Onhan meillä vaikka mitä Finlandia palkintoa ja patsaita sun muita. Ps. Niin ja taiteilija eläkkeet, apurahajärjestelmä yms. Onhan näitä, totta, mutta yleinen arvostus (erityisesti kansan keskuudessa) on korkeampi urheilijoilla. Jonkun Kimi "enmäosaapuhua" Räikkösen ympyräajosta jaksetaan vaahdota. "I Believe that people who are going to commit crimes should not have guns" -- George W. Bush |
Hoho...ja kuka sitä arvostusta oikeesti edes kaipaa. Pääasia että tilille tulee muutakin velkaa. Aamen!!! Aina voi verrata omaa arvostusta, työolojaan ja liksaa vaikkapa poliisin vastaaviin ... tai perushoitajan. Edellisten rinnalla voi olla ettei argumentit musiikin välttämättömyydestä ihmiskunnalle voita ainakaan 6-0. Että jos saa touhuta musiikin parissa ja joku vielä maksaakin siitä, on itse asiassa aika onnekas... "Dr Dominant, I Presume?!" |
Aamen!!! Aina voi verrata omaa arvostusta, työolojaan ja liksaa vaikkapa poliisin vastaaviin ... tai perushoitajan. Edellisten rinnalla voi olla ettei argumentit musiikin välttämättömyydestä ihmiskunnalle voita ainakaan 6-0. Että jos saa touhuta musiikin parissa ja joku vielä maksaakin siitä, on itse asiassa aika onnekas... Totta! Mulla ainakin nykyään tulee monesti fiilis, että on vähän niinku jopa 'etuoikeutettu' kun saa tehdä hommia musan parissa... pitkään on taidettu miestä lyödä lyttyyn ;-). Mutta vakavasti puhuen, jossain vaiheessa se musa itsessään on jo eräänlainen palkka (pääsee tekee esim. omia biisejö levyille, ym.) :). |
niinku sting sano: musiikki on palkinto itsessään. ...helppohan se on sanoa, ku jätkä tienaa pelkästään 'every breath you takesta' 2000 dollaria päivässä. vitun paskiainen. No on se niin hyvä biisikin, että kyllä Sting on ne rahat ansainnut. Puun syistä? Arvan puhe alkaa näköjään vähitellen eriytyä omaksi kieliperheekseen... mullistava syntaksi!
-Ylläri. |
Muusikoiden arvostus lähtee ennen kaikkea muusikoista itsestään ja heidän omista arvoistaan. Olin juuri viime perjantaina mukana oikein riemastuttavan hauskassa rockproduktiossa - rokkaaminen sinällään minulle vieraampi tyylilaji - ja odotellessamme pääartistin, Melrosen, settiä, istuimme takahuoneessa mielettömissä fiilareissa onnistuneen rocksession jäljiltä. Juttelimme musiikista ja siitä, miten mukava proggis tämä Joutavarock oli ollut ja olimme yhtä mieltä siitä, että jatkamme kimpassa soittamista. Puhuimme myös isoista asioista. Meitä oli muutama laulaja paikalla ja teimme galluppia:Jos meille annettaisiin kaksi huonoa vaihtoehtoa a) joutuisimme vyötäröstä alaspäin halvaantuneina pyörätuoliin, mutta ääni jäisi tai b) pystyisimme liikkumaan normaalisti, mutta ääni menisi, kumman valitsisimme? Poikkeuksetta valitsimme vaihtoehdon a. Jos musiikki asuu sinussa ja sinä sitä tuotat jollakin tapaa; laulat tai soitat - ja se mahdollisuus evättäisiin täysin, elämä ei olisi enää elämää. Musiikkia ei aina tehdä rahan vuoksi, vaan musiikin itsensä vuoksi ja siksi, että se on mukavaa ja suo tyydytystä. Rahallinen menestys on hieno bonus, mutta en tunne ketään muusikkoa, joka olisi lopettanut soittamisen siksi, ettei sillä rikastu. Toisaalta, kun dagen efter menin naapuriimme piipahtamaan kevyen rapeassa kanuunassa, sain heti kuullakseni "muusikontaudista", mikä on yksi paheksuttavimmista taudeista. Muusikko ei ole ihminen - ei ainakaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävä sellainen. Eli meidän täytyy muistaa musiikin olevan sydämen asia, elämän suola ja musikaalisuden sellainen lahja, jota ei todellakaan kaikilla ole. Meidän täytyy itse arvostaa tätä lahjaamme. Heitämme aika paljon keikkaa, mutta leipää ei sillä pöytään saa, joten "tavallisissa töissä" on pakko käydä. Joku joskus aikoja sitten sanoi täällä foorumilla, ettei sellainen ole oikea muusikko, joka käy muissakin töissä. Väitän vastaan kovasti, sillä minä käyn töissä, jotta voin tehdä muusikontöitä. Osittain tämä tietenkin johtuu myös folkgenrestämme... Mutta oli se musiikki mitä tahansa tyyliä, se on elintärkeä osa elämää muusikolle. Viva la musica! Ja kolminkertainen eläköön kaikille musikanteille! We will folkrock you. |