Etno, proge, latin ›

Darkside of the Moon on ehkä vahvin prog/rock-historian kokonaisuuden muodostava levy minkä tiedän. Monikaan levy ei ole yhteen nivoutuva kokonaisuus tai teema-levy, siten miten minä ymmärrän mitä tarkoitetaan albumi-kokonaisuudella; The Wall on myös aika vahva kokonaisuus ja on yhtenäinen.
Pulsen katsoisin ihan viimeisenä. Hyvä levy se on ja DVD. Kokoelmalevyllä aloittaminen Pink Floydin tapauksessa ei sinänsä ole yhtään huono idea. Niitä löytyy hyviä kyllä.
Nuo edellä mainitut levyt kannattaisi mielestäni myös kuunnella joskus kokonaisuutena; ei pelkästään niin, että yksi irroitettu biisi ( "Money") sieltä tai toinen biisi ("Another brick...") täältä.
Jos vinyylinä kuuntelee niin samalla vielä pällistellä kansia. Ottaa tunti tai pari aikaa siihen kuunteluun ja lähteä musiikilliselle matkalle. Toimii!Suosittelen kokeilemaan.
 
-Cale: Kuulemani PF -levyt eivät mitkään ole olleet mitenkään järin vahvoja kokonaisuuksia. Kokonaisuuksista irroittettuna monet biisit kyllä toimivat. Tältä kantilta lähtisin lähestymään bändiä jollain kokoelmalevyllä, vaikka on niissäkin omat hyvät ja huonot puolensa.

mgminishit: Eli jos haluan tutustua pink floydiin onko vinkkejä mistä albumista kannattaisi aloittaa?
 
A Saucerful of Secrets tai Final Cut. Tai sitten ihan eka levy Piper at the Gates of Dawn.

Nazareth: Mitä mieltä ootte tosta Ummagummasta? Se ei mun mielestä tosiaankaan ole hyvä levy mitä tulee siihen että ekaks koittaa. Live-levy menee jotenkin mutta studiolevy on melko omituista, suoraan sanottuna pelottavaa.
 
Oikein kiva levy, vaikka ei yhtä hyvä kuin More mielestäni. Mikä siitä tekee pelottavan, onko se Sysyphuksen teema- tai mottomelodia? Livenähän ne esittivät Sysyphusta jonkinlaisena avaruusjamina.

velipesonen: Oikein kiva levy, vaikka ei yhtä hyvä kuin More mielestäni. Mikä siitä tekee pelottavan, onko se Sysyphuksen teema- tai mottomelodia? Livenähän ne esittivät Sysyphusta jonkinlaisena avaruusjamina.
 
Joo Sysyphusta tarkotin. Ja Nick Masonin soolokappaleet on aika hämäriä.

Nuo edellä mainitut levyt kannattaisi mielestäni myös kuunnella joskus kokonaisuutena; ei pelkästään niin, että yksi irroitettu biisi ( "Money") sieltä tai toinen biisi ("Another brick...") täältä.
 
Sanoisin että kun kyseessä on Pink Floyd, jää sellainen satunnaiskuuntelu helposti turhan ohueksi siihen nähden miten taitavasti hiottuja teoksia bändillä on tarjota nimenomaan albumikokonaisuuksien muodossa.

Tässä ketjussa on ollut tosi paljon hyvää asiaa, siitä kiitokset!
 
Mulle suurin osa Pink Floydin tuotantoa on ikään kuin kasa kirjoja, joista toki voi lukea kappaleen sieltä, toisen täältä - mutta miten käykään juonen? Näistä kirjoista mieluisimpia ovat "ensirakkauteni" DSotM ja WYWH ja leffan myötä uusia ulottuvuuksia saanut The Wall.
 
Sujuvasti luen myös novellikokoelmia Division bell ja Momentary lapse of reason, joista jälkimmäinen lienee helpoin tapa sukeltaa näihin syövereihin.
 
Ei, en dissaa yhtyeen alkuaikojen tuotantoa. Se ei vaan puhuttele minua samalla tavalla kuin nuo yllämainitut.

Oma ensikosketus Floydiin tulikin The Wall-leffan kautta. Voitte varmasti uskoa sen ihmettelyn määrän kun elokuva loppui.

akuankkakomppi:
 
Ei, en dissaa yhtyeen alkuaikojen tuotantoa. Se ei vaan puhuttele minua samalla tavalla kuin nuo yllämainitut.
 
Kaikkein suurimmat kiksit kyllä saa 70-luvun Floydista (minä siis), mutta helpoiten pääsin sisään Saucerful Of Secretsilla. Siinä on yllättävän koukuttavia melodioita ja kaaosta joka ei kuitenkaan karkaa käsistä.

Kyllähän Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here, Animals ja The Wall ovat itselleni ne parhaat Floyd-albumit, ja tuossa järjestyksessä vieläpä. Tai no Animalsin ja The Wallin järjestys vaihtelee. Mutta noista suosittelen tutustumaan.