Etno, proge, latin ›

Luulen, että olen nyt suututtanut suurimman osan palstan progemetallifaneista. Anteeksi. Mutta minun oli pakko vastata.
 
Joo ei mitään, saat anteeksi. Portnoy on mullekkin ollut SE rumpali. Soiton jäykkyys on kyllä aika perusteltua. Ehkä junnut sen soitosta innostuu, kun se kuitenkin niin uskottavan näköstä ja muutenkin visuaalista. Mutta joo, Morse on kyllä hieno muusikko. Täytyypä tarkastaa tuo uusin levy.

Hankintaan menee uusi levy heti kun kerkeen. Ei jaksais odotella.

En tiedä viitsinkö itse rynnätä heti tuota uutta Morsea ostamaan, jokin aika sitten kuuntelin Spock's Beardia niin saakelisti että alkoi hieman toistamaan itseään jo. Morsen soololevyjä en ole kuullut lainkaan, mitä nyt muutaman yksittäisen biisin sieltä täältä. Ihan hyviä ja vahvoja melodioita sekä tulkintoja, mutta kuten sanoin, hiukan itseääntoistavan kuuloista musiikillisesti. "?" pitänee kuunnella vasta sitten kun on ensin vähän "tuulettunut" Morsen musiikista.

Tuli sitten ostettua tuo ?... Ensivaikutelma oli hyvä, muttei hehkutuksen veroinen. Muutamat kerrat kerkesin eilen kuuntelemaan, ja koko ajan parani. Loppupeleissä tulin siihen tulokseen, että kyseessä on vallan loistava lätty. Mutta niinkuin Neal Morsen kohdalla usein käy, niin levyt ei heti aukea. Joten kuuntelen vielä muutaman päivän ennen lopullista mielipidettäni. Mutta hyvältä näyttää...

Tuli sitten ostettua tuo ?... Ensivaikutelma oli hyvä, muttei hehkutuksen veroinen. Muutamat kerrat kerkesin eilen kuuntelemaan, ja koko ajan parani. Loppupeleissä tulin siihen tulokseen, että kyseessä on vallan loistava lätty. Mutta niinkuin Neal Morsen kohdalla usein käy, niin levyt ei heti aukea. Joten kuuntelen vielä muutaman päivän ennen lopullista mielipidettäni. Mutta hyvältä näyttää...
 
Huoh... tylsä levy tämä on, vaikka kuinka kuuntelisi. Vaikka typeristä lyriikoista olisi välittämättä, musiikki on todella köyhää. Loogisin selitys lienee, että ideat ovat lopussa...

Kannattaako ostaa Morsen One? Kyllähän se nyt varmaan jossain määrin Spock's Beardilta ja Transatlanticilta kuulostaa, mutta onko se hyvä levy?

Kannattaako ostaa Morsen One? Kyllähän se nyt varmaan jossain määrin Spock's Beardilta ja Transatlanticilta kuulostaa, mutta onko se hyvä levy?
 
Älä missään nimessä osta. Levy ei tarjoa mitään uutta, ja uudelleen toistettavatkin jutut ovat tylsemmästä päästä. Alusta loppuun tylsiä klassisia juoksutuksia (samanlaisia kuin Onella ja Testimonylla, kuultu jo riittävästi) + mitäänsanomattomia akustisia rämpytyksiä/pimputuksia. Hienot skaalojen vaihdokset ja sointumuutokset ovat jätetty tällä levyllä nurkkaan. Joskus mennään jopa aivan suoraviivaisen tiluttelun puolelle (Jordan Rudess... apua). Nimekkäät vierailijat levyllä ovat pelkkää silmänlumetta, eivätkä tuo levyyn yhtään enempää substanssia, pelkkiä väkisin mukaan ängettyjä sooloja. Lyriikat ovat nyt pääosassa, tällä kertaa mukana on jopa suoria lainauksia raamattu-nimisestä satukirjasta, joten ellet erityisesti pidä huuhaan saarnaamisesta, suosittelen välttämään levyä. Itse en ainakaan jaksa kuunnella jonkin jumalolennon ylistystä neljättä kertaa (ensimmäinen oli Snow). Osta mieluummin Testimony. Jopa Onella oli jotain hyvää, esim. The Creation. Viime kädessä ovat sitten Spock's Beardin levyt (Nealin aikaiset), jotka ovat ehdotonta progen parhaimmistoa.

Ha, kyseessä olikin One-levy. Noh, tulipahan ainakin tuo uusi levy nyt sitten kunnolla arvosteltua (tallattua maanrakoon).

Huoh... tylsä levy tämä on, vaikka kuinka kuuntelisi. Vaikka typeristä lyriikoista olisi välittämättä, musiikki on todella köyhää. Loogisin selitys lienee, että ideat ovat lopussa...
 
No mielipiteitä on monia. Mä taas olen täysin toista mieltä tuosta ideoiden loppumisesta, tuntuu että Neal on saanut tällä uudella levyllä ihan uutta innostusta ja ideoita. Ehkä kannattaisi enemmän paneutua levyyn. Ja lyriikoistakin voi olla montaa mieltä. Vaikka en Jeesus-sanoitusten suurin fani olekaan, ja toisinaan saattaa vähän ne häiritä, niin minusta tällä levyllä on ns. "järkevät hengelliset sanoitukset". Paljon on pohdintaa ja jopa epävarmuutta ilmassa, eikä mitään ylistys-halleluja-aamen aamen -sanoja.

Älä missään nimessä osta. Levy ei tarjoa mitään uutta, ja uudelleen toistettavatkin jutut ovat tylsemmästä päästä. Alusta loppuun tylsiä klassisia juoksutuksia (samanlaisia kuin Onella ja Testimonylla, kuultu jo riittävästi) + mitäänsanomattomia akustisia rämpytyksiä/pimputuksia. Hienot skaalojen vaihdokset ja sointumuutokset ovat jätetty tällä levyllä nurkkaan. Joskus mennään jopa aivan suoraviivaisen tiluttelun puolelle (Jordan Rudess... apua). Nimekkäät vierailijat levyllä ovat pelkkää silmänlumetta, eivätkä tuo levyyn yhtään enempää substanssia, pelkkiä väkisin mukaan ängettyjä sooloja. Lyriikat ovat nyt pääosassa, tällä kertaa mukana on jopa suoria lainauksia raamattu-nimisestä satukirjasta, joten ellet erityisesti pidä huuhaan saarnaamisesta, suosittelen välttämään levyä. Itse en ainakaan jaksa kuunnella jonkin jumalolennon ylistystä neljättä kertaa (ensimmäinen oli Snow). Osta mieluummin Testimony. Jopa Onella oli jotain hyvää, esim. The Creation. Viime kädessä ovat sitten Spock's Beardin levyt (Nealin aikaiset), jotka ovat ehdotonta progen parhaimmistoa.
 
Huokaus...tämän jälkeen ei onneksi tarvi ottaa näitä tekstejä tosissani.

Hain eilen Keltaisesta Jäänsärkijästä Neal Morsen ?-levyn, kun tässä kuulemma on jo vähän jeesustelu rauhoittunut. Aivan mainio levyhän tämä on ja varmaan pitää nuo kaksi edellistäkin tarkistaa.

En ole Nealin omaan post-Parran jälkeiseen tuotantoon tutustunut kunnolla, mutta sen voin kyllä sanoa, että Nealin lähdön jälkeen Spokin levyt ovat olleet aika kehnoja. Viimeisin aivan kuravelliä.
 
Hän on mielestäni nerokas keksimään melodiakiertoja ja melodioita aivan yksinkertaisista elementeistä. Varsinkin Spokin levyt Beware ja Kindness niin ja Day For Night ovat aivan mainioita todistuksia miehen musiikillisesta älystä. Hattua pitää nostaa, hienosti ukko soittaa kitaraa ja koskettimia ja laulaa (ja jopa soittaa bassoakin! Sepäs vasta vaikeaa onkin=))
 
Pitäis varmaan käydä hankkimassa toi uusin Morse...Testimonyä kuuntelin keväällä, mutta se ei aivan täysin vakuuttanut. En pidä julistuksellisuudesta musiikissa, siitä miinusta.

Oon huomannut itseni kohdalla niin monta kertaa tämän että aukenen tähänkin suuntaan. Jos et heti pidä jostain levystä niin jätä se hyllyyn ja kuuntele muutaman päivän välein se kokonaan jos sei ei ole n4 soittokerran jälleen auennut siellä ei ole mitään mille aueta. Mutta monesta levystä olen huomannut sen että jonka aluksi haukkuu huonoksi huomaa hetken päästä mestari teoksiksi kuten esimerkiksi.
 
Metallica - St.Anger
Neal Morse - One
Mars Volta - Kaikki
Zappa - Kaikki

En ole Nealin omaan post-Parran jälkeiseen tuotantoon tutustunut kunnolla, mutta sen voin kyllä sanoa, että Nealin lähdön jälkeen Spokin levyt ovat olleet aika kehnoja. Viimeisin aivan kuravelliä.

 
Octane on muuten yllättävänkin kelvollinen levy, kun huomioi, että Neal oli bändille vähän kuin Knopfler Dire Straitsille.

Octane on muuten yllättävänkin kelvollinen levy, kun huomioi, että Neal oli bändille vähän kuin Knopfler Dire Straitsille.
 
Eikä Feel Euphoriakaan mielestäni mikään paska levy ole. On siellä omat hetkensä, hienoja biisejä myös. Vaikka kyllähän se Morsen poissaolo näkyy selvästi. Onko Octane parempi levy ja ehkäpä ostamisen arvoinen?

Onko Octane parempi levy ja ehkäpä ostamisen arvoinen?
 
En ole Feel Euphoriaa kuullut.
 
Tuosta ?-levystä vielä sellaista, että on poikkeuksellinen progelevy siinä mielessä, että se loppuu vähän kuin odottamatta. Ei siis tule sellaista Snow-fiilistä, että "johan tätä jurnutusta on jo tarpeeksi kuultu ja vielä jatkuu". Ei sillä, että Snow olisi huono levy, päinvastoin, kakkoslevy vaan puuduttaa aika pahasti.

Tänään tuli play.comista Morsen One (special edition), Spock's Beardin Beware of Darkness (spesiaali sekin) ja The Light (tämmöinen 20cm kanttiinsa oleva "The Artwork Collector's Series") ja lisäksi pari Marillionia.
 
Insideoutin levyissä on jotenkin kierolla tavalla onnistuttu markkinoinnissa ja artistivalinnoissa. Lisäksi lähes kaikki levyt on jotain hienosti pakattuja spesiaaleja. Pakko saada lisää! :D

No jos Spokista vielä sanon sen, että Feel Euphoria on ihan kelpo materiaalia. Varsinkin toisen biisin (Bottom Line) Jupiter-8 -kohta aika makia, ja muutenkin siinä on ässä rakenne.
 
Mut toi Octane tai mikä lie on kyllä huonoutta. Olen yrittänyt kuunnella sitä hyvänä levynä, mutta ei onnistu. Kertokaa nyt ihmeessä, että mikä siinä on kuuntelun arvoista, niin jospa saisin juonesta kiinni.
 
Siltikin, Spok on kaukana loistonsa päivistä - kindness ja beware ja kumppanit lähtee mulle. Levyistä kuulee soittamisen aidon ilon. "V" oli jo levy, jossa on mun mielestä jotain hätää piilossa, en vaan keksi mitä.

En ole Neal Morsea enkä Spock's Beardia kuunnellut, joten olisiko hyvä aloittaa One:lla ja V:llä tuo kuuntelu?

En ole Neal Morsea enkä Spock's Beardia kuunnellut, joten olisiko hyvä aloittaa One:lla ja V:llä tuo kuuntelu?
 
? on mielestäni selvästi parempi kuin One.