Etno, proge, latin ›

Ikä: Useita (luetaan: 19,5)
 
Mitä proge merkitsee minulle: 70-luvun progea. Kun vuosi 1979 vaihtui vuodeksi 1980, proge otti ja kuoli. Sinänsä harmillista ja uutta vanhan ajan kunnon progea ei enää jostain syystä kukaan tee, vaikka sillä olisi selvästi kysyntää (soittajat Joensuusta tervetulleita bändiin). Kaikki nykyinen "proge" on jotain heviyritelmää, jossa ei ole progesta jäljellä muuta kuin eksoottisemmat tahtilajit. Surullista mutta totta. Omina suosikkeina mainittakoon ELP, Jethro Tull, Pink Floyd ja varhainen King Crimson.

Ikää 24
Kaikki huuruinen musa on lähellä sydäntä. Proge menee sinne muiden sekaan. Heviproge ei oikein iske. Muut ristisiitokset paremmin. Jatsahtava kama on kivaa. Prege on jotain kokeellista, hienoa, maalailevaa, pitkiä biisejä jne...

23 nykyään.Pitääpä päivittää kuvaus joku päivä.
 
Proge?Mä luulin vuosia sitten että tiesin mitä proge on.En oo luullut näin enää pitkään aikaan.Les Claypool on sanonut että ei tekis Primusta jos proge ois hyvää.Jotkut sanoo että Dream Theater on kova progebändi ja joidenkin mielestä ELP (varhaisempi) ja King Crimson on koko homman esi-isiä.
 
Progressive rock?Nimikin jo viittaa johonkin aikaan sidottuun.En ole löytänyt mitään "genreä" tai muuta pysyvää ryhmää joka olisi onnistunut jäädyttämään progen "vain" joksikin tietynlaiseksi musiikiksi.Proge ei ole niinkään musiikkia vaan mielentilaa kuvaava termi.Proge on nimitys luovalle mielelle joka pettyy itseensä tullessaan olevaiseksi ja siirtää mielenkiintonsa muihin ,vielä olemattomiin asioihin.Mielelle joka siirtää rajansa aina niin pitkälle, että joutuu etsimään ne uudelleen.Jotkut kuulevat progen-jotkut eivät.Kaikilla se on.

22 olen.
 
Mulle proge=oikea musiikki. Sitä minä melkein ainoastaan kuuntelen. Sekoilumetallikin menee, samoin jonkin verran folk ja kaikki näiden kolmen väliltä. Progressiivinen rock on kuitenkin ainoa laji, joka miellyttää lähes kokonaan. Sitä kuunnellessa tulee hyvälle mielelle, ilo on sitten lähteä ulos aurinkoisille kaduille hyppimään. Tällä hetkellä Colosseum soi ja Una hymyilee. Kaunista, niin kaunista. Proge=mun mieli.

39v papereiden mukaan mut kai joku 20v ois lähempänä totuutta.
 
Vuonna 75 ku rupes aktiivisesti soittaa ja kuntelee musaa niin kyl noi sen ajan bändit on jäänny vahvasti selkäytimeen vaikka ei niitä proge juttuja enää tuu niin paljoo kuunneltua mut kyllä ne juuret sieltä lähtee.
 
Jotenki nykyään kun kuuntelee noita juttuja niin mittii et oliks ennen noita aikoja musiikkia..;-)

Tällä hetkellä Colosseum soi ja Una hymyilee.
 
Kuunteleeko täällä joku muukin Colosseumia? Sehän on aivan järjettömän hyvä bändi, ja varsinkin The Valentine Suite on mielestäni yksi parhaista progelevyistä koskaan.

19.5 v.
 
Proge on mielestäni hyvää ja huomion ansaitsevaa musiikkia. Myös monet "uudet" proge-metalli bändit ovat lähellä sydäntä. Tässä muutama mainitsemisen arvoinen orkesteri: Rush, Camel, Opeth, Jehtro Tull, Pain of Salvation ja King Crimson.

27 vuotta

19,5
 
Proge on vaan hyvää musiikkia muun musiikkigenrejen joukossa. Arvostan yhtä paljon perus ränttätänttää kuin vaikkapa Pink Floydin levykokonaisuuksia. Progen rajaus pelkkään 70-lukuun ei tee minusta oikeutta termille, jonka mielestäni olisi tarkoitus elää kehityksen mukana. Siispä miellän progeksi Ozricit, Dream Theatterit sun muut normaalista sointukulku kaavasta poikkeavat yhtyeet.

42 v.
-70-luvun proge on vaikuttanut erittäinkin paljon mun näkemykseen musiikista. Genesis, Yes, Pink Floyd ja Wigwam ovat mahtibändejä. Nuorena tyttönä mä en voinut sietää ABAB-biisejä! Kertosäe oli jotain ihan karseeta ja muutenkin "kaavamainen" musiikki oli musta huonoa.
Nyt vanhempana sitä ei ole niin ehdoton (paitsi melko usein) ja se helpottaa eloa.
Progea kuuntelen vieläkin. Hienoa musaa.
 
HUPS!
Nyt mä muistinkin, että mähän oonkin jo 43 v.... ja mullon klementiini...;D

18 v. kuukauden päästä.
 
Progessa viehättää kaikkein eniten juuri se kokeilullisuus, omaperäisyys ja monipuolisuus. Yltiöteknisyys ja biisien monimutkaiset rakenteet eivät vielä tee musiikista progressiivista, vaikka monet nykyiset tilutusbändit tuntuvat näin kuvittelevan. Paras proge tulee 70-luvulta, mutta erittäin hyvää progressiivista musiikkia on tehty sen jälkeen ja tehdään edelleen.

20vee.
 
Proge on lokero, johon tyrkkään kaiken kikkelinjatketilukikkaantihevimiehendriimtiitterisoitinrunkkaus-sekoilun, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä jäljelle jäävän normaalia kokeellisemman ja mahdollisesti progressiivisen musiikin kanssa.

40v
 
Proge. Varsinkin nuorempana se oli ehdotonta "one and only"-musaa. Onneksi iän myötä on oppinut kuuntelemaan myös muunlaistakin musiikkia ja vieläpä nauttimaan siitä. Kaikesta huolimatta parhaat fibat saan kunnon proge-musasta.
Progebiisiä ei voi koskaan ennalta arvata - siinäkö se salaisuus sitten on?

Kertokaas ikänne ja mitä proge merkitsee sinulle...teen tässä pienimuotoista progekyselyä.
kiitos!
 
Ikä:20
Proge: Hieman sellaista muusikkojen musiikkia :) En mikään asiantuntija ole, joskin hieman kokeellista musiikkia tulee kuunneltua, mm. XL:stä pidän ja Pohjolasta.. Soittokaverit intoilevat kyllä progesta ja ko. musiikkityylin pumpussa itsekin soittelen paraillaan.
 
EDIT: niin, se jatsimpi juttu on sitä omaa suosikkia.

Ikää on 17 vuotta.
 
Proge on minulle mainio kiistanaihe. Kukaan ei osaa kunnolla sanoa mitä se on, mutta kaikki tuntevat olevansa oikeassa ja näin syntyy todella jänniä väittelyit.
 
Niin, ja se mikä on progeksi määritelty, on todella hyvää ja moniulotteista musiikkia.

21
 
Proge = tunnelma. Parhaimmillaan tunnelma vie mukaansa saaden ajan pysähtymään ja ympäristön sumenemaan. Hyvän progelevyn jälkeen on tyhjä olo.
 
Hyviä progebändejä on mm. Pink Floyd, Jethro Tull, Ozric Tentacles ja Camel.

27 vee
 
Proge on tajunnan syvin olemus :D

Ikä: 17
 
Proge on kuin naiset, sen kanssa ei voi elää eikä ilman sitä voi elää (tuo ei nyt liity mitenkään mihinkään mutta kuulosti hienolta)
 
Eli mitä proge minulle merkitsee.
Ensinäkin se on musiikkia, hyvää musiikkia yleensäkin. Sopii moneen mielentilaan ja on mukava kuunnella milloin vain, missä vain, miten vain.
Ja kaikista kovin juttuhan on tottakai kaikki hämärä progehaahuilu ja spacerockihtava tavara. Varsinkin tuo haahuilumusa... Se on vaikea selittää miksi siitä pitää, se on vain jotenkin... Rentouttavaa?

Ikää löytyy noin 19,3 vuotta.
 
Progessa viehättää kaikkein eniten juuri se kokeilullisuus, omaperäisyys ja monipuolisuus. Yltiöteknisyys ja biisien monimutkaiset rakenteet eivät vielä tee musiikista progressiivista, vaikka monet nykyiset tilutusbändit tuntuvat näin kuvittelevan. Paras proge tulee 70-luvulta, mutta erittäin hyvää progressiivista musiikkia on tehty sen jälkeen ja tehdään edelleen.
 
Tästä löytyy paljon samoja mielipiteitä. Voisi sanoa että progeen tutustuin Wigwamin muutamien ekojen levyjen kautta. Myös Pink Floydin Piper At the Gates Of Dawn oli tajunnanräjäyttävä pläjäys. Tuosta hevi-progesta en piittaa oikeastaan yhtään, ei vaan iske samalla huuruisuudella kuin tuo late60Žs ja 70-luvun materiaali.

19
 
Tämä proge on sitä musiikkia mitä olen koko ikäni kuunnellut. Ensi kosketus ei ollut kovinkaan vanhana kun kuulin ensimmäistä kertaa Dream Theaterin - Pull Me Underin, ja voi pojat että kolisi kovaa ja kolisee vieläkin.
Nyttemmin vanhetessa on sitten tullut kuunneltua aikalailla tätä vanhempaa "oikeeta" progee ja hyvin uppoaa. Tärkeimpiä bändejä on Dream Theater (koska tämä orkesteri avasi portit tähän mielenkiintoiseen maailmaan), Porcupine Tree (ehkä maailman paras orkesteri), King Crimson, ELP, Genesis ja uusimpana tuttavuutena Absoluuttinen Nollapiste joka on kyllä loistavuutta alusta loppuun. Proge sana on minulle lähes sama kuin hyvä musiikki.