Etno, proge, latin ›

POT: Levyn pointtihan on Richard Wright.
 
Rumbassa on hieno analyyshi:
 
http://www.rumba.fi/premium/pink-fl … lbumin-lapi-virtaava-ikuinen-virta/
 
Voihan sitä yrittää antaa jätenauhoille merkitystä, levy onkin parhaimmillaan analysoituna, ei kuunneltuna.

antnis: Voihan sitä yrittää antaa jätenauhoille merkitystä, levy onkin parhaimmillaan analysoituna, ei kuunneltuna.
 
Höpsis, tällä levyllä säädät subbarin vaiheen ja tason kohdilleen ja Allons-(Y) -poljentojen välissä vierailet Nirvanassa vaimosi kanssa ym.
 
https://www.youtube.com/watch?v=8OYlHtGQXxs

POT: Höpsis, tällä levyllä säädät subbarin vaiheen ja tason kohdilleen ja Allons-(Y) -poljentojen välissä vierailet Nirvanassa vaimosi kanssa ym.
 
https://www.youtube.com/watch?v=8OYlHtGQXxs
 
One of these days taitaakin soveltua noihin hommiin paremmin. Aivan hillitöntä menoa lastenkin mielestä.

Heh tosiaan tuo One Of These Days on kyllä melkoinen pläjäys;). Varsinkin se Masonin puhekohta... Aina jaksaa hymyilyttää kun kuulee sen:).

Regalis Apertura: Heh tosiaan tuo One Of These Days on kyllä melkoinen pläjäys;). Varsinkin se Masonin puhekohta... Aina jaksaa hymyilyttää kun kuulee sen:).
 
Jep, ja "lauluosuuden" jälkeen alkaa ihan hillitön meininki. "Tietääkö kukaan hyvää tanssibiisiä?"

POT: Jep, ja "lauluosuuden" jälkeen alkaa ihan hillitön meininki. "Tietääkö kukaan hyvää tanssibiisiä?"
 
One of these days on minunkin suosikkeja.

Pari kertaa olen huolimattomasti Spotifystä kuunnellut ja ei se ihan paskalta kuulosta. Hyviä melodioita siellä tuntuu seassa olevan. En osaa muodostaa vielä kuitenkaan minkäänlaista mielipidettä ja saako sitä edes muodostaa, ennenkuin olen ostanut aktiivikaiuttimet + bassovahvarin, sekä tietysti vinyylin ja vinyylisoittimen...

POT: Levyn pointtihan on Richard Wright.
 
Rumbassa on hieno analyyshi:
 
http://www.rumba.fi/premium/pink-fl … lbumin-lapi-virtaava-ikuinen-virta/
 
No, niinhän se tuntuu olevan. Paraneehan tuo kuunnellessa.

Kyllähän tuo uusi albumi hyvältä kuulostaa. Kaiken kaikkiaan antaisin sille 4/5 arvosanaksi ja samaan laatuluokkaan menee kuin The Division Bell. Ei ihan täydellistä, lähinnä johtuen Roger Watersin puutteesta, mutta niin hyvää kuin mihin tämä kokoonpano ilmeisesti parhaimmillaan yltää.
 
Harmillista albumilla on se epäjohdonmukaisuus tai se että asioita ei vedetä aina ihan loppuun. Se ei kuitenkaan kokonaisuutta enempää kuin sen puoli pistettä raasta. Roger saa aina johdonmukaisuutta musiikkiin. Amused to Death on kovaa kamaa.
 
Tuossa työmatkalla ajelehdin tuumailemaan syvemmin noita Pink Floydin albumeja ja tuli siihen tulokseen että yhtyeen albumit voi kategorisoida neljään eri luokkaan: täydelliset, lähes täydelliset, hyvät ja kohtalaiset.
 
Täydellisiksi albumeiksi sanoisin: The Dark Side of the Moon, Wish You Were Here, Animals ja The Wall. Neljä parasta albumia jotka ovat keskenään erilaisia ja eritunnelmaisia, mutta mitään negatiivista ei ole missään mielestäni.
 
Lähes täydellisiksi albumeiksi sanoisin: Meddle, The Final Cut, The Division Bell ja The Endless River. Neljä albumia joita jokaista vaivaa jokin yksittäinen ongelma, mutta ovat kuitenkin itselläni jatkuvassa kuuntelussa.
 
Hyviksi albumeiksi sanoisin: A Saucerful of Secrets, Atom Heart Mother, Obscured By Clouds. Näissä kolmessa albumissa on selviä ongelmia, mitkä selittävät sitä miksei nämä ole jatkuvassa kuuntelussa. Ensin mainitulla ollaan liian syvällä psykedeliassa, toinen on harmikseen hieman teematon ja kolmannelta puuttuu laadukkaat sävellykset ja johdonmukainen sanoitus. Albumit saavat kuitenkin 3 pistettä viidestä eli melko hyviä albumeja.
 
Kohtalaisiin ja Pink Floydin heikoimpiin luettelisin: The Piper at the Gates of Dawn, More, Ummagumma ja A Momentary Lapse of Reason. Näitä tulee kuunneltua aniharvoin vaikka eivät huonoja levyjä olekaan. Näissä on vain sellaisia piirteitä jotka tekevät kuuntelemisesta vaikeampaa. En pidä alkuaikojen liiallisesta psykedeliasta ja epäjohdonmukaisuudesta. A Momentary Lapse of Reason taas on osoitus siitä ettei muulla bändillä ollut mitään kovin arvokasta biisimateriaalia tarjota Watersille vaihtoehdoksi.
 
Miltä olisikaan kuulostanut Pros and Cons, Radio K.A.O.S. tai Amused to Death jos muu bändi olisi voinut joustaa hieman vaatimuksissaan. Kaikki Roger Watersin sooloalbumit ovat kuitenkin johdonmukaista kuunneltavaa ja niistä puuttuu vain hienot soolot ja tarvittava musiikillisuus mitä muu yhtye olisi tuonut.
 
Noh.. Olipahan analyysia kerrakseen. Eipähän tartte enää kirjottaa hetkeen tänne mitään.

Japiiz:
Tuossa työmatkalla ajelehdin tuumailemaan syvemmin noita Pink Floydin albumeja ja tuli siihen tulokseen että yhtyeen albumit voi kategorisoida neljään eri luokkaan: täydelliset, lähes täydelliset, hyvät ja kohtalaiset.
 
Olen lähes täysin samaa mieltä tästä. The Final Cutin, Momentary Lapsen ja The Division Bellin arvostelun jättäisin pois, koska en ole kuunnellut niitä riittävästi, koska ne eivät ole houkutelleet.

Exhausted: Olen lähes täysin samaa mieltä tästä. The Final Cutin, Momentary Lapsen ja The Division Bellin arvostelun jättäisin pois, koska en ole kuunnellut niitä riittävästi, koska ne eivät ole houkutelleet.
 
Kuin myös. Paitsi että nostan Final Cutin täydelliseksi ja lasken Division Bellin keskinkertaiseksi.

Onkos muut tutustuneet Gov't Mulen livelevyyn Dark Side Of The Mule? Bostonista 2008 tallennettu keikka jossa toinen setti koostui Pink Floyd-veisuista.

Vessajono: Kuin myös. Paitsi että nostan Final Cutin täydelliseksi ja lasken Division Bellin keskinkertaiseksi.
 
The Final Cut -albumin ongema on musiikillisuuden puutos paikoittain ja Richard Wrightin puuttuminen albumilta. Albumi vaikuttaa siltä että siitä olisi ihan täydellisen saanut ihan vaan vähän vielä työstämällä. En myöskään pidä albumin jatkuvasta töksähtelystä. Tarkoitan että tulee paljon voimakkaita kohtia jotka nuupahtavat lähes saman tien ja taas uudestaan. Tasaisuutta olisi vähän kaivattu.
 
The Division Bell -albumi on taas mielestäni hyvinkin miellyttävää kuunneltavaa, mutta Watersin puutos on paha juttu. Sen takia sanoitukset ovat välillä vain hyvät, eivät täydelliset. Musiikillisuus loistaa tällä levyllä.
 
The Final Cut on kuitenkin tyylillisesti lähempänä omaa makuani, sillä vaadin että sanoitukset ovat hienot ja albumi etenee teemallisesti.

Onkos muuten missään ollut juttua Gilmourin tulevasta soololevystä? Käsittääkseni sellainen olisi työn alla...

Regalis Apertura: Onkos muuten missään ollut juttua Gilmourin tulevasta soololevystä? Käsittääkseni sellainen olisi työn alla...
 
Tänään tuli antoisa juttu soittokamoista, ei tosin mainita soololevyä, mutta eiköhän nämä siellä soi:
http://www.musicradar.com/news/guit … amps-and-effects-in-pictures-616154
 
Ja vaimon Instassa maininta, että Jools Holland soittelee pianoa levyllä:
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/d … w-album-has-a-famous-guest-on-piano

Pink Floyd viettää tässä kuussa 50-vuotisjuhlia. Saa nähdä aikovatko Gilmour, Waters ja Mason juhlistaa mitenkään bändin 50-vuotista historiaa.

Epäilisin että ainakaan keikkoja ei tehtäisi Floydin nimellä/elossaolevien jäsenten kokoonpanolla... Jos tehtäisi niin kai niistä olisi uutisoitu jo hyvissä ajoin (otaksuisin). Ja Watersin osallistumisen voi varmaan unohtaa? Taitaa viihtyä liian hyvin soolojuttujensa kanssa.

Bob Klose mukaan. Eka demo paras.

Phil Manzanera kehuu Gilmourin tulevaa levyä fantastiseksi.
 
http://www.neptunepinkfloyd.co.uk/e … builds-for-david-gilmours-new-album

Hmm milloinkohan tuo oikein julkaistaan?