Etno, proge, latin ›

Ostoslistalle kyllä joo, harmi ettei Suomessa ole tuollaisia bändejä...
 
Olen melkeimpä iloinen että esim. tuo bändi ei ole Suomesta, mietipä miltä kuulostaisi laulussa se sama aksentti joka löytyy jokaiselta suomalaiselta vaihtelevassa määrin=)

Mun mielestä aksentti on kaunis asia... se on osa kielen rikkautta. Ei esimerkiksi björkin tapa lausua englantia häiritse minua, pikemminkin päinvastoin. Eri asia tietenkin olisi jos se Suomen Pain of Salvation on Mika Häkkisen sooloprojekti...

Levyä saa jo ainakin Helsingin Keltaisesta jäänsärkijästä. Ensimmäinen kuuntelu menossa, neljännen kappaleen kohdalla. Ensivaikutelma on melko ihastunut, tämä on taas jotain ihan uutta PoSilta. Toivottavasti kohoaa Remedy Lanen tasolle useammilla kuuntelukerroilla.

kansi on upea :D Daniel on jo luvannut että BEn myötä tulee taas PoS paitoja myyntiin !

kansi on upea :D Daniel on jo luvannut että BEn myötä tulee taas PoS paitoja myyntiin !
 
Mistä päin Tampereelta noita paitoja löytäisi?

Mistä päin Tampereelta noita paitoja löytäisi?
 
pitää varmaan tilata bändin sivuilta kunhan ne nyt tulee myyntiin.

Kertokaa nyt niitä mielipiteitä! En viitsisi ostaa sitä ihan summan mutikassa, koska pari aiempaa PoS:n levyä on ollut vähän kökköjä.

Kertokaa nyt niitä mielipiteitä! En viitsisi ostaa sitä ihan summan mutikassa, koska pari aiempaa PoS:n levyä on ollut vähän kökköjä.
 
osta ja jos ei miellytä niin myy se jenkeille :D "BE" poikkeaa aikaisemmista levysita jonkin verran. Ei niin raskas ja enemmän tunnelman pohjalta lähtevä. Kannattaa koittaa ja ainakin minä pidän kovasti.

tuolta löytyy aika hyvä kuvaus levystä:
 
http://connect.muchmusic.com/showfl … llapsed&sb=5&o=&fpart=1
 
kannattaa koittaa !

BE sisältää mielettömän nättejä melodioita hieman erilaisessa asussa kuin aiemmilla levyillä. Danielin laulusuoritukset ovat parempia kuin koskaan. Hyvä verrokki voisi olla Remedy Lanen keski- ja loppuvaiheiden herkistelyt (This Heart of Mine, Undertow, Chain Sling, Dryad of the Woods ja Remedy Lane) astetta kevyempinä, ja hyvänä lisänä levyllä on syntikoiden sijaan oikeat pianot, viulut, sellot jne.
 
Minä pidän BE:stä kovasti, mutta pidin myös Remedy Lanesta. Näillä levyillä Pain of Salvation on palauttanut uskoni progressiiviseen metalliin; tuon uskon, jonka Dream Theater niin ikävällä tavalla meinasi viedä ikuisiksi ajoiksi.

Minä pidän BE:stä kovasti, mutta pidin myös Remedy Lanesta. Näillä levyillä Pain of Salvation on palauttanut uskoni progressiiviseen metalliin; tuon uskon, jonka Dream Theater niin ikävällä tavalla meinasi viedä ikuisiksi ajoiksi.
 
mielestäni tätä levyä ei enää voi kutsua proge metalliksi kun sen verran harvassa ne raskaat osiot tosiaan ovat mutta eipä noillä luokilla niin väliä olekkaan kunhan musiikki on hyvää :D

Aivan niin, nythän voisi tietysti ruveta keskustelemaan että missä menee metallin ja rockin raja...mutta...vaikka olen pariin kertaan jaksanut paasata, että mihin se proge-sana kannattaa liittä ja mihin ei...oli POS sitten metallia tai rockia, tämä mielestäni sitä "oikeasti progea (=edistyksellistä)" musiikkia.

Voihan PERSE, kun ottaa aivoon nuo puhekohtaukset!

Pakko myöntää että vaikka Pain of Salvation on onnistunut tekemään mitä hienoimpia levyjä, on BE ollut ainakin tähän päivään saakka melkoinen pettymys ja olen siitä hieman katkera.
 
Pain of Salvation nykyaikaisen progeilun vielä ymmärtää ja parhaimmillaan (esim. The Perfect Element) musiikki on noussut todella hienoihin sfääreihin ja tunnelmiin, mutta BE:n tapauksessa tarttumapinta alkaa olla jo jossakin kiertoradan tuntumassa. Puheosuuksia ja höpötyksiä löytyy paljon, kappaleiden selkärankaa on vaikeaa löytää ja vaikka albumia on tullut kuunneltua suhteellisen paljon, en ole saanut siitä vieläkään tiukkaa otetta missään mielessä.
 
Hyviä kappaleita kuitenkin löytyy, kuten Lilium Cruentus, Diffidentia, Nihil Morari ja sitten Deus Novan kaltaisia, joissa osan kappaleen laadusta katoaa lörpöttelyjen ansiosta. Yksi vuoden odotetuimpia albumeja ja samalla ainakin toistaiseksi suurimpia pettymyksiä, joka jättää pienen välityön maun, vaikka en levyn uskokaan oleva sellainen.

Hmm, ehkä tuo BE uppoaa paremmin tällaiselle Godspeed You Black Emperor!:in musiikkiin tutustuneelle, sillä kyseisen yhtyeen musiikki perustuu lähinnä pitkiin nostatuksiin ja hieman häiriintyneisiin puhesampleihin.
 
BE on ehdottomasti bändin paras levy Remedy Lanen ohella. Tiukkaa tavaraa alusta loppuun.

tänään koin heinon hetken kun kuulin jonkun kuuntelevan BEtä metrossa :D

On se vaan kumma. Tätä levyä väitetään vaikeaksi ja epämääräiseksi levyksi, jolla ei ole juurikaan tarttumapintaa. Epämääräinen se kyllä on, mutta en miellä sitä kovinkaan vaikeaksi, eikä myöskään tarttumapinnasta ole puutetta. Tällä levyllä Gildenlöw on lakaissut aiemmat tuotoksensa pöydän alle ja luonut jotain uutta, sillä en olisi osannut ennustaa tätä levyä niin millään.
 
Jopa niinkin ulkomusikaalinen asia kuin konsepti onnistuu tempaamaan mukaansa, eivätkä Anima Partuksen tai Deus Novan kaltaiset monologintäyteiset raidat häiritse vaan ovat omiaan nostattamaan mielenkiintoa levyä kohtaan. Ajatus itseään etsivästä Jumalasta ja tämän suhteesta ihmisiin on mielenkiintoinen, vaikka ei välttämättä tarjoakaan mitään uutta ontologisesti. Ainakaan en ole törmännyt vastaavaan konseptiin levytetyssä säveltaiteessa.
 
Sävelletty kokonaisuus sen sijaan on totaalisen yllättävä ja monimuotoinen. Vaikka aitoja orkesterisoittimia onkin käytetty melko laajalti lähiaikoina, on Orchestra of Eternity mainio lisä levylle. Kummasti saavat metallisemmatkin vaiheet lisäpuhtia parista klarinetista. Imagon kaltaiset folkkirallatukset näyttävät olevan melko trendikkäitä, mikä hieman syö ko. biisin tehoa, mutta suotakoon se anteeksi, sillä kappale kuitenkin on mainio lisä levylle.
 
Levyltä löytyy myös rakastettavissa määrin maalailevia instrumentaaliosuuksia. Näistä haluan eritoten mainita (luonnollisestikin) Pluvius Aestivuksen ja Vocari Dein, nämä kappaleet kun ovat juuri niitä, minkä takia levyn aloittaa jälleen kerran alusta. Perinteisempää osastoa edustavat Lilium Cruentus, Nihil Morari ja Martius/Nauticus II ovat myös sellaisia, jotka jo ensimmäisellä kuuntelulla jäivät soimaan päähän.
 
Ainoastaa Dea Pecuniae jäi häiritsemään, sillä siitä en saanut juuri minkäänlaista otetta. Kaikessa rasittavuudessaan biisin alku tuo mieleen Spock's Beardin Welcome To NYC:n, joka oli myös harmillinen tyylirikko muuten mainiossa Snow'ssa. Toki joukkoon mahtuu pakollinen oddball Nauticus, mutta kaikessa eksentrisyydessään se on mukava peräruiske levyn lähestyessä puoltaväliä.
 
Näin lyhyellä kuuntelulla on vaikea keksiä mitään kattavaa sepostusta, mutta en ole vähään aikaan ollut näin täpinöissäni mistään levystä. Toki runsaammalla kuuntelulla saisin enemmän irti, mutta jo nyt kehtaan sanoa, että tämä onkin jo Pain of Salvationin paras tuotos.
 
-MacGyver

Upea levy kyllä... kesti parisen kuuntelua, että tavara upposi, mutta se upposi sitten kunnolla :)
 
En tiedä, miksi kaikkia ärsyttävät nuo puhesamplet?

Yhesti oon kuunnellu ja paskalta kuulosti. Inhoan puhetta musiikin seassa, toimii hyvin harvoin ja on aika kulunut tyylikeino. Zappan Greggary Peccary:stä tykkään kyllä, mutta tarina onkin aika erikoinen, hauska ja moniulotteinen. Tosin toivoisin että ko. kappale olis julkaistu myös ilman jorinoita.
 
No jospa jaksan yrittää kuunnella BE:tä vielä jokusen kerran, olihan siellä musiikkiakin taustalla. Sinänsä kunnioitettavan rohkeaa hylätä (lähes) kaikki elementit, joilla edelliset levyt ovat maine-sanansa ansainneet.

Imagon kaltaiset folkkirallatukset näyttävät olevan melko trendikkäitä, mikä hieman syö ko. biisin tehoa, mutta suotakoon se anteeksi, sillä kappale kuitenkin on mainio lisä levylle.
 
Itse pidän Imagoa kyseisen levyn mieleenpainuvimpana kappaleena. Trendikkyydestä en tiedä, mutta folk-elementtejä toivoisi allekirjoittanut löytyvän osaavien yhtyeiden nykylevyiltä enemmänkin. Muuten Be jää kyllä auttamattomasti The Perfect Element pt.1:n sekä Remedy Lanen jalkoihin, mikä ei suinkaan ole häpeä, sillä onhan vertailukohtana tässä tapauksessa musiikkihistorian paras ja toisiksi paras levy ;)