Etno, proge, latin ›

Sellaista missä on ihan oikeasti jotain uutta.
 
Tässä lauseessa kiteytyy länsimaisen innovoinnin paineen rappeuttama kulttuurien käsitys. Länsimaiselle kulttuurille on ominaista uuden luomisen pakko. Mutta kuitenkaan emme edes huomaa sitä, että kaikki tekemisemme on aina uutta, sillä koskaan ihminen ei onnistu täydellisesti toistamaan itseään inhimillisessä toiminnassaan. Eli luomme koko ajan uutta ja sovellamme asioita.
 
Kulttuurissa on ollut vallalla myös uutuushakuinen toiminta: tosi-TV on mennyt ankariin ylilyönteihin ihmisarvon alentamisessa massasta erottumisen ja uuden luomisen pakossa, saman on tehnyt taidemusiikki rivitekniikoineen ja sisäänpäinkääntyneineen musiikkikäsityksineen. Väitän siis, että uutuushakuinen ja yksilökeskeinen kulttuurikäsitys on tehnyt kulttuurilaitoksemme ja muusikot vieraantuneeksi yleisöstä ja passivoittaneet kuulijat pelkiksi vastaanottimiksi eikä kulttuurisiksi toimijoiksi.
 
Progressiivisen rockin käsite on harhaanjohtava, sillä progessa on mielestäni kysymys eri musiikkikulttuurien eli vanhojen traditioiden kohtaamisesta. Esimerkiksi yhtyeen Yes proge 1960/70-lukujen taitteessa oli vähintäänkin sekoitus jazzia, taidemusiikkia, bluesia, merseybeatia, hippistemmoja ja psykedeliaa. Kaverit yhdistivät tietotaitonsa osaamalla säveltää yhdessä ja yksin, josta tuloksena mainiota musiikkia. Proge nimitystä parempi olisikin paljon käytetty "art rock" eli "taiderock", tai sitten "taitorock".

Muuttuuko se musiikki jotenkin vähemmän yleneväksi tai eteneväksi, vähemmän kasvavaksi jos sitä on soitettu jo aiemmin?
 
No ei se ainakaan uutta/edistyksellistä, tai "jotain" ole enää. Ei se musa siitä huonommaksi muutu, vaikka se ei enää olekkaan "uutta luovaa"/blaa blaa blaa, mutta täytyy muistaa, että kyseinen termi, (kuten moni muukin) on täysin sidoksissa aikaan. Siitä johtuen: proge tarkoittaen "edistyksellistä" ja kaikkea, on eritysen hankala tapaus määritellä, joten ei ehkä pidä ottaa kaikkea ihan kirjaimellisesti/absoluuttisena totuutena, ja ottaa siitä nokkiinsa, koska loppuviimeksi et varmaan itsekään osaa määritellä sitä sen paremmin.
 
Niin. Sitten näille "kikkailu-musiikin" dissaajille, joiden mielestä esim. DT:n kuuntelijat ovat jollain tavalla "vähemmän progeja" kuin he itse. Miksi ei monimutkaiset tahtilajit sun muut jutut voi olla progea? Jos joku keksii "uuden" esim. tahtilaji-jutun, ja porukka huomaa, että oho ei ookkaan tommosta keksiny aikasemmin, niin eikö juuri ole syntynyt joku "uusi"/"edistyksellinen"/tai jotain- juttu. Eli nimenomaan progressiivinen juttu. Ja sama pätee muuallakin kuin musiikissa.
 
Kuka se olikaan, joka tässä sanoi, että "ennen ei ollut mitään yleisproge-termiä". Olen täysin samaa mieltä.
 
Vaikka musiikkia ei välttämättä pitäisi lokeroida, niin erimielisyyksiä ja värinkäsityksiä syntyy aina enemmän, mitä tulkinnanvaraisempi joku määritelmä on.

Olen eri mieltä tuosta määritelmästä.

progressiivinen - etenevä, ylenevä; edistyksellinen, uutta luova.
 
Eikötäysin synonyymisesti tuohon voisi lisätä, että uudenlainen?

Koko ajan syntyy uutta, uudenlaista ja uutta luovaa musiikkia; koko musiikin historia perustuu tälle luonnolliselle kehitykselle, tyylien fuusioitumiselle ja uusien synnylle. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin proge.
 
Mielestäni progen, progressiivisen rockin, käsite on ollut historiaa melkein viimeiset 30 vuotta. Sillä viitataan hyvin rajattuun aikakauteen (ehkä likimain 1967-1975), jolloin silloisen rock/popmusiikin (joka perustui pääasiassa kolmeminuuttisille singleille) ilmaisun rajoja ryhdyttiin laajentamaan urakalla: biisien rakennetta uudistettiin, pituutta kasvatettiin, tyylillistä kirjoa ja soitinnusta laajennettiin, singlehittien sijaan rakennettiin kokonaisia albumikokonaisuuksia teemoineen ja niin edelleen.
 
Tuon kauden jälkeen musiikillinen uusiutuminen on ollut toisentyyppistä, ja suuri osa "progeksi" leimatusta tavarasta on edelleen operoinut näillä samoilla 70-luvun keinoilla -- progemetalli yhdistämällä niitä metallin ilmaisuun, postrock naittamalla Pink Floydin ja kumppaneiden humisevia äänimaailmoja ambientiin, ja niin edelleen.

Jeesh, tämäkin on nyt jo keskustelu siitä "mitä proge on" :) Ei siinä mitään, kivaahan tätä on lueskella. Ja kyllä minä luen kaikki DT:t myäs tähän genreen. Kyllä minä pidän Yesistä, King Crimsonista, Pink Floydista yms... mutta pidän myös Dream Theateristä, ja vaikkapa Symphony X:n vähemmän raskaista biiseistä.
 
Back to topic:
 
Kokeile bändiä nimeltä Riverside

progressivehän tarkoittaa vasemmistolaista englannin kielessä, joten progressiivistä musiikkia on wigwam ja rage against the machine ja iron maidenin run to the hills

Back to topic:
 
Kokeile bändiä nimeltä Riverside
 
Olikos tämä Riverside se puolalainen yhtye? Jos kyseessä on sama yhtye, niin muistaakseni pidin myös heidän musiikistaan (ainakin niistä näytekappaleista mitä heidän sivuiltaan löytyi).

Olikos tämä Riverside se puolalainen yhtye? Jos kyseessä on sama yhtye, niin muistaakseni pidin myös heidän musiikistaan (ainakin niistä näytekappaleista mitä heidän sivuiltaan löytyi).
 
Kyllä. Hyvä pändi.

Eikötäysin synonyymisesti tuohon voisi lisätä, että uudenlainen?
 
Ei voisi. Miten uudenlainen voisi olla ylenevän synonyymi? Entä uudenlainen etenevän synonyyminä?
 
Uutuus ja edistyksellisyys on minusta progessa vain sivujuoni. Siihen on vain jostain syystä nyt tartuttu ja nostettu jollekin ihme jalustalle.

Muuttuuko se musiikki jotenkin vähemmän yleneväksi tai eteneväksi, vähemmän kasvavaksi jos sitä on soitettu jo aiemmin?
 
Tottakai. Progressiivinen tarkoittaa kehittyvää jos nyt ihan suoraan käännetään. Kehitys on sellaista, että uutta rakentuu vanhan päälle. Ei vanhan toistamisessa ole mitään uutta. Siitä se kehitys puuttuu kokonaan. Ei se tarkoita, että se huonoksi muuttuisi.

-- taidemusiikki rivitekniikoineen ja sisäänpäinkääntyneineen musiikkikäsityksineen. Väitän siis, että uutuushakuinen ja yksilökeskeinen kulttuurikäsitys on tehnyt kulttuurilaitoksemme ja muusikot vieraantuneeksi yleisöstä ja passivoittaneet kuulijat pelkiksi vastaanottimiksi eikä kulttuurisiksi toimijoiksi.
 
Proge nimitystä parempi olisikin paljon käytetty "art rock" eli "taiderock", tai sitten "taitorock".
 
Tässä tapahtuu legendaarinen menneisyyden romantisoiminen. Taidemusiikki on aina ollut kansasta etäällä. Ennen se oli ehkä, kuten muukin taide alkujaan enemmän sidottu eliitin vaatimiin ehtoihin, mutta ei se ikinä ole mitään helppoa tai yksinkertaista ollut.
 
Kenties on totta, että nykymusiikki erottautuu menneisyydestään radikaalimmin, kuin musiikki ennen - sitä on vaikea arvioida. Kuitenkin on selvää, että yleisö ei koskaan ole ollut niin vahva kulttuurinen toimija, tuo optimi mistä puhut ei ole ikinä ollut todellisuutta.
 
Ne syyt taiteen erkanemiseen juuristaan , jotka löytyvät jo 1900-luvun alusta ja sellaisesta ilmiöstä joka tunnetaan myöskin nimellä "modernismi", ovat melko paljolti eri syitä, kuin ne syyt mitkä tosi-tv-ilmiöitä meille tarjoilevat. Tässä mennään nyt vähän liikaa sille "one theory explains all" - tyyliselle linjalle.
 
Yksilön erottuminen yhteisöstä on sellainen asia joka alkoi jo uudenajan myötä joskus 1600-luvulla. Yksilökeskeisyys ja vastuun sysääminen yksilölle ja näistä aiheutuvat juonteet ovat niin uskomattoman pitkiä asioita, ettei niitä nyt tähän voi oikein tiiviistä. Periaatteessa asia liittyy länsimaissa kirkon ja maailmankuvan hajoamiseen.
 
En näe mitään kauhean suurta korrelaatiota yksilövastuun liiallisen kasvamisen ja nykymusiikin välillä. Yhteys tuntui nyt vähän teennäiseltä. Siitä olen kenties samaa mieltä, että perinteisen harmonian hylkäämisessä on menty kenties liian pitkälle.
 
Miksi keksiä uusi kieli jokaiselle kirjalle jonka kirjoittaa?
 
Mitä tulee sanojen eksplikaatioihin omia tarkoitusta varten, niin se ei ehkä ole niin hyvä idea. Sinulla on tietynlainen käsitys siitä mitä progressiivinen rock tarkoittaa, joillain muilla aika erilainen. Voisi ajatella, että sinulle sitten progressiivinen rock määrittyy tuon toisen termin kautta - Itse näen eroja sillä mikä on mahdolliseti taiderockkia ja mikä progressiivista, toki kumpaakin voi olla useat artistit, mutta eivät kaikki.

Plääh, sanan merkitys ilmenee sen käytöstä. Sanalla "proge" tarkoitetaan selvästi niitä vanhoja(kin) pändejä. Kyllä ne ovat progea edelleen. Uusi proge voi olla toisenlaista. Eihän rockmusiikkikaan nykyään välttämättä kovin paljoa muistuta sitä, mitä se oli 50-luvulla.

Eli käytännössä kaikki on joskus ollut progea. Räppikin. Tällainen jaottelu mikä on progea ja mikä ei on mielestäni aika tyhmää. Ja toisaalta kaikessa on jotain uutta niin progeahan on kaikki. Pää tässä menee sekaisin. Turha näitä on alkaa väkisin analysoimaan. Vasen aivopuoliskoni nukkuu sitäpaitsi vielä niin ei ajatus kulje. Jospa vain menemme kaikki www.progarchives.com ja katsomme indexistä onko mikäkin bändi progea ;)

Tottakai. Progressiivinen tarkoittaa kehittyvää jos nyt ihan suoraan käännetään. Kehitys on sellaista, että uutta rakentuu vanhan päälle. Ei vanhan toistamisessa ole mitään uutta. Siitä se kehitys puuttuu kokonaan. Ei se tarkoita, että se huonoksi muuttuisi.
 
Ei sanaa progressiivinen ensinnäkään voi suomentaa yhdellä sanalla. Olet ihan metsässä noitten määrittelyjesi kanssa nyt kyllä. Lisäksi kehittyvä kappaleen sisällä tarkoittaa sen rakenteen sisäistä kehittymistä. Eli että kappale etenee eikä ole yhtä suoraa putkea. Siinä on jokin draamallinen kaari. Se EI vaadi mitään uutta tai ennenkokematonta. Mistä te olette repineet sen uuden siihen määritelmään ainoaksi asiaa selittäväksi tekijäksi? Ihme sakkia.
 
progressiivinen - etenevä, ylenevä; edistyksellinen, uutta luova.
 
etenevä -kappaleessa on rakenne, se ei jumiudu paikoilleen.
 
Ylenevä -siinä on draaman kaari
 
edistyksellinen -tässä nyt se teidän uudistuhanke
 
uutta luova -kappale ei ole pastissi jostain vanhasta biisistä

Taiteissahan on yleisesti tyylisuuntia kuten klassismi tai modernismi. Progressiivinen rock on minusta samalla tavalla rockin tyylisuunta. Progressiivisen rockin tekemisen ei siis kai tarvitse välttämättä olla "progressiivista" sinänsä; silloin vain tehdään musiikkia, joka vastaa tätä tiettyä 70-luvun tyylisuuntaa. Kyllä kai nykyään voi halutessaan tehdä myös modernia taidetta ilman, että se on jotenkin uudella tavalla "modernia". Vai olenko täysin väärässä?
 
Tuo arvan aiempi kommentti progressiivinen-sanan tulkinnasta on mielestäni ihan asiallinen.

Eli käytännössä kaikki on joskus ollut progea. Räppikin. Tällainen jaottelu mikä on progea ja mikä ei on mielestäni aika tyhmää. Ja toisaalta kaikessa on jotain uutta niin progeahan on kaikki. Pää tässä menee sekaisin. Turha näitä on alkaa väkisin analysoimaan. Vasen aivopuoliskoni nukkuu sitäpaitsi vielä niin ei ajatus kulje. Jospa vain menemme kaikki www.progarchives.com ja katsomme indexistä onko mikäkin bändi progea ;)
 
Sen mielestä kyllä Nightwish on progea hehheh

...
Progressiivisen rockin käsite on harhaanjohtava, sillä progessa on mielestäni kysymys eri musiikkikulttuurien eli vanhojen traditioiden kohtaamisesta. Esimerkiksi yhtyeen Yes proge 1960/70-lukujen taitteessa oli vähintäänkin sekoitus jazzia, taidemusiikkia, bluesia, merseybeatia, hippistemmoja ja psykedeliaa. Kaverit yhdistivät tietotaitonsa osaamalla säveltää yhdessä ja yksin, josta tuloksena mainiota musiikkia. Proge nimitystä parempi olisikin paljon käytetty "art rock" eli "taiderock", tai sitten "taitorock".
 
Nimen omaan. "Symphonic rock" eli sinfoninen rock, tai art rock on paljon paljon parempi nimi tälle genrelle, jonka kaikki kumminkin tunnistamme.
 
Ei se "progen" määrittäminen nyt mikään mahdoton juttu ole! Herran jestas, kuussa ollaan käyty ja kaikkea...
 
Siitä varmaan olemme yhtä mieltä, että sana progressiivinen ei (enään) kuvaa sitä musiikkia, jonka miellämme progeksi, eikö? Huono nimi genrelle.

Taiteissahan on yleisesti tyylisuuntia kuten klassismi tai modernismi. Progressiivinen rock on minusta samalla tavalla rockin tyylisuunta. Progressiivisen rockin tekemisen ei siis kai tarvitse välttämättä olla "progressiivista" sinänsä; silloin vain tehdään musiikkia, joka vastaa tätä tiettyä 70-luvun tyylisuuntaa. Kyllä kai nykyään voi halutessaan tehdä myös modernia taidetta ilman, että se on jotenkin uudella tavalla "modernia". Vai olenko täysin väärässä?
 
Aivan, se on rockin tyylisuunta, sinfoninen rock. Progen ei tarvitse olla progressiivista.

progressiivinen - etenevä, ylenevä; edistyksellinen, uutta luova.
 
etenevä -kappaleessa on rakenne, se ei jumiudu paikoilleen.
 
Ylenevä -siinä on draaman kaari
 
edistyksellinen -tässä nyt se teidän uudistuhanke
 
uutta luova -kappale ei ole pastissi jostain vanhasta biisistä
 
Progressive - Progress - edistys - edistyksellinen, kyllä tuo nyt noin aika hyvin määrittyy.
 
Kyllä minä tiedän mitä se on että kappaleissa on tietty kaari. Olen kyllä noin 90% varma, että progressiivinen rock, kuten progressiivinen blues - ilmestyessään sanavarastoon eivät tarkoittaneet kappaleen sisäistä kehitystä. Ne nimenovaan tarkoittivat uutta kehitystä vanhoista tyyleistä.
 
Ja kun kuuntelet erilaisia progebändejä, niin ei niissä kaikissa ole kovinkaan paljon ihmeellisempiä kehityskulkuja kuin vanhoissa rock-biiseissä muutenkaan. Toki progressiivinen rock on juuttunut tarkoittamaan myös mennyttä musiikkia, mutta ei se kyllä ikinä viitannut kappaleen sisäisiin rakenteisiin, muuten kuin että ne olivat tyylilajistaan poikkeavia.

Taiteissahan on yleisesti tyylisuuntia kuten klassismi tai modernismi. Progressiivinen rock on minusta samalla tavalla rockin tyylisuunta. Progressiivisen rockin tekemisen ei siis kai tarvitse välttämättä olla "progressiivista" sinänsä; silloin vain tehdään musiikkia, joka vastaa tätä tiettyä 70-luvun tyylisuuntaa. Kyllä kai nykyään voi halutessaan tehdä myös modernia taidetta ilman, että se on jotenkin uudella tavalla "modernia". Vai olenko täysin väärässä?
 
Toki. Juurikin näin. Merkitys määrittyy meneisyyden kautta. Joku bändi voi soittaa progea, vaikka ei olisikaan aikaansa nähden yhtään progressiivinen. Näin minä asian näen.