliseen. Kyllä yksinkertaistakin musiikkia (jos sellaista nyt yleensä on olemassa) pitää OSATA soittaa.
 
Noniin!
 
Toki ns. yksinkertaistakin musiikkia pitää osata soittaa, mutta pointtini olikin, että ihan sama mitä tekee aina joku on arvostelemassa. Muiden mielipiteille ei siis tule antaa mitään arvoa, vaan uskoa omaan juttuuunsa... Se viime viestin viimeinen lause olisi varmasti jokaisen ymmärrettävissä, jos käyttäisin: ;) :) ym. sisälukutaidottomille tarkoitettuja merkkejä.

Toki ns. yksinkertaistakin musiikkia pitää osata soittaa, mutta pointtini olikin, että ihan sama mitä tekee aina joku on arvostelemassa.
 
Arvostelun yläpuolella olevassa "taiteessa" ei ole mitään järkeä.
 
Muiden mielipiteille ei siis tule antaa mitään arvoa, vaan uskoa omaan juttuuunsa...
 
Niin, ettei vaan pääsisi kehittymään....
 
Se viime viestin viimeinen lause olisi varmasti jokaisen ymmärrettävissä, jos käyttäisin: ;) :) ym. sisälukutaidottomille tarkoitettuja merkkejä.
 
Nonii-in!

Etkä ole ainoa.
 
Niin arvelinkin. Monk ja Davis-kommentti oli tarkoitettu jonkinlaiseksi vastaukseksi tähän alkuperäiseen kysymykseen.

Ja äsken sä sanoit, ettei musa oo käyttötavarakulttuuria??
 
Niin. Musiikki ei ole Poptori-kertakäyttötavarakulttuuria, jossa myydään heikkotasoisia b-luokan levyjä halpahallien alennuslaareissa, mutta minusta se ei kuitenkaan sulje pois tuota edellisessä viestissä mainitsemaani "laadukkaita jazzlevyjä myös huoltoasemilta"-skenaariota. Minusta olisi mukavaa, mikäli ihmisille voitaisiin tälläkin tavalla tehdä tutuksi hyvää musiikkia, vaikka joku elitistinen jazzdiggari tukehtuisikin sen takia katkeruuteensa.

Mutta ajattelepa asia niin, että moni "sortuu" kotimaisen nykyiskelmän sijaan ostamaan laatumusiikkia, kun sitä saa niin edullisesti. Kyllä moni muukin pistäisi mieluummin vitosen Vivaldiin kuin kaks kymppiä Huovilaan....
 
Pakko myöntää, että mäkin oon monta mieleistä jazzlevyä kaivanut Anttilan halpiskasasta. Viimeksi sekä Ellintonia että Milleriä kolmen levyn sikahalvat kokoelmat. Ne oli vielä maltettu jättää digitoimatta liikaa - ihana orggissaundi - ja mulla on vielä kuuden levyn vaihtaja autossa.....
 
Mitä helpommin levyjä saa - sitä helpommin niitä saadaan mekin...
 
Noniin, tuli sitten mietittyä ihan oikeasti tätä useampi päivä. Jazzia halpislevyinä ja poptorikokoelmina voi olla ihan hyvä asia, mikäli soundipolitiikka on kohillaan hinnasta huolimatta.
 
Ongelma on että halpuus pätee vain vanhaan jatsiin. Se halpa hinta johtuu tuotantokustannuksien puuttumisesta noissa vanhoissa levyissä. Kaikkein vanhimmissa ei ole edes Teostoa riesana. Eli penniäkään tuotosta ei mene artistille tai hänen mahdollisille omaisilleen. Tämä kaventaa leipää entisestään uusilla bändeillä. Levy-yhtiöiden ei kannata tehdä uutta jatsia, koska vanhalla materiaalilla saa jo jatsipiirien rahat nyhdettyä, ja vielepä katu-uskottavasti. Siis vanhoissa jatsilevyissä koko tuotto jää ketjun kaupallisille toimijoille. Uusissa levyissä se tekijäpuoli ottaa ensin omansa pois, näin kärjistäen. Nostalgiasyistä nuo vanhat on lisäksi helpompia markkinoida muutenkin. Poptori taisi oikein mainostaa tuota juttua. Saat levysi halvemmalla, koska me ei makseta tekijöille. (Ei ihan noin mutta melkein.)
 
Klasaripuolella tuo tilanne on kuulemma vielä pahempi. Vain murto-osa uusista säveltäjistä saa edes mahdollisuuden, koska teostovapaata materiaalia on niin uskomattomat määrät.
 
Mahtavaa musiikkia? Mielestäni kyllä. Haluaisinko tutustua silti uusiinkin säveltäjiin? Enemmän kuin on aikaa. Uutta jatsia ja klassista on oikeasti etsittävä. Kaikki uusi musiikki joka saa näkyvyyttä on sitä peruslistakamaa. Minä kun olen vielä musiikillisesti kaikkiruokainen niin tuppaa ihan laiskuuttani jäädä monia juttuja etsimättä. Vanhaa jatsia löytää nykyään ihan helposti, mikä on kiva. Olisi kiva löytää uuttakin edes vähän helpommin. Silloin sitä löytäisi ehkä se jokamieskin.
 
Mutta, mutta. Onko jatsi vain muusikoiden musiikkia? Mielestäni ei, kuuntelenhan minäkin sitä. Tietynlaista asian harrastuneisuutta vain vaatii kaivaa sitä vähän vähemmän ilmeistä jatsia esille.

Täytyy tähän väliin sanoa, että mulle ainakin tän hetken jazztarjonta (pätee muuhunkin musaan) on enemmän kuin riittävää. On vielä niiiiin monta bändiä ja säveltäjää mihin ei ole kerennyt/voinut tutustua. Eli kyllä ainakin musadiggareilla on asiat hyvin. Muusikoilla sen sijaan ei. Pitäisiköhän uusia se 40-luvun levytysboikotti?

Niin. Musiikki ei ole Poptori-kertakäyttötavarakulttuuria, jossa myydään heikkotasoisia b-luokan levyjä halpahallien alennuslaareissa, mutta minusta se ei kuitenkaan sulje pois tuota edellisessä viestissä mainitsemaani "laadukkaita jazzlevyjä myös huoltoasemilta"-skenaariota. Minusta olisi mukavaa, mikäli ihmisille voitaisiin tälläkin tavalla tehdä tutuksi hyvää musiikkia, vaikka joku elitistinen jazzdiggari tukehtuisikin sen takia katkeruuteensa.
 
Huoltoasemat kai lopunperin myy sellaista musaa, mitä ihmiset ostaa - ja poptori väittää heidän ostavan. Mulla ei olis mitään sitä vastaan, että "Snack & shopista" vois täydentää jazz-kokoelmiaan. Hmmmmm.....hyllyssä A.Aallon ja Janne Tulkin sijaan Charles Mingus Band tai J.J.Johnson.... WOW!

Arvostelun yläpuolella olevassa "taiteessa" ei ole mitään järkeä.
 
Niin, ettei vaan pääsisi kehittymään....
 
Ilmeisesti täytyy aloittaa se hymiöiden käyttö, kun ilman niitä ei enää tule ymmärretyksi.

Ilmeisesti täytyy aloittaa se hymiöiden käyttö, kun ilman niitä ei enää tule ymmärretyksi.
 
Näin voi olla. Vaikka ärsyttäviä ovatkin, niin välistä jopa hyödyllisiä.
 
(Tähän se hymiö.)
Hoho.
:)
-> mikä edellisistä oli paras?